Heinäkuussa 2005 kiinnostuin magiasta ja "dark paganismista", ja päätin yrittää loitsun suorittamista. Se ei ollut mikään monimutkainen tai valmiiksi kirjoitettu, vaan keksin sen ihan omasta päästä enkä uskonut sen onnistuvan.
Loitsun päämäärä ei ollut mikään kauhean jalo: toivoin nimittäin että George Bushin kone syöksyisi maahan tappaen hänet (Hän oli menossa valtiovierailulle sillä viikolla, jos muistan oikein.)
Sytytin kynttilän ja lausuin toiveeni.
Ja en ole tästä mitenkään varma, mutta loitsu saattoi toimia, vaikkei ihan tarkoittamallani tavalla. Sillä samalla viikolla Bush loukkaantui polkupyöräonnettomuudessa (http://p2pnet.net/story/5482), ja sitä seuraavalla viikolla lentokone syöksyi maahan Afrikassa. (http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4689787.stm)
Pelästyin vähän noita kahta tapausta. En tiedä onko niillä yhtään mitään yhteyttä loitsuuni, mutta en taida ihan helposti sitä yrittää uudelleen.
Loitsun päämäärä ei ollut mikään kauhean jalo: toivoin nimittäin että George Bushin kone syöksyisi maahan tappaen hänet (Hän oli menossa valtiovierailulle sillä viikolla, jos muistan oikein.)
Sytytin kynttilän ja lausuin toiveeni.
Ja en ole tästä mitenkään varma, mutta loitsu saattoi toimia, vaikkei ihan tarkoittamallani tavalla. Sillä samalla viikolla Bush loukkaantui polkupyöräonnettomuudessa (http://p2pnet.net/story/5482), ja sitä seuraavalla viikolla lentokone syöksyi maahan Afrikassa. (http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4689787.stm)
Pelästyin vähän noita kahta tapausta. En tiedä onko niillä yhtään mitään yhteyttä loitsuuni, mutta en taida ihan helposti sitä yrittää uudelleen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä se oli pelkkää sattumaa tai ehkä se oli varoitus, että yrität ehtiä harppauksin, vaikka pitäisi magiatieteessä edetä maltillisesti.
Magiassa on tärkeää keskittyminen ja omien tunteiden hallinta, tapahtuipa mitä tahansa ja pelko on pahasta, vaikka sillä on kyllä suojelevaisetkin ominaisuudet.
Neuvo: Älä leiki tulella vaan opettele hallitsemaan sitä.
Lentokoneita putoilee vähän väliä, vaikket tekisi mitään loitsuja. Jos lähdet sille ajatusten tielle, että saatoit pudottaa lentokoneen Afrikassa, voit samantien selittää koko maailman kärsimyksen omaksi syyksesi.
Käänteisesti toinen ääripää on ajatella kaiken hyvän ympärillä johtuvan omista loitsuista, tai jos ei ole tehnyt mitään loitsua, se johtuukin positiivisesta aurasta tms.
Sanoisinkin, että malttia tulkintoihin.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku mielestään ratkaissut tämän dilemman, tai kuullut/lukenut jostain hyvän vastauksen tähän "vaikuttamisen dilemmaan"?
Olemmeko hölmöjä, kun uskomme sellaiseen? Mistä voimme koskaan tietää, ovatko jotkin tapahtumat olleet loitsujemme aiheuttamia?
Skeptikoilla on tässä kohtaa helppoa, heidän ei tarvitse kuin viitata herkkäuskoisuuteen ja sattumaan.
Omassa harjoittamisessani viestintä, kuten enteiden tarkkaileminen, korkeampien tietoisuuksien kanssa kommunikointi ja unimagia on poistanut tarpeen yrittää kirouksia tai siunauksia. En enää niinkään koeta manipuloida maailmaa ympärilläni maagisin keinoin. Minusta vaikuttaa siltä, että pelkkä viestinnässä onnistuminen minkä tahansa asian kanssa jo saa aikaan kaiken tarpeellisen muutoksen.
Voisin kysyä, mistä sinäkään tiedät, onko se hyväksi ihmiskunnalle, että George Bushin lentokone putoaisi? Ymmärrän todella hyvin miltä sinusta tuntuu. En olisi pahoillani jos niin tapahtuisi. Mutta mistä voit tietää, tulisiko maailmasta sen ansiosta yhtään entistä parempi paikka elää?
Pahan tilalle voi esimerkiksi tulla vielä pahempi. Joskus ongelman ratkaiseminen liian aikaisin voikin johtaa sen uusiutumiseen. Nyt kun on näin, kenties Bush ehtii vielä möhlimään lisää, ja pilaa Orwellilaisen yhteiskunnan muodostumisen mahdollisuudet vuosikymmeniksi eteenpäin. Olen siis kuitenkin optimisti...
>>>Jos lähdet sille ajatusten tielle, että saatoit pudottaa lentokoneen Afrikassa, voit samantien selittää koko maailman kärsimyksen omaksi syyksesi.>Nyt kun on näin, kenties Bush ehtii vielä möhlimään lisää, ja pilaa Orwellilaisen yhteiskunnan muodostumisen mahdollisuudet vuosikymmeniksi eteenpäin. Olen siis kuitenkin optimisti...
>> Kenen muun omaksi syyksi koko maailman kärsimys pitäisi selittää? Kiellämmekö jumaluutemme ja luojuutemme? Kuinka kauan vielä pakoilemme vastuutamme rajaamalla Luojan itsemme ulkopuolelle? >>
Oikein hyvin provosoitu, mutta tuollaisen filosofisen argumentin esittäminen ei paljoa auta hämmentynyttä ihmistä, joka on jäänyt lukkoon pelkovetoiseen taikauskoiseen ajatteluun. Esimerkiksi kun joku pelkää aiheuttaneensa ajatustensa voimalla jonkun kuoleman, hänelle ei pidä sanoa, että se on kuule vasta jäävuoren huippu. Ellei sitten ota vastuuta shokkihoidosta ja aio myös katsoa hänen peräänsä.
>> Voi poikaparka. Millaisessa yhteiskunnassa kuvittelet eläväsi, eläneesi öbaut vuodesta 1948/1984 lähtien? >>
Melko ristiriitaisessa. Todellista vapautta ja suvaitsevaisuutta on tipoittain siellä täällä, tilapäisillä ja häilyvillä vyöhykkeillä, mutta länsimaisen yhteiskunnan perustan muodostaa 1800-luvulla alkanut luokittelun, valvonnan ja kontrollin sisäistämisen yhteiskunta, joka jakaa ihmiset hyödyllisyysluokkiin lähes pelkästään mekaanisen työkyvyn perusteella. En todellakaan elä missään illuusiossa tämän asian suhteen.
Sinun kielellesi kääntäen, tarkoitinkin Orwellilaisella yhteiskunnalla ehkäpä jotain "1984 potenssiin kaksi" tyyppista maailmaa, joka on vielä tuloillaan. Kenties se tapahtuu vasta, kun jokin uusi teknologia sallii täysin automatisoidun tekoälyllä varustetun valvontajärjestelmän rakentamisen.
Tiedän, johan näitä jossain varmaan rakennellaan, mutta ei se onneksi vielä ole tätä aikaa...
>> Jos jotain optimismin juurta haetaan, ehkä Bushin antiteesi on omiaan edistämään jonkin vielä hirveämmän teesin syntymistä. >>
Ja sitä kautta koko ajatusmallin lopullista tuhoutumista. Mitä isompi vastustaja, sitä helpompi auttaa sitä rusentumaan oman painonsa alle. Tämä on psykopaatin menetelmä ylivoimaisen vastustajan voittamiseksi. Auta häntä kaikessa. Tiedät, että se mitä hän haluaa, on turhuutta ja tuhoaa hänet lopulta tehokkaammin kuin itse ikinä pystyisit.
Nimittäin se orwellilainen yhteiskunta. Ei se ole "1984^2" vaan noin "1984 25". Se on jo nyt teknisesti täysin mahdollinen. Aamu-uutisissa kerrottiin jotain Ruotsin poliisin uusista valtuuksista puhelinkuunteluun. Suomessa se on vallitseva käytäntö jo nyt. Kuunteluun tarvitaan tuomioistuimen päätös, mutta käytännössä se myönnetään lähes aina.
Siitä on hyvin kauan kun luin sen 1984-kirjan, mutta muistan että siinä joku pikkupoika mankui päästä hirttäjäisiin: "Mä haluun nähdä kun hirtetään!" No, siihenkin päästiin viime vuodenvaihteessa. Kuka tahansa näppärä nörtti sai nähdä Saddam Husseinin hirttäjäiset.
Ja niin edelleen, mutta tämä kai meni vähän sivuun aiheesta.
Jokin tuollainen telepaattinen vaikuttaminen, sekä auttava että vahingoittava, on kyllä minun kokemukseni mukaan jossain määrin mahdollista. Mutta luuletteko, ettei vähintään 100 000 000 ihmistä toivo tälläkin hetkellä pikaista loppua sekä Bushille että Putinille?
On se hyvinkin mahdollista, että nuo isot paskiaiset pian tukehtuvat omaan hillittömään ahneuteensa, mutta siinä rusentuu myös miljoonia tavallisia juntteja...
>> Aamu-uutisissa kerrottiin jotain Ruotsin poliisin uusista valtuuksista puhelinkuunteluun. >>
Pah. Vaikka jokaisen ihmisen puhelinta kuunneltaisiin ympäri vuorokauden, kenellä olisi aikaa kuunnella jokainen maailman puhelinkeskustelu ja analysoida niiden sisältö? Ei sellaisia resursseja voi koskaan olla. Tarvittaisiin joku kiertoradalta röntgenkiikareilla ihmisiä tarkkaileva supertietokone, joka näkisi kaiken ja osaisi myös analysoida näkemänsä.
>> Mutta luuletteko, ettei vähintään 100 000 000 ihmistä toivo tälläkin hetkellä pikaista loppua sekä Bushille että Putinille? >>
Hyvä huomio. Tästäkin syystä minun on vaikea uskoa siihen, että joku voisi ajatuksen voimalla pudottaa Bushin lentokoneen. Kun eivät nykyisetkään valtavien ihmisjoukkojen vihamieliset ajatukset (ja varmasti lukemattomat rukouksetkin) tuota mitään moneen vuoteen.
Uskotko karmaan? Kenties kuolema on liian vähäinen rangaistus Bushin tekemistä rikoksista. Itse ounastelen, ettei hän pääse lainkaan niin helpolla. Hän joutuu vielä katsomaan itseään peiliin paistuessa hitaasti kuumilla hiilillä.
>>>Esimerkiksi kun joku pelkää aiheuttaneensa ajatustensa voimalla jonkun kuoleman, hänelle ei pidä sanoa, että se on kuule vasta jäävuoren huippu. Ellei sitten ota vastuuta shokkihoidosta ja aio myös katsoa hänen peräänsä.
Herra Puska tai joku Putteeni saattavat olla vasta jäävuoren huippu. Taustalle mahtuu kaikenlaista kähmijää ja kahmijaa, ja siinä kun ihmiset kohdistavat kiukuttelunsa herra yliherraan, saavat ne taustakääpiäiset rauhassa levitellä ahteriaan useilla salapalleillaan. (Eikä tässä tarvita edes mitään Illuminaatumimaatumia vai mikä piru se on, ihan tavallisten ihmisten tavallinen ahneus riittää.)
...mitenkäs sitten edes saisi ajatuksin nurin sellaiset sällit joiden olemassaolosta ei ole edes tietoinenkaan...
Täytyy vain rukoilla, että maailma pelastuisi.
Ja kuten kaikki tietävät, rukoilu ei ikinä auta mitään. Ei auttanut Pompejissakaan.
Paitsi että voi auttaa. Itse uskon, että voi. Mutta rukouksella ei saa eteensä höyryävää lihakeittoa sekunnissa, eikä sillä voi pysäyttää tulivuoren purkausta. Se on liikaa pyydetty. Rukous toimii eri tavalla.
Lisäksi tarvitaan tuuria. Jumalat eivät ole ollenkaan oikeudenmukaisia. Jonkun rukouksiin vastataan, toiset jäävät ilman.
Jumalat joskus vähän auttavat vain. Mutta ne ovat arvaamattomia. Sen takia rukoiluun suhtaudutaan niin kyynisesti. Ihmiset kaipaavat mukavuutta ja varmuutta. No onhan se ymmärrettävääkin tänä Kali Yugan aikana. Itsekin haluan. Ja kuitenkin etsin vaikeuksia magiaa harjoittamalla. Sellainen on ihminen. Tai minä ainakin.
Rukous on periaatteessa magiaa. Rukoukseksi yleensä kutsutaan loitsua, jonka suorittaa johonkin uskontoon vihitty ihminen. Se on lopulta ainoa ero loitsun ja rukouksen välillä. Kaikissa uskonnoissa on jotain maagisia menetelmiä, mutta niitä on myös uskonnottomilla.
Rukoukseen sisältyy tietysti ajatus itsen ulkopuolisesta voimasta. Mutta se nyt on selvää, että on ihmistä isompia voimia. Minusta on kiinnostavampaa miettiä, miten meidän kannattaa suhtautua asiaan. Minusta tuntuu, ettei ole viisasta madella ja ryömiä ja anella ja pyydellä anteeksi. Vaikka monet niin tekevätkin.
Mitä minä jumalistakaan puhun. En tiedä niistä paljoakaan. Kirjaviisaus on yksi asia, kokemus kokonaan toinen. Ja sitten on muutakin, luonnonhenkiä ja vaikka mitä. Miten tätä edes alkaisi selvittää. On parempi vain ottaa vastaan mitä tulee ja työskennellä sen kanssa. Vaikka se olisi sitten joulutonttu.
tuskin olit ainoa kuka sillä hetkellä tahtoi/noitui george bushin kuolemaa