Kiitos eräälle peruskoulun ajoilta tutulle Jussi-nimiselle pojalle, jonka takia minulla meni itsetunto ja muutuin itsevarmasta ujoksi ja hiljaiseksi.
Juttu menee niin, että ollessamme jo tokalla (olin sillon vielä todella itsevarma) menin jonkun välitunnin alussa ystävällisesti kysymään tältä pojalta jotain. Ja mitä hän tekee, alkaa aukoa päätään. Vaikka vain ystävällisesti kysyin jotain asiaa. Sen jälkeen en enää pahemmin mennyt puhumaan koko pojalle, enkä muutenkaan sen jälkeen enää uskaltanut ikäisilleni pojille puhua, kun ajattelin heti jos vain oisinkin mennyt jotain juttelemaan, että ei se kannata kun ne tekee kumminkin samalla tavalla kuin se yksi.
Kun ala-aste oli lopuillaan, en edelleenkään jutellut pahemmin pojille. En ollut edes mitään sanonut sille 2. luokan aikaiselle kundille. Oltiin sillon jo kuudennella, kun se vaan ihan tyhjästä veti yhdellä välitunnilla "sä oot tyhmä" olin kuitenkin fiksu tyttö ja ajattelin että itse on ku semmost tulee sanoo ja viel ilman syytä.
Hän vaikutti kyllä jo toka luokkalaisena siltä, että luuli olevansa maailman napa ja muita parempi.
Alkoi sitten ylä-aste ja suurin osa ala-asteella olleista pojista tuli luokalleni, enhän minä uskaltanut niille jutella, enkä pahemmin uusillekkaan keitä oli luokalle tullut.
Minulla ei pahemmin ollut kavereita sillä luokalla, mutta alkuun pyörin joidenkin mukana. Kun sitten minusta alkoi tuntua, ettei siellä kukaan halunnut ollakkaan seurassani vaihdoin luokkaa sen luokan jälkeen. Rohkaistuin siinä kahtena viimeisenä vuonna jonkin verran, kun luokalla oli tuttuja ala-asteelta.
Peruskoulun jälkeen tapasin erään pojan ja aloin seurustella hänen kanssaan. Olin vielä silloinkin aika ujo, varsinkin ensi tapaamisella.
Vuoden seurustelun jälkeen en vieläkään uskaltanut edes katsoa poikaystävääni silmiin kauaa, ujous oli jättänyt sellaiset jäljet. Alkuun en mitä tahansa uskaltanut hänelle jutella, ja saatan joskus vieläkin jättää jotain sanomatta, vaikka joku juttu tulisikin mieleeni, kun ajattelen että se olisi ihan tyhmä asia sanoa.
Sillä tokan luokan pojalla perheessä hänen vanhemmat olivat tainneet erota jo silloin, ja toisella uusi suhde. Vaikutti kai sekin.
Mutta kiitos hänen, olen vieläkin vähän ujo poikien seurassa enkä kaikille uskalla puhua mitä vain.
Toivottavasti hän eksyisi tälle sivulle ja tunnistaisi itsensä tästä tekstistä!
Olen edelleen todella vihainen siitä, miten hän minuun vaikutti typerällä käytöksellään!!!
Ja tuskin pystyn sitä koskaan hänelle antamaan anteeksi, vaikka siitä onkin jo kauan.
Juttu menee niin, että ollessamme jo tokalla (olin sillon vielä todella itsevarma) menin jonkun välitunnin alussa ystävällisesti kysymään tältä pojalta jotain. Ja mitä hän tekee, alkaa aukoa päätään. Vaikka vain ystävällisesti kysyin jotain asiaa. Sen jälkeen en enää pahemmin mennyt puhumaan koko pojalle, enkä muutenkaan sen jälkeen enää uskaltanut ikäisilleni pojille puhua, kun ajattelin heti jos vain oisinkin mennyt jotain juttelemaan, että ei se kannata kun ne tekee kumminkin samalla tavalla kuin se yksi.
Kun ala-aste oli lopuillaan, en edelleenkään jutellut pahemmin pojille. En ollut edes mitään sanonut sille 2. luokan aikaiselle kundille. Oltiin sillon jo kuudennella, kun se vaan ihan tyhjästä veti yhdellä välitunnilla "sä oot tyhmä" olin kuitenkin fiksu tyttö ja ajattelin että itse on ku semmost tulee sanoo ja viel ilman syytä.
Hän vaikutti kyllä jo toka luokkalaisena siltä, että luuli olevansa maailman napa ja muita parempi.
Alkoi sitten ylä-aste ja suurin osa ala-asteella olleista pojista tuli luokalleni, enhän minä uskaltanut niille jutella, enkä pahemmin uusillekkaan keitä oli luokalle tullut.
Minulla ei pahemmin ollut kavereita sillä luokalla, mutta alkuun pyörin joidenkin mukana. Kun sitten minusta alkoi tuntua, ettei siellä kukaan halunnut ollakkaan seurassani vaihdoin luokkaa sen luokan jälkeen. Rohkaistuin siinä kahtena viimeisenä vuonna jonkin verran, kun luokalla oli tuttuja ala-asteelta.
Peruskoulun jälkeen tapasin erään pojan ja aloin seurustella hänen kanssaan. Olin vielä silloinkin aika ujo, varsinkin ensi tapaamisella.
Vuoden seurustelun jälkeen en vieläkään uskaltanut edes katsoa poikaystävääni silmiin kauaa, ujous oli jättänyt sellaiset jäljet. Alkuun en mitä tahansa uskaltanut hänelle jutella, ja saatan joskus vieläkin jättää jotain sanomatta, vaikka joku juttu tulisikin mieleeni, kun ajattelen että se olisi ihan tyhmä asia sanoa.
Sillä tokan luokan pojalla perheessä hänen vanhemmat olivat tainneet erota jo silloin, ja toisella uusi suhde. Vaikutti kai sekin.
Mutta kiitos hänen, olen vieläkin vähän ujo poikien seurassa enkä kaikille uskalla puhua mitä vain.
Toivottavasti hän eksyisi tälle sivulle ja tunnistaisi itsensä tästä tekstistä!
Olen edelleen todella vihainen siitä, miten hän minuun vaikutti typerällä käytöksellään!!!
Ja tuskin pystyn sitä koskaan hänelle antamaan anteeksi, vaikka siitä onkin jo kauan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ai itsetuntos menetit siihen ku joku sano tokalla luokalla sua tyhmäks..? :DDDDDDDDDDDD
Tuota, ei 2-luokalla oleva osaa vielä ajatella muiden kannalta asioita. Ei sulla tainnut kovin suuri itsetunto olla, jos pikkupoika pystyi sen yhellä pään aukomisella poistamaan..
Et sä voi koko sun loppuelämää syytellä ujouttaus sitä 2-luokalla ollutta poikaa! Ujouski on ihan luonteenpiirre ja luulen, että sä nyt vaan olet luonteeltas vähä ujo, eikä siinä ole mitään pahaa! Nieli vihas, se ei sua auta, hyväksy ittes, pääset paljo edemmes elämäs!
Luulen, että vaikka tämä pikkupoika ei oiskaan sinä yhtenä päivänä 2-luokalla ollessasi, sanonut sulle rumasti, niin olisit silti aivan yhtä ujo, kuin nyt. Nyt sinä olet vain kehitellyt jonkin syyn sille, miksi olet ujo...
Pikkulapsena riideltiin ja haukuttiin usein toisia, ajattele jos joka riidan ja pään auonnan päätteksi jokanen ois menettänyt itsetuntonta ja muuttunu ujoksi? Jotain täytyy kestääki..
Siis must tuli ujo ja hiljanen sitten ku se poika alko käyttäytyy tyhmästi mua kohtaan, sitä ennen olin tosi itsevarma enkä mitenkään ujo.
Joku jos on psykologiaa lukenut, jos lukiossa on, on varmaan jäänyt mieleen sieltä, että 8 vuotiaana on jo hyvä itsetunto, ylä asteella se voi järkkyä kun on herkkä toisten kommenteille jne.
Joka on psykologian kursseja käyny, tietää tuon asian :)
Mä en muuten ole mikään ujo persoona, muuta ku jos juttelen jolleki ikäiselleni miespuoliselle, jota en ees kunnolla tunne. Ei sillo ole nii helppo jutella. Hyvin jos jonkun tunnen ni ei sit enää niinkään. Vaan ku se vähä sillee jäi et jos minä nii ja nii sanon ni se on kumminki joku iha tyhmä juttu tms.
Kuten nimimerkistäni näkyy, en ole ehtinyt lukion penkkejä pahemmin kuluttaa vielä. Mutta joka tapauksessa minusta tuo on sulla menny aika pitkälle, tuo syyttely. Joka tapauksessa sinä olet se mikä nyt olet ja voit tasan vain itse vaikuttaa itseesi, kuten siihen kuinka ujo olet miespuolisten seurassa. Vai auttaisko se, jos se poika, joka sillo 2lk-lla auko päätään sulle, pyytäis anteeksi? :D Tulisikos takas itsevarmaksi? Ja se on ihan luonnollista, että itsevarmaki typykkä olis miesseurassa normia ujompi!
Pointti on siis se, että voit vain itse lopullisesti vaikuttaa omaan käyttäytymiseesi (ujouteesi) Siihen ei takuulla vaikuta _enään_ se, että joku pikku poika kymmeniä vuosia sitte hieman sano töykeästi.. Varsinkin, kun se ujous toista sukupuolta kohtaan on niin yleistä. :)
Ni se poika tuskin on ees tajunnu mitä sillo teki, ehkä sen kutos luokan tyhmäksi syyttelyn se viel muistaa mut tuskin tuota.
Mut antaapa olla :)
"...sitä ennen olin tosi itsevarma enkä mitenkään ujo."
No varmasti olit, harvemmin ujoutta esiintyy aivan pikkulapsilla koska se ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus. Mitäs jos joku tyttö olisi ruvennut aukomaan päätään, etkö uskaltaisi silloin puhua tytöille? =D
Tuo sinun pelkosi vastakkaista sukupuolta kohtaan johtuu kyllä jostain muusta kuin 2. luokan tapahtumista. Tokaluokkalainen suhtautuu eri lailla vastakkaiseen sukupuoleen kuin esim. joku murrosikäinen joten 8-vuotiaalle ei voi tulla mtn "miestraumoja" jos joku tyhmä pikkupoika hieman aukoo päätään.
Aika perus feministi tekstiä. Kakkosluokkalainen pikkupoika vähä aukoo päätään ni kaikki miespuoliset on automaattisesti kusipäitä :D ei saatana :D joka luokalla on oma rasavillinsä...