Järjestämme anopille juhlia. Mutta: kaikki vintit, varastot, kaapit, mitä ikinä koloja talosta löytyy, on ihan kattoja myöden täynnä roinaa. Onko tuttua? Olemme tilanneet sirtolavan pihalle, mutta mitään ei voi viedä pois. Pitää kunnioittaa vanhan naisen tahtoa, juhla pitää järjestää, ja mulla on siitä vastuu. Vaikea löytää edes istumapaikkoja kaikille sukulaiselle siitä kaatopaikasta, ja mihinkään ei saisi koskea. Muualla juhlia ei järjestetä! Okei, mutta mikä saisi mamman rauhoittumaan. Saa - ei - saa leikki on rasittavaa. Sisään ei yksinkertaisesti mahdu, eikä Suomen suveen voi luottaa tähän aikaan vuodesta. Moni sukulainen tulee kaukaa. Voi kun voisi edes siivota vähän!?
Anoppi 90
Apua!!!
61094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"nythän sulla olisi oiva tilaisuus jakaa noita tavaroitasi pois! Saisit antaa tuon maljakon vaikka sille eetla-tätin työlle,sille joka sua siellä sairaalassa tapas käydä katsomassa...ja erkki-enon pojantytär käyttää juuri tuollaisia laukkuja....ja samaa rataa posmitat! Sanot, että nykyajan juhlissa annetaan lahjoja myös vieraille.
Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi tavaroiteen ja hyvine sydämineen!
Mutta elä puhu ennenaikaisesta perinnönjaosta mitään,pialaat kaiken!
Niin...mitään ei sitten pois heitetä! ;D
Kaikki saa olla entisessä 93 vuotiaan kodissa sillään, juolavehnäkin portaanpielen kukkapenkissä, koska myrkyttää ei saa. Ainoalle lapselle jää paljon raivattavaa sitten joskus, jos hän vielä elää. Siispä me nuoremmat voisimme aloittaa jo viimeistään 60-vuotiaina inventoida tavaramme ja panna ne kiertoon. Vanhanaikaisia tavaroita eivät nuoret polvet enää huoli.
tarjota tuota vaihtoehtoa, etteivät roudaa kaatikselle täyttämään.
Mä en ole vielä 60v mutta olen myynyt kirppiksellä ja antanut tavaraa pois,ei näitä mun nuori enää tulevaan kotiinsa huoli! Ja toisekseen uudemmat tavarat ei taida enää muuttoa kestääkkään! Ovat surkeita luonnoltaan. Romua jo melkein uutena.
Sehän on anopin koti. Ei sinua sen sottaisuudesta haukuta, kun vielä kaikki varmasti tietävät/saavat tietää, ettei mummeli halua heittää mitään pois.
Pystyttäkää telttakatos pihalle kahvitusta varten, muu saa jäädä silleen.
Ei stressiä!
saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Ehkä se tuntuu sitovan häntä elämään. Vaikkei sitä voi mukanaan viedäkään, sitten aikanaan, kun joutuu kuolemaan. Ja ehkä moni vieraskin muistaa sen talon juuri noine roinineen, ja tuntisi olonsa oudoksi, jos se olisikin nyt tyhjä ja siisti. Romussa on oma viehätyksensä.
Voitko koota tavaraa tasaisiksi keoiksi ja laittaa niiden ylle kovalevyn ja pöytäliinan - sillä tavalla saa lisätilaa. Tai jos mummo ei anna koskea tavaroihinsa ollenkaan, kutsu vain sen verran väkeä kuin sinne mahtuu. Tee vaikka paperista ihmisen kokoisia 'malleja' ja sirottele niitä huoneeseen. Saat ehkä hänet oivaltamaan, että tietty määrä ihmisiä vaatii ympärilleen tietyn määrän tilaa, ettei olla kuin sillin purkissa.
Vieläkin hirvittää se tavaroiden paljous, mutta ymmärrän sitä vanhusta oikein hyvin.
Hän eli 2 sotaa ja pulavuodet, joten se että paikat pursuaa tavaraa oli mielestäni ihan luonnollista. Yhtäkään langanpätkääkään ei saanut heittää roskiin.
Kun tämä vanhus sitten lähti taivaan portille, niin perikunta osti mustia jätesäkkejä rulla tolkulla. Siitä lähti sitten tavarat roskiin. Pojilla oli hiki päässä siivotessaan äitimuorinsa jäämistöä.
Itse olen kotonani karsinut kierrätykseen sitä mitä en tarvitse.
Oma jäkikasvuni ei taatusti huoli noita huonekalun romuja.
Joten hänelläkin on sitten edessään raivaus hommat. Ei muuuta kuin jätelava pihalle! ;-D