Miesystävä kosi tuossa n. 3kk sitten. Tottakai se oli minusta ihanaa ja olin sitä odottanut.. seurustelua oli takana sitä ennen lähes 2v.. tuntemista sitäkin ennen reilut 1v.
Olin taas yksi näistä naisista jotka meni valitettavasti kyselemään kihlautumisesta ja kosinnasta ennen sitä kosintaa.
Mies ei juurikaan ollut kiinnostunut ja sanoi, että aika ei ollu vielä.. minähän sitten vedin raivarit ja itkin monta viikkoa, etten ole hänelle oikea ihminen, kerran ei voi kosia..
Se oli minun näkemykseni asiaan, kun minusta pitäisi osata tietää 2v seurustelun jälkeen, että haluaako yhdessä olla.. ja tunsin oloni riittämättömäksi.
Kun mies oli kosinut, niin ihanaa eloa ilman asiasta miettimistä jatkui tähän asti.. nyt alan miettimään, että tekikö mies sen vain sen takia, että minä olisin hiljaa?
Otin tuossa n. kk sitten puheeksi, että millonkas naimisiin (kosinta hetkellä tein sekväksi että minulle kihlaus merkkaa naimisiin menoa ja mies oli samaa mieltä) ja heitin ehdotukseksi, että kesällä 2008. Kuulemma ok.
Sen jälkeen olen viikoittain käynyt netissä lueskelemassa näitä palstoja ja hääsivuja.. kysellyt välillä avolta, että olisiko tämä ja tämä ok meidän häissä.
Näen nyt, että minulla on oikeus lueskella näitä kun kosinta tuli.. ja muutenkin, koska olen hää-hömppä nainen =)
Tässä vähän aikaa sitten tein kysymyksen mikä koski taas jotain hää aiheista ja mies sanoi, että voisinko olla kyselemättä häneltä häistä ja että voisinko muutenkin olla hiljaa aiheesta, koska alkaa ahdistamaan,...?
Siis mitäää? Tässä vaiheessako häntä sitten alkaa ahdistamaan?
Jäs häät olisi kesällä 2008, niin olisi varmaan tämän kesän jälkeen aihetta varata kirkkoakin.
Mitenpä senkään tekee jos miestä ahdistaa?
Minusta tuntuu, että hän on nyt tajunnut tehneensä väärin kosiessaan.. ja alkaa perääntyä.
Taas huono fiilis itsellä ja tuntuu, että kiukku herkässä.. samalla tavalla kun sillon, kun oli kysettä kihlautumisesta ja mies oli hieman vastaan.
Tottakai se kiukuttaa, kun tulee torjutuksi tällaisissa.
Mitä mieltä te olette moisesta?
Miehet ja naiset vastauksia kehiin.
Loppuun vielä, että mies VALITETTAVASTI kosi kännissä.. kysyin seuraavana päivänä, että muistaako illasta ja sanoi, että muistaa kosineensa. Ei halunnut perua, koska oli kuulemma halunnut sitä. Annoin mahdollisuuden perua tapahtuneen.
Sekin tuntui hieman paskalta, että kyllä kännissä pystyy, mutta selvinpäin oltiin niin vastaan asiaa.. menee se jontekin ristiin. Tuntuu, ettei oikeasti edes halunnut ja sitten humalassa teki "virheen".. jota ei enään voinut ja kehdannut perua. (kaveripariskunta meni sinä iltana naimisiin)
En ole tuosta maininnut enään sen jälkeen, että olisin halunnut unelma kosinnan.. kuten varmaan moni muukin nainen.
Vannoin itselleni, että oli tilanne kosinnassa millainen vain, niin vastaan kyllä.
Huoh.. johan soppa. Mitä mieltä?
Olin taas yksi näistä naisista jotka meni valitettavasti kyselemään kihlautumisesta ja kosinnasta ennen sitä kosintaa.
Mies ei juurikaan ollut kiinnostunut ja sanoi, että aika ei ollu vielä.. minähän sitten vedin raivarit ja itkin monta viikkoa, etten ole hänelle oikea ihminen, kerran ei voi kosia..
Se oli minun näkemykseni asiaan, kun minusta pitäisi osata tietää 2v seurustelun jälkeen, että haluaako yhdessä olla.. ja tunsin oloni riittämättömäksi.
Kun mies oli kosinut, niin ihanaa eloa ilman asiasta miettimistä jatkui tähän asti.. nyt alan miettimään, että tekikö mies sen vain sen takia, että minä olisin hiljaa?
Otin tuossa n. kk sitten puheeksi, että millonkas naimisiin (kosinta hetkellä tein sekväksi että minulle kihlaus merkkaa naimisiin menoa ja mies oli samaa mieltä) ja heitin ehdotukseksi, että kesällä 2008. Kuulemma ok.
Sen jälkeen olen viikoittain käynyt netissä lueskelemassa näitä palstoja ja hääsivuja.. kysellyt välillä avolta, että olisiko tämä ja tämä ok meidän häissä.
Näen nyt, että minulla on oikeus lueskella näitä kun kosinta tuli.. ja muutenkin, koska olen hää-hömppä nainen =)
Tässä vähän aikaa sitten tein kysymyksen mikä koski taas jotain hää aiheista ja mies sanoi, että voisinko olla kyselemättä häneltä häistä ja että voisinko muutenkin olla hiljaa aiheesta, koska alkaa ahdistamaan,...?
Siis mitäää? Tässä vaiheessako häntä sitten alkaa ahdistamaan?
Jäs häät olisi kesällä 2008, niin olisi varmaan tämän kesän jälkeen aihetta varata kirkkoakin.
Mitenpä senkään tekee jos miestä ahdistaa?
Minusta tuntuu, että hän on nyt tajunnut tehneensä väärin kosiessaan.. ja alkaa perääntyä.
Taas huono fiilis itsellä ja tuntuu, että kiukku herkässä.. samalla tavalla kun sillon, kun oli kysettä kihlautumisesta ja mies oli hieman vastaan.
Tottakai se kiukuttaa, kun tulee torjutuksi tällaisissa.
Mitä mieltä te olette moisesta?
Miehet ja naiset vastauksia kehiin.
Loppuun vielä, että mies VALITETTAVASTI kosi kännissä.. kysyin seuraavana päivänä, että muistaako illasta ja sanoi, että muistaa kosineensa. Ei halunnut perua, koska oli kuulemma halunnut sitä. Annoin mahdollisuuden perua tapahtuneen.
Sekin tuntui hieman paskalta, että kyllä kännissä pystyy, mutta selvinpäin oltiin niin vastaan asiaa.. menee se jontekin ristiin. Tuntuu, ettei oikeasti edes halunnut ja sitten humalassa teki "virheen".. jota ei enään voinut ja kehdannut perua. (kaveripariskunta meni sinä iltana naimisiin)
En ole tuosta maininnut enään sen jälkeen, että olisin halunnut unelma kosinnan.. kuten varmaan moni muukin nainen.
Vannoin itselleni, että oli tilanne kosinnassa millainen vain, niin vastaan kyllä.
Huoh.. johan soppa. Mitä mieltä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni olet painostanut liikaa, mutta toki ymmärrän kaipuusi kuulla yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista. Mutta muista, että montakaan miestä ei kiinnosta hääpäivä hössötyksineen. Sitä varten ovat tyttöystäväsi. Puhu ja hössötä heidän kanssaan ja pura yksityiskohtia heille. Varsinkin, kun vielä on noin älyttömän pitkä aika hääpäivään, niin kyllä minuakin naisena ahdistaisi puhua asiasta!
Luota siihen kosintaan, ehkä miehellesi kaikenlaiset muutokset ovat vaikeita ja onhan häät iso asia. Ehkä voisitten ennemmin keskustella yleisesti oletuksistanne avioliittoon. Hänhän voi esim. pelätä, että muutut jotenkin tai pakotat häntä muuttumaan joksikin? Tai ehkä parasta olisi, jos et tosiaan vähään aikaan puhuisi aiheesta hänen kanssaan, sillä häihinne on vielä pitkä aika.
Ole murehtimatta ja kiukkuilematta, ne eivät ainakaan auta suhdettanne yhtään. Sinä olet riittävä hänelle, älä siitä huoli, vaan ennemminkin ole oma viehättävä itsesi. :)
Minullekin tuli sellainen olo, että olet painostanut ehkä hieman liikaa...
No mutta nyt ehdotankin seuraavaa: Jätä häät pois keskusteluista vähäksi aikaa. Vaikkapa nyt kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi ja ota asia sitten puheeksi taas syksyllä, kun kirkon, juhlapaikan tm. varaaminen ja valinta on edessä. En tarkoita, että suunnitelmat (ja unelmat) pitäisi laittaa totaallisesti jäihin.
Ajatuksia voi purkaa tosiaan vaikka tyttöystäville, siskolle tai tänne keskustelupalstoille. Ainakin amoriini.com on tosi hyvä palsta näille suunnittelijoille, kun siellä voi tehdä vaikka mitä kuvapankkeja ym. Miehiä (ainakaan kaikkia) ei niin tuo häiden suunnittelu taida kiinnostaa, varsinkaan jos siihen hääpäivään on aikaa vielä yli vuosi.
Tsemppiä sulle ja viettäkää yhdessä oikein ihana ja romanttinen kesä, niin jospa se mieskin vähän siitä pehmenee:)
Heippa vaan, tuntuu tuskasi tutulta. Itse tosin siinä tilanteessa, että seurustelua takana 5v. ja suunnilleen kolme vuotta olen vihjaillut siitä, miten paljon kihlautuminen mulle merkitsisi. Olen jopa itsekin kosinut miestä ja vastaus oli, että hän sitten hoitaa ajallaan.
Olen ajatellut sitäkin, että entäs jos sellaisen yhden kiukuttelun päätteeksi tai seuraavana päivänä tuleekin kosinta..? Niinpäniin. No nyt olen sitten ollut jo pidemmän aikaa hiljaa asiasta ja vain odotan. Kuitenkin ollaan puhuttu, että kumpikin on toiselle se oikea ja aiotaan naimisiin ja hankitaan lapsia..
Kurja juttu, että teillä nyt samanlainen "vääntö" naimisiin menosta. Mikäköhän niitä miehiä pelottaa siinä sitoutumisessa? Vai ärsyttääkö niitä vaan se että asiasta kysellään ja haluaisivat itse tehdä sen aloitteen? No mikseivät tee ajoissa?!
"Olen ajatellut sitäkin, että entäs jos sellaisen yhden kiukuttelun päätteeksi tai seuraavana päivänä tuleekin kosinta..?"
Ei riitely johda kosintaan, päinvastoin. Mies todennäköisesti ajattelee, että aiot vastakin riidellä joka asiasta tai ainakin, että keksit heti perään jonkun muun aiheen, josta riidellä. Ei kukaan halua viettä loppuelämäänsä kuuntelemalla kiukuttelua milloin mistäkin.
samanlainen tilanne,paitsi etten ole saanut edes kosintaa.Mutta se että en voi ikinä puhua mistään yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista miehen kanssa.Heti kun vähänkin vihjaan yhtisistä asioista,mieheni menee hiljaiseksi,ei vastaa,sanoo että on väärä aika puhua ym.ym.Kun vuosi sitten muutin tämän miehen luo,hän sanoi että jos en olisi muuttanut,hän olisi tullut luokseni kihlasormuksen kanssa.Jälkeenpäin mietin,miksi muutin,koska siihen loppui kaikki romantiikka ja tuntuu kuin olisin itsestäänselvyys.Viime syksynä hän kerran sanoi että jos tilanne olisi toinen ja minulla ei olisi lapsia,hän olisi kosinut.Minua ahdistaa ja tunnen etten ole haluttu.Kun ei voi edes haaveilla mistään.Olen miettinyt eroakin.En enää edes tiedä onko meillä mitään yhteistä.Tietenkin olen kiintynyt ja lapsetkin pitävät miehestä,joten tuntuu raskaalta sekin vaihtoehto.Kertokaa omista kokemuksista ja vastailkaa muutenkin.Mitä teen?
Oletko yhtään kysynyt mieheltä minkälaiset häät hän haluaa?
Haluaako yleensä kirkossa vihkimisen? Isot häät?
Kysäiseppä syksyllä, että varaatteko jonkun kirkon vai maistraatin?
Et varmaan ole ainut nainen, joka on "painostanut" miehen kosimaan. Sinuna laitattaisin jäitä hattuun. Hääjuhla merkitsee sinulle selvästikin enemmän kuin miehellesi. Itseänikin (vaikka olen nainen) alkaisi varmaan ahdistaa, jos pitäisi jo vuotta ennen häitä hössöttää niin hirveästi. (Mutta toisaalta minäpä en olekaan hääihminen..)
Miehen vaiteliaisuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi perääntymässä suhteestanne. Kiukuttelu kuitenkaan tuskin auttaa, se vain antaa sinusta epäkypsän kuvan. Edellä kirjoittanut oli varmaan oikeassa sanoessaan, että jätä koko aihe pariksi kuukaudeksi. Syksyllä ehditte vielä varata kirkon - mutta kysy, mitä miehesikin haluaa. Juhlat ovat myös hänen.
Tulipa mieleen, että puhut paljon kosinnasta ja häistä. Ne kumminkin ovat vain pari pientä etappia (isoja merkitykseltään, sitä en kiistä) matkalla kohti avioliittoa ja yhteistä eloa "kunnes kuolema...". Avioliitosta ja arjesta et puhu mitään.
Nykyinen arkenne sen sijaan ei tunnu sujuvan parhaalla mahdollisella tavalla. Täältä päin luettuna näyttää, että kiukkuat kovin nopsasti, jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Onko niin, että arki - jota nyt elätte sulhosi kanssa ja jota eläisitte häähuuman laannuttuakin - ei ole sinulle riittävää? Tarvitset kohokohtia, toki niitä jokainen tarvitsee. Mutta tulee mieleen, että saako miehesi kuvan, että "minkä lelun tuo seuraavaksi haluaa"? Että olet koko ajan vaatimassa häneltä jotain enemmän kuin mihin arkenne antaa mahdollisuuden?
Kannatan edellisiä kirjoittajia, että anna miesparalle hiukan tilaa hengittää. Osoita sillä välin, että hän tekee oikean ratkaisun menemällä kanssasi naimisiin - nauti yhteisestä olemisestanne äläkä kiukkua heti, jos mies ei osaa olla mielesi mukaan. Ja jätä ehdottelut "onko tämä tai tuo ok" pois. Kysy sen sijaan, mitä mies haluaa tulevilta häiltään. Ja jos hän vastaa, niin kuuntele ja mieti, miten saisitte mahdollisesti erilaiset toiveenne sopimaan yhteen sen sijaan, että tyrmäisit hänen toiveensa, koska ne eivät ole sinun toiveitasi.
Tämmöisiä tulee mieleen siitä näkökulmasta, että meillä meni 7 vuotta, ennen kuin naimisiinmenosta alettiin edes puhua. Vielä suhteenne ei siis ole siltäkään kannalta "ikäloppu".
Sait raivarit ja itkit monta viikkoa...? Hui! Ei kaksi vuotta ole vielä huikean pitkä aika seurustella! Ja eikö asiasta olisi voinut keskustella sivistyneesti eikä raivota? Aikamoista painostamista. No ei miehen silti olisi tarvinnut suostua eli yhtä paljon vikaa on miehessäkin, jos ei löydy selkärankaa sen vertaa. Että kosii painostuksesta. Hyvä kuitenkin, että annoit mahdollisuuden perumiseen... Ei kannata ainkaan alkaa enää valittamaan kosinnasta ja että olisit halunnut unelmakosinnan. Se olisi suuri virhe. Ensiksi painostaa, että miksi et kosi ja kun toinen kosii niin valittaa, että ei se mennyt niin kun mä ajattelin mä oisin halunnut niin ja näin... Vaikka ymmärrän kyllä, että juovuksissa kosintaa ei aina voi niin ottaa tosissaan. Mutta muutoin ei kannata odottaa, että kosinnan pitää olla täydellinen ja niin kuin unelmissa.
Voi olla, että mies on valmis naimisiin. Mutta ahdistuu häähössytyksestä. Aika moni mies ahdistuu. Miehiä ei jaksa kiinnostaa mitkään askartelut yms. Ei kaikkia naisiakaan... Teillä on vuosi vielä aikaa häihin. Suunnittele rauhassa, mutta kysele mielipiteitä sitten vasta lähempänä häitä. Anna miehen vähän hengähtää. Kirkko kyllä on hyvä varata ajoissa, mutta muuta ehtii hyvin suunnitella myöhemminkin. Tai suunnittele itseksesi ja vaihtele mielipiteitä muiden morsianten kanssa netissä (kuten joku ehdottikin). Hääkeskusteluissa riittää varmasti innostuneita.
Me aloitettiin suunnittelu 5 kk ennen ja hyvin on ehditty. Mies on varaillut tiettyjä juttuja ihan oma-aloitteisesti ja auttoi kutsujenkin teossa mielellään. Mutta yritän silti välttää hössöttämistä ja puhua muustakin. Ja katsoa, että mieskin saa sanoa mielipiteensä, onhan nämän hänenkin juhlansa!
Yritä muistaa kuitenkin, että mikä on pääasia. Juhlat on pian ohi ja arki alkaa. Ei naimisiin menossa tärkeintä ole todellakaan ne juhlat, kosinnat yms.
Ja jos miehen mietteet askarruttaa niin ota asia puheeksi. Ja korosta, että et halua painostaa ja jos mies ei ole valmis niin ei ole mikään pakko vielä mennä naimisiin. Ja pyydä vähän anteeksi, että jos olet liikaa hössöttänyt. Että vähän innostuit liikaa...
teillä on jo kiire varata juhlapaikkaa, jos ensi kesänä haluat naimisiin. Moni paikka on jo varattu.
Mutta olen sitä mieltä, että voisit vielä istuttaa miehen alas ja kysyä, että haluaako hän tosiaan naimisiin kanssasi. Jos haluaa, niin sitten hän saa vain kestää sen, että alat jo suunnittelemaan häitä. Kyllä häiden suunnitteluun vuosi menee helposti. (ei tietenkään täyspainotteisesti)