isän maatessa sairaalassa, luultavasti eläen viimeisiä viikkojaan. Auto pitää saada haltuunsa, ja hän on kantanut myös haluamansa irtaimiston tallin vintille ja lukinnut oven. Mitä siellä on, voi vain arvailla. Odottaa sormet kihelmöiden isän kuolemaa.
Edunvalvoja on määrätty, mutta se prosessi tuskin menee isän eläessä läpi, vaikka sitä ei kukaan vastusta. Mitä meidän pitäisi tehdä tässä vaiheessa? Antaa siskon rohmuta, mitä haluaa? Minusta se on törkeää. Hän teki samoin mummon kuollessa - mummon vielä sairaalassa ollessa hän keplotteli itselleen hänen asuntonsa. Onko tuollaiselle lakia?
Edunvalvoja on määrätty, mutta se prosessi tuskin menee isän eläessä läpi, vaikka sitä ei kukaan vastusta. Mitä meidän pitäisi tehdä tässä vaiheessa? Antaa siskon rohmuta, mitä haluaa? Minusta se on törkeää. Hän teki samoin mummon kuollessa - mummon vielä sairaalassa ollessa hän keplotteli itselleen hänen asuntonsa. Onko tuollaiselle lakia?
Vastaukset 39
Vanhimmat
luonnon laki. Kun papat ja mammat eivät enään romujaan tarvii ne laitetaan kirrätykseen seuraavan sukupolven toimesta.
Ihme on jos et ite mitään sano, siskos toimii ihan niin kuin haluaa jos et ite asiaan puutu.
kunnes hän kuolee. Sen jälkeen se kuuluu kaikille perillisille. Ei vain sille, jolla on otsaa ryövätä kuoleva vanhempansa. Voit kuvitella, miten miellyttävää tuollaiselle ihmiselle on sanoa "älä varasta isämme omaisuutta". Häikäilemätön ihminen ei kuuntele toisia. Hänelle on vain yksi 'luonnon laki' eli 'Se, mitä minä haluan, on oikein.' Auton anastettuaan hän varmaan vaatii sen käyttökulut maksettavaksi isän jäämistöstä, ja lastaa sen vielä täyteen isän tavaroita. Tuskin hän muistaa käydä isää katsomassa sairaalassa, ennenkuin huristaa pois isän autolla.
...ellei isä ole myynyt/lahjoittanut autoa eläessään sisarellesi. Siinä tapauksessa, koska se tapahtuu niin lähellä kuolinaikaa, lahja voidaan laskea ennakkoperinnöksi.
Isänhän omaisuus on, ja toivottavasti se käytetään isän hoitoon. Mutta jos jotain jää, pidä huoli, että se jaetaan tasan: vaadi kirjausta kaikesta yhtään kallimmasta perunkirjaan, jotta kaikki tulee huomioiduksi.
Eikös edunvalvojan tehtäviin kuulu huolehtia ja valvoa, jos sellainen on jo määrätty, että päämiehen omaisuutta ei käytetä väärin. Hehän joutuvat vastaamaan päämiehen omaisuudesta ja varoista vuosittain maistraatille. (onko sisar isäsi edunvalvoja?)
Eikä omaisuuteen saa koskea muutenkaan ennen kuin perunkirjoitus on tehty isäsi kuoleman jälkeen. Sisaresihan voidaan laittaa syytteeseen jos hän on varastanut isäsi omaisuutta.
jos edunvalvojaksi on ehdotettu sisarta, hänen nimeämiseksi tarvitaan muiden sisarusten kirjallinen suostumus.
Oletteko antaneet suostumuksenne hänen nimeämiseksi edunvalvojaksi? Jos ette, silloin hän ei voi olla edunvalvojana vaan edunvalvojaksi määrätään joku kunnan yleisistä edunvalvojista.
Prosessi on käynnissä, mutta tämä väliaika taitaa olla sellaista 'harmaata aluetta', ettei kukaan oikein ota vastuuta. Ei, sisarta ei tosiaan ole valittu edunvalvojaksi. Hän valvoisi vain omia etujaan.
Ei edunvalvojan nimeämiseen tarvita mitään lasten suostumuksia, ei kirjallisia eikä muuten. Ainoastaan jos isällänne on vaimo, häntä piää kuulla, muita ei. Kuuleminenkaan ei tarkoita suostumuksen saamista.
ei tietenkään, mutta meillä aikoinaan kyllä piti kaikilta sisaruksilta olla allekirjoitus, kun joku sisaruksistamme nimettiin edunvalvojaksi.
Ei tietenkään silloin tarvitse jos haetaan yleistä edunvalvojaa.
samainen rohmu sisko on kidnapannut hänet ja estää hänen lääkityksensä ja jättää hänet, leikkauksesta toipuvan epileptisen vanhuksen, yksin lukkojen taakse asuntoonsa vieraalla paikkakunnalla, satojen kilometrien päässä kotoa, itse ollessaan töissä. Kuoleva isä ei saa nähdä vaimonsa tuttuja kasvoja vierellään, ja vaimonkin henki on vaarassa. Että näin meillä, kun emme lullukat osaa panna yhtä siskoa kuriin, ja hänellä on oudot motiivinsa, joita ei kukaan ymmärrä.
edunvalvoja. Kumpikaan ei siis enää pysty täysin vastaamaan omastakaan elämästään, saati puolisonsa.
Hei sinulle!
Et taida olla tuon ekan tekstin kirjoittaja? Tämä menee jo yli hilseen ja on rikollista sekä sosiaaliviranomaisten hoidettavissa olevaa juttua jos olisi totta.
Ei kukaan voi tänä päivänä Suomessa tehdä noin... ja jos olisi pystynyt viranomaisilta salaa tekemään, niin silloin te sisarusket olette tise kanssarikollisia kun annatte noin tehdä!
Taitaa mennä farssin puolelle koko homma... ja häirikkökirjoitteluksi?????????????
Olemme aika uskomattomia.
Kirjoitin aloituksen, kirjoitin viestin, johon vastasit, ja olen kirjoittanut siskon tempauksista aikaisemminkin. Kyllä nämä valitettavasti ovat tosia asioita. Toivottavasti ovat hyvin harvinaisia! Ko. paikkakunnalla perheemme taitaa olla kaikkien hampaissa tuon siskon takia - tai ainakin hän on. Jos joku paikkakuntalaisista tämän lukee, varmaan tunnistaa tapauksen.
Mitä ehdotat, että tekisimme? Neuvojasi ainakin harkitaan, jos ne ovat hyviä. Olemme keski-ikäisiä täti-ihmisiä - emme oikein usko käsiksikäymisen voimaan. Ja kun poliisi ei puutu. Tämän siskon toilaukset menevät meiltäkin yli hilseen. Farssi on hyvä sana kuvailemaan tilannetta. Emme jaksa enää syyttää itseämme. Viranomaisten passiivisuutta ja hitautta voisi ehkä vielä syyttää. En tiedä, olisiko julkisuudesta apua, vai yllyttäisikö se sisarta entisestään. Mitä sinä arvelet?
ihmeellistä porukkaa, kun luulee, että poliisi puuttu asiaan kuin asiaan. Tässä maailmassa on miljoonia asioita, jotka eivät poliisille kuulu.
Poliisille kuuluu vain rikokset ja tapahtuneitten rikosten tutkinta !!!
Paksu kirja, nimelttään Käytöksen kultainen kirja, antaa neuvoja ja ohjeita, miten ihmisen tulisi käyttäytyä. Jos hän ei kuitenkaan niin tee, niin ei hän välttämättä syyllisty rikokseen.
puutteessa, niin sitten on aihetta ottaa taas yhteys poliisiin. Kun on ihan oikea ruumis heille näyttää. Ehkä he sitten alkavat käsitellä asiaa.
Hah. Luonnevikaiselle käytöksen kultaisella kirjalla ei ole käyttöä. Heille ei merkitse mitään, mitä muut ajattelevat heistä, kunhan vaan saavat pakotettua kaikki tekemään niin kuin hän sillä hetkellä tahtoo. He ovat kuin vaippaikäisiä kakaroita - itsekeskeisiä, häikäilemättömiä, impulsiivisia. Kaikki tarpeet pitää saada tyydytettyä heti. Turhautumista ei kestetä.
Jos luonnevikaisen käsittelyyn on kirjoitettu kirja, saisinko kirjan nimen? Luonnevikaa kuvailevia kirjoja on, mutta miten itse viallista ihmistä voisi korjata - siihen en ole löytänyt oppaita.
Vai käytöksen kultaista kirjaa menisit tarjoamaan mummoa mukiloivalle hulttiolle kadulla? "Kun tässä kirjassa sanotaan, ettei saisi mukiloida mummoja..."
Luonnevikaiseen ei tepsi käytösopas. Ja opasta lukemalla ei löydy apua luonnevikaisen uhreillekaan. Tai jos uskot, että löytyy, niin siteeraapa tässä. Apua tarvitaan, mistä suunnasta vain.
Te olette muut sisarukset liian kilttejä! Hyvä kyllä tässä on sanoa, kun itsekin olen. Olemme myös keski-ikäisiä sisaruksia, ja tuo "rohmusisko" on vielä kaikkein varakkain, joten se ei ole syynä.
Olen vielä sitä mieltä, että toimitatte jos mahdollista ne alkuperäiset paperit johonkin turvaan, sanoit että teillä on kopiot. Mutta niillä ei tee mitään jos sisarenne pääsee keplottelemaan jotenkin alkuperäisten kanssa.
Jos se vintti,johon on piilotettu tavaraa, on isänne omaisuutta,niin ei ole mielestäni teidän muiden kannalta mikään rikos murtaa lukkoa... Te suojelette vain isänne omaisuutta. Ottakaa vaikka joku ulkopuolinen uskotuksi mieheksi, käykää kuvaamassa tavarat ja laittakaa uusi lukko, ja avain uskotulle miehelle.
Ottakaa puolueettomia "apuvoimia" mukaan todistajiksi ja menkää sisarenne luo puhumaan. Istutatte mummelin tuoliinsa ja sanotte että NYT HILJAA! Ei siinä tartte nyrkkien puhua. Olette vaan tiukasti muut samaa mieltä.
Sitten kysytte kaikesta mitä hän luultavasti on tehnyt, miksi, millä oikeudella ja mitä. Ottakaa myös nauhalle koko keskustelu. JA pistäkää ilmoittamaan "todisteeksi" päivämääriä, paikkoja yms jos hän väittää isänne luovuttaneen hänelle jotain...
Jos ei muu auta, pistäkää takaisin samalla mitalla!. Jos hän on kähveltänyt huonekaluja, te sanotte että isä on luvannut jotain vähän suurempaa kuin ne, härskisti vaan ja pokkana. Jos hänen sanojaan uskotaan, niin teidän varmasti enemmän, jos teitä on kaksi.
Sana sanaa vastaan, täällä jossain sanottiin. TEHKÄÄ TEKIN NIIN!
Ei siinä muu auta! Tarkoitus kyllä tässä tapauksessa mielestäni pyhittää keinot.
En koskaan ole voinut ymmärtää tuollaisia ihmisiä, oma etu kaikkein tärkeintä, ja menee jopa kuolevan vanhemman edelle. Kammottavaa!
Mutta ehkä siksi tässä ollaankin köyhiä ja maan hiljaisia, kun yritetään elää kunnolla. Vahvat ja härskit ne nykyään pärjää, valitettavasti.
Toivon teille jaksamista ja voimia tehdä mitä on pakko tehdä. Pistäkää sisko aisoihin, jo meidän kaikkien "kilttien" ihmisten puolesta!!!!
kunnes näemme, paraneeko isä, vai kuoleeko hän. Minä ainakin yhä toivon hänelle ihmeparantumista, vaikka hän on tosi heikkona nyt.
Sitten on aika selvittää vanhojen romujen kohtalo. Emme me toiset ala jakeleskelemaan elossa olevan isämme (ja äitimme) tavaroita.
Kuvailemasi kohtaus siskon kanssa olisi mielenkiintoinen, mutta et kai ole koskaan ottanut yhteen luonnevikaisen kanssa? Luonnevikainen istumassa paikallaan ja kiltit siskot lukemassa hänelle lakia!:) En oikein osaa kuvitella sitä! Mietin hiukan Hannu Karpoa... mutta toiset sisarukset eivät halua enää enempää naurunalaiseksi tekemistä perheelle, kuin sisko on jo käytöksellään aiheuttanut. Olen alkanut taipua samalle kannalle. Voisin tietysti kirjoittaa kirjan...
Niin, se lukko, ja ne paperit... Itse asiassa en usko, että sisko rupeaisi väärentäjäksi. En tosiaan usko, että hän vajoaisi NIIN alas. Hän saattaa kahmia paperit omaan haltuunsa, mutta tuskin hän niitä muuttelisi. Ja onhan viranomaisilla niistä tiedot myös, omissa arkistoissaan, eikö?
Tekstistä päätellen olette lullukkaporukkaa, kun ette yhtä siskoanne saa kuriin.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten keplotteli mummon vielä sairaalassa ollessa itselleen mummon asunnon. Meiniköhän kaikki lain mukaisesti ?
miten hullut siskot saa kuriin:) Apusi olisi tervetullutta meille lullukoille.
Mitä ehdottaisit, että tekisimme? Joissakin hänen tempauksissaan on otettu yhteyttä poliisiinkin, mutta kun sisko ei ole aivan tarpeeksi seko, ei poliisi puutu. Käsiksikö meidän olisi käytävä? Sanoillamme ei ole mitään vaikutusta.
Vai ei poliisi puutu, kun sisko ei ole tarpeeksi seko. Mielenterveyshoito ei tietääkseni kuulu poliisille ja poliisi tutkii vain rikoksia. Niinpä niin.
Mutta.
Usvaa putkeen eli rikosilmoitus ja vaatikaa linnatuomiota.
Rikoslaki
28 Luku
11 § (24.8.1990/769)
Hallinnan loukkaus
Joka luvattomasti
1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta,
13 § (24.8.1990/769)
Määritelmät
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen, johon tekijällä on osuus.
Kovin on hiljaista, menikö jauhot suihin.
Se edellinen tapaus, johon viittasin, oli leikkauksesta toipuvan äidin kidnapaaminen ja vieminen toiselle paikkakunnalle, lukkojen taakse, lääkärien määräämien lääkkeiden käytön estämiseksi. Hän vaaransi äidin hengen, mutta poliisi ei puuttunut asiaan. Ei kuulemma voinut ottaa pakolla huostaansa, koska tyyppi ei ollut täysin psykoosissa, vaan oli muka tietoinen teoistaan. Äiti ei uskaltanut sanoa mitään - pelkää tytärtään.
Kiitos toisesta neuvostasi. Jos se kerran on rikos, siitä voi kai sitten puhua poliisille. Ehkä uhkaus yhteydenotosta poliisiin riittää. Sisar ei ole varsinaisesti (vielä) rikollinen, vaan kontrolloimaton luonnevikainen raivopää, mutta anastamalla isän omaisuutta hän sitten kai muuttuisi varkaaksi.
Hei!
meitä on 3 sisarusta ja isä vielä elossa ja suht hyvinvoiva yhdeksänkymppinen.
Yksi sisaruksista makeilee ja mielistelee isää minkä kerkiää ja yrittää isää "puolelleen". Sai jo aikanaan isän myymään itselleen pilkkahinnalla auton, jota isä ei enää pystynyt ajamaan. (Tekivät sen myynnin salaa muilta!)
Me kaksi muuta ollaan ns. normaalisti käyttäytyviä.
Tietäen, että jotain vastaavaa tulee käymään, olemme valokuvanneet koko isän huoneiston. Kaikki vähänkin arvokkaat tavarat ja huonekalut, perintöhopeat ja edesmenneen äitimme korut.
Voidaan ainakin todistaa, mitä on ollut isällä omaisuutta, jos tiukka paikka tulee.
Käykää ny ENSI TILASSA kuvaamassa isänne koti. Tässä tapauksessa menisimme kyllä väkisin sinne tallin vintillekin (varsinkin jos on isän talli) rikkomalla lukon ja kuvaamassa sielläkin. Ja joku ulkopuolinen mukana todistamassa, mitä siellä on ja sitä,että ette ole itse vieneet mitään.
Jos siltä tuntuu, viekää kuvat poliisin tai jonkun tuomarin huomaan, niin on konkreettisesti todistettavissa, jos sisarenne vie jotain!
Tiedän sen, että voi olla vaikeaa mennä sanomaan, vaikka olette oikeassa. Asia ei ole niin yksinkertainen, jos ei haluaisi riitaa. Mutta kyllä täytyy yrittää sisarelle sanoa, että pysyy poissa... ja että käytte ainoastaan yhdesssä kaikki isän asunnossa, yksin ei saa mennä.
Jos onnistuu viemään jotain, voitte saada tasinkoa kun ei ole enää ko. tavaroita pesässä, vaan siskonne on vienyt...
Kenellä on talon paperit/osakkeet yms virallsiet dokumentit? Jos isän kämpässä, toimittakaa ne puolueettoman henkilön turvaan HETI. Näin ei sisarenne pääse edes väärentämään mitään.
Vaihtakaa lukko, tehkää jotain, olkaa itse aktiivisia!!! Vaikka se on vaikeaa...
Tsemppiä!
(kerro jatkossa miten kävi...)
meilläkin on ollut - äitiä kohtaan, tuon samaisen siskon puolelta. Isään ei mielistelyt tepsi. Siksi sisko kai on häntä aina vihannut.
Talon ja maa-alueiden kauppakirjat ja pankin tiliotteet on kopioitu. Autosta on kyllä kuvia, ja sen papereista kopiot. Muu irtaimisto on aika arvotonta rahallisesti (paitsi että kaikki arvokkaampi saattaa olla sinne vintille lukittuna, tai jo pois vietynä - sisko on käynyt kotona usean kerran vanhempien sairaalaan joutumisen jälkeen).
Olet saanut monia hyviä, mutta myös omavaltaisia neuvoja, joiden käyttö on joskus yhteinen etu. Teidän kannalta valitettavasti isä saa antaa eläessään omaisuutensa suosikilleen, eikä se ainakaan irtaimen osalta tyssää yleensä edunvalvonnassa olemiseen. Testamenttaus on myös pätevä edunvalvonnasta huolimatta, mutta usein lääkärin lausunto tarvitaan varmistamaan pätevyys.
Mikäli sisko rohmuaa tavaroita isän tietämättä, ettekä saa rikosepäilyä läpi, niin teidän tulisi saada edes isältänne allekirjoitus itse laatimaanne paperiin, jossa isä kieltää antaneensa rohmulle omaisuuttaan. Varminta olisi myös laatia ja isän allekirjoittaa ja kahden esteettömän todistajan todistaa aiempien testamenttien peruutus, vaikka isänne on haettu edunvalvontaan. Papereiden pätevyys ratkaistaan tarvittaessa oikeudessa. Olkaa varuillanne tallin vintin tavaroista, koska laissa irtaimen lahja tulkitaan annetuksi, kun se on saajansa hallussa. Lukitus ja avain vain rohmuajalla on huolestuttava viite hallussa olon tulkintaa.
paitsi ehkä minä, ihmisenä. Perillisenä hän kohtelisi meitä kaikkia tasapuolisesti - hän on aina ollut sellainen oikeudenmukainen ihminen. Nyt hän ei pysty enää allekirjoittamaan mitään. Ei pysty edes puhumaan eikä syömään. Kuolema on siis todennäköisesti lähellä. Mutta edunvalvonta prosessi on vasta pohtimisasteella - ei meidän puoleltamme vaan viranomaisten. Eli elämme jonkinlaista limbovaihetta.
Ai tosiaanko tavara vaihtaa laillista omistajaa kun se siirretään toisen haltuun? Siirtyykö murtovarkaan saalis hänen omistukseensa niin pian kuin hän on kuskannut sen pois rikospaikalta ja laittanut lukkojen taakse?
Kai tuo edellinen tarkoitti sitä, jos isänne on ANTANUT tavaroita tuolle sisarellenne.
Ei kai kukaan voisi tosissaan väittää, että jos sisarenne on pihistänyt/varastanut/piilottanut isänne omaisuutta, niin se sitten on hänen?!?!?
Ei nyt sentään omistus siirry automaattisesti sinun sanavalintasi mukaan, mutta isäsi kuoltua sisaresi väittäessä isän antaneen jo hallussaan olevat tavarat, niin sinulla pitää olla näyttöä sisaresi väitettä vastaan, eli näyttöä hänen varastaneen isänsä irtainta omaisuutta. Sisarellasi ei tarvitse olla esittää irtaimesta lahjakirjaa, eikä ketään muutakaan todistajaa. Oikeudessa asiat ratkeavat usein uskottavilla tarinoilla, ellei faktoja ole esittää.
Hommaa todisteita tai kehittele edes sisartasi uskottavampi tarina jo hyvissä ajoin, ellet saa tehdyksi poliisin todesta ottamaa tutkintapyyntöä. Rikosilmoituksen tekoa kannattaa harkita, koska sen osoittautuessa aiheettomaksi voi itse joutua korvauksiin aiheettoman epäilyn aiheuttamista henkisistä kärsimyksistä.
Perheen sisäisiin "ennakkoperintöihin" ei poliisi aina ehdi puuttua resurssivajeensa takia.
Minkälainen tarkalleen ottaen isänne terveydentila on? Kykeneekö hän ilmaisemaan viimeisen tahtonsa? Suullinenkin testamentti pätee jos se on kahden todistajan läsnäollessa lausuttu.
Tytär ilmoittaa selkeästi, että isä ei pysyty puhumaan eikä syömään. Onko vielä jotain epäselvää?
voi enää saada isän takaisin tajuihinsa, puhumaan ja tekemään päätöksiä omaisuudestaan. Hänelle on nyt tärkeintä löytää sielunrauha, tai, jos ihme käy, parantua. Talot ja tavarat ovat merkityksettömiä hänelle nyt, luulisin.
ja voisit opettaa meitä lukutaidottomiakin.
Äiti kidnapattu... joopajoo
näillä palstoilla; talous, suku on pahin, perintö, jne. Ja heittää ilkeitä kommentteja itsestään kertoviin juttuihin. Hän on kuulemma ollut hiukan rauhallisempi viime päivinä. Vaikuttaakohan julkisuudella uhkaaminen edes hitusen?
Miksi sitä kutsuisi, jos ei kidnappaukseksi, kun äiti viedään sairaalasta vastoin hoitavan lääkärin lausuntoa, vastoin edunvalvojan ja perheen mielipidettä, vieraalle paikkakunnalle, ja ei anneta ottaa lääkärin määräämiä lääkkeitä? Vastoin äidinkin mieltä, jos äidiltä kysytään tyttären ollessa muualla. Tyttären läsnäollessa äiti pelkää, ja sanoo mitä tytär haluaa hänen sanovan. "Kyllä minä mieluummin menisin takaisin sinne kotipaikkakunnalle sairaalaan", hän uskoutuu rohkeana hetkenään, kun tytär ei kuule.
Odotamme, milloin saamme laskun siskolta äidin aiheuttamista kuluista - hän on sellainen; ensin pakottaa toisen hoteisiinsa, ja sitten alkaa syytellä muita, kun 'joutuu hoitamaan' häntä.
johon äiti ja kidnappaaja olisivat myös osallistuneet. Näyttää kuitenkin, että sisko keksii tekosyitä ollakseen tulematta. Ehkä hän on lukenut tämän ketjun ja tunnistanut itsensä. Ehkä hän lopultakin tajuaa olevansa naurettava, ja rikkovansa lakia ja hyvää käytöstä vastaan. Tai ehkä hän pelkää, että jos hän sallii äidin päästä vapaalle jalalle, hänet otetaan huostaan viranomaisten toimesta (lopultakin), eikä tytär voi jatkaa eläkkeenlypsämistään ja äidintappamistaan.
Loppuviikosta olisi se kokous. Saapa nähdä, ilmestyykö rikollinen paikalle. Ja jos ilmestyy, tekeekö edunvalvoja mitään valvoakseen asiakkaansa etua.
Tämä täällä kirjoittelu saattaa olla hyvä kommunikointikeino ihmisen kanssa, joka ei pysty käyttäytymään ihmismäisesti. Saapa hän ainakin tietää, mitä hänestä ajatellaan, ja kuulevatpahan muutkin, millaista voi olla, kun luonnevikaisen annetaan peuhata mielin määrin. Jossain vaiheessa on tehtävä loppu tuollaiselle. Jos vain osaisi löytää oikean tavan, ettei aiheuttaisi harmia samalla.
Nyt vain takaisin rauha maahan, jos homma on tällainen, ei kannata enää touhottaa. Vietä ne viimeiset hetket mitä isälläsi vielä on ilman riitoja, anna sisaren riehua riehumisiaan...
Teidän äitinne vain säälittää.
Ettekö voisi hakea sitä "kyläilemään" omaan kotiinne tai viedä hänet isänne&äitinne yhteiseen käymään?
Samalla voitte tarkistaa vähän lääkehommia ym.
Ei sisarenne voi teitä kieltää äitänne tapaamasta, siihen kyllä vetäisin jo rajan, vaikka "kidnappaamalal" kuten sanoit.
Antakaa pipipääsiskon olla, saatte vain itsellenen lisää huolia!
ja äiti tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Kukaan meistä ei sitä pysty hänelle tarjoamaan.
Äitiä käytetään kiristysvälineenä; saamme tavata häntä vain sisaren 'valvonnassa'. Ja kun meistä ei kukaan halua tavata siskoa... Jotkut meistä ovat jopa luopuneet lankapuhelimistaan kokonaan, siskon häirikkösoittojen takia. Niitä ei vaan jaksa. Laitan joskus luurin pöydälle hänen aloitettua törkypuhelunsa. Kun tulen takaisin puolen tunnin kuluttua, hän paasaa yhä luuriin! Me kyllä antaisimme hullun siskon olla rauhassa, mieluummin unohtaisimme hänet tyystin. Voi, jos se päivä joskus koittaisi, ettei häntä tarvitse ajatellakaan!
"Äitiä käytetään kiristysvälineenä; saamme tavata häntä vain sisaren 'valvonnassa'. "
Sisarko näin määrää? Miksi te alistutte? Haistattakaa pitkät tuolle ja menkää joukolla tapaamaan äitiä!
Me vaan taidamme olla jonkinlaisessa joukkohypnoosissa. Siskoa kartellaan, jopa pelätään. Tai paremminkin yritetään lepytellä, vaikka hän on se pääasiallinen riidan aiheuttaja jatkuvasti. Me olemme kiltisti omaksuneet roolin, johon hän on meitä kolmisenkymmentä vuotta työntänyt, sairastuttuaan luonnevikaansa. Olemme lällyjä.
Ai että menemme joukolla ja sisko voitetaan? Tulepa sinä mukaan, niin näet.
Odotan sitä päivää, kun sisko tekee kuolemaa ja yrittää tarrautua kahmimiinsa tavaroihin, kauhun iskiessä päälleen, kun lähteä täytyy, ja vielä ilman rakastavia ihmisiä. Sitä kai se 'aarteiden maan päälle kokoamisen turhuus on' - joutuu lähtemään yksin ja inhottuna. Toiset juhlivat sitten hautajaisissa!