Ainakin minun koneeni alkaa tökkiä, ketju on tullut liian pitkäksi,siksi jatkan uudella.
Noista papereiden saannista. Kannattaa pyytää aina kaikki KIRJALLISENA. Silloin on sossun annettava kirjallinen vastaus. Jos vastaus on, että paperit ovat kadonneet, lähetä asia tietosuojavaltuutetulle tutkittavaksi, kyseessä on virkavirhe josta voi tietääkseni nostaa syytteen, ellei tietosuojavaltuutettu sitä tee. Jos et saa kirjallista vastausta ollenkaan, silloinkin pyyntö tietosuojavaltuutelle tutkia asia.
Muistaakseni julkisuuslaki on tässä ohjenuorana, hallintolakikin antaa ohjeita.
Noista papereiden saannista. Kannattaa pyytää aina kaikki KIRJALLISENA. Silloin on sossun annettava kirjallinen vastaus. Jos vastaus on, että paperit ovat kadonneet, lähetä asia tietosuojavaltuutetulle tutkittavaksi, kyseessä on virkavirhe josta voi tietääkseni nostaa syytteen, ellei tietosuojavaltuutettu sitä tee. Jos et saa kirjallista vastausta ollenkaan, silloinkin pyyntö tietosuojavaltuutelle tutkia asia.
Muistaakseni julkisuuslaki on tässä ohjenuorana, hallintolakikin antaa ohjeita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että oletko saanut nähtäväksi KAIKKI lapsesi paperit synnytyksestä, 6 kuukaudelta, leikkauksesta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta. Hoitovirhe mahdollisuusko, kun noin tuntuu sotkuiselta ja epämääräiseltä touhulta?
Jos psykiatri on kirjoittanut, että on varhaisia vuorovaikutusongelmia ja se tarkoittaa äidin mielestä tuota tehohoitoaikaa, silloin äiti ei ole missään tapauksessa syyllinen mihinkään, eikä hän ole tehnyt mitään väärää lasta vahingoittavaa. Kyseessä ovat täysin lääkärin ja hoitajien tekemät toimenpiteet.
Noissa väärin toimivissa psykiatrian yksiköissä vain ilman muuta oletetaan sen johtuvan vanhemmista. Ja kieltäydytään kokonaan huomioimasta sitä, että AS-lapsilla on nimenomaan vuorovaikutusongelmia.
Ja koko Asperger on geeniperinnöllinen oireyhtymä, siis ihan yhtä vähän vanhempien laiminlyönneillä aikaan saama kuin olisi tuokin tapaus, että osa lapsen ongelmista olisi syntynyt tuon keskosjakson aikana. Sitä jaksoa ei pysty selvittämään, mitä sen aikana on lapsen psyykelle tapahtunut, mutta ainakin AS-dg pitäisi varmentaa tai sulkea pois tutkimuksilla.
Siis lähtökohtahan oli se, että lapsi lähti kouluterveydenhuollon lähetteellä vahvana AS-epäilynä. Mutta koska vallalla on tämä typerä käytäntö, että lapset eivät pääse suoraan neurologian osastoille, vaan matka kulkee psykiatrian klinikan kautta, niin tämäkin on mahdollista, että lasta ei lasketaan neurologiseen arvioon, vaan 50 v ajastaan jäljessä laahaava psykan yksikkö suunnittelee huostaanoton.
Tässä on siis ainakin kaksi seikkaa, joiden perusteella vanhempien syyttäminen on aiheetonta.
Vastailen kyllä kaikille mutta älkää suuttuko, vastaan "vanhaan" ketjuun.
Haluan ihan piruttain nähdä kuinka pitkä siitä tulee.
Kiitoksia muuten kaikille kun jaksatte lukea ja vastailla.
Uskoo kuka tahtoo mutta tästä on ollut minulle paljon apua. On monia asioita mitkä ei olisi tullut mieleeni ja täältä olen saanut todella hyviä neuvoja.
Mutta vielä kaikki ei todellakaan ole ohi ja toivoisin edelleenkin neuvoja ja kaikenlaisia vinkkejä...
On todella vaikeaa käydä taistoon soskua, sairaalaa ja perhekotia vastaan.
Mutta en perkele anna niille periksi.
Joka tietää horoskoopeista, niille tiedoksi: Olen Härkä/Koira... Just eikä melkein...
mäen päällä
pienenä ja suurena
pienissä ja suurissa asioissa
vaikka muu maailma myrskyäisikin ympärillä niin
Äiti on se ankkuri ja suojainen saari.
jaksamisiin.
SE jättää lapseen elinikäiset vammat, lapsi muistaa kaiken, koko ikänsä. Riippuu lapsesta miten hän asian "käsittelee", joku voi selvitä vähin vaurioin,
minä muistan iskut ja tehdyt vääryydet vielä kymmenien vuosien jälkeen, olen koko ajan halunnut kostaa, ta##aa.
Minä en antanut lapseni lähteä Pitskuun, kun hän huoltakantaen ilmoitti minulle, että älä ole huolissasi, jos hänestä ei kuulu mitään, sanoi, että menee johonkin paikkaan, josta on ilmeisesti jo jonkun ystävänsä kanssa sopinut. MINÄ soitin osastolle, etten päästä poikaa noin yksinäisissä mietteissä mihinkään. Oli toki menossa Pitskuun sillä kertaa.
Tuli kaikenlaista ymmärtämättömyyttä osastolta, pidettiin kolme keskustelua ja kriisipalaveri ja edelleen osastonhoitaja esittää tapahtuman siten, että poika kieltäytyi lähtemästä kotilomalta. Ja sostt, että poika ja äiti toimivat väärin.
Poika oli ollut lannistunutkoko kevään ja kertoi eräänä iltana kotona kuolemanhalustaan. Ei järjestetty lääkäriä keskustelemaan kanssaan...sitten viilteli. Sitten kertoi pakosuunnitelmastaan.
Minun lapseni on masentunut koska hän on kuin ilmaa osastolla. Siellä masennus ja apatia tulkitaan niin, että vanhat kokemukset nousevat pintaan.
Se tässä on hirveää, että nuo lapsen kokemukset hylkäämisestä ja siitä nouseva aggressio (tässä tapauksessa itsensä vahingoittaminen) nähdään lapsen omana epäsosiaalisuutena ja temppuiluna.
Tonik, taistelet tuulimyllyjä vastaan, mutta tee se silti. Ahdistuksen ja hädän, oman ja lapsen, kestää paremmin kun tekee jotain sen eteen. Palkintona on hurjasti kokemusta ja tietoa joka tekee viisaammaksi ymmärtämään psykiatrian mielettömyyttä.
Minä tein niin myös, taistelin lapseni salaiseksi julistettuja sairaskertomuksia itselleni monta vuotta, tein hoitovirhe tutkimuspyyntöjä valitusviranomaisille.
Kukaan ei tunnustanut mitään väärää tapahtuneen. Mitään HALLINNOLLISESTI väärää ei oltu tehty ja muuhun ei kiinnitetty mitään huomiota. Kaikki puolsivat sairaalan toimia oikeiksi, jopa tietosuojavaltuutettu toisti lausunnossaan suoraan ylilääkärin lausuntoa, että alaikäisen pienen lapseni pitäisi tilata aika sairaalaan ja mennä sinne kuulemaan omia sairaskertomuksiaan, jotka hän sitten olisi saanut itselleen! Äidille, huoltajalleen, niitä ei voitu antaa. Jouduin maksamaan asianajajalle siitä, että hänen avullaan sain paperit, epäilen, että en vieläkään kaikkia.
Oikeusturvakeskus antoi kyllä monta huomautusta sairaalalle, mutta eihän sanat jossain paperilla minua mitenkään auttanut.
Älä anna tämän kokemukseni lannistaa taisteluasi, mutta tiedän paremmin mitä kaikkea soopaa voit kohdata.