En väitä ymmärtäväni yhtään mistään yhtään mitään, koska minulla ei ole vielä yhtään lasta. Siitä huolimatta osaan ihmetellä.
Sisarellani on nyt 11-viikkoinen ihana pikku käärö. Maailman suloisin poika =) Ymmärrän (tai ainakin kuvittelen ymmärtäväni) äidin onnen ja suojelemishalun, sen pakottavan tarpeen olla lähellä. Mutta kertokaahan et asiasta enemmän tietävät, onko tämä ihan normaalia.
Ensivisiiteillä sisareni oli heti alkuunsa ilmoittanut, ettei hän alla lasta muiden syliin. Ok. Hetkeksi hän antoi sen äidilleni, ja oli tiikeriemon näköinen, vahtasi silmät kiiluen... melkein pelästyin sitä katsetta. Kastetilaisuudessa lapsi oli kummitädin sylissä, ja sisareni näytti siltä kun olisi istunut muurahaispesässä.
Lapsi on vain harvoin isänsä sylissä ja tuskin koskaan kenenkään muun, vaan aina äidin (sisareni). Kukaan muu ei ole lapselle vaippoja vaihtanut, vaikka muuten suku ja perhe on tiivis, kyläilemässä käydään ja tarjokkaita olisi, jos esimerkiksi sisarellani on päivällinen kesken. Mutta ei.
En missään nimessä tarkoita, että sisareni pitäisi lapsensa luovuttaa sukulaistan pällisteltäväksi ja pyöriteltäväksi kuin eläintarhan eläin, koska tällaisiakin tapauksia olen nähnyt. Mutta hän näyttää minun silmääni (edelleen, mitäpä minä tiedän) olevan pelottavan kiinni lapsessa. Vaikka lapsen isä osaa häntä hoitaa, sisareni ei ole käynyt missään, edes kioskilla, ilman lastaan näiden 11 viikon aikana. Eikä hän persoonaltaan ole koskaan ollut mikään hössö tai erityinen huolehtija, vaikka tietysti vastuunsa tunteva.
Kuuluuko tämä asiaan vai pitäisikö olla huolissani siskosta?
Sisarellani on nyt 11-viikkoinen ihana pikku käärö. Maailman suloisin poika =) Ymmärrän (tai ainakin kuvittelen ymmärtäväni) äidin onnen ja suojelemishalun, sen pakottavan tarpeen olla lähellä. Mutta kertokaahan et asiasta enemmän tietävät, onko tämä ihan normaalia.
Ensivisiiteillä sisareni oli heti alkuunsa ilmoittanut, ettei hän alla lasta muiden syliin. Ok. Hetkeksi hän antoi sen äidilleni, ja oli tiikeriemon näköinen, vahtasi silmät kiiluen... melkein pelästyin sitä katsetta. Kastetilaisuudessa lapsi oli kummitädin sylissä, ja sisareni näytti siltä kun olisi istunut muurahaispesässä.
Lapsi on vain harvoin isänsä sylissä ja tuskin koskaan kenenkään muun, vaan aina äidin (sisareni). Kukaan muu ei ole lapselle vaippoja vaihtanut, vaikka muuten suku ja perhe on tiivis, kyläilemässä käydään ja tarjokkaita olisi, jos esimerkiksi sisarellani on päivällinen kesken. Mutta ei.
En missään nimessä tarkoita, että sisareni pitäisi lapsensa luovuttaa sukulaistan pällisteltäväksi ja pyöriteltäväksi kuin eläintarhan eläin, koska tällaisiakin tapauksia olen nähnyt. Mutta hän näyttää minun silmääni (edelleen, mitäpä minä tiedän) olevan pelottavan kiinni lapsessa. Vaikka lapsen isä osaa häntä hoitaa, sisareni ei ole käynyt missään, edes kioskilla, ilman lastaan näiden 11 viikon aikana. Eikä hän persoonaltaan ole koskaan ollut mikään hössö tai erityinen huolehtija, vaikka tietysti vastuunsa tunteva.
Kuuluuko tämä asiaan vai pitäisikö olla huolissani siskosta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan normaalia varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla, ei tarvitse olla huolissaan, ajan myötä kun lapsi kasvaa se helpottaa, ne on niitä primitiivisiä vaistoja joita ihmisillä on ollut kun on aikojen alussa piti suojella poikasiaan vaaroilta (en nyt tarkoita että te muut olisitte vaaraksi lapselle)
älä ole huolissasi, kyllä se sisko vielä antaa sitä poikaa teille muillekin pideltäväksi.
Kiitän vastauksesta!
Mielestäni vauvan on hyvä tottua pienestä pitäen myös muiden kuin äidin hoitoon. Mitä sitten jos äiti vaikka sairastuu eikä pysty vauvaa hoitamaan. En tiedä onko siskosi työelämässä, mutta os on niin kyllä lapsen pitää tottua hyvissä ajoin vieraisiib hoitajiin. Mielestäni on myös tärkeää että lapsella on alusta asti kiinteä suhde isään ja muihinkin lähipiirissä oleviin. Lisäksi on siskosi oman jakamisen kannalta tärkeää että hänellä on joskus myös omaa aikaa.
Sisarella on koulutus ja kourallinen työkokemusta, mutta ei ole vielä päättänyt onko pojan kanssa kotona vain äippäloman vai sen kolme vuottako se on...
Pitää tarjota kylässä ollessa "hoitoapua" (vaikka hänen valvovan silmänsä alla) niin että saa lapsen hetkeksi sylistään, jos tahtoo. Mutta muussa tapauksessa odotellaan ja katsotaan miten tilanne kehittyy. Isä on onneksi ilmeisesti alkanut itse purnaamaan siitä, että haluaisi osallistua enemmän =)
Moikka!
Aika normaalilta kuullostaa, ehkä hiukkasen liian ylihuolehtivalta, jos lapsi ei isänkään sylissä ole. Olisi hyvä, jos isäkin tottuisi käsittelemään vauvaa, vaihtamaan vaipat jne.
Vieraampien hoitoon taas on ymmärrettävää, että ei halua antaa. Vauvallehan tärkeintä maailmassa on se ensisijainen hoitja.
Juu, äiti (tässä tapauksessa) on lapselleen tärkein ja lapsi äidilleen. Ymmärrän sen =) Onneksi, kuten tuossa jo mainitsinkin, isä on alkanut purnaamaan, että haluaisi hoitaa lasta enemmän. Eivätköhän he löydä sieltä sen balanssin, uskon niin. Kiitos vastauksestasi!