Hei
Kuinka moni tuntee olevansa mustasukkainen puolisostaan?missä menee raja mitä saa tehdä ja mitä ei?tunnustan itse olevani välillä liiankin mustis ja se vaikeuttaa suhteen kulkua.
Kuinka moni tuntee olevansa mustasukkainen puolisostaan?missä menee raja mitä saa tehdä ja mitä ei?tunnustan itse olevani välillä liiankin mustis ja se vaikeuttaa suhteen kulkua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
suhteen alussa, mutta hyvin nopeesti kävi ilmi että tämä on nyt se elämämme rakkaus ja mun epävarmuus katosi.
Outoa ehkä, mutta mustasukkaisuus on minulle lähes tuntematon käsite. Luottamus toiseen on vahva, vaikka tietenkin sitä tahtoisi suojella toista kaiken maailman ahdistelijoilta.
Perusteltu mustasukkaisuus on terve tapa reagoida siihen että partnerisi lipsuu suhteesta. Rajat kulkevat jo ajatuksessa. Mikä on suhteenne kunto jos toinen haikailee muuta tekemistä? Seksiin saattaa olla pitkä matka, mutta miksi pitäisi ylipäätään kiihottaa vierasta jos kerran on omakin? Älä siis anna syytä mustasukkaisuuteen!
...mä oon sitä mieltä että epävarmat ja huonohkon itsetunnon omaavat ovat alttiimpia häiritsevälle mustasukkaisuudelle, takertumiselle ja omistushalulle sekä toisen tukahduttamiselle muutenkin. Mielellään nää asettelevat tällaisia edelleenkin mun mielestä tarpeettomia rajoja: se menee ajatuksessa, se menee kosketuksessa, se menee halauksessa...
Joku todella törppö mies kerran kirkkain silmin tuohtuneena selitti kun oli maannut muun kuin vaimonsa kanssa, että se ei ollut pettämistä kun oli kortsu välissä, ihan totta!
Se raja kuitenkin ON olemassa, mutta ei sitä voi ranskalaislla viivoilla varustettuna luetella tuossa-tuossa ja tuossa... pettämättömyys on täysin rauhallinen ja tyyni mielentila, sisältäpäin nouseva olo ja tunne. Sä luotat itseesi ja sä luotat kumppaniisi ilman että sitä on ajateltava koko ajan.
Sama käänteisen toiminnan aiheuttava epävarmuus mun mielestä pistää provosoimaan toista! Eli yrittää tehdä sitä toista mustasukkaiseksi tavalla tai toisella, yleensä vihjailemalla tai sitten suoraan flirttailemalla ja muuta jonkun muun kanssa tämän toisen seilmien alla. Joka on säälittävän raukkamaista mun mielestä.
Tosin nykyään, koska olen jo vanaha kanttura, ollaan mn mielestä menty tähän kvartaalitalouteen ja mahdottoman lyhytjänteiseen ja -näköiseen toimintaan suhteissakin... vitsi miten HELPPOA onkaan oikeesti löytää tilaisuuksia pettämiseen tänä tekstarien ja sähköpostien ja chattailyn sun muun aikakautena! Tilaisuus tekee varkaita, mutta paskan maku siitä suuhun jää vaikka kuka muuta väittäs...
Emmä toisaalta sitä sano, että kaikkein parasta on pitkät suhteet, mutta jokaisen olisi hyvä kokea myös sellaisia, toisaalta myös lyhyitä suhteita! Monimuotoisuus kasvattaa pinnaa...
Tahtoisin lisätä viestiisi että pettäjillä on yleensä itsellään huono itsetunto, eivät arvosta itseään ja kuvittelevat ettei muutkaan heitä arvosta jos eivät anna.. harmi!
Lisäksi pettäjät ikäänkuin jättävät asiat kuin peet takapuolestaan... ensin hirveellä hommalla isketään toinen ja sitten kun saadaan se mitä omasta mielestä pitikin, ollaan pettyneitä ja heitetään se petoksen toinen osapuoli menemään ja hokastaan että kyä kotona vaan oli kivaa ja yritetään palata sinne. Tehdään vähintään kolme ihmistä onnettomiksi!!!!!!!!!!!!!
Ja kyllä se on korkkiruuvin wierdosti ajateltu, että se itsetunto tommosta biljardia pelaamalla ikinä nousis! Tai itse kehittyis ja kasvais koskaan yhtään mihinkään. Peräänkuulutan vastuuta! Itsestä ennen muuta ja sitten toisesta.
Itselläni on uusi suhde juuri aluillaan, kumpikin ihastuneita ja tykätään toisistamme ja ollaan vakavalla mielellä liikkeellä. Itselläni on toisaalta hirveän hyvä ja luottavainen olo, toisaalta jotenkin ihmeellisen epävarma, ehkä siksi että takana on kaksi kipeää eroa. Pelkään kovasti satuttavani itseni taas.
Mulla on kumma taipumus olla mustasukkainen existä. Se on sellaista häilyvää, välillä iskee pintaan ja välillä ei. Olen kyllä aikaisemmissakin suhteissani tavannut naisystävieni exiä ja antanut naisteni mennä ja tulla ja tavata omia exiään ja olla yötäkin (esimerkiksi jonkun matkan yhteydessä, jos exä on asunut eri kaupungissa). Mielestäni suhde perustuu luottamukseen, tahdon luottaa toiseen ja uskoa että toinen on uskollinen, eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Mutta välillä olen sitten mustasukkainen, ehkä se on jotain epävarmuutta itsestä ja ajatus siitä, että kun naisystävä on tuonkin ja tuon joskus jättänyt, miksei hän jättäisi mutkin ennenpitkää. Että mikä mussa nyt olisi mitenkään parempaa kuin heissä, joiden kanssa hän on aikaisemmin yrittänyt?
Tää on välillä surkeaa, ja ajattelin aina että kun aloitan uuden suhteen, sanon jo alunalkaen etten halua kuulla naisystäväni entisestä elämästä yhtään mitään. No, se taitaa olla mahdotonta, sillä aivan kuten itsekin olen, myös naisystäväni on useamman exänsä kanssa tiiviisti yhteyksissä ja tekemisissä ja he ovat pysyneet ystävinä eron jälkeen. Aina kun puhe kääntyy exiin, mulla iskee epävarmuus, niin naurettavaa kuin se onkin.
Ehkä pääsen tästä yli ennenpitkää kun suhde on jatkunut pidempään. En tiedä. Tässä uudessa suhteessa koen olevani muutenkin monin tavoin haavoittuvaisempi kuin aikaisemmin. Taustalla on tietenkin oma epävarmuus.
Käytännössä olen kuitenkin, kuten jo sanoin, luottavainen, naiseni saa mennä ja tulla vapaasti esimerkiksi yöelämässä. En vahdi toisen tekemisiä
enkä lue viestejä tai sähköpostia. Mulla raja menee kuitenkin siinä, etten halua nähdä naiseni flirttaavan tai esimerkiksi tanssivan hitaita kenenkään muun kuin itseni kanssa. Siitä vaan tulee yksinkertaisesti hirveän paha olo. Hellittelyt ystävien kesken ovat asiat erikseen.
mustasukkainen
Sehän kuuluu asiaan, jos toisesta välittää..