Olen nyt niin mittaa myöten täynnä naapureitamme. Meillä on pieni lapsi ja joka yö jos lapsemme herää yöllä ja esim.huutaa maitoa, jyskyttävät naapurimme kattoomme, niin että varmasti koko kerros herää. Kerran he huusivat lapsemme itkiessä, että "turpa kiinni". Heillä on itsellä pieni lapsi, ja kyllähän sekin itkee, mutta olemme tottuneet että kerrostaloasumisessa on joitakin haittapuolia, eikä tulisi mieleenkään valittaa heidän lapsensa itkusta. Lapsemme on ollut tämän kevään korvatulehduskierteessä, ja se herättelee kivuissaan yöllä, niin on niin turhauttavaa kuunnella kun joka kerta alkaa hirmu jyske yläkerrasta. He itse ovat monesti esim.riideleet kymmenen jälkeen ja esim.poranneet seinään kerran kello puoli yksitoista.Ja silti me kestämme sen ja joudumme silti kuuntelemaan heidän jyskettään.
Kerran huusin kovalla äänellä yläkertaan heidän paukkeensa jälkeen, että nyt riitti, että lähtee valitus Satolle. Hieman tämän jälkeen kun sairastuin tämän jälkeen harvinaiseen silmäsairauteen ja tuli miehen kanssa tappelua , kun hermoni on yksinkertaisesti kireällä, kun olen menettänyt näöstäni puolet, mikä kyllä lääkärin mukaan 80 prossan tod.näköisyydellä palautuu takaisin sairauden hellittäessä, niin naapurini ihan vaan kettuillessan hälyyttivät poliisit. Sanoin vaan poliiseille, että olen pahoillani häiriöstä, mutta kello on vasta kahdeksan ja olen todella väsynyt ja kipeä. Sairauteni vie kuulon huonolle tasolle ja voi viedä näön lähes kokonaan, niin oli niin uskomattoman turhautta´vaa kun naapurit ihan paskamaisuuttaan kutsuvat poliisit paikalle. Huusin miehelleni, että en näe oikein mitään ja enkä oikein kuulekaan, niin naapurit ovat taas kaikkitietävänä soittaneet poliisit paikalle, kun ovat luulleet, että mieheni on tyyliin lyönyt minua niin lujaa että näköni ja kuuloni on mennyt.
Olemme ostaneet oman asunnon ja pääsemme kohta onneksi muuttamaan sinne. Vannotin vielä pari vuotta sitten, etten ole niin nirppanokka että lähettäisin valituskirjeen mistään naapuristamme, mutta nyt on mitta niin täysi, että on pakko!
Onko kellä vastaavia kokemuksia!
Kerran huusin kovalla äänellä yläkertaan heidän paukkeensa jälkeen, että nyt riitti, että lähtee valitus Satolle. Hieman tämän jälkeen kun sairastuin tämän jälkeen harvinaiseen silmäsairauteen ja tuli miehen kanssa tappelua , kun hermoni on yksinkertaisesti kireällä, kun olen menettänyt näöstäni puolet, mikä kyllä lääkärin mukaan 80 prossan tod.näköisyydellä palautuu takaisin sairauden hellittäessä, niin naapurini ihan vaan kettuillessan hälyyttivät poliisit. Sanoin vaan poliiseille, että olen pahoillani häiriöstä, mutta kello on vasta kahdeksan ja olen todella väsynyt ja kipeä. Sairauteni vie kuulon huonolle tasolle ja voi viedä näön lähes kokonaan, niin oli niin uskomattoman turhautta´vaa kun naapurit ihan paskamaisuuttaan kutsuvat poliisit paikalle. Huusin miehelleni, että en näe oikein mitään ja enkä oikein kuulekaan, niin naapurit ovat taas kaikkitietävänä soittaneet poliisit paikalle, kun ovat luulleet, että mieheni on tyyliin lyönyt minua niin lujaa että näköni ja kuuloni on mennyt.
Olemme ostaneet oman asunnon ja pääsemme kohta onneksi muuttamaan sinne. Vannotin vielä pari vuotta sitten, etten ole niin nirppanokka että lähettäisin valituskirjeen mistään naapuristamme, mutta nyt on mitta niin täysi, että on pakko!
Onko kellä vastaavia kokemuksia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinulle ja perheellesi!
Toivottavasti pääsette parempaan naapuri-ilmapiiriin ja lapsesi ja sinun sairautesi pääsevät paranemaan.
Ylireagoiva, herkkähipäinen mulkvisti joka pitää itseänsä toisten yläpuolella. Muuta suoraan muuttotappiokuntaan ja kauas muista elävistä.. huomaatk; jumala rankaisi sinua saireudella ollessasi ja ajatellessasi pahaa naapurista!
Häpeä!!
Häpee saatana itte! Tais jäädä peruskoulu käymättä, kun et osannu tulkita kertomaa oikein. Mut kyl sunlaiset persereiät huomaa jossain vaiheessa että pakko muuttaa asennetta jos meinaa elämässä pärjätä.