Runotehtävä: Kirjoita runo

Sopis tuohon seksipalstan puolelle, joten jätän kyllä väliin.

Unenpalanen


Tyttö latoi juustosiivuja
kuivakakkuannosten päälle

Juustosiivuja kakkujen päälle!

Kamalalla kiireellä ruokaa lautaselle
varoen valvojaa

Mietin,
että onpa nälkäinen
ja
jääköhän minulle
jälkiruokaa...

Taivaanrannasta etelän
näin pilvien mä ryömivän
yli lipuivat kesäisen Helsingin
Torin pimensi, ja hämärän
näin lävitse mä näytelmän
mitä silloin tuskin ymmärsin
Keskellä tuon rankimman
kuuron kesäisen
sateenvarjon kanssa
sä tanssit hymyillen

Mitä tiesi se uni
miksi tanssit niin?
En koskea hennonut
vaiettiin
mustaa varjoa pyöritit
edessä mun
minut hämmensit vallan
mä halvaudun

Varjo, niin kuulin, se merkitsee
mua suojella joku kai tarvitsee
vai minäkö sinua, ystäväin
suojella voisin – itseltäin?

Ei tee mitään
länteen itään
etelään tai pohjoiseen
vielä kerran toivoisin suudelleen
sinun unessa uudessa uudelleen

missä syy voisi olla?
kenpä tietäis sen
kenties keksijän
hatussa niin punaisessa
jossa keltaisia kukkia,
niinpä ideoitsija nyt
jää odottamaan mitä
seuraavaksi aiheeksi
keksisikään, näin
tuumi nainen, joka ei
kunnon ideaa saanut :)

Marissa letittää pitkiä hiuksiaan
mietteliäänä
posket hehkuen tulta

työkaveri lapin noitakin
katselee hymyillen Marissan sädehtiviä silmiä
"taitaapa tyttö raskaana olla"
Marissa hymyilee salaperäisenä
onneaan ei hän kätkeä voi
masuaan hellästi hivelee
miettien kuumeisesti
miten kertoa miesystävälleen
suuren uutisen

aurinko nousee häikäisten taivaanrannan
punaisuudellaan
rannalla kävelee mietteissään mies
sydän surullisna, levotonna lyö
takana taas yksi kaipauksen yö
sydän huokaa kysyen; Marissa,miksi en saa yhteyttä Sinuun?

marissa katselee kyynelsilmin
hämmentyneenä
kaksi valkoista kauniin hehkuvaa ruusua piha-aidalla
ihan vierekkäin
kuinka koskettakaan syvältä meren syvyydestä

lapin noita kuiskaa;
"Ole Marissa rohkea
ja kerro miehellesi lahja maailmankaikkeuden tuo
se teille iloa ja onnea suo
tulla pyllähtää pylly edellä taivaasta.

kauniita unia kaikille,,,,,,,,, :)

siinä te taas olitte
onnellisuuden kehä ympärillänne
sinä ja rakkaasi

ja minä jossain unessa
etsin paniikissa reittiä jota pitkin upota
johonkin tuhansista unohduksen soista

vielä joskus
puhdistan painajaiseni valkopyykkinä

ripustan kuivumaan iloiseen tuuleen

Kaoottinen painajaisuni koko elämä
josta ei herää ja jos nukkuu
painajaisunessa painajaisunta
kävelee unissaan
toivoen kävelevänsä elämästä ulos
herätäkseen painajaisuneen taas
vankina tässä painajaisessa
tukehtuminen kuristava ahdistus hereillä
nukkuessa kaikkialla läsnä sama ahdistus
kaikkialla kaikenaikaa
piilotettua vihaa joka odottaa
räjähdystä

kurkkuani kuivaa
vähän huono olo
tuttu mies vierelläni
kuuntelee
sanoo:
"Annas kun katson sinne suuhun."
ja samassa vetäytyy jo
taakse päin
kauhistuneena
"KAMALAN näköinen!,
hämähäkkejä, seittiä ja
kaikkea!"

heti herättyä
huuhtelin suuni
erityisen hyvin

:)

hikoilutti, kuume laski.

Ruostuneet saranat, jokainen ovi säpäleinä,
seinät kääntyilivät silmänräpäyksissä.
Tuulen tiiliskivet loivat säröistä lasimaalauksen.
ja ikkuna läikehti laulusta
lintujen ja eteisessä tanssivan karhun.

Oli aamu ja heräsin ja huomasin että nukun
ja sitten heräsin

Tämä palsta oli ennen elossa, nykyisin melkoisen nuokkuvaa sorttia.
Ei nukuttanut yöllä niin lueskelin vanhoja viestiketjuja. Löytyi kaikenlaista keskustelua
Terveiset kaikille vanhoille jotka vielä näitä joskus lukee.

Elämä on unta.
Tähtää loppu aamunkoittoon.
Kauneinta silloin

Untahan se oli
Hikipisarat ihollasi
aamun kajossa kun maailma heräsi
ja sinä rukoilit lepoa

Saat unesi mutta anna minulle
käsiesi kosketus
ja sielusi

Nuku hyvin.

Ovi oli avoinna sinulle.
Odotin sinua eilen ilta vaihtui yöksi.
Aamulla en enään jaksanut odottaa.
Suljin oven.
Avaan sen taas jonain päivänä.
En enään sinulle.
Vaan toiselle.
Mutta kenelle..

Kaunis on mulle aina Pohjanmaa.
Sinne mä muistoissani palaan taas.
Kauas aikojen taa
ja sua kaipaan .

Päättyi sun tiesi poika Pohjanmaan.
Yksin jäin matkaani mä kulkemaan.
Kun tulee aika mun
tulen luokse sun.

Kiva runo kiitos.

En muista olinko isän hautajaisissa
Joskus kuvittelen sinne paljon penkkejä
Kaikki ovat minulle tuntemattomia
Minä en sano sanaakaan en edes ajattele
Styroksilennokki jota ei koskaan kokeiltu
Mitä niille aina tapahtui en voi arvata
Voiko mitään sisältöä oikeastaan tarvita
Ravistaako minua muurahaiset vai tuuli
Kumpi on voimakkaampi ei taaskaan yhtään adjektiivia

Kylmä ihminen.
Sanatkin jäätyisivät jollen menisi pois