Tervetuloa töihin, osa 1

Olin aloittanut pari viikkoa sitten uudessa työpaikassani isossa kauppaketjussa myymälänhoitajana.
Alkuperehdytyksen jälkeen aloin vähitellen päästä jyvälle talon tavoista ja pystyin jo itsenäiseen työhön. Koska hommaa oli paljon edellisen myymälänhoitajan jäljiltä, kävi aluepäällikkö kuitenkin lähes päivittäin varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Viimeksi käydessään hän sanoi konttorin muistuttaneen, että työhöntulotarkastuksessa pitäisi käydä mahdollisimman pian, koska työhön kuuluu myös paljon fyysistä ja välillä raskastakin tavaransiirtelyä.

Katsoin taukohuoneen ilmoitustaululta työterveydenhuollosta vastaavan lääkärikeskuksen numeron ja varasin ajan, jonka sainkin jo seuraavaksi aamuksi. Ohjeeksi sain olla syömättä ja juomatta edellisestä illasta ja virtsaamatta vähintään neljä tuntia ennen tarkastukseen tuloa.

Saavuin lääkärikeskukseen pari minuuttia myöhässä ja sain vastaanotossa ilmoittautuessani ohjeet mennä ensin laboratorioon. Seurasin lattiaan teipattua opastusviivaa ja kävelin reipasta tahtia kohti toista vastaanottoluukkua. Hoitaja varmisti henkilöllisyyteni ja osoitti sen jälkeen WC:tä sanoen seinältä löytyvän ohjeet virtsanäytteen antamiseen. Hän korosti erityisesti, että alapesu vedellä pitää tehdä ennen purkkiin pissaamista. Meni vessan ja lukitsin oven perässäni. Vilkaisin nopeasti ohjeet, pesin käteni, laskin housut nilkkoihin ja istuin pöntölle. Suihkuttelin alapäätäni samalla toisella kädellä häpyhuulia auki venyttäen ja kuivasin häpyni paperilla. Asetin näytemukin jalkojeni väliin ja jälleen toista kättä apuna käyttäen avasin häpyä niin, että virtsa-aukko oli paljaana. Ensisuihku virtsasta meni ohi mukia pitävälle kädelleni. Kirosin hiljaa mielessäni ja siirsin mukia hieman, jotta sain tarvittavan määrän näytettä mukiin. Tunsin, että rakko ei tyhjentynyt täydellisesti. Laitoin mukin lavuaarin reunalle, pyyhkäisin alapääni kuivaksi ja nousin pesemään käteni. Sitten työnsin mukin pytyn takana seinässä olevaan luukkuun.

Kävin kertomassa, että olen valmis. Hoitaja pyysi minut sisään laboratorion puolelle ja otti vasemmasta käsivarrestani useita putkiloita verta. Teipattuaan pistoskohdan hän sanoi, että tällä puolella otetaan vielä sydänfilmi ja sitten on jäljellä työterveyslääkärin tapaaminen.
Minut opastettiin EKG-huoneeseen. Hoitaja pyysi riisuuntumaan housuja lukuun ottamatta ja asettumaan selälleen tutkimuspöydälle. Potkaisin kengät pois jaloistani ja istuin tuolille. Hoitaja repäisi rullasta uuden suojapaperin pedille ja jäi seisomaan sen viereen. Otin sukat pois ja vedin T-paitani pääni ylitse hoitajan katsellessa riisumistani. Ennen kuin ehdin laittaa paidan muiden vaatteiden päälle pinoon, hoitaja huomautti, että rintaliivit pitää myös ottaa pois. Ihan kuin en olisi sitä tiennyt! Avasin valkoisten T-paitaliivien hakaset, laitoin liivit sivuun ja astuin pöydän viereen. Hoitaja ohjeisti minua käymään selin makuulle ja alkoi kiinnittää sensorilätkiä vartalooni.
Ensin hän laittoi ne nilkkoihini ja ranteisiini, keskelle rintaani rintojen väliin, oikean rinnan yläosaan ja vasemman rinnan oikealle sivulle. Sitten hän siirsi vasemman käteni irti vartalostani ja teippasi tunnistimen vasemman rinnan sivulle sekä kylkeen lähelle kainaloa. Voin melkein vannoa, että hänen kyntensä raapaisi hieman viipyen tahallaan kainaloni ihoon, muuten ehtinyt sanoa mitään, kun käsi jo vetäytyi. Viimeinen lätkä kädessään hän tarttui todella napakalla puristuksella vasemman rintani nännipihaan ja nänniin venyttäen ihoa itseensä päin ja asetti anturin rinnan päälle niin, että sen kova reuna jäi painamaan nänniä ikävästi. Ihmettelin hetken saamaani kohtelua, jonka aiheuttaman säikähdyksen vuoksi tunsin jännitystä ja nännini kovettuivat tahtomattani pienehköissä rinnoissani. Onneksi mittaus oli ohi hetkessä ja sain nousta pukemaan. Liivejä asetellessani hoitaja tokaisi, että pelottikos, kun paperissa on kainaloiden kohdalla märät läntit. Vaistomaisesti pyyhkäisin sormilla toista kainaloani ja häpeäkseni tunsin sen olevan hikisen nihkeä. Hoitaja osoitti apupöydällä olevaa paperipyyhepinoa ja sanoi, että tuosta voit ottaa, jos haluat kuivata ja kun olet pukenut, niin hän opastaa lääkärin luo. Pohdin hetken mitä teen, mutta inhottava märkyys kainaloissa vaati toimenpiteitä. Niinpä hoitajan odottelusta välittämättä otin käteeni paperia ja kuivasin kainaloitani ennen kuin pukeuduin loppuun.

Seurasin jälleen opastusviivaa ja päädyin ohjeen mukaan odottamaan lääkärin kutsua huoneen numero 5 ulkopuolelle. Käytävässä oli muitakin odottajia, joista noin viisikymppinen hieman pyylevä nainen vilkuili sen verran hermostuneena viitoshuoneen ovea, että oletin hänen olevan menossa saman lääkärin juttusille kuin minä. Ovi aukesi ja arvaukseni osui oikeaan, sillä lääkäri pyysi naisen sisään. Ennen oven sulkeutumista tein pikaisesti havaintoja lääkäristäni. Kookas ylipainoinen joustofarkkuihin pukeutunut runsaspovinen akneihoinen järkäle selvittäisi kohta, onko terveydentilani sopivaa uuteen työhöni!

Yritin lueskella odotellessani vanhoja lehtiä, mutta en pystynyt keskittymään. Naurahdin mielessäni omaa levottomuuttani, joka ei ollut olleenkaan tyypillistä. Lääkärin huoneesta kuului oven läpi tutkimusvuoteen natinaa. Vähän ajan päästä kuulin metallisen kalahduksen, jota seurasi ilmeisesti käsien pesu ja sen jälkeen taas natinaa. Muutaman minuutin kuluttua äsken käytävällä odottanut nainen tuli huoneesta ulos. Huomasin, että hameen sivussa oleva vetoketju oli aavistuksen auki ja nainen käveli hieman omituisesti vaappuen jalat epätavallisen leveällä. Ennen kuin ehdin hämmästellä syytä moiseen, sain kutsun sisään.

Lääkäri esitteli itsensä ja aloitti kysymystulvan. Hän halusi tietää suvun perinnöllisistä sairauksista, elämäntavoistani, aiemmista sairauksistani ja mahdollisista sairaalaoperaatioista. Lisäksi käytiin läpi mahdolliset allergiat sekä säännöllisesti käytetyt lääkkeet. Kun kerroin, että en käytä mitään lääkkeitä, hän kysyi, ettenkö syö edes ehkäisypillereitä. Kerroin, ettei ehkäisytarvetta ole. Tämän jälkeen hän kysyi missä vaiheessa kuukautiskiertoa olen ja minkä mittainen kierto on. Vastasin rehellisesti ja sanoin seuraavien menkkojen alkavan muutaman päivän päästä. Lopultakin kovasti kyseltyään hän kertoi, että ihan tavallisen lääkärintarkastuksen lisäksi selvitetään vähän tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa ja homma on kohta ohi.

Tunsin hieman inhoa paljastaa itseäni olemukseltaan epämukavan näköiselle naiselle, kun hän pyysi minua ottamaan paidan pois. Lääkäri mittasi ensin verenpaineeni. Sen jälkeen hän tutki korvani ja katsoi kieltäni lastalla alas pakottaen nieluuni. Paksut turvonneet sormet tunnustelivat kaulani rauhasia hänen istuessaan tuolillaan vain liivein verhoaman ylävartaloni edessä. Hän nousi ylös, kiersi selkäpuolelleni ja jatkoi kaulani ja niskani painelua. Tunsin avoinna olevan lääkärintakin vuoksi, kuinka hänen vyönsolkensa painui kylmänä kiinni paljaaseen selkääni. Hän vetäytyi ja stetoskooppi alkoi liikkua pitkin selkääni siirtyen kylkien kuuntelun jälkeen rintakehäni päälle.
Lääkäri kertoi kaiken olevan kunnossa ja pyysi riisumaan farkut ja sukat pois. Hetken kuluttua seisoin tutkimushuoneessa vain liivit ja pikkuhousut ylläni. Hän sanoi, että katsotaan nyt ryhtiä ja selän kuntoa, joten myös liivit pitäisi ottaa pois. Tein työtä käskettyä ja toivoin tarkastuksen olevan pian ohi. Lääkäri pyysi kääntymään selin itseensä ja taivuttamaan käsiä kohti lattiaa. Minua todella nolotti pyllistää tuntemattomalle ihmiselle. Kun taivutin pääni alaspäin lääkäri rullaasi tuolillaan aivan taakseni ja tunsin hänen ottavan vasemmalla kädellään tiukan lenkin vyötäröltäni sekä vetävän minua itseään vasten samalla kun toinen käsi painoi niskaani ja lähti kulkemaan selkärankaani alaspäin nikama kerrallaan. Käsi meni yhä alemmas ja alemmas, kunnes se sujahti pikkuhousujeni vyötäröstä sisään ja tunnusteli nikamat aina häntäluuhun saakka. Sain kehotuksen nousta pystyyn ja kääntyä ympäri. Seisoin rinnat paljaana kohti tutkijaani, joka käski seuraavaksi nostaa kädet kattoa kohti ja kurottautua mahdollisimman pitkäksi. Hänen katseensa viipyi asentoni vuoksi pingottuneissa rinnoissani mielestäni hieman liian kauan. Onneksi oli ajellut kainaloni pari päivää sitten, joten niissä oli vain pieni sänki, joka vaaleuteni vuoksi ei näkynyt kuin aivan läheltä katsottuna.

Tutkimus jatkui pedillä, jossa makasin selälläni. Lääkäri väänteli ja käänteli jalkojani jättäen molemmat jalkani koukkuun. Tämän jälkeen hän taivutteli käsiäni samalla tavalla todeten, ettei nivelien liikkuvuudessa ollut mitään hämminkiä. Seuraavaksi hän tutki painellen ja koputellen sisäelimiäni. Vatsan tunnustelun jälkeen hänen toinen kätensä livahti äkkiä pikkuhousujeni sisään ja painoi todella yllättäen kovasti aivan virtsarakon päältä. Painallus tuntui lähes lyönniltä ja sattui niin, että älähdin. Vielä pahempaa oli, että virtsaa purskahti rakostani ja kastelin housuni. Lääkäri totesi, että alavatsa taitaa vähän aristaa jostain syystä, muttei ilmeisesti huomannut, että olin laskenut alleni. Kokosin itseni ja kysyin minkä ihmeen takia hän oli satuttanut minua. Hän sanoi alavatsan painelun olevan ihan normaali toimenpide ja koska olin selvästi tuntenut kipua hän haluaisi selvittää sen syytä hieman, vaikkei alapääspesialisti ollutkaan.
Protestoin voimakkaasti ja sanoin, että tällaiset tutkimukset hoidan ihan itse oman gynekologini kanssa eivätkä ne kuulu työterveyslääkärille, joka pahoinpitelee potilastaan.

Seurasi hetken piinaava hiljaisuus. Lääkäri kokosi itsensä ja sanoi, ettei voi antaa terveydentilastani hyväksyttävää todistusta, ellei tutkimusta viedä loppuun. Silmissäni vilisti filminauhan lailla äkillinen työttömyys ja sen aiheuttama taloudellinen ahdinko. Märissä pikkuhousuissa muuten alastomana tutkimuspedillä selällään maatessani itku kurkussa ja raivoissani tiuskaisin lääkärille luvan tehdä tarvittavat tutkimukset. Alistettuna anelin häntä kuitenkin olemaan vähemmän kovakourainen. Ilmeenkään värähtämättä runsasmuotoinen hirviö totesi minun tehneen järkevän päätöksen ja tuli pöydän viereen seisomaan käskien minua nostamaan lantiotani pedistä. Tein käsketysti ja hän tempaisi pikkuhousuni pois.

Sydän tykyttäen odottelin mitä tuleman piti. Siirsin kädet rintojeni suojaksi ja yritin hengittää syvään ja rauhallisesti. Tukeva tutkijani siirtyi pöydän jalkopäähän ja veti jalkatuet esiin. Tämän jälkeen hän asetteli jalkani tukiin ja väänsi ne erilleen. Tunsin tuhdin otteen reisieni etupuolella ja minut tempaistiin pöydän reunalle ja ylikin niin, että pakarani tuntuivat olevan tyhjän päällä. Lääkäri kertoi ottavansa alapäästäni näytteitä, joista osa saattaisi tuntua hieman epämiellyttävältä. Pahemman pelossa en uskaltanut kommentoida mitään.

Sormet raottivat pakaroitani ja avasivat peräaukkoni näytille. Viiltävä kirvely sai minut nostamaan selkäni kaarelle ja lantioni irti pedistä. Jokin kuiva ja karhea tikku painautui usean sentin syvyydelle kuivaan pyllyyni, jossa sitä rassattiin edestakaisin ja pyöriteltiin ympäri usean sekunnin ajan. Kyyneleet tulivat silmiini, mutteivät vielä valuneet poskille. Seuraavaksi kylmä ja liukastettu sormi työntyi suoleeni samalla kun lääkäri kertoi laittavansa sinne limakalvojen parantumista ehkäisevää voidetta, koska näytteen otto aiheutti monesti pientä verenvuotoa. Olin vielä kipsissä edellisestä, kun sormet jo levittivät häpyhuuliani ja äsken pyllynreiässä tuntunut tuska jäyti nyt virtsaputkeani. Vesi valui silmistäni, kun vanutikku kalvoi herkimmässä paikassani. Ilman liukastetta emättimeeni työnnetty spekula, joka oli isoin koskaan kokemani, ei enää tuntunut missään, mutta nähtyäni lääkärin kädessä pulloharjamaisen näytteenottovälineen lamaannuin ja vain tunsin sen työntyvän kohdunkaulaani raastamaan. Kipu loppui yhtä pian kuin oli alkanutkin ja ehdin nähdä sisältäni vedetyn verisen harjan vilaukselta ennen kuin lääkäri säilöi sen koeputken sisään. Käänneltyään hetken spekulaa sisälläni, lääkäri veti sen sulkematta ulos ja sanoi, että lisätutkimukset on nyt tehty.
Koska tutkimuksesta johtuvaa pientä verenvuotoa oli kuulemma havaittavissa, hän laittoi harsotaitoksesta tehdyn mytyn emätinaukkooni ja pyysi minua makaamaan hetken aloillani.
Tunsin itseni likaiseksi ja henkisestikin kiusatuksi. Alapääni kaikkiin aukkoihin sattui maatessani alastomana kahden kesken pienessä huoneessa mielivaltaisen henkilön kiusaamana.

Puhelin soi. Lääkäri vastasi, mumisi lyhyesti ja sanoi lopuksi, että hoidetaan pois. Tämän jälkeen hän kääntyi sulki puhelimen kääntyen puoleeni ja sanoi terveydenhoitajan huomanneen, että tarvitsin jäykkäkouristusrokotuksen tehosteen. Aivan hetken kuluttua huoneen oveen koputettiin ja hoitaja toi rokotteen tarjoutuen pistämään sen minuun. Lääkäri sanoi, että hän voi tehdä sen itse, kun ei ole vähään aikaan pistänyt ja viittasi hoitajaa lähtemään. Oven sulkeuduttua sain käskyn kääntyä vatsalleni. Lääkäri kävi kaapillansa äänistä päätellen etsimässä jotain. Tunsin viileän lapun pyyhkivän oikeaa pakaraani ja sen jälkeen ohut neula upposi syvälle lihaani. Kirvellen rokoteaine painui elimistööni ja silmissäni sumeni…

… jatkuu…?