Siskojen tapaaminen

mielenkiintoisia nämä "säätiedoitukset", jossain on hellettä ja toisaalla sataa...
Luin tuolta toisaalta, että 28 astetta, huh-huh!
Meillä oli päivällä 16, kun satoi, nyt on parinkymmenen asteen kieppeillä.
Sitten siihen sinun kysymykseesi - meitä on neljä sisarusta ja joulun aikoihin minä koitan saada kaikki yhteen jälkikasvuineen.
Harvoin onnistuu nuorison osalta, niillä on ne omat menonsa.

Muutoin nähdään hyvin harvakseltaan, vaikka kaikki on alle sadan kilometrin säteellä.

Nuorempana tuli käytyä useamminkin toistemme luona, mutta enää ei viitsisi lähteä oikein minkään. Mukavaa on, sitten kun joskus ollaan kaikki koolla - olemme sellaista hullunhauskaa porukkaa.

Silloin, kun lapsuuden koti vielä oli olemassa ja äiti eli, niin siellä sitten käytiin yht'aikaa.

yhdensiskon ja veljen kanssa viikottain jopa useamminkin viikossa,yhden siskon kanssa vähän harvemmin,mutta puhelimessa viikottain.Meillä on siskon kanssa milenkiintoinen peli aina, aivoja rasitetaan.

Minullakin on neljä siskoa ja tapaamme samalla tavoin ihan tyttöporukassa kerran, pari vuodessa.
Jälkikasvuja ei niihin tapaamisiin huolita. Tyttöenergia jyllää!

Minä taisin jo aiemmin Pystybaarissa kertoa, että muutoin pidämme yhteyttä viikkokirjeillä sähköpostitse (minä olen porukan laiskuri siinä suhteessa), joskus soittelemme, mutta nokakkain tapaamme näissä merkeissä tosiaan myös usein alkukesästä ja toisen kerran syssymmällä.

Nyt ei tapaamisen ajankohtaa ole vielä päätetty, se riippuu kahden sisaren työvuoroista, siis lähemmin heidän viikonloppuvapaistaan, mutta uskon, että viimeistään heinäkuun alussa tapaaminen toteutuu.

Ja sitten huudetaan ja mekastetaan niin, että tienoo raikuu!

on kehitysvammainen, käyn häntä tapaamassa noin kerran kuukaudessa. Kahta veljeäni tapaan silloin, tällöin- en mitenkään säännöllisesti.Olettepa onnen tyttöjä, kun on noin monta sisarta.

asumme samassa kaupungissa ja olemme monta kertaa viikolla yhdessä.Huumori on usein pinnalla,mutta puhumme paljon myös vanhemmistamme ja lapsuuden muistoistamme.Käymme myös teatterissa yms.yhdessä.Veljiä ei ole.

... kuljettanut minut fyysisesti kauas neljästä sisaristani, mutta riennän iloisella mielellä aina sovittuihin tapaamisiimme. Muutenkin pidämme yhteyttä tiiviisti. Kun äiti oli vielä elossa, pidimme "tyttöjen" iltoja, joissa oli aina joku teema. Äidin poismenon jälkeen nuo illat ovat harventuneet, mutta ei sentään kokonaan unohdettu. Mikä rikkaus onkaan omistaa sisaria, joiden kanssa on lämpimät välit!

ja ihan hyvät välitkin, vaikka kaikki ollaan erilaisia persoonallisuuksia. Pieniä yhteenottoja sattuu joskus, mutta milloinkas sisarukset on täysin tappelematta? Tapaamisia on silloin tällöin, muutaman kerran vuodessa. Joskus pidetään kivoja peli-iltoja, joskus mökkeillään, milloin mitenkin.

A..N..N..A:lle ja sisaruksille toivotan oikein hauskaa viikonloppua!

Valitettavasti on vain yksi sisko. Asuu Ruotsissa, on asunut siellä jo 45-vuotta. Meillä on kuusi vuotta ikäeroa, eli lapsuudessa ja nuoruudessa emme olleet kovin läheisiä. Sisko asui kouluajan viikot kirkonkylällä koulun lähellä, tapasimme vain viikonloppuna ja kesäisin. Koulun jälkeen hän muutti välittömästi toisella paikkakunnalle opiskelemaan ja sieltä Ruotsiin.
Vanhempien kuoleman jälkeen olemme olleet enemmän yhteydessä. Soittelemme pari kertaa kuukaudessa ja olemme vierailleet toistemme luona noin kerran vuodessa.
Olen aina kaivannut isoa perhettä ja paljon sukulaisia. Vastaavasti tunne ihmisiä jotka toivoisivat, että sukua ei olisi. Ehkä se nyt vaan on niin, että ruoho on aina vihreämpi siellä aidan toisella puolella.

Kävin galleriasivullasi ja mitä ihmettä? Upea kaunotar katsoo suoraan minua (no ainakin melkein)! Hieno kuva, onneksi olkoon rohkeudesta.

todellakin, että saisin omistaa vielä ainoan sisareni, jonka kanssa olin yhteydessä viikottain, puhelimitse.
Kesäisin tapasimme, joko meillä tai hänen silloisessa asuinmaassaan.
Sinä "onnenpekka", jolla sisaruksia on, kiva kuulla, että pidätte yhteyttä toisiinne.
Toivottelen hauskaa viikonloppua.

Tavataan sisarusten kanssa lähinnä heidän kotonaan vaikkapa merkkipäivillä ja vanhalla yhteisellä kotipaikalla.

Ei koskaan tavata meillä kotona. Ns. parempi puolisko ei nimittäin siedä heitä.

Hauskoja tapaamisia ne ovat. Aina muistellaan menneitä.

loppuu aikanaan ja näin meilläkin.

Hitsi, että minulla on sitten ihania siskoja, kaikki erilaisia persoonia ja hyvä niin. Ei edes tapeltu, mitä nyt välillä puhuttiin päällekäin, kun niin paljon asiaa jokaisella.
Oli ihan "SikaHauskaMakeeta" ja aika kului taas liian nopeesti, kuten aina hyvässä seurassa.

Veden lämpötila 18, sinne lensi talviturkki....
Seuraavaan kertaan....

aina jonkun hautajaisissa.........(

Olenko kirjoittajista se kummajainen, jolla on sisar, mutta toivoisin ettei häntä olisi.


Meitä on kaksi ja inhnoamme toisiamme. Olemme inhonneet koko aikuisikämme.

Emme tapaa koskaan, emme soittele, ja jos joskus pakosta joudumme samaan "pöytään", ainakin minulla on kiire pois jonnekin....tekosyyn nojalla vaikka tapaamaan jotain ystävääni, jolle lupasin olla siellä tai siellä määrättyyn aikaan.

Minulla on ystäviä, sekä mieheni puoleisesta suvusta ikäisiäni naisihmisiä, joiden kanssa kemiat toimivat.

Uskooko joku laillani, että tähtimerkeillä olisi osuutta asiaan, kuten esm. etteivät skorpioonit ja leijonanaiset tule toimeen keskenään?