Nyt alkaa tulla mitta täyteen jopa minulta. Olemme avokkini n. 3-kymppisiä molemmat, asuneet pari vuotta yhdessä. Mies on ollut melko "varovainen" ja hillitty seksin suhteen koko ajan, mutta kyllä nyt sentään suhteen alkupuolella meillä oli jonkin verran seksiä ,vaikka tosi paljon vähemmän kuin mitä itse pidän normaalina. Joka kerta ei silloinkaan onnistunut, mies itse sanoo että kunto pettää tai jotain, mutta eihän se niin vaarallista ollut, ymmärrän ettei mieskään aina pysty.
Mutta nyt siis seksielämä on kerta kaikkiaan kuollut. Minussa ovat halut pikku hiljaa melkeinpä hävinneet, koska vastakaikua on niin vaikea saada. Miehellä on asian takia suorituspaine, mikä tietysti lisää hankaluutta sekä myös vähentää hänen ´hellyyttään minua kohtaan silloin kun minun tekisi mieli. Ihan rehellisesti sanottuna olemme tainneet olla tänä vuonna yhdynnässä yhden kerran, ja silloinkaan mies ei saanut orgasmia lainkaan. Joitakin kertoja on yritetty, ilman että siitä on tullut yhtään mitään.
Asiaa pahentaa tietysti huomattavasti minun turhautuminen pikku hiljaa. Minusta tuntuu että alan olla jo "vanha" ensisynnyttäjäksi, ja olemme kyllä päässeet yksimielisyyteen siitä että haluaisimme perheenlisäystä... Olen lopettanut pillerien syönnin aikoja sitten, mutta pienintäkään vaaraa ei tosiaan ole että olisin tulossa raskaaksi pitkään aikaan!
Pahinta on oikeastaan että harrastuksen kautta tapasin sattumalta ja vahingossa miehen joka on lähes vienyt minulta jalat alta... ihan yllättäen, ilman että minulla oli ollut minkäänlaisia ajatuksia muiden suuntaan katsomisesta. Olen vielä ollut suht koht järkevä meidän kohdatessa, mutta tämä mies saa minut pitkästä aikaa tuntemaan itseni oikeaksi naiseksi ja tunnen ihan käsittämätöntä vetovoimaa häntä kohtaan, halusin tai en. Kun sitten kotona peiton alla yrittäessäni olla omaani kohtaan hellä, vastassa on jäykkä vartalo ja todella vaatimaton ja toimimaton elin.. ei hyvä. :( Ajattelen tuota tapaamaani miestä, hänestä huokuvaa lämpöä ja normaalia, miehekästä seksuaalisuutta, ja sekoan kohta täysin. En halua suhdetta toisen miehen takia vaarantaa, mutta myöntää täytyy, että hän osaltaan on "herättänyt" minut tajuamaan, että ehkä ei ole ihan normaalia olla alle kolmekymppinen parisuhteessa elävä nainen, joka ei ole kertaakaan harrastanut kunnon seksiä vuonna 2007.
Voin kuvitella että mieheltä varisevat itsetunnon viimeiset rippeet jos alan ehdotella että hän kokeilisi jotain viagraa, josko se toisi avun. Hän vain on semmoinen, ei varmasti ota ehdotusta positiivisesti vastaan. Olen varovasti vihjannut että meidän - siis MEIDÄN, "vikahan" on varmasti yhtä paljon minussa - ehkä pitäisi jossain välissä harkita jonkinlaista apua, neuvontaa, joko yhdessä tai erikseen. Hän vain torjuu sen vaivautuneena, ja sanoo ettei minun pidä painostaa, vaan antaa hänelle aikaa. AIKAA, miten helvetin paljon tämänikäinen nainen voi enää antaa aikaa, jos meidän seksielämä on tästä lähtien sitä että maks kerran vuodessa ollaan yhdynnässä. Kalun koskettelusta mies ei ole koskaan tykännyt, muusta hyväilystä kyllä ja yritän edelleen olla hänelle hyvä... mutta ei voi mitään että minustakin on tulossa pakastin.
Onko meillä mitään toivoa?? Sitäkin olen miettinyt, että jos nyt jollain menetelmällä voitaisiin edes saada lapsia, ehkä se tyydyttäisi minut, ehkä en sen jälkeen enää stressaisi. Ehkä en tarvitsisikaan seksiä, tai ehkä se kerran vuodessa riittäisi??
Anteeksi tämä sekava purkaus, ei kai tästä kukaan mitään tajunnut. En tiedä jos tätä lukisi joku mies (tai nainen!) joka olisi kokenut vähän samanlaista... jos olisi antaa pientäkään neuvoa. Minä haluaisin normaalin elämän. Minusta normaaliin elämään parisuhteessa kuuluisi seksi. Ei joka päivä eikä välttämättä edes joka viikko, mutta edes JOSKUS.
Mutta nyt siis seksielämä on kerta kaikkiaan kuollut. Minussa ovat halut pikku hiljaa melkeinpä hävinneet, koska vastakaikua on niin vaikea saada. Miehellä on asian takia suorituspaine, mikä tietysti lisää hankaluutta sekä myös vähentää hänen ´hellyyttään minua kohtaan silloin kun minun tekisi mieli. Ihan rehellisesti sanottuna olemme tainneet olla tänä vuonna yhdynnässä yhden kerran, ja silloinkaan mies ei saanut orgasmia lainkaan. Joitakin kertoja on yritetty, ilman että siitä on tullut yhtään mitään.
Asiaa pahentaa tietysti huomattavasti minun turhautuminen pikku hiljaa. Minusta tuntuu että alan olla jo "vanha" ensisynnyttäjäksi, ja olemme kyllä päässeet yksimielisyyteen siitä että haluaisimme perheenlisäystä... Olen lopettanut pillerien syönnin aikoja sitten, mutta pienintäkään vaaraa ei tosiaan ole että olisin tulossa raskaaksi pitkään aikaan!
Pahinta on oikeastaan että harrastuksen kautta tapasin sattumalta ja vahingossa miehen joka on lähes vienyt minulta jalat alta... ihan yllättäen, ilman että minulla oli ollut minkäänlaisia ajatuksia muiden suuntaan katsomisesta. Olen vielä ollut suht koht järkevä meidän kohdatessa, mutta tämä mies saa minut pitkästä aikaa tuntemaan itseni oikeaksi naiseksi ja tunnen ihan käsittämätöntä vetovoimaa häntä kohtaan, halusin tai en. Kun sitten kotona peiton alla yrittäessäni olla omaani kohtaan hellä, vastassa on jäykkä vartalo ja todella vaatimaton ja toimimaton elin.. ei hyvä. :( Ajattelen tuota tapaamaani miestä, hänestä huokuvaa lämpöä ja normaalia, miehekästä seksuaalisuutta, ja sekoan kohta täysin. En halua suhdetta toisen miehen takia vaarantaa, mutta myöntää täytyy, että hän osaltaan on "herättänyt" minut tajuamaan, että ehkä ei ole ihan normaalia olla alle kolmekymppinen parisuhteessa elävä nainen, joka ei ole kertaakaan harrastanut kunnon seksiä vuonna 2007.
Voin kuvitella että mieheltä varisevat itsetunnon viimeiset rippeet jos alan ehdotella että hän kokeilisi jotain viagraa, josko se toisi avun. Hän vain on semmoinen, ei varmasti ota ehdotusta positiivisesti vastaan. Olen varovasti vihjannut että meidän - siis MEIDÄN, "vikahan" on varmasti yhtä paljon minussa - ehkä pitäisi jossain välissä harkita jonkinlaista apua, neuvontaa, joko yhdessä tai erikseen. Hän vain torjuu sen vaivautuneena, ja sanoo ettei minun pidä painostaa, vaan antaa hänelle aikaa. AIKAA, miten helvetin paljon tämänikäinen nainen voi enää antaa aikaa, jos meidän seksielämä on tästä lähtien sitä että maks kerran vuodessa ollaan yhdynnässä. Kalun koskettelusta mies ei ole koskaan tykännyt, muusta hyväilystä kyllä ja yritän edelleen olla hänelle hyvä... mutta ei voi mitään että minustakin on tulossa pakastin.
Onko meillä mitään toivoa?? Sitäkin olen miettinyt, että jos nyt jollain menetelmällä voitaisiin edes saada lapsia, ehkä se tyydyttäisi minut, ehkä en sen jälkeen enää stressaisi. Ehkä en tarvitsisikaan seksiä, tai ehkä se kerran vuodessa riittäisi??
Anteeksi tämä sekava purkaus, ei kai tästä kukaan mitään tajunnut. En tiedä jos tätä lukisi joku mies (tai nainen!) joka olisi kokenut vähän samanlaista... jos olisi antaa pientäkään neuvoa. Minä haluaisin normaalin elämän. Minusta normaaliin elämään parisuhteessa kuuluisi seksi. Ei joka päivä eikä välttämättä edes joka viikko, mutta edes JOSKUS.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuosta sekavasta sepustuksesta se, että mies siis sanoo kyllä että hänen tekee MIELI. Ja hän osoittaa muuten rakastavansa minua edelleen. Ja uskottomuudesta ei ole kyse, sen voi unohtaa tässä tapauksessa. Hän ei vain jostain syystä PYSTY.
on tulossa vähintään yhtä sekava vastaus...tai kommentti...
Älä odota yhtä kauan kuin minä - uinuin 25 vuotta enkä enää tuntenut mitään halua. - Kunnes tapasin vanhan rakkaan, joka sai minut tuntemaan aivan käsittämätöntä kiihkoa ja intohimoa...olin jo unohtanut aivan...Tämä uusherännäisyyteni on heijastunut myös nykysuhteeseeni, mutta koska seksielämämme aktiivisuus tuntuu olevan vain oman aktiivisuuteni varassa, tunnen suurta surua "elämämättömän elämäni" vuoksi.
Olen tiedostanut, että tulossa on käynti urologilla eturauhastilanteen tarkistamiseksi, mutta ennenkaikkea kiinnostaa mieheni testosteronitaso. Epäilen nimittäin vahvasti, että hän on kärsinyt sen alhaisuudesta enimmän elämänsä. Hän ei tunnu tuntevan koskaan sen suurempia intohimoja ja kärsii yhdynnänaikaisista erektiohäiriöistä. Eikä ole ollut erityisen vaivaantunut, vaikka ei ole minua kyennyt tyydyttämään, ei omatoimisesti tavalla eikä toisella. Toteaa vain, ettei "ole ennenkään onnistunut". V---u...
Sanoisin, että keskustelujen kautta lääkäriin. Eniten kuitenkin kallistun - sinun itsesi vuoksi - kehotukseen : mies vaihtoon. Sorry. Kuitenkin 29 vuoden kokemuksella....
Olen 48vuotias mies. Meillä oli kausi, jolloin seksiä ei ollut. Kun lapsi syntyi 90-luvun puolivälissä, vaimo ei sen jälkeen halunnut seksiä moneen vuoteen. Sen jälkeen minä en halunnut.
Viisi vuotta sitten rupesin lenkkeilemään n. 4kertaa viikossa ja jatkan edelleen. Fyysinen kunto on nyt hyvä. Reilu vuosi sitten seksihalut kasvoivat valtavasti. Seksiä on nyt koko ajan ollut 3-4 kertaa viikossa, kun sitä ennen oli saman verran vuodessa. Kun haluan seksiä, saan helposti vaimonkin suostumaan siihen. Se, että itsellä on kovat himot, auttaa paljon, kun houkuttelee toista osapuolta seksiin.
Oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto tuo seksihaluja. Uskoisin, että se pätee myös naisiin.
Lieneekö miehelläsi hyvä fyysinen kunto. Ellei ole, kunnon kohottaminen varmaan toisi seksihaluja lisää. Halujen lisäksi se tuo myös energiaa, jaksamista, paremman mielialan ja itsetunnon. Eri asia tietenkin on miten saat motivoitua hänet siihen. Sitä asiaa en osaa neuvoa.
ettei sinun ehkä kannata uhrata elämääsi, mihin suuntaan omatkin ajatuksesi ovat jo ajautuneet.
Kävin vielä läpi tekstiäsi: "pari vuotta yhdessä..." Suhteen alkupuolella "_jonkin verran_" seksiä (apua!), "antaa hänelle _AIKAA_", "_kalun koskettelusta mies ei ole koskaan tykännyt_"...
e_EI. Jos et halua päätoimiseksi kotiterapeutiksi ja uhrata omaa onneasi ja hankkia lapsia tämän miehen kanssa vain lapsia saadaksesi - älä jää roikkumaan tähän suhteeseen!
Sorry tylyt sanani, mutta naisen uhrautumisen ajat ovat ohi. Löytäisit vain itsesi yksinäisenä yksinhuoltajana muutaman vuoden päästä.
Tee päätös oma elämäsi hyväksi!
Ei kyllä ole normaalia, ettei 30-kymppinen mies pysty seksiin kuin kerran vuodessa!
Kyllä sinun pitää vaikka suhteen katkaisemisella uhata, että saat miehen lääkäriin. Miehellä on vikaa testosteronitasossa tai hänen seksuaalinen suuntautumisensa ei sovi (on homo tai joku muu).
Mikään pelkkä odottelu ei ongelmaa poista.
Älä nyt ala syytellä itseäsi, ei vika millään ole sinussa.
Turha toivoa, että tahdilla 1 yhdyntä/vuosi (eikä mies silloinkaan purkaudu) tulisit raskaaksi. Siihen tarvitaan jo lottovoiton kaltainen onnenpotku. Eikä se asiaa ratkaise kuin vuodeksi pariksi.
Toimi jo tänään, huomenna on myöhäistä.
ja heti tai sitten ero! Ja sekin heti!
Kotipaikkasi terveyskeskuslääkäri on sopiva osoite, sieltä kyllä toimitetaan eteenpäin jos on tarvis. Luultavasti jo muutamalla Cialiksella pääsee normaalin panetuksen alkuun ja sitten menee omalla painollaan.
an sil viagraa ni johan helpottaa
vastauksista. Todella hyviä vastauksia.
Tunteet ovat seilanneet lähinnä epätoivon ja välinpitämättömyyden välillä. Nyt olen liian väsynyt kertomaan mitään lisää tai tekemään mitään päätöksiä, vaikka tiedän että niin itseni, mieheni että tämän toisen kuvioihin mukaan sotkeutuneen miehen takia minun pitää pian tehdä asia selväksi.
Täällä toinen joka ei ole harrastanut kunnon seksiä vuonna 2007 miehensä kanssa. Itseasiassa ei useampaan vuoteen... Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että normaaliin parisuhteeseen kuuluu seksi. Ihminen on seksuaalinen olento ja seksi on osa normaalia elämää. Harmi vain kun vain me naiset taidetaan tämä ymmärtää. Mun mieheni ei ainakaan sitä tajua.
Minulta tuli tällä viikolla mitta täyteen. Se oli tulossa täyteen tässä jo useamman vuoden. Keskusteltiin ongelmasta, ehdottelin lääkäriä ja terapiaan menoa yhdessä, mutta mies aina vain pyysi antamaan aikaa. Ihan suhteemme alussa oli jonkin verran seksiä, mutta se oli aina miehen ehdoilla, ei kovin ihmeellistä ja todella harvoin. Siitä se harveni sitten lähes olemattomiin. Nyt olen kuusi vuotta odottanut ja elänyt selibaatissa. Olen kuitenkin nainen parhaassa seksuaalisessa huipussaan (siis noin elämänkaarta ajatellen) ja elän selibaatissa jota itse en halua.
Kuusi vuotta siis odottelin ja annoin aikaa. Siinä välissä tapasin mukavia miehiä (siis en treffaillut vaan tulin tuntemaan) jotka saivat minut tuntemaan itseni naiseksi ja jotka olivat minusta kiinnostuneita. Torjuin heidät koska olen varattu ja rakastan miestäni. Sitten he löysivät omat kultansa ja perustivat sittemmin perheet. Nyyh... Minä jatkoin yksinäistä seksitöntä avioliittoelämääni. Toinen nyyh... Lapsia ei tietenkään meillä ole (miten voisikaan olla), ja tajuatko yhtään miten kalliiksi inseminaatio tulee? Ja sitten PIM! Mitta tuli täyteen. Harrastin seksiä tuiki tuntemattoman miehen kanssa, ensimmäisen joka otti suoran seksiehdotuksen vastaan. Sain orgasmin aivan järjettömän helposti! Mistään suhteestahan siinä ei ole kysymys, olipahan vain katkaisu tähän vuosien selibaattiin. Ja en kadu tippaakaan. Tai kadun jotain, nimittäin sitä että odotin näin kauan.
Eli neuvoni sinulle on, että jos kerta olet löytänyt jonkun, niin anna mennä vaan. Heittäydy täysillä suhteeseen. Sinulla on oikeus siihen. Ihminen elää jotenkin puolinaista elämää jos siltä pakotetaan ottamaan seksuaalisuus pois. On luonnotonta olla nainen parhaassa iässään ja ilman seksiä. Jos minullakin olisi joku ihastus niin antaisin mennä vaan.