Kuulisin mielelläni "selviytymistarinoita" muilta yh:lta, jotka viettävät arkea pienen vauvan kanssa.
Miten olette jaksaneet? Mikä tuo valoa tunnelin päähän kun ahdistaa? Mistä saatte apua kun tulee totaalinen väsymys/masennus?
Itsellä äärimmäisen vaikea tilanne sillä lapsen biologisesta isästä ei ole tietoa (taustalla hyväksikäyttö) ja nykyisen poikakaverin kanssa yhteinen tie loppui. Lapsi on ollut "vahingosta" huolimatta kovasti odotettu, aborttia en voinut omantunnon syistä harkita. Päätöstä en ole katunut ja prinsessasta näyttää kasvavan kaunis hymyhuuli.
Kuitenkin muutto yhteisestä kodista, eroaminen, tulevaisuuden epävarmuus, yh:ksi leimautuminen ja vauvan kanssa välillä raskaaksi käyvä arki pelottaa. Vauva vasta 1,5kk joten päivät ovat aika hektisiä ja täynnä kiljumista ja kipeitä niskoja.
Miten olette selvinneet rahallisesti asuessanne yksin? Oletteko löytäneet itsellenne uutta rakkautta? Miten seurustelu ja pieni lapsi sopii yhteen? Kysyn tätä sillä itseäni nämä asiat kovasti mietityttää. Tuntuu että olen elänyt elämäni pumpulissa sillä suvussamme kaikki ovat naimisissa kunnes kuolema heidät erottaa, ja tunnen olevani musta lammas rikkoessani rytinällä kaikki nämä "perinteet".
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Onneksi aurinko hellii meitä pitkän talven jälkeen ja edes vähän helpottaa suurta tuskaa sydämessä!
Miten olette jaksaneet? Mikä tuo valoa tunnelin päähän kun ahdistaa? Mistä saatte apua kun tulee totaalinen väsymys/masennus?
Itsellä äärimmäisen vaikea tilanne sillä lapsen biologisesta isästä ei ole tietoa (taustalla hyväksikäyttö) ja nykyisen poikakaverin kanssa yhteinen tie loppui. Lapsi on ollut "vahingosta" huolimatta kovasti odotettu, aborttia en voinut omantunnon syistä harkita. Päätöstä en ole katunut ja prinsessasta näyttää kasvavan kaunis hymyhuuli.
Kuitenkin muutto yhteisestä kodista, eroaminen, tulevaisuuden epävarmuus, yh:ksi leimautuminen ja vauvan kanssa välillä raskaaksi käyvä arki pelottaa. Vauva vasta 1,5kk joten päivät ovat aika hektisiä ja täynnä kiljumista ja kipeitä niskoja.
Miten olette selvinneet rahallisesti asuessanne yksin? Oletteko löytäneet itsellenne uutta rakkautta? Miten seurustelu ja pieni lapsi sopii yhteen? Kysyn tätä sillä itseäni nämä asiat kovasti mietityttää. Tuntuu että olen elänyt elämäni pumpulissa sillä suvussamme kaikki ovat naimisissa kunnes kuolema heidät erottaa, ja tunnen olevani musta lammas rikkoessani rytinällä kaikki nämä "perinteet".
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Onneksi aurinko hellii meitä pitkän talven jälkeen ja edes vähän helpottaa suurta tuskaa sydämessä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
suosittelen sinua hankkimaan itsellesi laajan tukiverkoston. Sukulaiset ystävät ja muut apuun, jos vain tajuavat lapsen hoidosta jotain. Keksi itsellesi jokin harrastus, mistä nautit sillä aikaa kun vauva nukkuu. Vielä ilmeisesti torkkuu kahdet unet. TAI sitten itse lepäät vauvan kanssa ne ajat, jotta sinä jaksat. Katso netistä lähimmät vauvajumpat ja äitientapaamis paikat, itse tein niin. Päivämme menivät nopeasti ja tutustuin muihin äiteihin, oli tekemistä ja rehellinen väsymys päivän "töistä". Kunnalla tai kaupungilla voi olla kotiavustajia, jotka voivat käydä kotona auttamassa kotiöitssä ehken keranviikossa. Soita sos.toimistoon ja tiedustele niitä.
Itse huomasin että arkeen olis saatava selkeä rytmi ja aikataulu, vauvankin kanssa. Suunnittele siis "lukujärjestys" itsellesi, jottet jää tuleen makaamaan ja väsähdä tylsyyteen.
Ja muista ennen kaikkea se, että kaikki riippuu sinun jaksamisestasi. ELI ota myös itsellesi aikaa, ja kysy apua hyvissä ajoin. Vaikka olet nuori äiti, sinulla on oikeus tavata myös ystäviäsi, juhlia joskus, ja pitää yllä sosiaalista elämääsi. Muista kuntoilu, lenkki päivässä antaa lisävoimaa!
Ja mitä yh:ksi "leimautumiseen" tulee, sen negatiivinen sävy johtuu itsetunnottomien miesten vikinöistä, jotka luulevat lähtönsä jälkeen saavan naisen itkemään perään. Mutta kun huomaavan naisten pärjäävän ja kasvattavan mallikansalaisia lapsistaan, niin se pännii. Koirat haukkuvat kun karavaani kulkee! Paljon voimia sinulle! Kun lapsi hieman kasvaa ,asiat tuppaavat järjestymään ja elämä helpottaa!
ps.Miesten valinnassa muista, että olette vauvan/lapsen kanssa paketti, joten sinun kuuluu valita kumppani, joka myös toimii isänmallina lapselle, ja on oikeasti kiinnostunut myös lapsen arjesta. Ei vain siten, että itse saat
tarpeesi tyydytettyä tai helpotusta elämääsi. Kyllä hyviäkin miehiä on olemassa, se vain voi viedä aikaa kun kohtaa sellaisen. Tiedän kokemuksesta!:)
Kirjoitat, ettei lapsen biologisesta isästä ole tietoa ja että taustalla on hyväksikäyttöä - etkö siis itse tiedä, kuka sinua on käyttänyt hyväkseen?!
Oletko ollut täysin puolustuskyvyttömässä tilassa?
Mikset ottanut yhteyttä viranomaisiin? Kummalliselta kuulostaa...Mutta toivon, että selviydyt edelleenkin hyvin lapsesi kanssa, kunhan vain nuo kaapissa lymyilevät luurangot eivät sekoita elämäänne enää enempää.