Lueskelin palstan juttuja, koska olemme tässä mieheni kanssa puhuneet tuosta rahankäytöstä kun nyt on ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa. Miehelläni on edellisestä liitosta kaksi teini-ikäistä lasta, jotka on opetettu vaatimaan kalliita merkkivaatteita jne. Itselläni on 10 vuotias lapsi (asuu luonamme), jonka taas olen opettanut siihen, että jos jotain kallista ja extrahienoa haluaa, niin se on myöskin ansaittava. Itse haluaisin kasvattaa tulevan lapseni tasa-arvoisesti oman lapseni kanssa enkä siihen teiniprinsessa maailmaan, jossa ollaan aina käsiojossa "isiii..."
No kuitenkin lueskelin täältä juttuja ja törmäsinkin sellaiseen asenteeseen, että "mitä nykyisille kuuluu mitä mies osaa lapsilleen".
No minun mielestäni kun kuuluu, koska mehän muodostamme meidän ydinperheemme, minä ja mieheni. Kyllä minä älähtäisin, jos mieheni ostaisi tulevalle yhteiselle lapsellemmekin jonkun 700 euron pleikkarin.
Ja kyllä sekin ottaa aivoon, kun mieheni exä soittelee miehelleni ja syyttää tätä huonoksi isäksi, jos ei osallistu elareitten lisäksi niitten merkkivaatteiden hankintaan.
Toinen kysymys koskee sitä, että jos on sovittu, että lapset ovat jokatoinen joulu toisella vanhemmalla ja jokatoisen toisella, niin kuuluuko teidän mielestänne sitten sen vanhemman, jolla ei ole "jouluvuoro", järjestää kuitenkin lapsille esim. uutenavuotena joku jouluvastaanotto?
Aattelin kysäistä kun tuostakin saatiin negatiivista palautetta.
No kuitenkin lueskelin täältä juttuja ja törmäsinkin sellaiseen asenteeseen, että "mitä nykyisille kuuluu mitä mies osaa lapsilleen".
No minun mielestäni kun kuuluu, koska mehän muodostamme meidän ydinperheemme, minä ja mieheni. Kyllä minä älähtäisin, jos mieheni ostaisi tulevalle yhteiselle lapsellemmekin jonkun 700 euron pleikkarin.
Ja kyllä sekin ottaa aivoon, kun mieheni exä soittelee miehelleni ja syyttää tätä huonoksi isäksi, jos ei osallistu elareitten lisäksi niitten merkkivaatteiden hankintaan.
Toinen kysymys koskee sitä, että jos on sovittu, että lapset ovat jokatoinen joulu toisella vanhemmalla ja jokatoisen toisella, niin kuuluuko teidän mielestänne sitten sen vanhemman, jolla ei ole "jouluvuoro", järjestää kuitenkin lapsille esim. uutenavuotena joku jouluvastaanotto?
Aattelin kysäistä kun tuostakin saatiin negatiivista palautetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lapsille? Omillanhan ostaa, vai onko se sulta pois? Jos menist töihin.
Kummallista kun aina ollaan valittamassa, kun mies ostaa sitä ja tätä omille lapsille!
Aattele sun kersas saa viettää isänsä kanssa jatkuvasti aikaa, mutta ekat lapset ovat jäänet ilman isää. Jos nyt ostaa 700 euron pelin, nii ei se ole paljon, rahalla ei voi ostaa rakkautta.
Katkeruus on paha juttu, mutta ei voi kun valittaa.
Elarit lapsilisät ja sinunkin sama osuus elatuksesta niin johan sillä luulisi saavan vähän ylellisyyttäkin ilman lapsen heti kymmenen vuotiaana töihin menemättä.
Mikään ydinperhe teillä ei ole koskaan kun kummallakin lapsia edellisistä suhteista. Ei se yhteinen kakara tuo ydinperhettä vaikka kuinka kuvittelisit.
Totta kai kuuluu "jouluvuoro" järkätä vaikka uudeksivuodeksi jos ei se osu kohdalle juoluna. Sama se vaikka menisi sitten pääsiäiseen mutta kuitenkin.
Jos äijällä on varaa ostaa niin miksi puhiset? Luuletko omistavasi miehen raha pussin heti kun pyllistät ja uuden kakaran teet vain sen takia että koet saavasi uuden "ydinperhe" illuusion?
Missä oma ex äijäsi on jolle kakaran teit? Huomasiko että rahastat vain kakralla ja muita kykyjä ei sinusta löytynyt. Nyt olet saanut uuden taas koukkuusi ja teet kakaraa hänelle. Eron tullessa teet taas seuraavallekkin kakaraa ja leikit ydinperhettä joka suhteessa. Eikö sinua hävetä kun kaikki kakarasi ovat eri miehistä? Katso joskus peiliin millä tavalla olet vinksahtanut? Lapset häpee tuollaista lumperia jolla ei korvienvälissä mitään.
"Elarit lapsilisät ja sinunkin sama osuus elatuksesta niin johan sillä luulisi saavan vähän ylellisyyttäkin ilman lapsen heti kymmenen vuotiaana töihin menemättä."
Niin, on se vähän kummallista, että minä kyllä saan tuolla hankittua ekstraa lapsellenikin, esim. käydään ulkomailla ja hänellä on kaksi aika arvokasta harrastustakin jne. ilman, että kinuan lapseni isältä ylimääräistä (ja hän maksaa muuten minimielatusmaksun). Mieheni exällä taas ei rahat riitä alkuunkaan mihinkään.
Toisekseen, kuten toisaalla kirjoitin, tällä mieheni exälläkin on lapsia uuden miehensä kanssa. Onko hänkin lumppu? MInä sentään elelin yksinhuoltajana vuosia, seurusteltiin nykyisen mieheni kanssa, mentiin naimisiin, ostettiin omakotitalo ja vasta nyt, vuosien yhdessäolon jälkeen päätimme hankkia yhteisen lapsen. Voi kuinka lumpuksi tunnenkaan itseni :D
Jos nämä tällaiset kirjoitukset edustavat todellakin katkeran ex-naisen yleistä mielipidettä, niin eipä ihme, että:
a) mies on aikoinaan lähtenyt kävelemään ja etsimään uutta onnea
ja
b) että exien kanssa on niin kauheasti ongelmia monissa uusioperheissä.
Sinullakin luulisi omatunto soimaavan kun teet lapset kaikki eri miehille leikkien ydinperhettä.
Jos ei sinulla ole parisuhdetaitoja muuten kuin rahaa laskemalla kuka maksaa mitäkin niin tuskin lapsia tekisit joka uudelle äijällesi. Miksi et teetättänyt edellisellä äijälläsi lapsilukua täyteen, vaan nyt pitää puolikasta vääntää väkisin ja valittaa? Kuvitella vääntävänsä taas ydinperhettäkin? Siis voiko joku olla todella noin tyhmä?
Entäs sitten mieheni exä? Onko hänkin tyhmä, kun on mennyt tekemään vielä kaksi lasta nykyisen miehensä kanssa? :D
Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Sinä ja miehesi olette nyt perhe, jolloin raha-asiat ovat yhteisiä. Tai ainakin pitäisi olla. Avioliitossahan se elatusvelvollisuus koskee myös puolisoa. Eli kyllä se sinulle kuuluu erittäin paljon mihin rahaa käytetään. Se - kumman pussista raha on pois on oikeastaan merkitykstöntä - jos sinä olet työtön ja miehesi ei on miehesi velvollisuus elättää sinua ja päinvastoin.
Eli jos tietyistä maksuista on sovittu niin ne ylimääräiset menot ovat pois teidän perheenne kassasta. Ja ylimääräisistä menoista tulisi aina neuvotella yhdessä.
Eli unohda nuo kommentit, ettei ole sinun asiasi mihin miehesi rahansa tuhlaa.. kyllä on.
Tuosta joulusta..
Joulu on tiettynä ajankohtana.
Jos lapsi on toisen luona joulu-ajan, niin nähdäkseni ei ole mitään järkeä järjestää juhlaa parin päivän kuluttua uudelleen. Miksi pitäisi?
Eli lyhyesti - sinä ja miehesi muodostatte nyt perheen, jossa raha-asiat ovat yhteisiä ja kuuluvat molemmille. Teillä on ainakin mielessänne jonkinlainen budjetti - hankintoja, lomia sun muita varten. Pysytte budjetissanne, kun tiedätte menonne etukäteen.
Toisella ei ole etuoikeutta käyttää isompia summia rahaa neuvottelematta toisen puolison kanssa - olipa sitten kysymyksessä lapset edellisistä liitoista tai ei.
Kiitos hyvästä ja mielenterveyttä rauhoittavasta vastauksesta.
Se minusta onkin just kummallista, kun minun oletetaan kunnioittavan mieheni ex-perhettä, mutta ketään ei kiinnosta kunnioittaa minun ja mieheni perhettä. Kuitenkin sitä MEIDÄN arkea elämme me.
Ja kun kysehän ei ole siitä, että minä nyt olisin jotenkin kauhean huolissani omasta edustani tai että olisin vain mieheni rahoilla elelevä loinen, mutta olen huolissani siitä, että jos mieheni opettaa yhdet lapset saamaan ihan käsittämättömän hintaisia vaatteita (jollaisiin itselläni oli varaa silloin kun olin erään yrityksen yritysjohdon sihteerinä!!!) ja kenkiä ja muuta, niin kyllähän sitten jossain vaiheessa minun tyttäreni alkaa vaatia samaa ja entäs sitten tuleva lapsemme? En minä halua kasvattaa lapsistani sellaisia ihmisiä, joille tärkeintä on merkkivaatteet ja se, että on kiva ja mukava ja "ihquuu". Ja toisaalta vaikka olemmekin ihan ok toimeentulevia, niin kyllä meilläkin olisi remonttia ja muuta suunnitelmissa, joita sitten taas verottaa nuo mieheni exältä tulevat vaatimukset "ylimääräiset kulujen kattamisesta".
Se mikä mielestäni on pohjimmainen ongelma (johon kiteytyy sekä tuo merkkivaatehösellys että joulu jne) on se, että mieheni exä elää ihan jossain utopiamaailmassa, jossa kaikkia on söpöä ja ihanaa. Minä taas olen ihan täysin erilainen ihminen ja mieheni kai yrittää siinä välissä sitten kärvistellä (välillä ihan suorastaan vituttaa sekin, että vaikka häntä ärsyttää exänsä touhu, niin omantunnontuskissaan hän sitten ei osaa kuitenkaan sanoa ei ja minä tunnen itseni roistoksi kun olen ihan eri mieltä mieheni kanssa). Lisäksi etenkin uskonnollisina juhlapyhinä on sitten vaikeeta, kun minä olen ortodoksi ja sitten meiden pitäisi järjestää jotain tavarajuhlia silloinkin, kun lapset ovat juhlan äidillään, mikä sitten on ihan täysin uskonnollista vakaamustani vastaan.
Minä en voinut kuvitellakaan, että tämä voi olla näin vaikeeta. Itselläni kun on ollut oman lapseni suhteen se periaate, että hänen isänsä maksaa sen sovitun elarin ja minä sitten päätän mitä sillä tehdään. Jos se ei riitä, niin sitten minun on itse mietittävä, että mitkä lapsen menoista ovat tärkeitä. Samoin en puutu siihen, millaisen joulun tai isänpäivän hän isänsä luona viettää. Heillä on omat tyylinsä juhlia eikä siihen puuttuminen minulle kuulu.
Jotenkin on naurattanut se, että silloin kun mieheni eleli yksin, lähellä exäänsä (muutti sitten työn perässä pois) käsittämättömän nuhjuisessa pikku-kämpässä ja lapset pystyivät menemään hänen luokseen milloin vaan (olivat n. puolet viikosta isällään), isä maksoi tuosta huolimatta samat elarit kuin nyt (n. 200€/kk/lapsi), lasten ei tarvinnut koskaan isänsä luona tehdä mitään, iskä osteli ja maksoi kaiken jne. ei valitusta "huonosta isästä" kuulunut... Nyt sitten kun ei se raha enää juoksekaan exän kukkaroon tuosta vaan, on ääni kellossa muuttunut... Miksi tuo exä ei itse mene töihin jos haluaa jotain luxuselämää viettää? Ei ole pitkäkään aika kun hän sanoi itsensä irti vakituisesta työpaikasta, kun "ei jaksanut" käydä töissä.
Nyt me ollaan lähdössä mieheni kanssa heinäkuussa ulkomaille. Joudutaan lähtemään puoliksi salaa, koska siitä alkaisi sellainen sota "kun kyllähän niillä eräillä on varaa matkustella...".
Jos lapset eivät vietä joulua kanssanne, järjestäkää ennen joulua oma yhteinen pikku-joulunne. Ei yhtä juhlavasti kuin "oikea", mutta viitseliäästi kuitenkin.
Lapset eivät tarvitse kallita merkkivaatteita, kauniita ja mieluisia vaatteita kuitenkin. Mielestäni olet aivan oieilla linjoilla! Olette uusperhe, jossa rahankäyttö on molempien aikuisten vastuulla.
saanut tuossa heti alkuun katkeran tuntuista viestiä,mutta minustakin olet ihan oikeilla jäljillä, te elätte yhteistä arkea, kustannatte elämistänne yhdessä, eli kyllä silloin KAIKKIEN lapsien menot kuuluukin ruotia yhdessä.
meillä mieheni itisanottiin joskus aikoinaan työstään, oli niiden satojen joulosta yksi, no minä tuin, kannustin, kerroin ettei minusta ole kamalaa että naisena ja äitinä kannan suurimman osan perheemme menoista lähes yksin, että se on vaan väliaikaista (onkin nytten jo takanapäin). Mutta mitä tekee mieheni exä, ei suostu edes ymmärtämään että elatusmaksun lisäksi ei ole mahdollista osallistua juuri mihinkään, sillä htkellä.
käytiin porukalla lv:lla (mieheni halusi mut mukaan), ja exä siellä lateli kuinka minä voin ja minun kuuluukin mieheni puolisona elättää yhteiset lapsemme, sekä kustantaa asuminen jne kun tilanne oli mikä oli, mutta HÄNEN lapsensa ei saa siitä kärsiä..
vertasin siinä paikanpäällä, että miten hän näkee tilanteen niin että minä mieheni lapsien äitinä olen velvoitettu osallistumaan lapsiemme kulutukseen ihan yksin, mutta hän mieheni lapsen äitinä ei ole!!jopa lv ymmärsi tilanteen, mies ei pyytänyt laskemaan edes hetkellisesti elareita,johon olisi ollut mahdollisuus, hän ajatteli lapsen etua tässä kohtaa, mutta elatussopimus tehtiin uusiksi siltä osin ettei miehelläni ole velvoitetta ostaa sitä mitä äiti tilaa, ei siinä ihan noilla sanoilla lue, mutta idea se!
ja myöskin lv totesi että kyllä lapsen äidilläkin on velvollisuus osallistua lapsen elämiseen rahallisesti, yhtä suurin osin kun mieheni!
nyt meillä käy molemmat töissä, ja ihan keskiverto perheen lailla tienaamme ja sen mukaan elämmekin.
mieheni exä on kotona uuden miehen kanssa tehdyn lapsen kanssa, ja tästäkös miheni saa kuulla, kun ei pärjätä..MINÄ se olen se kun vie tämän perheen rahat,jopa mieheni rahat ettei lapseen jää mitään!! huh huh..tälläkin hetkellä tienaan paremmin kuin mieheni, joten tuohon ei ole tarvetta kyllä!
myös miehen lapsi ja äiti tivasi tätä 700e:n pleikkaa, mies totesi että ei todellakaan ole varaa, että se yli puolet hänen tilistään, no exällä oli ratkaisuna osamaksu, mies sanoi että samaa ehdottaa äidille, ihan sama mahdollisuus! no mutta MINÄ olen syypää, minun kuuluisi edelleen elättää yhteiset lapset yksin, maksaa asuminen jne, niin miehellä jäisi rahaa pleikkariin ja kaikkeen muuhunkin..ei voi kun hymyillä!
mutta meillä tosiaan keksittiin ratkaisu,lapsi säästää nyt pleikkariin, ja tekee "pieniä hommia" joista saa "palkkaa",ja hän on todella innoissaan tästä!
mutta ap, et todellakaan ole mikään katkera, ja tottakai miehesi kuuluu stopata etälapsien menoissa jos ihan överiksi menee samoin kun yhteisenne kohdalla.tämähän on sitä samalla viivalla olemista..kun sitä niiin peräänkuulutetaan uusperheiden lapsien kohdalla!
niin ja ilmeisesti mieheni exä on lumppu, kun teki lapsia uudne miehensä kanssa =) no onneksi minä en sentään ajattele noin..
voimia, ja kerro miten etenette!
Olen samaa ihmetellyt toisinaan, sekä omassa että muutaman tuttuni uusperheessä, miten etävanhemman osallistumista aikaisemman suhteen lasten elättämiseen voidaankin käsittää väärin.
Etävanhempi osallistuu tietyllä summalla lasten elatukseen, lähivanhempi tulojensa mukaan suurinpiirtein samalla summalla, sekä lisäksi lähivanhempi saa lapsilisät mahdollisine yh-korotuksineen, mikäli ei ole ottanut itselleen uutta "asumiskustannusten jakajaa" perheeseen.
Etävanhemman uuden puolison tehtävä ei ole elättää etävanhempaa eli parisuhteensa toista osapuolta, jotta tämä voisi lyödä jokaisen elämiseen tarvittavan tienatun latinsa elarien lisäksi lasten harrastuksiin, vaatteisiin, tavaroihin, pyöriin, mopoihin ja milloin mihinkin. Etävanhemman on yhtälailla elettävä, syötävä, osallistuttava mahdollisten uuteen suhteeseen syntyneiden lasten menoihin, maksettava vuokraa tai auntolainaa, autolainaa, opintolainaa... mitä sitten sattuukin olemaan maksettavana. Etävanhemman tehtävä ei ole elättää exäänsä, vaan osallistua omalta osaltaan tämän kanssa tehtyjen lasten elättämiseen.
Se paljonko etävanhempi tienaa, vaikuttaa siihen, paljonko hän maksaa elatusmaksuja, jotka yleensä sovitaan sos.toimen kautta vastaamaan sellaista summaa, ettei etävanhemman tarvitse muuttaa asumaan veneen alle, kyetäkseen kustantamaan entisen perheen menoja. Jos kumpikin vanhempi on hyvin huonotuloisia, sosiaalitoimi on se taho, josta löytyy lisäapua lasten elättämiseen. Etävanhempi ei voi maksaa yhtä suuria elareita kuin esim. lähivanhemman kaverin "Marjatan exä, pikkupomo Hannu", koska EI TIENAA sellaista määrää rahaa, josta olisi kohtuullista maksaa yhtä suurta elatusta.
Lasten elintaso ei voi olla korkeampi kuin vanhempiensa elintaso, joskus on vain sanottava ei, tai tyydyttävä huokeampaan ratkaisuun. Sellaista elämä on ihan missä tahansa perheissä.
"tuttua juttua" !! juuri näinhän sen pitäisi toimia, mutta jostain on tullut mielestäni harhaan johtava käsitys, että etän velvollisuus on kustantaa edel.liiton lapsien kustannukset, kun ei ole joka päivä läsnä, joskus mietinkin, eikö tämä lapsien äiti koskaan ajattele miltä isästä todellakin tuntuu, kun ei voi läsnä päivittäin välttämättä lapsien elämässä!
ja sitten tämä idiotismi kun on varaa tehdä uusia lapsia, niin pitää olla varaa maksaa edellisen liiton lapsistakin, no elatusmaksuthan ovat juuri tätä varten, ja jos mietin että keskiverto elari jos oisi esim.150e, niin ei se etä yleensä varmaan ainakaan enempää pistä niihin yhteisinkään lapsii uuden puolison kanssa! ja todella kun on ne elämiskustannukset sillä toisellakin vanhemmalla!
mutta tosi hyvä kiteytys asiasta!