Kun on keskusteltu koirien kiinni pitämisestä 100 % varmuudesta, niin ei sitä sataprosenttista kyllä ole. Itselläni on toko-koulutettu dobberi, joka kulkee täsmällisesti vieressä, mutta irti se saa olla vain aidatuilla alueilla, metsissä, mökillä jne. Suurin syy remmissä jalkakäytävillä jne. pitämiseen on se, että vaikka koirani on "huippuunsa" koulutettu, tokokilpailuissa erinomaisesti pärjännyt, on silläkin luontokappaleena tietty "kipukynnys".
Tämän kynnyksen saavat useinmiten ylittymään hillittömästi poukkoilevat ja kiljuvat pikkuräksyt, jotka ilmeisesti "itse itseään tehostaen" alkavat räksytyksen jo parinkin sadan metrin päässä. Omistaja narun päässä ei yleensä juurikaan vaivaudu todella lopettamaan kääpiönsä häiriökäytöstä. Koira se on pieni seurakoirakin, ja kun aikansa isommalleen räksyttää ja hyppii nenille, niin kyllä se hermo menee hyvin koulutetultakin koiralta. Kun iso koira sitten sanoo kerran "vouh" niin se onkin sitten kamala tappajapeto ja pikkuräppänää viedään suutuspäissä kiireesti kauemmas kun sen on ensin annettu provosoida koko tilanne.
Siis pienten seurakoirien omistajat: Kouluttakaa koiranne! Pieni koira antaa samoja signaaleja kuin isompikin ja niihin myös reagoidaan. Kun sitten vahinko tapahtuu, koetaan se aina isomman koiran viaksi. Kyllä se koulutuksella oppii pienikin koira kävelemään nätisti ja olemaan riehumatta remmissään. Suden sukua kaikki koirat kokoon ja karvoihin katsomatta, käytös sen mukaista.
Tämän kynnyksen saavat useinmiten ylittymään hillittömästi poukkoilevat ja kiljuvat pikkuräksyt, jotka ilmeisesti "itse itseään tehostaen" alkavat räksytyksen jo parinkin sadan metrin päässä. Omistaja narun päässä ei yleensä juurikaan vaivaudu todella lopettamaan kääpiönsä häiriökäytöstä. Koira se on pieni seurakoirakin, ja kun aikansa isommalleen räksyttää ja hyppii nenille, niin kyllä se hermo menee hyvin koulutetultakin koiralta. Kun iso koira sitten sanoo kerran "vouh" niin se onkin sitten kamala tappajapeto ja pikkuräppänää viedään suutuspäissä kiireesti kauemmas kun sen on ensin annettu provosoida koko tilanne.
Siis pienten seurakoirien omistajat: Kouluttakaa koiranne! Pieni koira antaa samoja signaaleja kuin isompikin ja niihin myös reagoidaan. Kun sitten vahinko tapahtuu, koetaan se aina isomman koiran viaksi. Kyllä se koulutuksella oppii pienikin koira kävelemään nätisti ja olemaan riehumatta remmissään. Suden sukua kaikki koirat kokoon ja karvoihin katsomatta, käytös sen mukaista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä "pikkuräpsyistä". Itsellä kanssa iso koira joka ei saa olla irti "yleisillä" paikoilla.
Meillä päin oli jäädä pyörän alle sellanen pikku "räksy" joka oli irrallaan. Ajoin jo varovasti, kun näin että se on irti, mutta kun olin kohdalla se syöksy kohti ja alotti semmosen räkytyksen ettei uskos. Sitten tuli miun mies perässä niin se meinas ajaa sen päälle, kun ei omistaja vaivautunu ottamaan sitä kiinni. Just ja just sai jarrutettuun, vaikka ajo hiljaa hänkin. Omistaja vaan oli piipittäny, että elähän nyt, mutta ei mitään muuta.
Ensinnäkin, niinkuin sanoit koira on koira on sitten minkä kokoinen tahansa. Joten kääpiö, pikkuräksy, pikkuräppänä ym. sanat jättäisin pois. Toinen asia on yleistäminen. Kaikki isot koirat eivät ole kamalia petoja eivätkä myöskään kaikki pienet koirat vain räksätä.
Kyllä niitä huonosti koulutettuja koiria on ihan niissä isojen koirien ryhmissäkin.
Kyllä siinä myös pienen koiran sietokyky ylittyy, kun iso "hyvin koulutettu" koira vetää omistajaansa perässään hampaat irvessä kohti pientä koiraa.
Että semmosta.
En luonnollisestikaan tarkoita, että kaikki pienet koirat räksyttävät tai kaikki isot koirat käyttäytyisivät hyvin. Tarkoitin nimenomaan sitä mitä sanoin: räksyttäviä pikkukoiria, joita pidetään kuin leluja eikä käsitetä koiran maailmaa ja sen luonnollisia käytösmalleja. Toki ymmärrän tunnearvon, minkä pikkukoira omistajalleen antaa, mutta peräänkuulutan sitä, että monet (huom. monet, eivät kaikki) nimenomaan pikkukoirat jätetään peruskouluttamatta ja siitä ei seuraa kuin ongelmia. Näkeehän niitä suurikokoisiakin "hunsvotteja". Itse olen lopen kyllästynyt kuulemaan koirastani peto-nimittelyjä, koska se ei ole peto, peto on se kouluttamaton pikkuinen joka säntää räksättäen päälle. Vikahan näissä tilanteissa on siellä kaksijalkaisen korvien välissä jos eivät välitä pikkukoiriaan kouluttaa vaan mieluummin kuuntelevat räksytystä ja lepertelevät koiralle kuin lapselle ja kommentoivat yhden kumean haukahduksen tyylillä "hui kamala miten vihainen iso koira". Pyrin sanomaan, että kyllä sen pienenkin voi kouluttaa sosiaalikelpoisemmaksi, pikkukoirat eivät näillä nettisivuilla käy, joten viesti tietysti oli tarkoitettu näiden pikkuräksyjen omistajille, kuten kirjoitinkin. Ei niiden pikkukoirien, joita on koulutettu ja jotka eivät räksytä pomppien kuin superpallot.
Kaikkein eniten pikkukoirien omistajissa ärsyttää se, että koiraa "kielletään" lässyttämällä sille "äläs nyt mamman pikku mussukka", aivan samalla äänensävyllä kuin koiraa kehuttaessa. Koira reagoi enemmän äänensävyyn kuin sanoihin, joten koira käsittää omistajan lässytyksen kehuna, tämä tietysti vahvistaa epätoivottua käytöstä, eli rähinää. Pikkukoirakin tarvitsee TERÄVÄN EI-kiellon ja tarvittaessa myös terävän nykäyksen taluttimesta tai jopa voimakkaammankin rankaisun, tietysti rankaisun tapa ja voima pitää suhteuttaa koiran kokoon ja pehmeyteen/kovuuteen. Lässytyksellä saamme vain entistä kovimmin räksyttäviä pikkukoiria.
Itselläni on "pikku räksy", jota on koulutettu. Rodultaan phalene, jota yleisesti pidetää "kusipää" rotuna. Olen opettanut koirani kulkemaan nätisti julkisilla paikoilla, eli toisin sanoen vaikka vieraita koiria tuleekin vastaan se ei räksytä, ja jos edes yrittää niin saa heti palautuksen maan pinnalle... Kun olen kentällä treenaamassa käynyt, niin yleensä kaikki pikku koirat poukkoilevat hihnojensa päässä räksyttäen, ja se on TODELLA ärsyttävää! Olen siis samaa mieltä teidän "isojen hurttien" omistajien kanssa: kouluttakaa ne pikku räksyt!
Mutta myös ne isot...
Vähän aikaa sitten iso rottweiler hyökkäsi takaa päin koirani päälle, kun olimme harjoittelemassa toko liikkeitä! Muutenkaan koirallani ei ole kovin hyviä kokemuksia isoista koirista, joten saan kiittää luojaa siitä, ettei tälläkään kertaa pahemmin käynyt!
Äidilläni on phalene. Koulutin ensin äitini pois "eihän sitä pientä raaski komentaa" -ajatuksista ja yksissä tuumin sitten koulutimme äidin pikkuräksyn. Ei ole räksy enää, vaan erinomaisen itsevarma ja tyylikäs, rauhallinen pieni KOIRA, joka viihtyy ja leikkii oman hirveän petoni kanssa tasavertaisena koiraeläimenä. Äitini on hyvin ylpeä phalenestaan. Samaten tuttavani koulutti tiibetinspanielinsa eikä sen tarvitse isommilleen räksyttää, toisen tuttavan kaksi tiibetinspanielia taas ovat kouluttamattomia "räksy-superpalloja" ja hän on joutunut moneen hankaluuteen isommille räksytyksen vuoksi. Villakoiran ydin: Koira on koira koosta riippumatta, ja jokaisen pikkukoiran omistajan olisi hyvä tämä mieltää, ihailut sinulle joka olet pikkuräksystäsi tehnyt koiran!
Itselläni on hyvin koulutettu saksanpaimenkoira...
Koirani "inhoaa" nykyään kaikkia pieniä koiria,
koska valitettavasti suurin osa täällä päin asuvista pienistä koirista räksyttää, ja monesti myös uhittelee, vastaan tulessa ja koirani ei voi sietää sitä!!! Nuorempana tuli hienosti toimeen kaikkien koirien kanssa kokoon ja rotuun katsomatta, nykyään ei voida mennä koirapuistoon jos siellä on paljon pieniä koiria.
Koirani nostaa niskakarvat pystyyn heti nähdessään pikku koiran, mutta ei murise tms.
Itse haluaisin ottaa toisen koiran, jonkun pienen
rodun edustajan mutten tästä syystä sitä uskalla
tehdä, koska pelkään miten sakemannini suhtautuisi
siihen että hänen reviirilleen tuotaisiin "pikkuräksy"!!! Kiitos tästä kaikille
"mamman mussukoitten" omistajille, jotka eivät kouluta koiriaan!!! Koira on koira kokoon ja näköön katsomatta ja tarvitsee koulutuksen!!!
Minulla kaksi pientä koiraa (kääpiöpinseri) joita on koulutettu ihan yhtä "kovalla kädellä" kuin suuriakin koulutetaan. Eivät räksytä, mutta vanhempi uros kovin tappeluherkkä ja murisee suurille uroksille, eli tyypillistä machoilua mikä ei todellakaan ole hyvä asia. Suuren uroksen vastaantullessa otan koirani viereen ja komennan käskyllä "EI" eli ei mitään lässyn lässyn läätä, sitä ei KOIRA kuuntele.
Minä törmään usein siihen että ihmiset katsovat minua ilmeellä...."mikä julmuri kun pientä ja sievää noin kiskoo ja kovasti komentaa.."
Usein lenkillä tulee vastaan tipsu uros, koira rähjää ja rätisee ja omistaja ottaa syliin ja kuiskuttaa korvaan...vaikka pienen koiran omistaja olenkin niin ärsyttää. Onneksi myös vanhempi urokseni tuhahtaa ja jatkaa matkaa, ei kai koe pientä uhaksi vai mikä lie.
Itse pidän koiraani joskus irti myös yleisillä paikoilla.Kulkee vierellä ihan kiltisti, sen kipukynnys on korkea. Yleensä tällaisen räksyn kohdatessa otamme reippaammat askeleet ja vaan kuljemme eteenpäin..Ongelma on yleensä ollut kun joku "vapaasti" juoksennnellut koira tulee haistelemaan..Silloin otan "johtajan" elkeen ja ajan häirikön pois.Oman koiran "lähetän eteen ja maahan. On sattunut niin että kerran pieni vihainen terrieri oli lähes "kiinni koirani nenässä",Koirani oli kytketty, terrieri ei,Omistaja ei edes anteeksi pyytänyt eikä kysynyt miten kävi.. Tilanteesta selvittiin muutamalla veritipalla:( On totta että jos jotain sattuu niin isoja koiria syytetään, niin tämäkin omistaja vain sanoi: ettei onneksi tälleMEidän koiralle sattunut mitään.Käsittämätöntä. Terrieri oli hyökkääjä...Tottahan isoja koiria syytetään kun ovat niin huonosti koulutettuja ja vihaisia ainakin pikku räksyjen omistajien mielestä.Itseäni jyrpii kun pikkuräksyn omistajat ei osaa toimia koirien kanssa. Poikkeusksia on toki:) meidänkin seurassa kilpailee tokossa pikkusia koiria. Ei ole koiran syy jos ei osaa käyttäytyä oikein tai koira käyttäytyy mielestään oikein aina ja varsinkin jos se on johtaja..Hauskaa kevättä kaikille. Pitäkää huolta koiristanne.
Tunsin piston,omistaa tälläinen räksy.Koirani on 2 vuotias pitkäkarvainen mäyris.Kun hankin koirani se oli jo 20 vkk, asunut keskellä metsää.Minä asun keskustassa, joten koira koki kulttuurishokin muuttaessaan tänne.Koira on aina ollut varsin arka,ensimmäisen kuukauden kannoin koiran lähimpään puistoon, koska koira ei suostunut kävellä.Ongelmamme on aina ollut räksytys kun muita koiria, kokoon,väriin katsomatta tulee vastaan.Olen nostanut koiraa ilmaan,´paukannut turpaan´pitänyt sitruunapantaa ulkona jne.Mielestäni kaikki on tehty, vaan räksytys jatkuu.Vapaana ollessaan koira ei raksytä.Kaupungissa harvinaista herkkua tämä vapaana olo.Onko jotain keinoa mitä en ole vielä kokeillut ??? jos niin kerro ihmeessä
En oiken osaa neuvoa mutta kerran jossakin ohjelmassa oli niin että sen sijasta kun hihnasta vedetään koiran alkaessa räksyttää niin löysätään ja mennäänkin mukana..Tietty pitää olla "turvalliseksi todettu koira..Ja sitten se että räksyn omistaja näyttää esimerkkiä koiralle eli kun kohtatte koiran silittele muita koiria yms..Voi kysyä paikkakuntasi koirakoulusta:))
Olen uuden pikkuräksyn onnellinen omistaja.
Vuosi sitten 4,5kg painava koirani joutui "erittäin hyvin koulutetun" irti olleen ison koiran täysin käsittämättömän hyökkäyksen kohteeksi. Se hyökkäsi takaapäin (kulkusuuntamme oli poispäin) 30m matkan päästä suoraan kiinni.Ns. kipukynnystä kuonon juuressa emme siis millään pystyneet ylittämään. Erittäin suurienkin koirakavereiden kanssa leikkinyt koirani ei siedä enää toisia koiria. Kyljet arpisina ja takajalkaa edelleenkin kuntouttaessa on todella mukavaa kulkea "räksyn" kanssa. Jospa kohtaatkin pikkukoiria, joille on käynyt samoin kuten omalle koiralleni.