näitä yksinhyuoltajien kokopäivätarhapaikkoja koskevia keskusteluita lukiessa jäi kaksikin asiaa mieleen pyörimään.
ensinnäkin enempi itseäni koskeva havainto, pelottava. naisvaltaiselle alalle pian palaavana tulen todella syödyksi elävältä nyt yksinhuoltajana, niinkuin olen pelännytkin. tulen totisesti olemaan työpaikan sylkykuppi kun en voi ottaa lisätyövuoroja tai vaihtaa työvuoroja noin vain lapsen hoidon takia. älkääkä kauheasti vängätkö vastaan, ei kauheasti tunnu löytyvän ymmärrystä toista yksinhuoltajaa kohtaan edes täältä.
toinen herännyt miete on sellainen, että miksi kilpaa syyllistetään kotona olevia yksinhuoltajia joiden lapset kokopäivähoidossa, miettimättä miten muuten kuin kurittamalla saataisin heidät ruotuun. miksi ei mietittäisi minkälaisin tukitoimin heidät saataisiin takaisin jaloilleen ja kenties jopa työelämään, tai edes jaksamaan kotona puolipäivähoidon turvin.
minä voisin ottaa tästä pienimuotoisen suojatyöpaikan itselleni :) koulutettuna ja pitkän työkokemuksen omaavana voisin jalkautua viikottain jokaisen minulle annettavan tuettavan asiakkaan kotiin. alkuun selvittämään ja miettimään millaisiin tavoitteisiin pyritään ja miten voin tukea niitä kohti. enköhän jollain aikajaksolla tienaisi yhteiskunnalle palkkarahani takaisin, ja toisaalta, jonkun parjatun äidin ja lapsen elämä saattaisi hyvinkin kohentua kotiin asti saadun intensiivisemmän avun avulla. ja niinkuin elämässä aina, kaikkia ei aina voi "pelastaa" tahi auttaa, joten joku vastoinkäyminenkin osuisi kohdalle. tämä oli toki puolivakavissaan tehty aloite, joka ei tietenkään toteudu. olisi silti mukavaa, jos välillä pohdittaisiin asioita vähän pidemmälle asti eikä aina vaan arvosteltaisi ja tuomittaisi.
ensinnäkin enempi itseäni koskeva havainto, pelottava. naisvaltaiselle alalle pian palaavana tulen todella syödyksi elävältä nyt yksinhuoltajana, niinkuin olen pelännytkin. tulen totisesti olemaan työpaikan sylkykuppi kun en voi ottaa lisätyövuoroja tai vaihtaa työvuoroja noin vain lapsen hoidon takia. älkääkä kauheasti vängätkö vastaan, ei kauheasti tunnu löytyvän ymmärrystä toista yksinhuoltajaa kohtaan edes täältä.
toinen herännyt miete on sellainen, että miksi kilpaa syyllistetään kotona olevia yksinhuoltajia joiden lapset kokopäivähoidossa, miettimättä miten muuten kuin kurittamalla saataisin heidät ruotuun. miksi ei mietittäisi minkälaisin tukitoimin heidät saataisiin takaisin jaloilleen ja kenties jopa työelämään, tai edes jaksamaan kotona puolipäivähoidon turvin.
minä voisin ottaa tästä pienimuotoisen suojatyöpaikan itselleni :) koulutettuna ja pitkän työkokemuksen omaavana voisin jalkautua viikottain jokaisen minulle annettavan tuettavan asiakkaan kotiin. alkuun selvittämään ja miettimään millaisiin tavoitteisiin pyritään ja miten voin tukea niitä kohti. enköhän jollain aikajaksolla tienaisi yhteiskunnalle palkkarahani takaisin, ja toisaalta, jonkun parjatun äidin ja lapsen elämä saattaisi hyvinkin kohentua kotiin asti saadun intensiivisemmän avun avulla. ja niinkuin elämässä aina, kaikkia ei aina voi "pelastaa" tahi auttaa, joten joku vastoinkäyminenkin osuisi kohdalle. tämä oli toki puolivakavissaan tehty aloite, joka ei tietenkään toteudu. olisi silti mukavaa, jos välillä pohdittaisiin asioita vähän pidemmälle asti eikä aina vaan arvosteltaisi ja tuomittaisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ensimmäinen harhakäsitys tässä on se, että yh = kotona lasten kanssa oleva. Ei pidä paikkaansa. Suurin osa yksinhuoltajista on töissä tai opiskelee.
Toinen harhakäsitys on se, että tukemalla yksinhuoltajia poistaisit tai helpottaisit kokopäivätarhapaikkalaisten tilannetta. Niillä joilla lapset ovat kokopäivähoidoissa ja itse ovat kotona on useimmiten tukiverkostoja päihde- ja mielenterveyspuolelta ihan riittämiin. Niille muille taas kokopäivähoidon evääminen on tukitoimi, joka lopettaa sen kaltaisen ylläpidon. Puolipäivähoitoa on tarjolla.
Kolmas harha on se, että töihin mennessäsi joutuisit yksinhuoltajuuden takia jotenkin silmätikuksi. Saatat yllättyä tiedosta, mutta et ehkä olekaan työpaikkasi aioa yh. Ehkä olet kolmas tai kuudes tai ehkä yhdessä mietitte mikä "Maijaa" vaivaa kun sillä on edelleen se sama ukko. Yksinhuoltajuus ei ole enää työpaikoilla mikään juttu. Eikä sekään ettei lasten takia voi joustaa kaikessa. Sitä tekevät hyväksytysti yh:t ja ydinperheäidit.
Hyvän idean tosin heitit siinä, että yh_äideille voisi tarjota jalkautettua kotitukea. Sitä ehdotettiin tuolla yhdessä ketjussa ja sillä olisi varmasti markkinarako. Yh-t saattavat olla oikeasti yksin ja lapsen sairastuminen, oma sairastuminen tai vain satunnainen tarve lapsenvahtiin kahdelle kun kolmatta pitää viedä lääkäriin, kulutta yh:n voimia. Jalkautettu monipuolinen kotituki tai -apu olisi todellista ennaltaehkäisevää lastensuojelu ja mielenterveystyötä. Kannatetaan lämpimästi!
" että miksi kilpaa syyllistetään kotona olevia yksinhuoltajia joiden lapset kokopäivähoidossa, miettimättä miten muuten kuin kurittamalla saataisin heidät ruotuun." Kyllä hyvällä yrittämisellä saadaan usein parempia tuloksia kuin kurittamisella. Tässäpä sinulle olisi loistava paikka todistaa väitteesi oikeaksi- siitä vain kaupungintanttojen puheille.
Mutta: itsekin olen naisvaltaiselta alalta, ja kun kaikki vihdoin tlanteeni tiesivät, kaikki meni loistavasti. Kyllä usein siellä ymmärretään! Tsemppiä sinulle.!