Koko elämä on pilalla! Muijani vanhemmat suunnittelevat kesämökin rakennusprojektia. Rakennuspaikka on todella kaunis ja ainutlaatuinen. Paikka suorastaan vaatii yksilöllistä suunnittelua ja antaa hienot mahdollisuudet tehdä edullisestikin todella vaikuttava ja toimiva kokonaisuus. Aivan "mahtavia" omia ideoita on saatu ja sen mukaan tämä tuttu ja pätevä piirtänyt hienot kuvat. Täysin epäonnistuneet ja paikkaan sopimattomat. Eli on yksi idea eräästä tietystä sivujuonteesta, se hallitsee kokonaisuutta häiritsevästi. Sekin idea tulee erittäin huonosti toteutumaan tässä suunnitelmassa. Suunnittelijalla on myös tarjous projektin toteuttamisesta. Koko suunnitelma on aivan susi. Jopa peilikuvanakin toimisi paremmin, mutta ei käy tilaajan järkeen. Piirtäjä ei ole käynyt paikan päällä, enkä ehdota menemäänkään.
Meidän esittämät suunnitelmat ja ajatukset on tyrmätty suoralta kädeltä liian kalliina, mitä ne eivät ole. Käyttötarkoitus on kaikille selvä ja budjettijärki olemassa. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän he rakastavat tätä järkyttävää räpellystä. Ihan mieletön lukkarinrakkaus, sen kerran kun on jotakin päästy itse suunnittelemaan.
Suunnitelma on niin huono että ennemmin jätän rakennuspaikan koskemattomaksi kuin suunniteltua hirvistystä siihen edes suostun ajattelemaan. Meillehän se jää käytettäväksi aivan kohta ja enimmäkseen valmistuttuaankin on jo sitä. Paikka menee pilalle tällä rakentamisella.
Minunhan pitäisi olla kykenevänä ja innokkaana vävynä sitten tätä toteuttamassa. Osallistumassa rakentamiseenkin. En voi osallistua lainkaan tähän suunnitelmaan, vaikka sormeni syyhyävätkin mökin rakentamiseen. En tietenkään osallistu kustannuksiinkaan - ei ole varaakaan. Katselen siis sivusta kun vaimoni suku takoo päätään seinään ja olen aivan turhautunut.
En voi ilmaista tyrmäävää mielipidettäni loistaville appivanhemmilleni. Siitä tulisi iso itku ja hampaidenkiristys. Koko suunnitelma olisi tehtävä uudelleen. Tässä kuvitellaan sen sijaan että olisi näkemystä siitä, mitä toteutunut tulisi olemaan. Ei ole mitään tapaa miten suunnitelma menisi uudelleenharkintaan. Vaimollenikaan en voi kantaani esittää koska hän pahoittaisi mielensä siitä. Olen vihjaillut niin selkeästi kuin ikinä uskallan. Hänkään ei ilmeisesti uskalla ymmärtää vihjailujani, eikä omaa näkemystä vanhempiaan enempää. Ja asiahan ei tietystikään minulle kuulu, paitsi että minulta odotetaan innostusta sekä työpanosta. Tietystikin haluaisin osallistua ja tehdä osuuteni työllä, johon olen pätevä ja kykenevä.
Miten voin saada heidät näkemään heidän suunnitelmansa puutteet ja saada muidenkin mielipiteet sekä ehdotukset kuuluville? Miten voi perustella näkemystään loukkaamatta, kun tässä on heidän oma "lapsensa" työn alla. Joka ainoa ratkaisu on liian henkilökohtainen, ja tässä joka ainoa ratkaisu on epäonnistunut. Suunnitelman romuuttaminen murskaa henkilöitä.
En kuitenkaan voi osallistua tällaisen toteuttamiseen, enkä olla välittämättä tulevasta epäonnistumisesta. Hekään eivät tule tästä toteutuksesta pitämään, mutteivät ikinä myöntäisi epäonnistumistaan. Kai on ajateltava että: kunhan nyt on jotain edes. Harmittaa kun en voi olla arvostelematta toteutuvaa kauhistusta murskaavasti jo rakennusaikana ja sitten valmiina.
Mitä ihmettä tekisin että katastrofilta vältytään? Tästä joutuvat lapsemmekin kärsimään ja pahimmillaan tulee vaimonkin kanssa ero!
Meidän esittämät suunnitelmat ja ajatukset on tyrmätty suoralta kädeltä liian kalliina, mitä ne eivät ole. Käyttötarkoitus on kaikille selvä ja budjettijärki olemassa. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän he rakastavat tätä järkyttävää räpellystä. Ihan mieletön lukkarinrakkaus, sen kerran kun on jotakin päästy itse suunnittelemaan.
Suunnitelma on niin huono että ennemmin jätän rakennuspaikan koskemattomaksi kuin suunniteltua hirvistystä siihen edes suostun ajattelemaan. Meillehän se jää käytettäväksi aivan kohta ja enimmäkseen valmistuttuaankin on jo sitä. Paikka menee pilalle tällä rakentamisella.
Minunhan pitäisi olla kykenevänä ja innokkaana vävynä sitten tätä toteuttamassa. Osallistumassa rakentamiseenkin. En voi osallistua lainkaan tähän suunnitelmaan, vaikka sormeni syyhyävätkin mökin rakentamiseen. En tietenkään osallistu kustannuksiinkaan - ei ole varaakaan. Katselen siis sivusta kun vaimoni suku takoo päätään seinään ja olen aivan turhautunut.
En voi ilmaista tyrmäävää mielipidettäni loistaville appivanhemmilleni. Siitä tulisi iso itku ja hampaidenkiristys. Koko suunnitelma olisi tehtävä uudelleen. Tässä kuvitellaan sen sijaan että olisi näkemystä siitä, mitä toteutunut tulisi olemaan. Ei ole mitään tapaa miten suunnitelma menisi uudelleenharkintaan. Vaimollenikaan en voi kantaani esittää koska hän pahoittaisi mielensä siitä. Olen vihjaillut niin selkeästi kuin ikinä uskallan. Hänkään ei ilmeisesti uskalla ymmärtää vihjailujani, eikä omaa näkemystä vanhempiaan enempää. Ja asiahan ei tietystikään minulle kuulu, paitsi että minulta odotetaan innostusta sekä työpanosta. Tietystikin haluaisin osallistua ja tehdä osuuteni työllä, johon olen pätevä ja kykenevä.
Miten voin saada heidät näkemään heidän suunnitelmansa puutteet ja saada muidenkin mielipiteet sekä ehdotukset kuuluville? Miten voi perustella näkemystään loukkaamatta, kun tässä on heidän oma "lapsensa" työn alla. Joka ainoa ratkaisu on liian henkilökohtainen, ja tässä joka ainoa ratkaisu on epäonnistunut. Suunnitelman romuuttaminen murskaa henkilöitä.
En kuitenkaan voi osallistua tällaisen toteuttamiseen, enkä olla välittämättä tulevasta epäonnistumisesta. Hekään eivät tule tästä toteutuksesta pitämään, mutteivät ikinä myöntäisi epäonnistumistaan. Kai on ajateltava että: kunhan nyt on jotain edes. Harmittaa kun en voi olla arvostelematta toteutuvaa kauhistusta murskaavasti jo rakennusaikana ja sitten valmiina.
Mitä ihmettä tekisin että katastrofilta vältytään? Tästä joutuvat lapsemmekin kärsimään ja pahimmillaan tulee vaimonkin kanssa ero!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei!
Ei kai tuo voi olla kaikkein tärkeintä. Huh huh. Itse ajattelisin näin, että eikös mökki ole appivanhempiesi ja tehköön mitä lystäävät! Vaikka sitten suunnitelma olisi täysin sopimaton paikkaan jonne se aiotaan rakentaan.
Älä ota tuosta paineita, ei se ole sinun projektisi.
Tsemppiä.
Sinulla teetetään työt, haukutaan palkaksi ja eukkosi ottaa eron. Tuttu kuvio, valitettavasti.
huoli, ettei piirrustuksia hyväsytä, rakennuslupaa haettaessa.... sillä siitä pääsee, hieman vain yhteyksiä sinne ylöspäin:))
Mistä tiedetään, että suunnitelma on susí?
Ehkä et ymmärrä asiasta paljoakaan, siksi sinun kantaasi ei ole kysytty.
Tee vain mitä vaimosi käskee ja suku määrää niin saat siellä mökillä joskus olla, et yksin mutta muiden valvonnassa.
Tulen tekemään juuri sen mitä vaimoni käskee ja olen tyytyväinen siihen että meidän toivotaan siellä mökillä olevan. Se on totta.
Mutta kun sitä mielipidettä on kysytty ja kysytään koko ajan. Olen myös aika monta rakennusta ja mökkiä nähnyt sekä rakentamiseenkin osallistunut. En tietenkään ole ammattilainen enkä sitä väitäkään, eniten kokenut porukastamme kuitenkin. Juttu on vain siinä että heidän oma suunnitelma on vain siksi hyvä että se on heidän suunnitelma. Kun olemme jutelleet asiasta ja suunnitelleet tarvetta olemme asioista erittäin yksimielisiä. Tässä suunnitelmassa vain kaikki tärkeät asiat ovat todella epäonnistuneesti ratkaistu. Visio tästä suunnitelmasta on epärealistinen mutta vahva. Vasta valmiina ja käyttökelvottomana he tajunnevat totuuden. Siihen saakka oma lapsi on kaunis ja varmasti sen jälkeenkin, luultavasti vielä enemmän. Ainakin sen arvostelu on vielä enemmän henkilökohtainen loukkaus kuin nyt vielä suunnitteluvaiheessa. Antaakko heidän takoa päätään seinään vai nostaakko kissa pöydälle.
Vahvasti epäilen voiko kesämökkiä rakentaessa epäonnistua pahasti.
Jos se tulee kesäkäyttöön kaikki ratkaisut käyvät.
Talvikäytössä toiset ratkaisut ovat parempia kuin toiset, mutta ihminen joustaa tilantaan mukaan.
Siis mielestäni kesämökki voi olla millainen tahansa, talttakatoksesta kelomökkiin ja kaikille löytyy kannattajansa.
Sehän on makuasia, mistä kukin pitää. Tottakai mökin itselleen rakentavat siitä juuri itselleen mieleisensä pyrkivät tekemään. Ei toisten tekemisiin pitäisi muiden, edes mahdollisten perijöiden, liikaa puuttua. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa ja avioliitotkin useammin kariutuvat kuin kestävät. Mahd. perijöille omaisuus kuuluu vasta heidän sen perittyään. Tehköön kukin eläessään kuitenkin omilla rahoillaan mitä haluaa.
ajattelin. Se joka maksaa, se tekee ja mitä haluaa. Ei perintö silmissä voi mennä suunittelee rakennusta sellaiseksi jossa itse viihtyy ja on omaan mieleen. Sen muutoksen voit tehdä sitten jos ja kun vaimosi sen perii ja olette vielä yhdessä ja sinulle on taitoa ja rahaa JA vaimosi sen myös hyväksyy (sinunhan se ei olisi sittenkään) ; )
Mutta työtä sinun odotetaan tekevän tietysti että voit sitä "omana" mökkinäsi myös käyttää. Joten tee kuten sanotaan ja nauti sitten mökkeilystäsi, vuokraa tuskin sinulta kesäkuukausina otetaan...
"Vasta valmiina ja käyttökelvottomana he tajunnevat totuuden."
sitten joskus kun se mökki on valmiina niin pääset kertomaan 'Minähän sanoin teille..'
niin kauan kun sinulla ei ole rahaa siinä kiinni niin anna muitten tehdä rahoilansa mitä haluaa.
voit sitten joskus purkaa sen ja rakentaa siihen mieleisesi mökin jos joskus perit sen.
En minä sitä itselleni ole omimassa ja vaimonihan sen sitten joskus perii, jos perii. Juttuhan on myös siinä että minun pitäisi motivoitua toteuttamaan heidän kanssaan tätä unelmaa. Ristiriitatilanne syntyy siitä että minusta heidän unelmansa, toiveensa ja tavoitteensa ei vain tässä suunnitelmassa toteudu. Ei ainakaan sillä tavalla, miten he ilmaisevat tarkoituksensa ja mihin tämä upea paikka antaa hyvät edellytykset. He eivät ole toteuttaneet ennen minkään rakennusken suunnittelua siis edes ideointiasteella. Tämä on ensimmäinen suunnitelma, kuin oma lapsi, jota on rakkaudella tehty. Suunnitelma on aikaansaannos oman aivotyön tulos. Tuntuuhan varmasti suuremmoiselta suunnitella jotakin omasta päästään. Kaikki tuntuu mahdolliselta. Tämän projektin tarkoitus on olla käytännöllinen, ei arkkitehtooninen näyttelykalu. Se ei ole tämän suunnitelmankaan ongelma. Kaikki käytännön järjellä ajateltavat asiat ovat tässä vain ihan päinvastoin kuin mitä he oikeasti tavoittelevat. Koko suunnitelma menee ihan käteen vain yhden pienen jutun takia. Tämä pieni juttu kun hallitsee koko rakennuksen kaikkia toimintoja. Se vääristää luonnolliset kulkusuunnat ja aiheuttaa sen että kaikki toiminta häiritsee toistaan. Kun tämä yksi detalji pitää toteuttaa juuri sillä ensimmäisenä tarjotulla tavalla, ei muita mahdollisuuksia mahdu enää näiden järkeen. Ei voi miettiä muita mahdollisuuksia toetuttaa tämä pieni yksityiskohta ja saada se järkevästi sovitetusti muihin tarpeellisiin yksityiskohtiin. Kun tästä yhdestä pidetään kiinni, ei muille asioille jää tilaa edes suunnitella. Kaikki muu kyllä sitten ratkeaa, kunhan tämä vain tehdään juuri näin. Sitten kaiken sen muun tekeminen onkin siihen detskuun sopeutumista. Se detsku hallitsee ja estää ja rajoittaa hyviä ja luonnollisesti paikalle sopivia sekä haluttuja ratkaisuja.
Koska en voi kertoa yksityiskohtia projektista en varmaankaan saa ketään ymmärtämään näkemyksiäni. Tulipa tässä todettua kuinka mielikuvituksen rajoittuneisuus ja lukkarinrakkaus on ikävää ja niin voimakkaasti vaikuttavaa. Kyllä tympii alkaa sutta tekemään, mutta tulen puhumaan suuni puhtaaksi ennen ja jälkeen toteutuksen. Koska mielipidettäni kysytään - tuli siitä itku tai ei.
..., että " jos tämä tehdään näin, niin siitä seuraa tätä". Siis mahdollisimman realistisesti ja yksityiskohtaisesti ja kansantajuisesti. Jos vielä tämän jälkeen suunnitelma halutaan totetutettavan alkuperäisen ajatuksen mukaan, niin siitä sitten vaan. Voit aina jälkikäteen sitten sanoa, että sinähän kerroit yksityiskohtaisesti, mitä siitä ja siitä seuraa.
Olisi kyllä kiva tietää että mitä asiotia ollaan tekemässä väärin?!?! Kerro ne täällä niin ehkä ne kantautuu anopin ja vaimon korviin ;)
Mutta esitä varovasti kantasi ja koska "suunnittelussa" on mukana naisia, niin asioista pitää antaa käytännön esimerkit tyliin:
"tästä ovesta kun tulee kevät aamuna terassille juomaan kupin kahvia aamu-aurinkoon, niin aurinko paistaakin tuonne mökin toiselle puolelle. Pitäisiköhän miettiä että jos saataisiin terasssi yltämään tuonne aurigon paisteeseen asti." jne.
Yritä saada heidät huomaamaan virheet ja avusta heitä keksimään ratkaisut. Jos ovat "itse" huomanneet puutteet ja keksinee siihen ratkaisut niin ne menee hienosti läpi.
Niin joidenkin elämässä se on juuri noin kuin sanoit. Onneksi meillä on sellaista yhteisyyttä, että kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ja toisten tekemisistä välitetään, otetaan huomioon ja kannetaan vastuutakin toisistamme. Omistamiselle ei ole niin väliä. Isovanhemmuus on myöskin merkittävä juttu ja sitäkautta perheen jatkuvuus ja suvun perinteiden siirtyminen jälkipolville. Tietenkin jokainen tekee rahoillaan ihan mitä haluaa, vaikka virheitä. Koska kuulun perheeseen, kannan vastuuta ja haluan ehkäistä virheen tapahtumisen. Kyllä tähän lääke löytyy. Huomaan että meillä on jotain harvinaista ja arvokasta. Kiitos että autoitte ymmärtämään sitäkin.
Kyllä tullaan näkemään sellaiset havainnolliset esitykset ettei jää epäselväksi mihin paistaa. Kyllä, kärsivällisesti ja kansantajuisesti sekä rakentavasti kuvaillen.
Luin tuolta rivien välistä, että porras ollaan sijoittamassa älyttömästi. Jos en aivan ole väärässä, niin torniakin havittelevat. Saattanee olla se porras torniin menoa varten. Ja hallitsee oleilutilaa ja pääsisäänkäyntiä. Ja toinen huono juttu on liian jyrkkä tie jyrkälle tontille. Jep. Mikään muu ei voi ottaa noin paljon päähän. Paitsi pulpettikatto väärään suuntaan rinnetontilla. Otan osaa. Ja kellastuva valokatto toiseen suuntaan. Otan osaa tuostakin.
Mutta yksi on ylitse muiden. Vanhat ikkunat. Vaikka niitä saisi ilmaiseksi, ei kannata uuteen asentaa vanhoja ikkunoita ja ovia. Eikä uretaanielementtejä. Yhtä typerää ja masentavaa olisi tehdä mökki kevythirrestä (20 mm x 120 mm, eli höylättyä lautaa salvoksilla suomeksi).
Kompostivessa. Ei se ole kyllä mukava myöskään keskeisellä paikalla. Otan osaa.
Kommenttini kirjoitin aikaisemmin, mutta nyt hieman viisaampana tilanne on ymmärtääkseni se, etteivät "sukulaisesi" saa todellista tahtoaan läpi nykyisin suunnitelmin. Päätös lopulta kuitenkin on heidän, mutta voithan "antaa heidän itse löytää virheensä" pienellä avulla. Voit esim. kysellä tarkoituksia ja tuoda ilmi "toisia vaihtoehtoja." Näin voit jatkaa keskustelua ja lopulta auttaa heitä löytämään haluamansa. Älykkäänä ihmisenä osaat tehdä sen hienovaraisesti ja rikkomatta välejä. Kuitenkin, varsinkin vanhemmille on jostain syystä tärkeää saada itse rakennettua talo (ehkä se on jotain, joka sai heidät ylpeiksi vanhemmistaan.
Tässähän oli sellainen juttu että yhdessä suunniteltiin ja ideoitiin. Emme tienneet että oli jo nimittäin piirretty ehdotus, jonka he olivat itse ideoineet ja sen perusteella piirrättäneet. Kun ideoitiin oltiin tosi hyvissä ajatuksissa. Piirros taas oli jotain AIVAN muuta. No meiltä lähti matto alta ja niin rajusti vielä ettei oikein tullut mieleenkään tyrmätä suunnitelmaa edes ideointimme perusteella. Passiivisuutemme on ilmeisesti puhunut, uutta suunnittelua ollaan ilmeisesti aloittamassa. Osallistun siihen pyydettäessä ja tarkistan ettei mitään suunnitelmaa ole pohjana tai jos on niin lähdetään siitä sitten kaikki parantelemaan. Tänne kirjoittelu lievittikin jo paineita - mitäs tuosta yhdestä jutusta joka onkin susi, kunhan he pitävät siitä. Tarkoituksensa ajaa vaikka oliskin paikkaan huonosti sopiva eikä hyödyntäis paikan parhaita mahdollisuuksia. Välejä ei rikota. Kiitos kannustuksesta.