Tuleeko akita narttu toimeen toisen nartun ja uroksen kanssa?(saksanpaimenkoiria) jos pennusta lähtien tietenkin opetetaan.. kumpi tulisi paremmin toimeen noiden kahden kanssa, uros vai narttu akita?
tuleeko toimeen
akita..
171412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moikka! :D Sanoisin että akitanarttu sopisi paremmin.. Akitaurokset tulevat kyllä toimeen muidenkin urosten kanssa (poikkeuksiakin löytyy) mutta tulistuessaan ne ovat vaikeasti hallittavia vanhan tappelukoira taustansa takia...Nartut ovat yleensä uroksia rauhallisempia...:D Hauskaa kesää! :D
Yleensä kyllä menee niin päin että ne urokset jotka TULEVAT toisten urosten kanssa toimeen ovat niitä poikkeuksia, pääsääntöisesti akita urokset eivät pahemmin tule toisten urosten kanssa toimeen. Nartut monasti ovat suvaitsevaisempia toisia narttuja kohtaan. Tietenkin sitten jos se toinen uros on aivan täysi lapanen ja alistuu suoraan akita uroksen edessä niin tulevat melko varmasti toimeen keskenään, tai jos kyseessä on nuori uros. Näin ainakin oman urokseni kanssa ja tuttujen samoiten.
Mihinköhän sun tietämys perustuu...??? Akitaa ei ole edes käytetty "tappelukoirana". Otappa asioista vähän paremmin selvää..
Alkuperäistä Akitaa on kyllä käytetty taistelukoirana.
Otapa sinä selvää asiasta...
Japanin Akitan historiaan kuuluu taistelukoiratausta.
Japanissa koirataistelu oli suosittua ennen sotaa ja Akita Inu oli yksi suosituista koirista. Vaikka rotua on sodan jälkeen ja amerikkaan viemiseen jälkeen alettu kääntämään taisteluominaisuuksista poispäin, kuuluu Akitan alkuperäiseen tarkoitukseen myös taistelukoirana käyttö.
Akitaa on todellakin käytetty aikoinaan taistelukoirana, historiassa voidaan tässä asiassa mennä jonnekin 1500-luvun tienoille (voi vuosisata heittää kyllä) milloin samurait alkoivat käyttää akitaa sotakoirana ja tästä sitten lähti kehitys taistelukoiraksi. 1800-luvulla 1900-luvulla akita oli hyvin suosittu taistelukoira rotu, mitä sitten koitettiin vielä parantaa sekoittamalla puhtaaseen akitaan länsimaista tuotuja rotuja, mikä johti sitten siihen että päästiin amerikan akitan kehitykseen. Samoista koirista kumpikin rotu lähtöisin, mutta lähdetty viemään eri suuntiin myöhemmin. Japanilaiset palasivat alkuperäiseen, eli matagi-akitaan (metsästys akita) ja jenkit lähtivät viemään eteenpäin tätä raskasrakenteisempaa versiot, eli taistelukoira-akitaa. En nyt edes ala selittämään noista linjauksista ym koska ne saisi maallikon pään vain sekaisin :D itekin välillä sormi suussa niiden kanssa.
Oikeesti, akitan historia on niin monimutkainen ettei sen kaiken monimutkaisuuden selittämiseen nyt pääkopan kapasiteetti riitä.. tahtoo itsekin välillä sekaisin olla vaikka monta vuotta noitakin asioita tutkinut. :p
Mutta aivan alkuperäisin käyttötarkoitus akitalla on ollut suurriistan metsästyskoira, mutta akitaa on käytetty vuosien kuluessa melkeinpä kaikkeen mahdolliseen, ne on olleet paimenkoiria, vartiokoiria, vetokoiria, taistelukoiria jne. Nykyiseltään sitten seurakoira.
jos sitä alkaisi harjoituttaa?
Meinaan on aikalailla malamuutin näköinen ja kokoinen, niin se saattaisi jaksaa vetääkkin?
Onko tietoa? Vai onko siinä joku ominaisuus, ettei veto onnistu, yhteistyö, tms. juttu?
Mulla on malamuutteja ja akita voisi olla yksi kaveri lisää, jos se sopisi porukkaan.
Olen nähnyt, että akitat kiskoo ainakin kavelyttäjäänsä aika rankasti. Onko niillä kestävyysominaisuutta? Tarkoitan varmaan sitä isompaa jenkkimallia. Ulkonäkö miellyttää, koska se on malamuutin näköinen ja siksi tietysti komea.
Siinähän sinä itsekin jo sanoit, että alkuperäisen japanissa akitan historiaan kyllä kuuluu se taistelukoiratausta. Eli siis päteminen oli täysin turhaa ;)
Terv. "ei-maallikko".
en nyt ihan ymmärrä pointtiasi, koska viesti mihin vastasin oli se missä väitettiin ettei akitaa ole koskaan taistelukoirana käytetty, vaikka asia näin on.
opetellaan katsomaan se että mihin viestiin sitä oikein vastataan ;)
Anteeksi, käytän alekkaistoimintoa ja luulin vastauksesi tulleen minulle.
akita kyllä vetää valjakossa ja muutenkin taakkaa, jos sillä riittää siihen hommaan motivaatio ;) Itse olen vedättänyt omalla koiralla pulkkaa ja jonkin verran ollaan talvella hiihdettykin. Pulkan veto menee melko lunkisti, koira vetää kun meikä tulee vierellä tai perässä, mutta hiihdossa pitää olla edellä ns. jänis että kiinnostaa varsinaisesti vetää, muuten lönkytellään vieressä rennosti. Veto toimii hienosti, kun joku hiihtää esimerkiksi edellä.
Mutta yleensä se menee niin että kun akita toteaa ettei homma enää ole kivaa, niin siihen se sitten loppuu kuin seinään ja koira ilmaisee että vedä itte rekes.. :p Mutta esim tsekeistä löytyy akitoja jotka kilpailee valjakkoajoissa, tosin vain parin kolmen koiran valjakoissa. Norjassa tietääkseni on ainakin ollut kokonainen akita-valjakko mikä on ymmärtääkseni menestynyt kisoissakin kohtuu hyvin. Jossain vetokoira kirjassa taisi vielä kuvakin kyseisestä valjakosta olla, mutta en ole ihan varma muistanko oikein. Mutta ei akita samanlainen menijä ole kuin huskyt joiden kanssa itse olen melko paljon vetohommia tehnyt. Malamuuttien joukkoon akita voisi mennäkin, koska molemmat samantyylisiä ruumiinrakenteeltaan jne.
En nyt tiedä kumpaa akitaa tarkoitat, koska omasta mielestäni japsi mallinen muistuttaa huomattavasti enemmän malamuuttia kuin jenkki, jenkit isompia ja raskasrakenteisimpia jne. Mutta se varmaan riippuu katsojasta :)
eipä tuo mittään, juuri tuon takia itse käytän tuota ketjua, että näkee mikä vastaus on mihinkin. :)
se taitaa olla se jaappanin malli se tarkoittamani. Punertava karvainen malamuuttihan on aikalailla saman näköinen.
Tumma kuono muuttaa sen amerikan mallisen hieman eri näköiseksi, vaikka rakenne on aikalailla sama. Komeita nekin on. Olisikohan se jaappanin malli hieman sirompi?
Se voi olla, että se vetohomma vaatii vain enemmän treeniä. Kaikki malamuutitkaan ei vedä automaattisesti. Jotku ei suostu ollenkaan. Malamuutit lopettaa hommat silloin kun ne päättää lopettaa. Siksihän nuo näyttää hieman samantapaisilta luonteeltaankin. Onko ne jääräpäitä hieman?
Mulla on nyt uusi pentu just, niin tässä on aikaa miettiä tuota akitaakin. En voi heti ottaa toista pentua. Mutta kyllä se akita erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa.
Osaatko kertoa luonteesta vielä? Minulla on sellainen kuva, ettei se ole ihan joka pojan koira ja käsiteltävissä? Sopiiko maalle? Ulkotarhaan malamuuttien kanssa? ( Meillä koiria pidetään kyllä sisälläkin, jos ne haluaa) Sehän on voimakas koira, niin närkästyykö tai masentuuko tms. jos se ei saa lajille sopivaa rääkkiä tai puuhaa ja mitä ne puuhat on? Vai tykkääkö ne ottaa ihan lunkisti vaan? Onko ne akitat äkäisiä vieraille ihmisille?
Ihan tällaisia yleisia asioita kyselen. Olen kyllä lukenut noita rotumääritelmiä, mutta ne on minusta kaikki hieman samantapaisia joka rodulla ja ei kerro ihan koko totuutta.
Jep, japsi mallinen on hieman kevyempi rakenteeltaan kuin tuo amerikan serkku. Akita vaatii vetohommiin motivoinnin, itse olen huomannut sen että hyvä motivointi on jo se että toinen juoksee vierellä tai edessä, huonompi kun ei haluta olla niin sitten kilpaillaan toisen kanssa. ;)
Itselläni on tällä hetkellä vain tuo yksi akita uros, mutta hyvällä ystävällä onkin sitten neljä akitaa, mutta kohtuu pitkään on tullut rodun parissa pyörittyä ja koiria tavattua, mutta korostan sitä että mikään asian tuntija en ole.
Akita ei todellakaan sovi ihan joka käteen, ne on itsepäisiä luupäitä, monet on hyvin pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan, mutta tutustumisen jälkeen yleensä tulevat hyvin juttuun vieraiden kanssa. Vaativat vain sen että saavat omaan tahtiin tutustua ihmisiin eikä niin että niitä mennään lääppimään suorilta, kuten varmaan sama on muuttienkin kohdalla. Oma hurtta on tässä hivenen poikkeus, tuo vanha herra kun rakastaa kaikkia ihmisiä ja menee vieraita tervehtimään suurella innolla, eli on todella avoin. Tietää kuitenkin rajat ettei jokaista ohi kulkijaa mennä lääppimään, osaa siis olla välinpitämätönkin ihmisten suhteen. Ja avoimuudestaan huolimatta omaa erittäin kovan ja itsepäisen luonteen. Itsevarma koira jolla päässä kaikki tarvittava kotona. :)
Me asumme talvet kerrostalossa ja sitten kesät menee maalla remutessa. Molemmat toimii meille varsin mainiosti. Tiedän ihmisiä joilla akitat ovat ulkotarhoissa, mutta meidän sohvaperuna viettää kyllä päivänsä mieluiten sisällä tai sitten irti pihassa loikoillen. Mutta tarhassa oleilu kyllä luonnistuu noiltakin, varsinkin jos on useampi koira siellä niin niille on paljon seuraa toisistaankin.
Me ei oikeastaan virallisesti harrasteta mitään. Toki kesäisin tulee tehtyä jälkeä ja talvella jonkin verran vetoa, lähinnä pulkkaa tulee vedätettyä, mutta pitäisi jostain kehittää siihenkin hyvät painot (mitkä vielä itse jaksaisi kantaa ulos ja sisälle). Lenkkeily on meidän pääsääntöinen liikuntamuoto, mutta ei ainakaan tuo oma koiruus revi stressiä vaikkei joka päivä pitkälle lenkille pääse. Toki sitten on hyvä keksiä jotain tekemistä pääkopalle, akita kun on älykäs koira joka tykkää käyttääkin niitä aivojaan.
Jos akita kiinnostaa niin mene toki meidän rotuyhdistyksen sivuille www.akita-shiba.net ja sieltä löytyy myös foorumi, minkä kautta löydät paljon enemmän ja paremmin akitan omistajia ja kasvattajia kuin tämän :)
Yksi akitan omistaja lisää ilmaisee mielipiteensä.
Akita on maailman suloisin mammanmussukka, kun sen kunnioituksen on ansainnut. Kovapäinen koira, josta tulee varmasti kouluttamattomana ongelmia. Vaatii jämptiä kuria, mutta sitten onkin aikuisiällä aivan ihastuttavan rakastava ja rakastettava! Mielestäni koira sopii maalle kuin nenä päähän. Viihtyy ulkotarhassa loistavasti kunhan tilaa riittää, itselläni tarha noin. 250 neliötä ja koira on onnellinen. Vaatii silti paljon liikuntaa, muuten turhautuu helposti. Pitkät metsälenkit ovat oman hauvani lempipuuhastelua, sitten voikin ottaa tarhassa lunkista loppupäivän. Yöt koiruli nukkuu sisällä talossa.
Toisista koirista en osaa sanoa, mutta vieraita kohtaan koira on todella varautunut. Kissojen kanssa sitten tuleekin loistavasti toimeen.
kun viitsitte kertoa akitasta.
Vielä utelen näihin kommentteihin liittyen:
"vieraita kohtaan koira on todella varautunut"
Mitä tuo käytännösssä tarkoittaa? Onko se vaan ns. vahtikoiraluonne vai?
"250 neliötä ja koira on onnellinen"
Minkä tasoinen tarha pitää olla, jotta akita pysyy sisällä tarhassa? 250 neliötä on aika kallista tehdä betonianturalla. Onko kova kaivamaan?
Asumme maalla ja koira on saanut kaupunkikoiria vähemmän kontakteja muihin koiriin ja ihmisiin ja se takia ryhtynyt vahtimaan kovasti. Hyvä sinänsä, kukaan ei pääse pihaan ilman että koira siitä ilmoittaa. Muutenhan akita, ainakaan meidän hauveli, ei juurikaan hauku.
Jos aivan uusi ihminen tulee kylään, en päästä koiraa vapaasti luo, koska saattaa alkaa murista ja osoittaa epäluulonsa. Koiralle oma perhe on kaikki kaikessa.
Talo on rakennettu kallion päälle, joten tarha on tolpattu poraamalla kallioon. Aita on tehty metallisesta elementtiaidasta (saimme hyvän diilin tuttavan kautta). Joten ei pääse kaivamaan kallion vuoksi, vaan ei ole kyllä yrittänytkään. Korkeutta aidalla on 1.40 ja kyllä poika on toistaiseksi tarhassa pysynyt. Nojailee kyllä aitaa vastan takajaloilla seisten, mutta ei ole ikinä koittanutkaan hypätä.
Koiralla ei tunnu olevan mitään haluakaan yrittää pois tarhasta. Ainoa tilanne, jossa voisin kuvitella sen sieltä tulevan pois, on jos jokin isompi riistaeläin pyyhältäisi pihaan, silloin vietit ottaisivat voiton.
Juoksussa oleva narttukaan ei ole riittävä yllyke, sillä naapurista sellainen on karannut pojua katsomaan, mutta aita pysyi välissä.
Akitan ja monien muidenkin rotujen kohdalla varautuneisuudella tarkoitetaan sitä että koira ei aivan heti ole menossa tervehtimään niitä vieraita ihmisiä, saati luota näihin. On niin sanotusti varpaillaan aluksi vieraiden ihmisten suhteen ja vaatii monesti kohtuu pitkän tutustumisajan. Akita ei ole sellainen koira mitä vieraat menevät suoraan halailemaan, sen täytyy saada tehdä ne asiat omassa tahdissaan. Akitan luokse ei mennä vaan se tulee ihmisten luokse omia aikojaan.
Tosin tähänkin löytyy omat poikkeuksensa. Oma koira, joka on muuten kova ja itsevarma luonteeltaan rakastaa myös ihmisiä. Kaikkia vieraita tervehditään avoimesti ilman minkäänlaisia kyräilyitä. Tosin herralla ei ole minkään sortin haluja vartioimiseen, paljon enemmän puolustuspainotteinen. Uhan edessä ei karkuun lähetä vaan omia puolustetaan henkeen ja vereen. Autoa tuo kuitenkin vartioi, vaikka pihaan saakin kuka tahansa tulla eikä tuo korvaansa lotkauta.