Kasvuhormonista

lapset. Poika taisi olla 6v. vain 111 cm, mutt sitten se hujahti äkkiä pituutta. Nyt 9 vuotiaana n. 130 cm. Ei pitkä mutta normaali käyrillä. Tyttö taas kohta 11v. ja vain n. 137 cm. Tytön luokkakamut ovat yli päätä pitempiä, tyttö näyttää toisten rinnalla pari vuotta nuoremmalta.
Lasten isä ollut vielä pienempi lapsena, armeijassa kasvoi viimeiset 10 cm ja paino lisääntyi myös paljon.
Nyt aikuisena 173, itse olen vain 162 mutta lapsena olin ala-asteella aina pisin luokan tytöistä, eli olin aika iso.

piti oikein tarkistaa...poika 5-v ja 110 cm, nyt 14-v ja ohitaa juuri minut eli 175.
Ei mielestäni hormonien syöttäminen lapsille ole järkevää. Kun katsoo joitain "punttisalilla mömmöi napsivaa", voi päätellä mitä hormonit tekee aikuisellekkin.

Me ollaan eri kokoisia/painoisia aikuisenakin,
geenit ratkaiskoon

Itse olen kohtuu lyhyt (reilusti alle 160) ja olen kärsinyt siitä koko elämäni ajan. Kaupoissa ei yllä ottamaan tarvaroita, kotona täytyy keikkua jakkaroilla jatkuvasti, vaatteita ei löydä kaupoista. Suurimpana ongelmana on se, että minua ei oteta vakavasti ihmisenä, vaan pienikokoisuuteni takia minua pidetään lapsellisena.

Pojastanne on teidän geenien perusteella tulossa suurin piirtein teidän mittainen. Pieni lisäys kasvuhormonia ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Koulun urheilussa voi muuten jäädä pahastikkin jalkoihin. Fyysisellä pärjäämisellä on poikien itsetunnolle todella suuri merkitys. Pientä ja heikkoa tullaan riepottelemaan säälimättä. Pientä luokkatoveriani esim. roikotettiin koulussa kolmannen kerroksen ikkunasta nilkoista kiinni pitäen!

Meidän poika oli 5-vuotiaana 109,3 cm ja 18,0 kiloa ja aika lailla nollakäyrällä molemmissa. Me vanhemmat olemme keskimittaisia 163cm ja 180 cm. Tuo teidän 106cm ei kuulosta mitenkään älyttömän pienelle ja aika rotevakin poika taitaa olla. Jos kasvaa isänsä pituuteen, niin tuskinpa voi 5-vuotiaalta enempää mittaa odottaakaan.

ole koko elämä! Ihmettelen "biologin" kommentteja. Hänellä tuntuu olevan iso itsetunto-ongelma. Ehkä poikanne kasvaa "normaalipituiseksi", tai sitten ei. Eihän sitä kukaan voi tietää. Lyhyys ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma -huono itsetunto sen sijaan on, ja se voi olla minkä pituisella hyvänsä.
Itse olen 157cm -kylläkin nainen. Koskaan ei pituuteni ole ollut minulle ongelma, ja kaupan hyllyltäkin olen aina saanut tarvitsemani:)
Tiedän, että vanhemmilleni on puhuttu aikanaan kasvuhormonista, ja nimenomaan siskoni kohdalla, joka on nykyään minua 5cm pidempi. Onneksi he eivät edes harkinneet hormonien antamista! Toivon todella, että annatte poikanne kasvaa omaa tahtiaan juuri sen mittaiseksi, kun on kasvaakseen!

Meidän tyttö on ollut sairaalassa seurannassa, pitäisikö kasvuhormoni aloittaa. Ei koskaan tarvinnut, onneksi. Hormonia pistetään päivittäin ja se on tuhottoman kallista.
Olen ymmärtänyt, että kasvuhormonia annetaan, jos itsellä tuota hormonia ei erity riittävästi. Toiset vain ovat pieniä. Meillä takana vakava sairaus joka vaikutti kasvuun.
Pyydä ihmeessä tutkimuksiin niin saat jutella lääkärin kanssa. Ei neuvola eikä terveyskeskuslääkäri niitä määrää...
Mukavaa juhanusta!!!!

Olen melko lyhyt mies. Lyhyydestä on vaikutuksia kaikkeen elämässä, koska kulttuurimme suosii suurikokoisia. Tämä tuli erityisen seilväksi vietettyäni 2 vuotta koulutustehtävissä Kiinassa. Uskottavuusongelmat katosivat saman tien. Kävi myös ilmi, että sukupuolta ja ulkonäköä tärkeämpää on tulokset.
Suomessa aikaansaamani hyvät tulokset ovat ajaneet allekirjoittaneen alallani liki paitsioon.
Omaan vajaan vuoden ikäisen lapsen, enkä missään nimessä anna pituuden haitata hänen elämää. Kulttuuria on nimittäin vaikeampi muuttaa.