Olemme juuri avioitunut 5 v. yhdessä ollut pariskunta. Minä olen 30v. ja mieheni 25v. Olemme päättäneet hakea adoptiolasta Kolumbiasta tai Thaimaasta lapsettomuuden vuoksi.
Olisinkin kysynyt, että millainen vaikutus hakemuksen hyväksymiseen on sillä, että äitini surmattiin raa'alla tavalla 7 vuotta sitten. Ei niinkään surma itsessään mutta olin jonkin aikaa hänen yllättävän kuoleman jälkeen masentunut ja kävin myös terapiassakin asian vuoksi. Söin myös masennuslääkkeitä vuoden verran. Olen myös lievästi ylipainoinen. Miten tällaiset asiat vaikuttaa asian käsittelyssä. Muuten olemme molemmat erittäin lapsirakkaita, molemmat vakituisessa työsuhteessa (minä olen kehitysvammahoitaja ja mieheni hitsaaja)olevia ihmisiä. Omakotitalo valmistui 2v. sitten ja tilaa olisi lapselle temmeltää. Saisinko asiallisia vastauksia sellaisilta, joilla voisi olla jotain kokemusta asian suhteen tai muuten vain tietoa. Kiitos jo etukäteen:-).
Olisinkin kysynyt, että millainen vaikutus hakemuksen hyväksymiseen on sillä, että äitini surmattiin raa'alla tavalla 7 vuotta sitten. Ei niinkään surma itsessään mutta olin jonkin aikaa hänen yllättävän kuoleman jälkeen masentunut ja kävin myös terapiassakin asian vuoksi. Söin myös masennuslääkkeitä vuoden verran. Olen myös lievästi ylipainoinen. Miten tällaiset asiat vaikuttaa asian käsittelyssä. Muuten olemme molemmat erittäin lapsirakkaita, molemmat vakituisessa työsuhteessa (minä olen kehitysvammahoitaja ja mieheni hitsaaja)olevia ihmisiä. Omakotitalo valmistui 2v. sitten ja tilaa olisi lapselle temmeltää. Saisinko asiallisia vastauksia sellaisilta, joilla voisi olla jotain kokemusta asian suhteen tai muuten vain tietoa. Kiitos jo etukäteen:-).
Vastaukset 14
Vanhimmat
ymmärrettävä masennuksesi tai lievä ylipainosi olisi esteenä adoptiolle, mutta moni lapsia luovuttava maa paheksuu avoliittoa, joten siitä teidän kannattaa olla hiljaa kansainvälisessä adoptiossa. Yhdessäolonne lasketaan siis vihkimispäivämäärästä, joten saanette adoptoida vasta 4-5 vuoden jälkeen.
pitää olla takana vähintään kolme vuotta. Masennus, voi olla tekijä, joka estää adoptoinnin. Palvelunantajat Suomessa, sekä kohdemaat ovat aika tiukkoja terveyteen liittyvissä kysymyksissä.
Tilannehan on sitten aika lohduton lapsen saannin suhteen. Vaikeahan sitä on ollut tietää silloin 25 vuotiaana, kun miehen kanssa tavattiin, että lapsen saanti ei ole mahdollista. Kaiken lisäksi ei silloin ajatellut sitäkään kun yhteen menimme, että naimisiin kannattaisi mennä heti alkuun, että saamme sitten ehkä adoptoida joskus. Onhan se hyvä ensin tutustua toiseen ennen kuin suin päin syöksyy avioliittoon:-).Äidin kuolemallekaan en tietysti mitään voinut. Kamalaa, jos tällaiset asiat estää sen että ei koskaan saa itselleen lasta jota rakastaa.
heps heps heps
taas tulee potaskaa!!! ei todellakaan jokainen maa vaadi mitään 3-5 avioliitto vuotta taakse ennen kuin voi adoptoida. Itse olimme olleet naimisissa alle 2 vuotta kun saimme luvan ja jätimme paperit kohdemaahan!!
Mitenkään ette voi myöskään salailla seurustelu suhdettanne! enkä näe siinä edes mitään järkeä!! Sossu tulee hyvinkin tarkaan kyselemään koska olette tutustuneet , muuttaneet yhteen , kihlautuneet ja menneet naimisiin!! ja onhan se nyt herranen aika lapsenkin etu ettei vanhemmat ole suinpäin sukkelaan vaan menneet naimisiin ilman seurustelua ja tutustumista toisiinsa. Siis tää adoptio ei ole mikään täydellisyyden tavoittelu vaan olemme ihan tavallisia ihmisiä, joihin kuuluu myös surut ja murheet joita elämä tuo tullessaan.
soittele palvelun antajille niin saat asiallista ja paikkansa pitävää tietoa
Kiitos tästä toisenlaisesta näkemyksestä. Täytyykin soitella palvelun antajille niin ei tarvi näitä asioita päässään pohdiskella.
eri asioita. Totta kai jokaista avioliittoa edeltää aina seurustelu ja ja kihlaus, mutta silloin ei tietysti vielä perinteen mukaan tule asua yhdessä. Ap:n kysymyksestä ei ilmennyt, ovatko he eläneet vihkimätöntä yhdyselämää vai vain seurustelleet.
Yhdessä olemme asuneet 4 ja puoli vuotta ja omassa omakotitalossa 2v. Sen kyllä tiedänkin, että joskus toisissa kulttuureissa näitä asioita katsotaan vähän eri kantilta kuin meillä.
Minulta kuoli isä, kun olin lapsi, ja asia oli kyllä aika paljon esillä neuvonnassa, mutta kyllä siitä selviäminen tulkittiin minulla vain vahvuudeksi.
Aviossa pitää olla, mutta esim. Kiina kyllä laskee myös avoliittovuodet suhteen pituuteen mukaan.
Kohdemaata ei kannata lyödä lukkoon ennenaikaisesti, koska tilanteet niissä vaihtelevat koko ajan.
Thaimaa ei tietääkseni katso ylipainoa kauhean suopeasti, vaan arvostaa hoikkuutta.
Thaimaa ei vaadi hoikkuutta. Suuri ylipaino voi olla terveysriski ja Thaimaa kiinnittää siihen huomiota - mutta nyt puhutaan siis suuresta, terveysriskin aiheuttavasta ylipainosta.
Tiedän Thaimaan pitäneen esim. vähän yli 70-kiloista äitiehdokasta niin ylipainoisena, että sitä oikein pohdittiin erikseen.
Sehän riippuu myös pituudesta. Jossain olen nähnyt sellaisen tiedon että jos painoindeksi on yli 30, tarvittaisiin ehkä tarkempi lääkärinlausunto.
Voihan painaa yli 70 eikä silti ylitä ihannepainon painoindeksiä jos vain pituutta on tarpeeksi.
Mutta tämä nainen oli ihan normaalinpituinen. Ei kääpiö, eikä jätti. Ihan tavallisen kokoinen suomalainen nainen, jonka painosta tuli lisätiedusteluja Thaimaasta. Uskokaa huviksenne.
No, 78 kiloisena 165 cm taidan olla siellä sitten liian suuri:-). Vaikka ei se kyllä sinäänsä niin ulospäin näytä siltä.
teille prosessiinne! Ehdottomasti kannattaa palvelunantajan kanssa keskustella mieltä askarruttavista kysymyksistä ja sieltä saatte varmaa tietoa adoption mahdollisuudesta. Minusta vaikutatte sopivilta vanhemmiksi ja sinun masennuksestasi on sen verran aikaa, että olet ehtinyt jo käsitellä sitä. Toivottavasti tämä otetaan huomioon ja kokemuksesi nähdään vahvuutena, kuten jossain aiemmassa viestissä mainittiin tapahtuneen. Kaikkein tärkeintä on halu ryhtyä vanhemmiksi ja sitä teiltä tuntuu löytyvän. Älkää lannistuko heti alkumetreillä vaan ottakaa selvää tilanteestanne! Toivon paljon tsemppiä teille!!