Ensin luulin sitä kissaksi, mutta sitten huomasin ettei se kissani ollutkaan.
Sivusilmälläni taakse tai vierelleni kun katson, joku tumman harmaa siinä ryömii silloin tällöin ja joskus koskettaa ihan niinkuin kissa puskiessaan!
Kertokaas mulle mitä se tahtoo ja onko se joskus ollut kissa?
Sivusilmälläni taakse tai vierelleni kun katson, joku tumman harmaa siinä ryömii silloin tällöin ja joskus koskettaa ihan niinkuin kissa puskiessaan!
Kertokaas mulle mitä se tahtoo ja onko se joskus ollut kissa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
15 sekunnin keskittymisen perusteella tuli pikkanen fiilis, että se voisi olla jonkinlainen hyvän mielen lähettiläs.
"SE" otus on hyvä, eikä ollenkaan paha. Se on puskenut säärtäni kuin kissa ja näyttää kissalta kaikessa epäselvyydessään. Olen erehtynyt monesti luulemaan sitä omaksi kissakseni, kunnes se on "haihtunut" näkyvistä.
Juuri sellaista kun mainitsin olen tarvinnutkin. Varmaan se on lohdun tuoja, vaikkakin kovin pieni. Kissa... Ainakin pitkä häntä sillä oli. Kyllä se oli kissa-aave.
Luettuani ammoin ajat sitten muuatta teosta, siinä kuvailtiin ihmissusi juuri noin. Kyse ei ole mistään sarjakuvasankarista tai geenimanipulaation johdannaisesta, vaan "varjojen maailmaa" edustavasta olennosta, joka on nyt jostain syystä kiinostunut sinusta. Toisin sanoen: olet valvonut liikaa. Tähän samaan ilmiöön törmää yleensä noin 36 tunnin valvomisen jälkeen. "Harmaa olento" pyrkii apajille eli imemään energiasi ja viimeisetkin järjenrippeesi.
Eli hyvän mielen lähettiläs!
***
On hyvä kertoa julkisesti peloistaan todellisuuden tällä tasolla, sillä tavoin niitä voi oppia vähemmän kantamaan mukanaan sielussaan "varjojen maailmojen"/"astraalin"/"unennäön"/"ylisen ja alisen"/"pimeän materian"/jne. todellisuuksien tasoilla.
Jos ja kun se minä, joka takertuu energian ja järjenrippeiden omistamiseen, hellittää otettaan, moniminän muut minät hengittävät vapaammin. Noituus, näethän, on skitsofreniaa. :-)
>>Eli hyvän mielen lähettiläs!>>
Hyvin sanottu.
Yksi laaja henkisen kehityksen ongelma, jonka näen vaivaavan hyvin monia, on miellyttävien kokemuksien tahtominen. Itse olen hyvin mukavuuden haluinen ihminen, enkä pidä epämukavuudesta. Pidän tätä heikkoutenani. Kuitenkin, olen vuosien saatossa oppinut vastaanottamaan enemmän "negatiivisuutta", mikä on tehnyt elämästäni paljon antoisampaa. Negatiivisuudella tarkoitan mm. pelkoa. Tätä ei tule käsittää siten, että ihmisen tulisi väistää negatiivisuutta kaikin keinoin, voidakseen pysyä terveenä ja kehittyä.
Päinvastoin. Miellyttävät kokemukset ovat vieläkin parempia kun niihin ei liikaa takerru. Epämiellyttävät tai pelottavat kokemukset ovat paljon opettavaisempia, kun ne käsittää mahdollisuudeksi oppia jotakin ja tulla vahvemmaksi.
Niinpä uskon, että monesti tulkitaan aivan liian herkästi kaikki mustan tai harmaan väriset näyt, epämiellyttävät tuntemukset, pelon tai tuntemattoman tunne yms. yksioikoisesti vahingollisiksi ja vältettäviksi.
Tämän vuoksi tein jo kauan sitten sopimuksen pimeyden ruhtinaan kanssa. Ottaisin kyselemättä vastaan kaiken pimeyden, kivun ja kauhun jonka oma mieleni vain haluaa minulle tuottaa. Antautuisin sille välittämättä siitä vaikka se olisi viimeinen tekoni.
Se kannatti, koska asiat jotka ennen näyttivät örkeiltä muuttuivat vähitellen liittolaisiksi. Ovat alkaneet hohtaa valoakin joskus. Olen henkeen ja vereen jungilaisen "varjon kohtaamisen" käsitteen puolestapuhuja. Yöllinen elämäni unien maailmassa muuttui mielekkäämmäksi ja näyt syvällisemmiksi. Olen enää harvoin pelännyt yöllisiä kokemuksiani. Euforisten ja parantavien kokemusten määrä on kasvanut.
Tämän sanottuani, tuntuu siltä kuin olisin jälleen kerran lätissyt pelkkiä itsestäänselvyyksiä. Mutta kenties nämä asiat eivät kuitenkaan ole liian itsestäänselviä mainittaviksi. Jos joku on kanssani samaa mieltä, heittäkää viestillä. Kannattaa replytä vaikkei olisikaan eri mieltä mistään. Sellainen luo hyvää yhteishenkeä, kun taas keskittyminen pelkkään väittely usein saa aikaan eripuran kasvua.
Lätistäänpä yhdessä. Ei sillä väliä, vaikka se kuulostaisi kuinka tavanomaiselta. Tällä palstalla on jotenkin ollut minusta tunnelma jo muutenkin hieman kohoamaan päin. Nyt olisi hyvä aika näyttää palstalle tuleville aloitteleville maagikoille, ettei magiassa ole niin paljon pelättävää kuin heille on uskoteltu.
Näen tällä listalla kovin paljon viestejä, joissa joku on peloissaan jonkin yksittäisen kokemuksen takia, tai on jäänyt lukkoon johonkin ajatusketjuun, jossa vaikkapa syytetään itseä lentokoneen putoamisesta tai jonkun ihmisen kuolemasta.
Minusta olisi keskityttävä "hyviin" asioihin. Esimerkiksi kirousten kyseleminen täällä on hyödytöntä. Kirousten tarkoitus on vahingoittaa muita ihmisiä ja ajaa omaa etua. Sellainen joka oikeasti osaisi jonkin kirouksen, ei varmasti jakaisi sitä kenenkään kanssa. Se ei ole oman edun mukaista. Kirousten langettaja on jo valinnut itsekkään tien, eikä haluaisi auttaa muita vahingoittamaan itseään omilla aseillaan. Toisinsanoen kaikki kiroukset joita täällä ehdotetaan ovat jo lähtökohtaisesti toimimattomia tai tahallista harhaan johdattamista, ja parempiin tuloksiin pääsee itse keksimällä ja kokeilemalla.
Arvostaisin sitä, mikäli tämän palstan vakituisemmat kirjoittelijat yhdessä auttaisivat uusien tulokkaiden rauhoittelemisessa erilaisten pelottavien tuntemusten hyväksymisessä, ja taikauskon kitkemisessä. Taikauskolla tarkoitan sellaisia ajatuksia ja päätelmäketjuja, joka lisäävät pelkoa ja vähentävät ihmisen kykyä oppia magiaa, hallita elämäänsä ja vapautua mielen kahleista.
Itse olen iät ajat ihmetellyt minkä vuoksi ihmiset automaattisesti pitävät kaikenlaisia selittämättömämpiä ilmiöitä "pahana" ja ei-toivottuna. Juontuneeko se jostain arkimaailman petovihasta, eli että kun karhut ja sudet pitää saada hengiltä ja kissatkin ovat mukamas kieroja, niin samalla tavalla paranormaalimmat örviäiset ovat automaattisesti jotain mitä on vihattava ja hävitettävä siinä missä omakotitalotontin vihon viimeinen pystyssä nököttävä puun penteles.
Ikäänkuin ihmiset haluaisivat elämänsä olevan mahdollisimman tasapaksua ja tylsää.
Nyyeitsaripuolella hyväksytään erikoisten ilmiöiden, olentojen ja kokemusten mahdollisuus, mutta koko ajan toppuutellaan että "ei saa haluta mitään ettei jää nalkkiin jollekin tasolle tai tiettyjen kokemusten himoitsemiseen". No ei varmaan saa haluta niin, eikä kannatakaan, mutta karkuunko sitten pitäisi juosta jos hautausmaalla tulee joku mustanpuhuva öttiäinen vastaan? Miksi? Eikö siltä voi kysyä että mikäs se sinuakin tökkii kun niin kiukkuiselta vaikutat. Tai sitten voi selvittää että onko se kiukku sittenkin katsojan omassa silmässä (tuo em. esimerkki on yksi niistä asioista mitä olen itse kokenut, jäin siihen näkemykseen että hautausmaalla vihaa uhkunut olento kertakaikkiaan vaan ei kaivannut ketään sinne hiippailemaan). Nyyeitsarit sitten vielä himoitsevat ITSE nimenomaan enkeli- ja kanavointikokemuksia joissa pääpointtina on kaikinpuolinen kivuus ja ruusunpunaisuus koko elämässä.
Mutta tarkoitukseni ei ollut syytellä tiettyjä ryhmiä. Tässä vain tuli niin erinomaisesti mieleen juuri se kun haetaan vaan hyvää tai paetaan sitä mitä luullaan pahaksi. Erityisen omituisena pidän sitä että k-uskoon pamahtanut alkaa pelätä demoneja ja pahoja henkiä, onko uskovaisen Jumala niin surkea ja mitätön ettei edes rukoilemalla saa örkkejä kuriin?
Minulla on syvä epäilys siitä että ihmiset haluavat tuntea itsensä pahaksi, jotta voisivat halveksua tai sääliä itseään. Se taas joka ei ole päässyt edes sille asteelle että uskoisi itseään pahaksi, heijastaa pahuuden ulkomaailmaan ja näkee sieltä tunkevan kokonaisen leegion saatanoita kimppuun. Ehkä tässä olisi tärkeintä aloittaa siitä että alkaa näkemään kaikki olennot neutraalimmassa valossa. Ei usko automaattisesti näistä hyvää tai pahaa. Sitten kun on päässyt neutraliteettiin, miettii että mitäs jos minä itsekään en ole paha. En ole säälin enkä halveksunnan väärtti, minä vaan OLEN. Olemassa.
Ja olemassaolo on pirun kiehtova juttu.
Pitääkö vielä vuosia uudistuksen jälkeen edelleenkin sekoittaa otsikkokenttä ja nikkikenttä.
>>Pitääkö vielä vuosia uudistuksen jälkeen edelleenkin sekoittaa otsikkokenttä ja nikkikenttä.
Juuri näin. Tuohon ei ole enää paljoa lisättävää. Olen väsynyt ainaiseen pelotteluun.
Silloin kun palvoin Painajaisten Herraa (oma käsitykseni "pimeyden ruhtinaasta"), näin usein painajaisia, joista heräsin outoihin ja epätodellisiin tuntemuksiin. Kävin kääntymässä antimaterian maailmassa, näin Hänet silmästä silmään. Oli useita ruumista poistumiskokemuksia, yöllisiä aivosähköpiikkejä, ja unia viettelevistä demonittarista, avaruusolioiden maailmanvalloituksesta, ydinpommeista ynnä muusta sellaisesta.
Kadunko sitä? En! Tuosta kaikesta opin pikku hiljaa antamaan periksi ja luottamaan hermojärjestelmääni. Totunnainen ohjelmoitu pelkoreaktio ja paniikki vaihtui innostuneeseen antautumiseen neurologiselle euforialle, joka saattaa muillekin kuin minulle tulla ensin pahuuden verhoon naamioituneena (oikeasti pelon naamio, ei mitään tekemistä pahuuden kanssa).
Siinä on ihan tarpeeksi hiuksia nostattava meininki, kun istuu yksin pimeässä huoneessa ja tunne todellisuuden järkähtämättömyydestä alkaa luisumaan pois. Alitajunnasta löytyy aina vain lisää mörköjä, ja mystiset kokemuksetkin voivat joskus olla pelottavia eksistentialistisen luonteensa vuoksi.
Siksi minusta on tarpeetonta keksiä yhä uusia mustavalkoiseen ajattelutapaan ja hämärään logiikkaan perustuvia pelkäämisen aiheita tyyliin "Myin 20 sentillä sieluni kaverille paremmasta istumapaikasta, hänellä on nimeni vieläkin pienessä mustassa kirjassa ylhäällä. Onko mitään tehtävissä, vai joudunko varmuudella helvettiin?"
En sano, etteikö voisi joutua niin tukalaan muuntuneeseen tajunnantilaan, että siitä tulee psyykkistä tai fyysistä vahinkoa. Mutta pelkäämisen sijaan olisi syytä herkistyä tuntemaan missä mennään ja oppia keulimaan mopolla kaatumatta.
Kuka pelkää avaruusolioita? Katsokaa vain peiliin. Me olemme itsekin ulkoavaruuden humanoideja, jotka elelevät planeetalla ja kehittelevät ihmeellisiä lentäviä aluksia. Lehmien silpominen ja anaalinen sondeeraus taitavat sittenkin olla ihmisen ihan oma harrastus.
Huom, en tällä tarkoita lytätä ufotutkijoiden näkemyksiä, eikä tämä ole kannanotto lentäviä lautasia vastaan tai niiden puolesta, vaan enempi psykologinen puheenvuoro.
Kun oikea mörkö tulee vastaan, turha sitä tietenkään on kieltää. Olen kuullut aika villejäkin tarinoita. Mutta en kannata pirujen maalaamista seinille ennenkuin niistä on näkynyt vilaustakaan. Joku kissan näköinen harmaa karvapallero ei minusta vielä ole todistetusti ihmissusi. Ja jos onkin, kannattaa ensin tutkia voiko sen muuntumaan neutraaliksi entiteetiksi muuttamalla itse omaa suhtautumista avoimemmaksi, ennenkuin lähtee sepältä kysymään hopealuoteja.
>> Emmä ymmärrä, miksi REV vastustaa pelottelua. Sehän kuuluu asiaan. Sääli sitä joka ei osaa pelätä. >>
Pelko on voimakas liittolainen, jota ei tule korvata heikoilla jäljitelmillä. Se on kouluttajamme, haastajamme ja avain moniin muuntuneisiin tajunnantiloihin. Demonit nauravat ivallisesti sille mitä me luulemme todellisuudeksi, ja siksi meidän tulisi kuunnella.
Mutta mörköjen tehtaileminen älyllisesti tekee juuri päinvastoin. Se tekee meistä heikkoja, jännittyneitä ja epäluuloisia.
Oon mäkin lukenu kirjoista ihmissusista. Että lapinnoidat tykkäs juoksennella suden hahmossa ympäriämpärituntureita. Ja että kun ihmissusi tapettiin, niin kuni asjaan kuuluu, sen sisästä löytyi ihmisen merkkejä. Uskon mieluummin tähän tarinaan, noidat kun noitia on ja lapissa niin varsinniin, kuin harmaiden öttiäisten ihmissusiuteen, joissa ei oo päätä eikä häntää.
Eimeivastusteta pelottelua. Vaan pelkästään typerää pelottelua, semmosta joka ei edesauta pelkojaan kohti suuntaamista. Pelko kun ei ole karimajakka vaan satamavalo.
Nyt tulee tosi pelottelua, semmosta että ittekkin oon paska jäykkänä:
- kasvutalousideologia ja globaali kapitalismi
- väestöräjähdäys ja ekologinen jalanjälki, johon ei riitä edes kolme maapalloa
- ilmastomuutos, jonka vauhti kiihtyy eksponentiaalisella käyrällä (esmeks justiinsa kuultua, että meret on lakanneet nielemästä ceeookakkosta)
- öljyn globaali tuotantohuippu jo ohitettu, maakaasu seuraavaks
- viljelypintalan muuttaminen pyhien lehmien eli autojen ruokkimiseen ihmisten sijasta
- median ja ihmisten ja valtamekanismien loppumaton typeryys ja itsepetos, ihmisluonne globalisoidussa länsimaisessa kulttuurissa
- mullon lapsia, sullon kans
- jne.
Ynnää siitä, jos oot noita eli luvunlaskutaitonen tulevan tietäjä ja syntyjen syvien tajuaja. Romahtaako systeemi viiden, seitsemän vai kahdentoista vuoden päästä, jolloin ryöstetään ensin supermarketit tyhjiks ja sit kuollaan nälkään, tautiin ja väkivaltaan, niin tarkkaan en osaa sanoa. Pittäähän sitä jottain jännitystä elämässä säilyä, eiks jehna!
ITHAKA
Kun lähdet matkalle Ithakaan,
rukoile pitkää tietä sinne,
paljon seikkailuja ja kokemuksia.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
äkäistä Poseidonia älä pelkää:
et kohtaa heidän kaltaisiaan koskaan,
jos ajatuksesi vain ovat korkeat, jos vain
valitut tunteet henkesi valtaavat ja ruumiisi.
Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen.
Rukoile pitkää tietä sinne;
lukemattomat olkoot kesäaamut, jolloin
ilahtuen, voitollisesti saavut
ennen näkemättömiiin satamiin;
foinikialaisten kauppa-asemille sinun
on poikettava hankkimaan hyvää kauppatavaraa,
korallia, helmiäistä, ambraa, eebenpuuta,
aistillisia hajusteita joka lajia,
niin paljon hajusteita kuin vain voit saada.
Ja monet Egyptin kaupungit täytyy käydä
ja oppimistaan oppia niiltä joilla tieto on.
Pidä Ithaka aina mielessäsi: olet
päätyvä sinne määränpäähäsi.
Älä silti lainkaan kiiruhda matkalla:
Parasta on, jos se kestää monta vuotta;
vanhana aivan ankkuroi tuon saaren luo
rikkaana kaikesta minkä matkalta tuot,
odottamatta Ithakalta rikkautta.
Kiehtova matkasi on Ithakan ansiota,
ilman Ithakaa et olisi lähtenyt liikkeelle.
Enempää Ithakalla ei ole enää antaa.
Sen köyhäksi vaikka havaitset, se ei pettänyt sinua.
Kaikesta kokemuksesta viisastuneena olet
jo ymmärtänyt mitä Ithaka merkitsee.
***
Rautalangasta jungilaista varjoa kaikenmaailman odysseuksille väännettäköön toistamalla vielä säkeet:
"Laistrygonialaisia, kyklooppeja,
raivoavaa Poseidonia et kohtaa koskaan,
ellet kanna heitä mukana sielussasi,
ellei sielusi nostata heitä eteen."
12 v sitten kehitin jonkinlaisia pelkotiloja humanoideista luettuani muistaakseni Whitley Strieberin kirjan abduktiokokemuksistaan, ja olisiko joku toinenkin kirja käsitellyt samaa asiaa. No, onhan niitä sen sortin kirjoja joka sormelle jo varmaan.
Pelossa oli taustalla oma ahdistava elämäntilanne ja ajatus siitä että ei saa itse päättää asioistaan, vaan "ufotkin ne voi koska tahansa tulla ja viedä". Ei siinä sen ihmeempää, joku muu olisi voinut valita pelättäväkseen demonit, toinen raiskaajat, kolmas poliisin, ja mitä kaikkea tässä maassa sitten pelätäänkään.
Ilmeisesti moni pelkäämiseen kovasti repsahtanut ei oikein kykene selvittämään pelkonsa todellista syytä. Sitten tehdään niitä johtopäätöksiä että saatana kutsuu minua tai ufo tulee heti huomenna ja vie. Ja koko elämä on pahaa ja maailmankaikkeus on pahaa ja Sauronin silmä se katsoo niin pirun kiukkuisesti juuri minua.
En todellakaan halveksu kenenkään pelkoa, enkä vähättele ettäkö se olisi aina aiheeton ja mieltä vailla, tai kaikki nähty ja koettu pelkkää mielikuvituksen leikkiä. Minusta vain tuntuu kovin vaikealta ajatella että olisi olemassa jonkinlaisia absoluuttisesti pahoja olentoja, koska mikään olemassaoleva ei nähdäkseni ole koskaan ollut putipuhdas, täydellisesti vain yhtä ainoaa substanssia. Jos kaivetaan kultaa maasta, siinä on aina epäpuhtauksia. Jos tarkkaillaan ihmismieltä, siellä on aina joku hyvä ajatus kaiken pahan keskellä tai päinvastoin. Edes tähdet eivät ole ikinä vain yhdestä ainoasta alkuaineesta tehtyjä. Fyysinen materia, tunteet, ajatukset... Kaikki mitä on, on aina suloinen sekamelska kaikkea mahdollista. Mihin sinne absoluuttinen pahuus mahtuisi?
Toki voima on kiehtovaa, ns. pahankin voima ja energia. Tv-sarjoissa sankarilla on aina jonkinlainen arkkivihollinen, mutta kun tämän kanssa on tarpeeksi rekkaloitu, tulee vihollisesta välillä kaveri kun tapellaankin yhdessä vieläkin suurempaa vihollista vastaan. Ja aina vaan löytyy lisää kummaa kaikenlaista, oltiin sitten reissaamassa avaruudessa tai muuten vaan agenttina maailmalla.
Absoluuttinen on absurdi käsite.
Ihmissuden pitää miun maun mukkaan olla ihminen joka ihan oikeasti muuttuu yöllä kuun kelmeässä loisteessa sudeksi. Täysin sudeksi, saa olla hieman tavallista sutta isompi, mutta pitää olla ihan suden näköinen. Sellaiset apinan näköiset ihmiset joille on läiskitty vähän karvaa sinne tänne että sitä ollaan noin niinkuin mukamas ihmissusia on yöks.
"The Company of Wolves" taisi olla aika kiva leffa aiheen tiimoilta. :)
Optimistina minä kommentoisin tähän, että eihän sitä yleensäkään tehdä töitä vasta kuin juuri ennen deadlinea.
Yleensä hommat tulee tehtyä sillon viimeisenä päivänä ennen kuolemaa.
Joskus sattuu semmoistakin, ettei hommia tehdä, mutta todennäköisemmin ihmiskunta ja maapallo kuitenkin selviävät.
Se johtuu siitä, että deadline lähestyy.
Jännä runo. Hyvin kirjoitettu. Parit Poseidonit ja muutama fiini foinikialainen piristää kummasti synkkää iltaa Keski-Uusimaalla.
"Meitä odotellaan mullan alla, mutta eipä mennä ihan vielä!" - YUP
Kuolo korjaa globaalisti tai muuten vaan joka tapauksessa. Mitäs väliä sillä on, miten täällä siihen saakka viihdytään? Mörköjen kanssa tai ilman. Antaa lapinnoitien juoksennella ja nettinoitien hieroa roskat silmistään. Antaapa harmaakaihit ja deliriumtontut ainakin aiheen unohtaa vähäksi aikaa, että pelottavinta on se, kun ei pelota. Kun ei osaa eikä jaksa. Eikä hirveästi edes kiinnosta.
Tuntuuks ja kuulostaaks tutulta:
"Millään ei oo mitään väliä, mut jotenkikuitenki kaikkella niin vitusti"?
Deadlineja on tapana kunnioittaa ja huomioida ainoostaan jos on tehty jonniinmoinen diili ja sitoumus. Muuten hommat pakkaa oleen jonkummuunhommia.
Vaan pahahan se arvailla, voi vaan löhöillä. Voihan se mennä niinniin, että 21.12.2012 lähistöllä leimahtaa supernova ja goodbuy kaikki, suattaapi mennä toisinniin.
Uskon, että niitä diilejä ja sopimuksia aletaan tekemään siinä vaiheessa, kun paska alkaa osua ropeliin. Ja sitten tulee toivottavasti viime hetken pelastus. Ja jos jumala suo, se vesimiehen aika alkaa vihdoin ja viimein, tai jotain. Olisi ihan ok, jos jotain todella tapahtuisi...
No paskaa mättää ropeliin jo parhaillaan, yhä kiihtyvällä vauhdilla. On vain jonkun pienen valtaajamammonaahaalivaan eliittipoppoon kollektiivista harhatorjuntaa olla sitä huomaamatta. Ja leipäsirkusmassoille usotella että kylsesiit.
Mikä ei tarkota sitä, etteikö jotai kollektiivisen tiedostamattomuuden memeettisten muurien puhkaisevaa paskanmättäytymistä kollektiiviseen tietoisuuteen vois tapahtuu ja tapahtuis. Mut soon pelkkää lineaarista kausaliteettia kuitenniin, sitäkään väheksymättä.
Mikä ei tarkota sitä, että tässä tämänkertasessa viimesessä tuomiossa, mayakalenterissa, kalkiyugassa ja sensemmosessa mytologiassa olis ollenkaan kyse jostain niin yksinkertasesta kuin elämä ja kuolema, taivas ja helvetti.
Semmonen tunne vaan on, et jos noidat ja noitakokelaat kasvavine liutoineen vaan potee yksin ja eristyksissä, eikä jaa olojaan ja aatteitaan ja arveluitaan, eikä jotenniin ikkäänkuin yhistä voimiaan ja voimattomuuksiaan, vaan jatkaa skabailutyyliään edelleen, niin vituiks männöö, ainaskii tällä kierroksella. Vaan mistäpä miä mittään tiijän.
>> Semmonen tunne vaan on, et jos noidat ja noitakokelaat kasvavine liutoineen vaan potee yksin ja eristyksissä... >>
Luulen, että yksin poteminen ja murehtiminen on aika lailla tyypillistä kaikille, eivätkä noidat ja muut hörhöt tee tästä poikkeusta.
Sitten on erikseen sellainen joukko ihmisiä, joilla on sekä halua että lahjoja puhua julkisuudessa, ikäänkuin muiden puolesta. Tuntuu vain siltä, kuin heitä ei otettaisi kovinkaan vakavasti. He eivät tunnu miltään verrattuna "oikeisiin" kansanedustajiin, joilla on kalliimmat vaatteet ja enemmän ryppyjä otsassa.
Eri lajien hörhöt usein tosiaan dissaavat toisiaan. Hare Krishnat dissaa buddhalaisia. Anarkistit dissaavat hippejä. Buddhalaiset dissaa beatnikkejä. Hipit taas dissaavat kahvinjuojia ja litkivät "soija chaita" jossain teltassa.
Ahkerimmin oman juttunsa puolesta kampanjoivat erilaiset kristilliset lahkot. Katolisessa Puolassa jopa tutkitaan tieteellisesti, onko Tiivi-Taavi homo. Muumipeikko jo sai vapauttavan tuomion, mutta kaikkien aihetodisteiden valossa Tiivi-Taavin keissi ei vaikuta yhtä hyvältä. Haluaisin kuulla, millä tavoin homous heidän mielestään tukee apolalypsiä, vaikka se on niitä harvoja asioita maailmassa, jotka eivät aiheuta väestönkasvua.
Mutta minä olen aivan uuno sellaisissa aiheissa kuin politiikka, yhteiskunta ja etiikka. Olen itse ennemmin viihdyttäjä... muusikko, koomikko ja taiteilija. Olen tyytynyt osaani, onhan tämäkin tärkeä osa kokonaisuutta.
Lainauksesi ei kuulostanut tutulta. Veikkaan Lauri Viitaa just ennen kuolemaansa?
Ihmissusi on se harmaa mönkiäinen, jota toi yks idiootti luulee kissanraadoksi!
On se nyt yks perkele, ku meitsi sanoo jotain, niin joka vitun tuleva legenda-jo-eläessään-planttu alkaa urputtaa vastaan! Oonks mä joku isähahmo taas, hä? Kolkyt-ja-risat kapinoinnin kohde? (Tää ei ollu sulle Qad). Ykski hyväkäs tumputtaa tuossa maailmanlopulla samaan aikaan ku neuvoo olemaan pelottelematta kakaroita. Mut mehän ei jeesustella, eihän?
Menee pullakahveet väärään kurkkuun... Ai niin mutta enhän minä juo kahvia.
;D (snif)
>> Ai niin mutta enhän minä juo kahvia. >>
Mutta minä juon. Ja on muuten kaunis aamu tänään.
Oi Isä-hahmo, armahda meitä! Sanoinhan, että maailma pelastuu mielestäni lähes varmasti.
On parempi katua jotain sellaista, jonka on tehnyt, kuin sellaista jota ei ole tehnyt. Sama pelon kanssa.
Jos vielä oli jotain urputtamista, niin pelkää sinä pappa vaan, me nuoret senkun porhalletaan, eikä pelätä ollenkaan!
Tässä on varmaan sukupolvierokin. Minä olen sitä sukupolvea, jolle on pikkupojasta asti opetettu joka ikisestä tuutista, että maailma tuhoutuu ihan pian, ja että kaikkien pitää säästää energiaa, kierrättää, suojella luontoa ja niinpoispäin. Ja samalla neuvotaan kilpailemaan toisten kanssa resursseista kynsin ja hampain, jotta saisi menestystä ja voisi nauttia elämästä ennenkuin "maailma tuhoutuu". Minusta tällainen antaa vähän ristiriitaiset eväät elämään. Minun pitäisi elää ja menestyä, mutta se on kuitenkin väärin...
Anna anteeksi isä, minut on hämmennetty. Kirkastukoon sydämeni viisaudesta ja toivosta ja olkoon siellä pelkoakin jota isä haluaa.
>>Oi Isä-hahmo, armahda meitä! Sanoinhan, että maailma pelastuu mielestäni lähes varmasti.>On parempi katua jotain sellaista, jonka on tehnyt, kuin sellaista jota ei ole tehnyt. Sama pelon kanssa.>Jos vielä oli jotain urputtamista, niin pelkää sinä pappa vaan, me nuoret senkun porhalletaan, eikä pelätä ollenkaan!>Tässä on varmaan sukupolvierokin.>Minä olen sitä sukupolvea, jolle on pikkupojasta asti opetettu joka ikisestä tuutista, että maailma tuhoutuu ihan pian, ja että kaikkien pitää säästää energiaa, kierrättää, suojella luontoa ja niinpoispäin.> Minusta tällainen antaa vähän ristiriitaiset eväät elämään. Minun pitäisi elää ja menestyä, mutta se on kuitenkin väärin...>Anna anteeksi isä, minut on hämmennetty. Kirkastukoon sydämeni viisaudesta ja toivosta ja olkoon siellä pelkoakin jota isä haluaa.
>> Vain Ajoituksen Mestari tietää, miten kusetetaan dead-linea. Oletko sinä sellainen? >>
Voi en. Nöyrryn edessänne. Olen konsulttien pyörryttämä, minua ahdistavat erilaiset deadlinet. Aikamagia on varmasti heikoin esoterian alueeni. Voitko opastaa minua ajoituksen taidossa?
>>Olen konsulttien pyörryttämä, minua ahdistavat erilaiset deadlinet. Aikamagia on varmasti heikoin esoterian alueeni. Voitko opastaa minua ajoituksen taidossa?
Kalmanjanoissa on sekin vinha juttu, että kun Lisäarvon Jumala niitä pienen ihmisen orjatyökyvyn minimiylläpidon ylläpidoksi pukkaa ja jos erehtyy Diiliin hengessään hengenhädän hengissäpidoksi suostumaan, niin jo kalmanjanojen tyrkyttäjiä alkaa määrällisesti yltyä. Vahinko ei tule yksin, kun se tulee kello kaulassa. Ja kun Riemannin hypoteesi on tänään ratkaistava ja todistettava niin maailmanpelastamisen kalmanjana siirtyköön sitten huomiseen, ellei ajan kalmanjanojen lomittaisuus ja peräkkäisyys kaikkine kalmanjanoineen ja rajoineen ikään kuin ihmeen kaupalla jotenkin taas vaihteen vuoksi sykeröidy yhteen samaan myttyyn, joka kaupalla käydessä menee myttyyn ja lähtee lomalle.
Pelättäköön tänään siis vaikkapa rajoja rajojen janojen välillä ja rajattomuuden raja-arvoa janottavaa. Jos ei parempaakaan fobiaa tähän hätään kehity. Vai pelkäisikö dieettikokista vai mustikka-puolukkamehua vai kaikkea punamustaa ja suostuisi juomaan vain keltaista?
Veikkaanpa kuitenkin, ettei kyseessä ollut kirjallisuustieteellinen arvuuttelu eikä mikään sen suuntainen lainailu, vaan sielun tilan luotaus.
Jos mikään ei enää pelota niin millään ei oo enää mitään vitun väliä, jos täydellinen välinpitämättömyys kuitenkin vielä jotenkin pelottaa, niin sitten jollain on vielä väliä jotenkuten kai sittenniin.
Ja jotenkin kuitenkin tällaiset tilat tuntuu niitten kokijoista eli kokovitunzydeemin uhreista jotenkin hirmu tärkeiltä, ainakin niin tärkeiltä, että joissain tiloissa mainostamisen ynnä muun uhoomisen arvoisilta tiloilta.
Niin tärkeiltä, et jos joku mulle tulis tollaseställasestilas selittää et biintöördantät, ooxävähä noob, niin tekis mieli vetää sitä rankasti daijuun ja vetäisinkin. Tai sit vaan kuolisin pois, vaikkei kuolemisellakaan mitään vitun välii. Oo. Ees pliis.
Kuhan muistat diilin: artisti maksaa... ;-)
Kyse on silmänesteessäsi olevasta roskasta (tai mikä mahtaakaan olla, vaaraton tuo on) tai samentumasta. Tuo lienee ihan normaalia, jos noita satunnaisesti näkee.
Joo, kun vaan pelkästään näkis, mutta kun tuntuu kans.
Ei silti... Ei se pelota. Tuntuu vaan huomionhakuiselta harmaalta. Ehkä se on mun kissa joka katos v.1993. Tai siis sen henki.
Ja se on ollut poissa muutaman päivän. Mihin se meni? Tuleeko se takaisin. Totuin siihen kun se seuras pari viikkoo.
Tonne kai:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000216&posting=22000000026874809
Se on kissankokoinen ja puskee kuin kissa.
Käske sitä häipymään valon ja rakkauden nimeen ja pyydä valon apua. Niin se lähtee.
Ja kun haluatte näitä apureita itsellenne, muistakaa pyytää niitä, jotka ovat valosta.
Paljon olen nähnyt "pahaa" naamioituvan hyväksi, ja vielä vakuuttavasti, mutta yhdenkään hyvän en ole nähnyt naamioituvan pahaksi.
Hyvä ei tule kutsumatta, sen sijaa paha tulee. Tämä on yleispätevä nyrkkisääntö.