Kaunein/Vaikuttavin Tanssimuistosi?

Kiitos DansareTanssija!

Sinä sen sanoit...

Tanssiminen on tosi hieno! Itse löysin tämän harrastuksen syksyllä ja olen ihan myyty.

Tulin ystäväni kanssa lavalle ensimäinen kertta elämmässäni syyskuussa, ja ei muuta kun silmät auki kuinka tämä homma oikein toimii. Kyllä sen huomaa jos vähän katsoo... Rohkeasti rupesin tanssimaan, vaikka taidot vähissä. Lähdin sitten kursseille, tapasin iloisia ihmisiä, sain liikunta ja enemmän ja enemmän itseluottamista tanssiin.

Aivan mahtavaa oli kun hyvä tanssija vei minut hienosti tangossa ja kaikki toimii, vaikka en oikeastaan osa tangoa. Sen jälkeenkin on mies tullut hakemaan monta kerttaa tangoon ja muihinkin, ja se tietysti kasvattaa itseluottamusta mukavalla tavalla.

Yhden miehen kanssa pohdimme, että on se fantastista että on olemassa laji, missä voi kehittyä, ja aika paljonkin, vielä 45-v.päivän jälkeen.

Hakuriviä niin ja näin...minulla on vähän vaikea tottua niihin, mutta hyväksyn että näin se on aina ollut. Ehkä joskus muutuu niin, että on esim. joka toinen ½ tunti naisten haku ja sitten miesten seuraava ½ tunti. Silloin ei kukaan tarvitsisi olla vaan katsoamassa, jos vaan uskaltaa hakea myös tuntemattomia.

Minusta on tosi hauskaa tanssia, mutta myös välillä vaan katsoa muita, varsinkin jos näkee että todella nauttivat tanssimisesta.

Aihe on tosi jees, sillä tanssikokemuksia/paremminkin tuntemuksia haluaisi kyetä kertomaan ns: ulospäin sillä onnistuneen tansituntemuksen saatuaan ei meinaa "pysyä nahoissaan" niin mies kuin nainenkin.

Siis "paine" on kova kertoa ja täällä anonyymi foorumeilla se olis vähän helpompaa kai kuin livenä kiljua onnesta siitä tunteesata mikä on toive/haave olon tuottanut.

Monien muistot tosiaan voisi olla keventäviä ja toisi "tunnelmaa" tälle palstalle. Etiketti fopian,pilkufiilauksen, ja sääntökirjojen väliin!

Tuolla oli jäljempänä vihjattukin hyvin mihin tarkoitukseen tanssia ja sitä toista paria tarvitaan eli erilaisten yhteiskuntapaineidenkin/työ ym purkamiseen. Aivan hyvä syy harrastaa tanssia.

Haku ym asioiden sopeutuminen oli oivallus joka teki tanssista myös helpomman. Selvä syy miksi se on hauskempaa. Tehdä asia helpommaksi.

Erityisen mieleen painuvia muistoja on useita ja nyt aikuisena on yllättäen tullut tuon tuostakin aivan upeita tunteita sekä sitä kautta viihtymistä.
Ainut ongelma on se että kun se tunne tulee ja kulkee tanssi erinomaisesti niin luopua siitä liiankin usein ja liiankin nopeasti.

Miesten osuus on joskus ajatteluttanut, siis miesten määrä ja naisten suusta.

Ajattelen että liittyykö se naisten haettavana olemis asemaan se jatkuva ja suuri esille tuonti siitä miesten määrästä. Onko naisten haettavan oleminen se että se puhututtaa siitä kun miehiä tulisi olla monin kertainen määrä ja siten saada sitä omaa hakuasemaa parannettua? Vai onko näin arvon naiset!

Usein tanssipaikalla on aivan sama määrä molempia mutta lähes jokainen daami puhuu miesten vähyydestä. Ei kai jos ei tule haetuksi niin tarkoita että miehiä on vähän vaan ettei ole tullut sillä kertaa haetuksi.

Miehenä voisi ajatella myös että naisten haulla kun ei haeta niin kertoisi että on naisia liian vähän vaikka penkit on täynnä.

Vielä tuosta muistosta.

Viime aikoina on pari tanssia jotaka on jääneet mieleen ja toinen on viehättävän daamin suorittama naisten haku (täysin tuntematon) ja tanssimme jiwet ja foksit hänen kanssaan ja kun ensimmäisestä hetkestä viejänä tunsin että jotain on "liikeellä". Ei ulkonäkö, ei hajuvesi, ei ikä, ei vietit, vaan tanssi. Puhuimme erittäin vähän ja yhden hetken kohdalla tyttö kertoi että hän laitaa vähän "omiaan" tähän tanssiin ja annoin hälle tillaa sille. Vastahakuna tehty miesten haku, joka oli kuin aavekaupugissa tehty sillä tää daami tuli saada kiittää haustaan. Oli vähä puheinen mutta, kertomus kirja muuna. Muistan tän ikuisesti sillä hänen kanssa tanssi oli jotain ymmärryksen ulkopuolelta kun kaikki natsas ja se meni molempien kroppaan ja mieleen sekä tunneälyyn. Kysymys oli avoimien otteiden tansseista vielä???

Likka oli Tampereelta sen muistan. En ole nähnyt enkä tiedä mitään hänestä ennen ja jälkeen sen tanssin.!

Sitten se toinen:

Daami on saanut hymyllään aikaan sen joka on välittynyt tanssiin ja hän tanssii yhtä upeasti kuin hymyilee. Vain sylitanssit on olleet niitä missä erityiseti hidas valssi on mennyt kuin tajuntaan ja viemistä ei tarvitse "tehdä" vaan sitä vie musiikki ja me vain kuuntelemme ja liikumme sen tahtiin. Näemme harvoin mutta yksi kesä oli useita tanssimahdollisuuksia ja hain häntä vain muutaman kerran ja hän myös mutta vain muutaman kerran illassa.

Epäilen että, se oli tahto että sen tanssin halusi säästää aina ja käyttää sitä varoen ja harvoin. En myös tunne , nimen vain tiedän.

Tuohon aloittajan ajatukseen viitaten tässä tunne siitä että on kysymys tanssista ja sen merkityksestä kokemuksena. Vaikka en kiellä ettenkö tahtoisi tanssia noiden kokemusparien kanssa vaikka loppuelämäni niin isosti he liikutteli tanssikemiaani.

Minulle muistuvimpia tapauksia on olleet ne hetket kun nainen on tanssin jälkeen suudellut oma-aloitteisesti suoraan suulle. Varsinkin kun naiset ovat olleet ennestään tuntemattomia ja tätä ei ole osannut odottaa.

On se vaan yhäkin niin hämmentävän upea laji... Tässä on vasta muutama ihana muisto ja kuitenkin... Meillä on aavistus sentään miten hienosta tunteesta onkaan kyse, silloin kun askeleet oikein sulaa yhteen ja voi molemmin puolin nauttia tasoisestaan tanssista. Jotain sellaista luxusta, jota tavoitella ja joka saa liikkeelle viikonloppuisin ja joka innostaa kehittämään ja hiomaan taitojaan lisää.

Ja itse asiassa... ei sitä luxusta lähde tietoisesti hakemaan, koska siten Se Tanssi ei synny, vaan osaa onneksi TÄYSILLÄ nauttia siitä hetkestä, niistä kuudesta minuutista, kun vaistoaa ytimiään myöten sellaiseen suloiseen kuplaan joutuneensa... Että tanssitaan sekä sydämellä että tunteella - kauniisti.

Kokonaisuutena todella miellyttävä tanssi-ilta. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja suht, vähäisestä tanssijamäärästä huolimatta sai tanssia monen uuden kasvon kanssa.

Sain eka kerran 13vuotiaana pimpaa lavantakana rannalla,,,Eipä se tainnu kestää yhtä singleä pitempää mut hämmentävän kivaa se oli

Useita vaikuttavia ja kauniita tanssihetkiä olen kokenut vuosien varrella. Niihin on liittynyt tunteita laidasta laitaan ja tanssillista nautintoa. Yksi tanssinautinnoltaan ylitse muiden oleva kerta tulee nyt kuitenkin erityisesti mieleen. Siitä on kai 7-8 vuotta aikaa.

Olin seurannut illan aikana erään varsin näyttävän näköisen naisen sulavaa liikehdintää lavalla ja muutamaan otteeseen pähkinyt tohtisinko häntä hakea tanssiin. Kerta toisensa jälkeen joku muu ehti viedä hänet epäröityäni liian pitkään. Lopulta uskalsin hakea häntä tangolle.

Lähempi tarkastelu osoitti naisen vieläkin viehättävämmäksi kuin mitä olin matkan päästä arvioinut. Ja se liike... nainen liikkui kissamaisen sulavasti ja reagoi vientiin kuin olisi lukenut ajatukseni. Tuntui siltä kuin omakin tanssitaitoni olisi parantunut näin upeasti tanssivan naisen kanssa. Liitelin aivan pilvissä ja tein itselleni aikaisemmin aivan mahdottomilta tuntuneita liikkeitä.

Tanssin jälkeen hymyilin loppuillan suupielet korvissa ja olin ihan fiiliksissä.

Sattuipa kerran, eräs harrastajanainen haki aktiivisesti ja oli erittäin tiiviissä alavartalokontaktissa.

Niinhän siinä kävi, kun aikansa hinkkas, että rupes seisomaan ja erään samban aikana minulta tuli lasti suoraan lahkeeseen...

Niitä iltoja/tansseja on monta, monta!

Eräs juhannus ja tanssiprinssi joka haki aloittelijatyttöä.. Pää pilvissä ja jalat ilmassa koko illan.. :)

Erään suloisen nuoren miehen upeat nauravat silmät, miten niihin silloin hukuinkaan parin kappaleen ajaksi sinä kauniina kesäyönä!

Tango joka sulattaisi jääpalikankin.. Tunnelma niin upea, että kappaleen loppuminen melkein särki sydämen.

Ja taivutus, se taivutus tangossa! Pehmeä, upea, tunteikas..

Se slowari tuossa taannoin, liikuttiin kuin yksi ja sama ihminen, pehmeästi, notkeasti.. Jokainen liike kuin satua. Pumpuliin kiedottu unelma. Mikä tunne, kun tuntee ja vastaa toisen kehon jokaiseen värähdykseenkin!

Entäs Fusku jossa pyörin pääni sekaisin ja hymyilin kuin aurinko koko loppuillan? Voi, aivan ihanaa.

Siinä vain muutama muisto, lisää olisi niin paljon kerrottavaksi!