Keväällä tuli riitatilanne avomieheni kanssa. Olin ottanut vähän alkoholia, n. pari siideriä. Ehkä alkoholilla oli jotain vaikutusta käyttäytymiseeni, mutta avomieheni sai jollain tavoin provosoitua mut siihen tilaan, että otin avainnipun (jossa oli kotiavainten lisäksi myös hänen autonsa avaimet)ja sanoin (eli siis uhkasin ilmeisesti?) että sama kait se on sit vaikka lähtisin ajamaan ja kuolisin. (En todellakaan olisi ajamaan lähtenyt kännissä, olisin korkeintaan istunut autossa.) Mies alkoi sitten väkisin vääntämään minulta avaimia pois ja minähän sisuunnuin lisää, ja ajattelin että en mä sille avaimia anna. Väkisin aikansa väänneltyään käsiäni ja painittuaan kanssani, hän sai hetkeksi avaimet taskuunsa, josta ne nappasin takaisin tuloksena hänen housujensa repeytyminen.
Mies soitti poliisit ja sanoin että senkus soitat. Tilanne oli jo rauhoittunut kun ne tulivat ja sanoin etten minä tänne kotiin jää, lähdin vapaaehtoisesti putkaan (mikä oli virhe, koska mua kohdeltiin kuin saastaa). Putkaan mun EI olisi tarvinnut lähteä mutten kotiinkaan halunnut jäädä.
Muistoksi tapahtuneesta sain elämäni karmeimmat mustelmat käsiin ja polviin.
Ajattelin tapahtuman jälkeen tehdä pahoinpitelysyytteen, mutta en kehdannut koska muahan syytettäis että se oli oma vikani.
Onko todellakin oikeus käydä toisen kimppuun ja käyttää väkivaltaa tämmöisessä tapauksessa? Mies ei millään tavalla yrittänyt puheella ratkaista tilannetta. Koen tapahtuneesta syyllisyyttä koska koen että taas se oli mun vika vaikka nykyään jo tajuan että avomieheni on käyttänyt muhun henkistä väkivaltaa ja hänessähän ei ole koskaan vikaa.
Voinko vielä tehdä pahoinpitelysyytteen, koska kaksi todistajaa näille mustelmille oli? Nauraisivatko poliisit mut pihalle? Voiko näin jälkikäteen edes tehdä syytettä?
Pliis, älkää vastatko, jos ei ole asiallista sanottavaa, en halua enempää syyllistämisiä. Koen kuitenkin että avomieheni käytti turhaan väkivaltaa ja oli epäoikeudenmukainen.
Vai olenko vaan niin tyhmä idiootti kun edes ajattelen näin :(
Mies soitti poliisit ja sanoin että senkus soitat. Tilanne oli jo rauhoittunut kun ne tulivat ja sanoin etten minä tänne kotiin jää, lähdin vapaaehtoisesti putkaan (mikä oli virhe, koska mua kohdeltiin kuin saastaa). Putkaan mun EI olisi tarvinnut lähteä mutten kotiinkaan halunnut jäädä.
Muistoksi tapahtuneesta sain elämäni karmeimmat mustelmat käsiin ja polviin.
Ajattelin tapahtuman jälkeen tehdä pahoinpitelysyytteen, mutta en kehdannut koska muahan syytettäis että se oli oma vikani.
Onko todellakin oikeus käydä toisen kimppuun ja käyttää väkivaltaa tämmöisessä tapauksessa? Mies ei millään tavalla yrittänyt puheella ratkaista tilannetta. Koen tapahtuneesta syyllisyyttä koska koen että taas se oli mun vika vaikka nykyään jo tajuan että avomieheni on käyttänyt muhun henkistä väkivaltaa ja hänessähän ei ole koskaan vikaa.
Voinko vielä tehdä pahoinpitelysyytteen, koska kaksi todistajaa näille mustelmille oli? Nauraisivatko poliisit mut pihalle? Voiko näin jälkikäteen edes tehdä syytettä?
Pliis, älkää vastatko, jos ei ole asiallista sanottavaa, en halua enempää syyllistämisiä. Koen kuitenkin että avomieheni käytti turhaan väkivaltaa ja oli epäoikeudenmukainen.
Vai olenko vaan niin tyhmä idiootti kun edes ajattelen näin :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
housuista jos ne repeää. aika raukkis ukko sulla. poliisit nauraa sut pihalle, ihan oikein arvaat.
milestäni riita oli sikäli vähäpätöinen ettei olisi kyllä poliiisia kannattnut vaivata. toista se on mun alakerrassa missä mies hakkaa naista. nainen huutaa apua, apua älä tapa jne. yleensä öiseen aikaan. silloin olen soittanut poliisit ja ovat vieneet molemmat. naisella naamassa ruhjeita. pahoinpitelysyyte olisi pitänyt tehdä heti sekä mennä lääkäriin. lääkäri olisi todennut vammat jne.
Ainahan pari siideriä juoneet lähtevät vapaaehtoisesti putkaan. Poliisin ei tarvitse, kuin kertoa osoite ja yrittää pysyä kannoilla.
Kyseessä saattaa olla joko pahoinpitely tai lievä pahoinpitely tai ei rikosta lainkaan. Pahoinpitelyn vanhenemisaika on viisi vuotta ja lievän pahoinpitelyn, kaksi. Siinä ajassa rikos on ilmoitettava poliisille ja annettava haaste tiedoksi. Suomessa ei yksityinen ihminen voi nostaa rikosasiassa syytettä, sen tekee syyttäjä, jos tekee.
Todennäköisesti kyseessä ei ole rikos lainkaan, sillä Suomessa on ns. jokamiehen kiinniotto-oikeus eli jokainen saa ottaa verekseltään rikoksentekijän kiinni. No, sinähän et vielä sinne auton rattiin ehtinyt, mutta jokamiehen kiinniotto-oikeuden perusteella kaikki sitä lievemmät keinot ovat sallittuja eli kaikilla on oikeus estää rattijuoppoa lähtemästä ajoon.
Poliisin kannalta kyseessä on ns. paskajuttu, mutta tuskin he nyt ainakaan ääneen nauraisivat.
Toinen asia on sitten johtaisiko rikosilmoitus mihinkään, sillä avomiehesi ilman muuta kertoisi estäneensä rattijuopon ajoon lähdön. Se kuittaisi ne mustelmat. Ja tällä perusteella tuskin syyttäjäkään syytettä nostaisi.
Oikeudella on parempaakin tekemistä, kuin puuttua jokaiseen känniläisten riitaan?
Esitänkin kaksi vastakysymystä:
1) Oletko jättänyt miehesi?
2) Oletko lopettanut alkoholin käytön?
Jos vastaus kumpaankin on ei, niin mieti ensin näiden korjaamista, ja sitten vasta jotain oikeustoimia.
Minusta on absurdia ajatella, että aviopuoliso voisi vaatia rikosoikeudellista rangaistusta toiselle puolisolle ja jatkaa yhteiselämää. Kyllä perheriidat pitää pystyä hoitamaan kahden kesken.
siis niin lapsellista, ja vielä lapsellisempaa olisi tehdä tosta isompaa juttua. niin makaa kuin petaakin!!!
vaikea sanoa kun ei ole nähnyt itse tapausta, mutta jos olet ilmoittanut halusi kuolla ja ottanut auton avaimet, niin minäkin olisin ottanut ne pois. tosin en liikaa väkivaltaa käyttämällä.. joten kuka tietää?
hätävarjeluun nojaten miehellä oli oikeus ottaa omansa pois (hätävarjelulla voi puolustaa mitä tahansa oikeudellisesti suojattua etuutta) kuten omaisuutta yms.. mutta vain lievimmän mahdollisimman keinon mukaan.. eli väkivalta tuossa tapauksessa ei ole lievin mahdollinen keino.. jos olit sanonut että tapat itsesi. tosissaan tai et niin hyvä että pääsit putkaan rauhoittumaan