Ei harhaa.

Olet lähtenyt aikaisin kotiin , paljon jäänyt näkemättä, kerrot jotain vaikka et niitä viimeisiä nähnytkään, nyt unelmoit ja runoilet niistä joita et pysry koskettamaan, ne ovat selkäsi takana , miksi jätit sinne , ja runoilet unissaan unessa on niin helppoa -

Miksi siis kirjoittelet tänne nettiin, etkä elä irl?

ja "Nettiin".

Runojeni luonteeseen ja tyyliin vaikuttaa monikin seikka... tietysti kiinnostukseni minulle henkilökohtaisesti tärkeisiin ja rakkaisiin asioihin... joita harvoin kuvaan suoraan mutta jotka usein varmasti tulee läpi. Tässä runossa kuvasin harvinaisen faktisesti hengellisestä kokemuksesta ja vakaumuksesta kumpuavaa elämänkäsitystäni, siis asioita jotka on mulle kaikista tärkeintä ns. oikeassa elämässä.
Useimmiten runoni syntyy enemmän kiinnostuksesta elämän ja ihmissuhteiden yleisiin ilmiöihin ja harvoin kuvaan vakaumustani niissä.

Kirjoittajana olen kiinnostunut varsinkin informaation luonteesta ja mekanismeista, jolloin syntyy fiktion ja faktan kanssa leikitteleviä tekstejä. Silloin en tarkastele ainoastaan kuvattavaa asiaa vaan itseään kuvaustapahtumaa ja sanoja sinänsä, lauseiden luonnetta ja niiden aikaansaamia assosisaatioita, mahdollisia maailmoja. Toivottavasti samalla koskettaen jotain todellista - elämmehän informaatiotulvan ja moninaisten tulkintojen keskellä, mistä myös johtuvat monenlaiset väärinymmärrykset? Parisuhdetta ja siihen liittyviä tunteita koskeva ”rakkausrunoilu” on oivallinen väline näiden seikkojen tarkasteluun.

Yleensä runot on nykyään syntynyt kun olen muutenkin tietokoneella jonkin keskeneräisen työn parissa, siinä tekemisen välissä käväisen palstalla, niin ajattelen jospa kirjoittaisin runon jonkinlaisen. Palaan sitten varsinaiseen hommaan mikä on kesken ja välillä vilkaisen onko kommenttia tullut tai ehkä muuten jatkan runoa lisärunolla. On käynyt niinkin, että varsinainen työ jää sivummalle kun eksyy näihin runoiluihin ja silloin siinä voi koko päivä vierähtää, jos aikaa on.

Tällainen runoilu on silti vain pieni osa elämääni ja runot unohtuu kun lähden arkeen. En elä missään runomaailmassa että arjen keskellä pohdiskelin näitä tekstejä...

Siis, mitä IRL tarkoittaa? In real life?
:-)

Kyllä tämäkin on part of my real life. Että olen kirjoittava ihminen. On todellisuutta että täällä kirjoitetaan ja luetaan toistemme aikaansaannoksia. Onhan sekin siis arkea...

Mutta en kuvittele tekstirykelmieni tarinoita todellisuudeksi, enkä itseäni niihin kokijaksi vaikka kirjoitankin minä-muodossa, se on tyylikeino - tuskin Lindgrenkään on fantasioinut olevansa Peppi Pitkätossu vaikka kirjoitti luomuksensa minämuodossa?
Runoni aihe on siis usein runo itsessään, tarkastelen siinä todellisuuden ilmiöitä ja kirjallisuutta, näiden luonnetta; tiedostamisen suhdetta tiedostettavaan vähintään yhtä paljon kuin ihmissuhteen kiemuroita, jotka ehkä ensi katsomalta näyttäisi olevan runon aihe.

Kun sammutan koneen runot jää sinne... Ja tosielämän arki jatkuu sitte vähän toisessa muodossa.

Tästä irl:stä vielä.

Jos muutamana päivänä kirjoitan palstalle useita tekstejä voi vaikuttaa että olen istunut kaikki päivät netin ääressä.
Selataan vähän...
22.5. kirjoitin ainakin 10:56, 13:01 ja 14:24. 23.5 olen kirjoittanut 01:21, 02:22 ja 19:55. 24.5 ainakin 01:46, 05:51, 16:21, 16:42. 25.5 kello 04:08. Jokaisen kirjoituksen parissa menee vähintään pari minuuttia, usein puoli tuntia ja joskus parikin tuntia. Kun nää usein on muiden nettiasioiden ja sähköpostien välissä kirjoitettuja niin kyllä tuossa on tullu, tietokoneen ääressä istuskeltua.
Vaikka asioille lähtö keskiviikkona 23.5 nettikirjoittelun vuoksi myöhästyi sain kuitenkin tavattua henkilön joka pitikin tavata ja järjestin hänelle paikan katkaisuhoitoasemalle, sitten vielä tapasin tuttuja. Torstaina 24.5 olen ollut töissä 18:30 - 23:00, työn luonteesta johtuen seurustelua ihmisten kans ja keskustelua ja heidän asioiden kuuntelemista; kotona olin vähän jälkeen 23:00, puolen yön aikaan soitti hätääntynyt äiti pojastaan joka on täysi-ikäinen mutta oli vaikeuksissa kaupungilla. Laitoin vaatteet takaisin päälle ja läksin kaupungille, kello oli lähemmäs kaksi kun tulin taas kotiin. Siinä pieni katkelma sitä irl:ää mikä tapahtuu palstan ulkopuolella.

28.5. palstalta löytyy kirjoitukseni 00:02, 00:19, 11:53, 13:10, 14:27.
Iltapäivällä ja illalla oon ollut liikenteessä ja lisäksi hoitanut työtunnit kyseisen päivän palkkatyössä sekä myöhemmin illalla viettänyt mukavan tuokion keskustellen vakavasti hyvän ystäväni kanssa.

Runo Maanantaille syntyi runon "todellisuus vieraannuttaa meitä" jälkimainingeissa, jonka olin laittanut nimimerkin "harhaa vaan" aloitukseen, tuossa 4 riviä alempana.
Tanssiminen on tietenkin vertauskuva ja kuvaa runossa kahta asiaa. Ensinnäkin parisuhdetta, että on olemassa rajat joiden sisällä tanssi voi olla luontevaa ja iloista muuttumatta tunnekeskeiseksi haahuiluksi. "Loppuun asti tanssiminen" jos sillä tarkoitetaan kahden toisiinsa tutustumassa olevan tai juuri tutustuneen heittäytymistä tunteen ja intohimon palvontaan, ei ole mielestäni mitään "loppuun asti tanssimista" koska se ei ole tanssimista ollenkaan vaan todellisuuspakoista koikkelehtimista, vaikka hetkessään ehkä TUNTUU mitä parhaimmalta ja suloisimmalta tanssilta. Epärealistinen tunteiden ruokkiminen - intohimoisen hullaantumisen ja oikean rakastamisen sekoittaminen keskenään - voi johtaa vain tunne-elämän rikkonaisuuteen.
En silti tarkoittanut runoa ilkeäksi enkä piikikkääksi, mielestäni siinä on positiivinen vire, hei tanssitaan.
Toiseksi, tanssi on ihmissuhteiden vertauskuva yleensä. Jokainen kontakti, tapaaminen ja kohtaaminen voi olla elämän tanssia, kiitollisuutta lähimmäisyydestä. Tätä ajatusta halusin korostaa lopetussanoissa joilla ihan sydämestä toivottelin hyvää maanantaina jokaiselle kuka sattuu runon lukemaan.

Maanantaista keskiviikkoon en ole ehtiny juuri tietokoneen äärellä olla mutta eilen oli mukava taas istahtaa, muutamien tuntien ajan siinä tulikin suomalaisuusaatteeseen ja suomalaiseen kirjallisuuteen liittyviä seikkoja tutkittua ja muistiinpanoja tehdessä, aikomuksena oli jossain välissä käydä tämän ketjun kommentteihin vastaamassa mutta en malttanut irrottautua.

Aamupäivän kun vietin tänään auringossa lojuen ja lepäillen niin päätin että tähän keskusteluun kohta palaan, varmaan ehdin ennen illan menoja. Näin näkyy tapahtuvan. Samalla ajattelin että kun palstalla tulen käymään varmaan jokin runokin taas syntyy, ehkä - millainen? Yritin yhtä lausetta, mutta mitään ei lähtenyt syntymään sellaisesta...
Mutta jos palaisi koirateemaan? Se koirankakkakirja jne... hmm... Herään. Ohimoita kivistää... D'Arlanden viheliäinen aamu? Siitä se lähti: hain sisältä kynän ja paperin, auringossa istuskellen kirjoitin runolluksen.

Herään.
Ohimoita kivistää.
Koko yön ovat koirat
purreet lihaani - - -

Nyt näyttää, että voin ehtiä kirjoittaa runon paperilta palstalle aikaisemman jatkoksi varmaan laitan sen, ennen kuin lähden liikenteeseen... Saa nähdä kuinka käy...

Vielä. Kun on kokenut elämän varrella monenlaista niin varmaan menneisyyden juttujakin, niitä vanhoja kokemusmaailmoja tulee kaikuina menneestä nykyisiinkin runoihin, muistumia vanhoista kokemuksista ja myös vanhoista teksteistä, jopa kymmenien vuosien takaa. Se kuuluu runojeni aihepiiriin myöskin: aikaan liittyvät ilmiöt, tunnemuisti ja ihmisen henkilöhistorian tapahtumat vaikuttajina hänen tulkintoihin, kuinka minkä kokee.

Runojani ei ole pakko lukea jos ne ärsyttää. Tietenkään. Muuten kyllä minuun saa vapaasti ottaa yhteyttä, ja jos liikutte täällä Porissa päin, tapaan aina mielelläni uusia tuttavuuksia.

[email protected]

Hyvää perjantain jatkoa. IRL. :-)
Yes.

Taas kirjoitin kovin pitkälti ja kun ei ole aikaa hioa ja käydä kirjoitettua moneen kertaa läpi varmaan sinne kirjoitusvirheitäkin, muitakin kuin tuo "että arjen keskellä pohdiskelin" mikä pitäisi olla "että arjen keskellä pohdiskelisin".

Runoa en nyt ehdi... Ehkä myöhemmin tai sitten ei...

Herään. Ohimoita kivistää.

Koko yön
ovat vimmatut koirat
purreet lihaani,
sieluni on riekaleina ja minuun
sattuu.

Loukkaannuit kirjoittamastani kakkakirja-runosta.
Erityisesti sinua loukkasi kohta
jossa hän - kakkakirjan kuviteltu tekijä -
kirjoittaa nimikirjoitustaan
rintaliivin kuppiin.

Sanoit että fantasioin.

Etkö huomannut että pöydällämme paloi kynttilä?
Etkö huomannut että puhuin meistä
ja siitä mitä kohta
tapahtuisi?

Jne. Jne.

- - -

Heips. Taas mennään.

Kiitos runoistasi taas !