jotka olisi joskus polttaneet kessua.Isällä oli pieni kunnan mökki Hämeessä.Oli muutama aari maata ja kaikki kasvoi kessua.Katsoin Wikipediasta niin tulin siihen tulokseen,että kessu oli palturitupakkaa nimeltään.Lehdet kuivattiin ha hakattiin hienoksi vanhanajan kirnun tapaisessa "huhmarissa".Joskus 7v.vanhana löysin isän piipun ja poltin vähän.Olipa pahat savut.
onko
täällä sellaisia
3333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mieheni (73-v)lapsuuskodissa kasvatettiin kessua.
Olen kuullut miljoonakertaa tämän tarinan, kun mieheni joutui silloin pikkupoikana hakkaamaan isälleen tätä kessua. Ja, mitäs poika, muuta kuin kokeilemaan. No, tarina jatkuu niillä kokemuksilla ja vuosien saatossa se on muuttunut, jos vaikka miksi.
Opetus on ainakin ollut se, että senjälkeen ei ole tupakkaa polttanut. Joskus isäni eläessä suostui jouluna vetäisemään henkoset sikarista, köhien niin perkuleesti.
Nykyisin esittelee minulle näitä keuhkosyöpä tilastoja ja kuolin lukemia.
Pitäisikö siirtyä kessuun, ehkä se ei maistuisikaan? Leikkisi sitten vain, että muuta tupakkaa ei ole, kuten itse lapsena saadessani sokerikakkupalan.
Otin siitä aina sormienväliin mahtuvan pikkupalan ja hoin itsekseni. "Ei ole, kuin tässä. Ei ole, kuin tässä".
Muistan sen itsekkin hyvin, siis sen tunteen mitä ajattelin, mutta harmikseni sen oli kuullut myös äitini, sillä vaikka sokerikakku oli harvinaista herkkua, oli sitä kuitenkin sillointällöin, ja minulla aina sama rituaali.
Menisköhän tupakalle, vai ottaisko Nicoret purkan? Tupakalle! Aloitan huommenna, sen lopetuksen.
Olen polttanut kessukokemuksesta huolimatta jo 49 v.Veljeni lopetti,oli polttamatta 15 v.ja kuoli keuhkosyöpään.Itselläni ei ole sanottavasti yskääkään ollut.Ei uskalla enää lopettaa.
kun sotaaikana äitini poltteli kessua , ja taisi olla piippu oikeen .