Mieheni esitti tällaisen vertauksen. Avioehto ei ole epäluottamuslause. Eihän kotivakuutustakaan oteta sen toivossa, että asunto palaisi tai ryöstettäisiin!
Ymmärrämme tilastomatematiikkaa sen verran, että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Emme myöskään osaa ennustaa tulevaisuutta. Mielusti näkisin tulevaisuuteni yhtä onnellisena kuin vanhemmillani 26 ja isovanhemmillani 50 avioliittovuoden jälkeen.
Avioehtoomme sisältyi se, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus säilyisi erotilanteessa omana. Asianajaja vihjasi siihen suuntaan, että tämä asia kirjattaisiin tulevaisuudessa lakiin siten, ettei siitä tarvitse erikseen sopia. Meidän ehtomme mukaan avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus pysyisi erotilanteessa omana. Kuolemantapauksessa avioehto ei ole voimassa.
Miehelläni on nimissään omistusasunto, yritys ja osakkeita. Minä olen vielä opiskelija, enkä omista mitään.
Ymmärrämme tilastomatematiikkaa sen verran, että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Emme myöskään osaa ennustaa tulevaisuutta. Mielusti näkisin tulevaisuuteni yhtä onnellisena kuin vanhemmillani 26 ja isovanhemmillani 50 avioliittovuoden jälkeen.
Avioehtoomme sisältyi se, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus säilyisi erotilanteessa omana. Asianajaja vihjasi siihen suuntaan, että tämä asia kirjattaisiin tulevaisuudessa lakiin siten, ettei siitä tarvitse erikseen sopia. Meidän ehtomme mukaan avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus pysyisi erotilanteessa omana. Kuolemantapauksessa avioehto ei ole voimassa.
Miehelläni on nimissään omistusasunto, yritys ja osakkeita. Minä olen vielä opiskelija, enkä omista mitään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vakuutushan se on. Varsinkin jos kumppani on vanhempi, viisaampi, ja hänellä on omaisuuden lisäksi kertynyt jo aiempaa perhettä.
On hyvin todennäköistä, ettei se kuitenkaan kestä, joten nauti nyt siitä hyvästä, minkä liiton aikana saat.
Niinpä sitä minäkin vuosi sitten uskoin ja toivoin avioliiton kestävän. Vaadin kuitenkin avioehdon, ihan periaatesyistä vaikkei juuri mitään omistetakaan. Oli se silti ihan hyvä veto, koska nyt tilanne on niin tulehtunut että ero näyttää todennäköiseltä. Ei se avioehdon rekisteröinti paljoa maksanut ja eipä siitä nyt tässä tilanteessa ainakaan haittaa ole. Vaimo ei aluksi olisi halunnut avioehtoa ja suostui vain vastahakoisesti.
Meille on kasaantunut todella paljon keskinäistä epäluottamusta ja kyräilyä, oli jo ennen häitä. Vaimon kanssa paljon keskusteltuani en kuitenkaan enää yllättyisi vaikka hän jossain vaiheessa väittäisi tuon avioehdon vaatimisen olleen joku alkusysäys tälle kaikelle. Ihan mitä ikinä keksii, kunhan vika vaan ei ole hänessä.
Mikä helvetti siinä on, etteivät mies ja nainen voi tulla keskenään toimeen? Mistä se akkojen vallanhimo oikein tulee? Minä en pyrkinyt muuttamaan häntä, mutta hän pyrki muuttamaan minua.
Eikös joku viisas todennut, että vaimo käyttää paljon aikaa muuttaakseen miestään ... ja kun on päässyt tavoitteeseensa, ihmettelee miksi mies ei enään ole sellainen kun he tapasivat...
Suo siellä, vetelä täällä...
Mies: "Koskaan et muuttua saa..."
Nainen: "Vielä minä tuon miehen muutan..."
Tällainen ehto on täysin tarpeeton, koska omaisuus säilyy omana joka tapauksessa sen hankinta-ajankohdasta riippumatta. Avioehdolla ei voi sopia omaisuusjärjestelyistä, vaan vain avio-oikeudesta. Ei mistään muusta.
mutta ilman avioehtoa se "oma omaisuus" voi olla suurempi kuin puolison "oma omaisuus"... ja silloin varakkaampi joutuu maksamaan toiselle tasinkoa niin paljon että "puntit tasan".
Tasingon maksaja saa päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa.
Jos on totaalinen avioehto, ei tasinkoa lasketa lainkaan avioerossa (tai kuoleman erottaessa, jos sellainen ehto tehty) ... eipä se avioehto muuta merkitse...
jos et mene vihille että suostu yhteishuoltajuuteen saat äitinä lain mukaan yksinhuoltajuuden. Naimisiin ei kannata mennä, tästä näkökulmasta ajatellen.
Jos mies haluaa jälkikasvua menköön vihille ilman avioehtoa tai tyytyköön viikonloppuisän rooliin
Voihan joku mies tuohonkin kiristykseen suostua, mutta väitän että rajoittaa kandidaattien määrää melkoisesti.
Tosin, tuolla "kiristys-asenteella" ehkä parempi ollakin lisääntymättä.
"Tasingon maksaja saa päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa. "
En nyt oikein ymmärrä itseoppineen lakiasiantuntijan yllä olevaa lausuntoa.
Mutta viis siitä, täällä esiinnytään asiantuntijana vaikka ei ole alan koulutusta tai loppututkintoa.
Totuus on se, että tasinko maksetaan rahana jollei
mitään molempien puolien hyväksymää erillistä sopimusta tehdä.
AL 103 §
>
Itseoppinut tai ei. Lakia voi lukea lukutaitoinen.
Älä välitä vaikket ymmärräkään, mutta niin se nyt kuitenkin on Avioliittolain mukaan, kuten kirjoitin.
Se, että on vaivautunut lukemaan aviliittolain (suosittelen, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 ... ei tietenkään tee kenestäkään lakiasiantuntijaa. Ei sekään tee minusta lääkäriä, vaikka tiedän että lapsella on vesirokko jos ihossa on vesirakkuloita ja lapsella kuumetta.
Totuutesi on puppua, tai/ja toiveajattelua.
SIIS, jos mies sattuu omistamaan kanankakka pussittamon ... ja avioerossa joutuu maksamaan puolisolleen tasinkoa, hän voi sen suorittaa paskalla varastostaan, kunhan sen arvo täsmää tasingon euromäärään. Se ei tarkoita sitä, että "tavis" voisi mennä ostamaan lantaa ja maksaa sillä tasigon, koska ei ole ollut osituksessa hänen omaisuutenaan.
Otan mielelläni oikaisuja vastaan... ja asiallisista kiitän sekä opin... Seuraavan kerran kun teet oikaisun, viitsisitkö edes varmistaa tietosi ... tallitonttu (oletan).
"Avioehtoomme sisältyi se, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus säilyisi erotilanteessa omana. Asianajaja vihjasi siihen suuntaan, että tämä asia kirjattaisiin tulevaisuudessa lakiin siten, ettei siitä tarvitse erikseen sopia."
Tuota on hei esitetty useampaan otteeseen jo 80-luvulta lähtien eikä mitään lakimuutosta ole tullut. Avioehto on hyvä ja se kannattaa tehdä.
Jos toinen puolisoehdokas ei siihen suostu niin
epäilenpä ns. "oikeaa rakkautta".
.. myös rahallisesti. Kun varat laitetaan yhteen saa daan isompi pääoma, jolta on helpompi kasvattaa. Lopulta molemmat hyötyvät, jos yhdessä ovat osanneet sijoittaa ja hoitaa sijoituskohteita. Lapset suhteessa ovat kuitenkin rahaa ja omaisuutta paljon tärkeämpiä ja jos ei rahaa osaa jakaa niin miten on lasten laita?
Oletan että tarkoitat sijoittamista yhteiseen asuntoon... jos nainen pystyy sijoittamaan siihen 80% ja mies 20% niin kuinka se sinusta eroaa avioehdottomassa avioliitossa tehdystä yhteisestä sijoituksesta. PAITSI, jos avioerotaan, talon myyntihinta maksetaan puolisoille samassa suhteessa... eikä 50/50
Jos tarkoititkin sijoittamista esim. osakkeisiin tai rahastoihin ... niin ei ole mitään eroa sijoitetaanko niihin yhdessä vai erikseen. Ja jos toisella puolisolla parempi taito sijoittaa, tuskin veloittaa siippaansa neuvoistaan.
sitten myös vaatimaan tulevaisuudessa ne autot kesäasunnot ja muu krääsä nimiisi.
Tuskin onnistuu.
....siis vakuutus vaatijansa olevan uskollisempi maalliselle mammonalle kuin läheisimmälle ihmiselle. Kuten edellä olevat lakinippeli-nappeli-tekstitkin osoittavat.
mitään haittaa tai hyötyä kummallekaan, jos ei eroa tai kuolemaa tule. Avioehdon voi tehdä vain eron varalle. Omaisuutta tai sen tuottoa voi käyttää molempien /koko perheen huviksi ja hyödyksi riippumatta siitä, kuka sen omistaa. Miksi tämä on niin vaikeaa hyväksyä? Avioehdon voi myös purkaa, jos niin jossakin vaiheessa halutaan. Avioehto on kuin vakuutus, jos sitä tarvitaan, tilanne on aina ikävä.
Aikanaan tehtiin avioehto melkolailla samassa tilanteessa. Miehellä oli omaisuutta ja minulla ei. Silloin se tuntui epäluottamukselta, mutta nyt on näkökulma eri vaikka emme ole eroamassa.
Tämän 20 vuoden aikana on hankittu asunto ja vaihdettu isompaan (molempien nimissä tietysti) kaksi autoa, jotka rekisteröity kummallekin Kesämökki on miehen nimissä, koska sai sen perintönä ja siirtyy aikanaan lapsille. Kaikki kuluvat menot on maksettu puoliksi, jäljelle jäävät tulonsa kumpikin on käyttänyt kuinka tykkää. Summittaista kirjanpitoa on pidetty koko ajan. Rahasta ei ole oikeasti llut koskaan riittaa, vaikka ei elämä mitää luksusta ole ollut.
JOos minä olisin se varakkaampi osa puoli ja tulisi ero ilman avioehtoa, niin varmasti tasingon maksaminen olisi karvas pala.
'Tämän ketjun aloittajan, nuoren 25v. naisen tulee sitten katsoa eteensä tulevaisuudessa. Äkkiä ajateltuna ehtonne vaikuttaa reilulta siihen saakka, että ennen avioliittoa ollut omaisuus on kummankin omaa. MUTTA se miehesi on keplotellut sinne tuon lauseen, että myös avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus on avioehdon alaista!! Huh, huh. Se tarkoittaa sitä, että miehesi voi osaa omiin nimiinsä ties mitä omaisuutta omilla tuloillaan omiin tai firmansa nimiin(autoja, kesämökkejä, asuntoja, osakkeita yms. yms.) eikä niistä sitten ero tilanteessa jää sinulle vaimo-kulta latin latia!!!
Tiedän parikin vastaavaa tapausta ihan lähituttava piirissä. Surullista.
Oletko siis jo mennyt tuon avioehdon allekirjoittamaan?
... en ymmärrä... voihan vaimokin ostaa mökkejä ja autoja jos tahtoo ja kykenee... miksi oletat että vain mies on osaava tekemään rahaa tässä maailmassa. Mielestäni naisetkin kykenevät siihen ... jos ensin edes itse uskoisivat omiin kykyihinsä ...
Miten tämä liittyy avioehtoon, tai siihen .. että miksi toisella puolisolla pitäisi olla avio-oikeus pulison työllä hankkimaan kesämökkiin jos avioerotaan. AIVAN varmasti siitä nautitaan yhdessä vielä eläkkeelläkin kun ei avioerota.
Tietenkäänn niitä kesähuviloita ei hankita niin, että rouva pyörittää arjen menot ja ukko maksaa hankintojaan ... siihen ei pidä mennä suostumaan.
>>Tietenkäänn niitä kesähuviloita ei hankita niin, että rouva pyörittää arjen menot ja ukko maksaa hankintojaan ... siihen ei pidä mennä suostumaan.
En tiedä muiden käytännöistä, mutta meillä on totaalinen avioehto vain avioeron varalta mikä mielestämme toimii --- sikäli asia oli helppo sopia, että kumpikin sellaista tahtoi.
Käytännössä asia hoituu näin;
Taloutemme pyörittämiseen menee x.xxx EUR/kk, yhteiseen elämiseen kuuluu tietenkin ruoka, vakuutukset, lämmitys, sähkö, talon ylläpito, puhtaus, lasten menot, jne. Tätä varten on yhteinen "taloustili" jolle kummallakin on pankkikortti. Kerran kuussa tilille pistetään rahaa maksukykyjen suhteessa (nettotulojen), nyt kun puolisoni on kotona hoitamassa lasta, osuuteni on huomattavasti suurempi ... luonnollisesti. Tiliä käyttävät sitten kumpainenkin ko. menoihin.
Kummallakin on yhteiseen taloomme omat asuntovelat. Kotona oleva maksaa nyt vain korot. Kummallakin on omat autot, toisella oikeesti oma, toisella leasing (jonka maksut hoitaa tietenkin itse).
Ei totaalisen avioehdonkaan järjestelyt ole vaikeita, kunhan kumpikin puoliso ymmärtää mikä on oikeus ja kohtuus .. ja mikä ei ole.
"Meidän ehtomme mukaan avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus pysyisi erotilanteessa omana."
Tällainen avioehto kumoaa lähes kaikki ne syyt joiden vuoksi yleensäkin mennään naimisiin. Joutuisitte edelleen aina laittamaan kaiken molempien nimiin. Kun ostatte telkkarin, se on joko jomman kumman tai sitten joudutte kirjoittamaan siitä kuitin molempien nimiin. Jos toinen maksaa sen tililtään, se on hänen.
Tämä kuulostaa juuri siltä klassiselta tilanteelta. Mies haluaa avioehdon, joka eron sattuessa jättää naisen puille paljaille. Mies vielä petaa asemiaan ostamalla kaiken kodinelektroniikan ja auton. Nainen luonnollisesti maksaa bensoja, ruokaa ym, josta ei jää mitään pysyvää jäljelle. Kun ero tulee, miehelle jää asunto, auto, kodinkoneet jne ja naiselle jää bensa- ja ruokakuitit. Siinä sitten todistelet, että olet osallistunut talouteen siinä missä mieskin ja että käytännössä puolet telkkarista on sinun, koska olet ostanut samalla rahalla miehelle ruokaa.
Mksi elämästä pitäisi tehdä niin vaikeaa? Eikö yhdessä eläminen tarkoita myös yhteistä taloutta? Jos sinä ostat ruokaa tai hoidat kotona lapsia, sinä osallistut talouteenne siinä missä mieskin maksamalla auton tai telkkarin. Lapset on yhteisiä, ruoka on yhteistä. Miksei siis koti ja telkkarikin olisi? Älä suostu avioehtoon, joka tekee yhdessä hankkimastanne omaisuudesta vain toisen omaa. Se ei ole reilu sopimus.