tässähän se tulikin...
Onko 17 v hyvä ikä muuttamaan pois kotoa?
Tyttönen1990
142602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
edes suomea.
Onko 17 v hyvä ikä MUUTTAA pois kotoa?
Ja henkinen ikä se on joka ratkaisee, eikä fyysinen.
Muutin itse pois 15 vuotiaana....
itses elättää? vai ajattelitko, että vanhemmat omien kulujensa lisäksi maksaisi sun pikku-kotisi vuokran ? sähköt,veden,muut laskut,ruokakulut yms..
ite aikoinani olin 15 v. kun muutin asumaan vuokralle nykyisen aviopuolisoni kanssa. Tosin siittä on jo 17 vuotta aikaa, mutta ei se vuokra ollu silloin ongelma (3kk ennakko ja 1780 mk/kk,
59,5 m2). Asumislisän jälkeen maksettavaksi jäi vähän alle 300 mk/kk. Ainoa ongelma oli että ei saanut alaikäisenä vuokrattua kuin yksityiseltä asuntoja ja ne oli n. 200 mk kalliinpia kuin kaupungin asunnot.
Oikeaa ikää on vaikea mennä arvioimaan koska voi/pitää muuttaa kotoa, mutta eiköhän se siinä 17-19 v. Ole ihan sopiva.
Se riippuu ihan tyypistä.
Jotkut on toisia itsenäisempiä ja kypsempiä.
Itse oli 15 kun muutin kotoa pois, ja se oli minulle henk.koht hyvä ikä, ja suuri helpotus!
Itse muutin 'kotoa' pois 17 vuotiaana tai vaihdoin vanhemmalta toisen sohvalle ja 18 vuotiaana ostin ensmmäisen asunnon. Nyt 24 ja omakotitalossa perustustyöt menossa. Jos taloudellisesti pärjää niin miksi ei.
sitten palata vanhaan kotiisi...
se on aikamoinen riesa vanhemmille, kun
lapset ekan vastoinkäymisen (kesäheilasta eron) tullen palaavat vanhaan kotiinsa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
siinä saa olla erotuomarina ja psykologina ja sparraajana pitkälti kolmeenkymppiin, sano
En ole ollut ikinä tyytyväinen vanhempieni suhteeseen ja he riitelevät paljon mutta se että saan asua täällä tekemättä mitään töitä, omassa huoneessani ja minusta huolehditaan on sen arvoista että ei ole pienimpiäkään aikomuksia muutta pois kotoa ainakaan 3vuoteen (opiskelut kestävät 3v) ja 17 täytin juuri. Tuskimpa ne uloskaan heittävät. :D Minusta "itsenäisyys" on yliarvostettua ja liian kunnioitettua, minä en vain yksinkertaisesti välitä käydä töissä vain sen takia että en näkisi muiden naamoja kotiin tullessa. Eiköhän mullekkin lopulta niin käy että kämppä on tyhjä ku on tullu koettuu ero 5v seurustelusta/avioliitosta tjsp. Mutta pointtini oli että SOPIVAA IKÄ ON ??. Eli muutat sillon kun katsot sen työnteon olevan sen omanrauhan arvoista, Unohda se saatanan ikä.
Silloin kun olin 17, minulla oli samanlainen tilanne kuin sinulla. Vanhemmat välillä ottivat päähän eikä todellakaan ollut aina helppoa, mutta sanoivat että kotonani saan asua niin pitkään kuin itsestäni tuntuu hyvälle.
Tottakai otin siitä hyödyn irti, niinkuin kannattaa tehdä sinunkin, siis: kerätä elämän kokemusta kun ei itsellään ole niin suuri vastuu kaikesta, opiskella, harrastaa ja ehkä mahdollisesti tehdä myös niitä töitäkin (kun vielä on vapaa kotitöistä, lapsista, eläinten lenkityksistä, puolisosta... ym) kun aikaa vain itselle ja kavereille, sitten kun omaan asuntoon muutat ei ole enää samalla tavalla "vapaata," ymmärrät varmaan mitä tarkoitan!
Nauti ja elä täysillä kun olet nuori! Enhän minäkään vanha ole, -21 vuotias, ja nyt "vasta" muuttamassa omaan asuntoon!!! Tästä saa olla montaa mieltä ja monella ei varmaan ole mahdollisuutta eikä halua asua vanhempiensa kanssa näinkin pitkään, mutta mua ei kaduta! Tältä pohjalta on hyvä lähteä!
Olin 17 kun muutin kotoa ja mulle se oli hyvä ikä. Opintolainaa jouduin ottamaan opintotuen lisäksi, että pärjäsin ja satunnaisesti kotoakin avustettiin. Olin jo vuoden verran ostellut pikkuhiljaa astioita yms. omaan kotiin ja odotin malttamattomana että pääsen omaan rauhaani. Äidin kanssa ei varsinaisesti ollut mitään riitoja tms, mutta äiti oli vaan niin ärsyttävä ja v-mäinen, että oli pakko päästä pois sieltä. Kaksi naista saman katon alla ei vaan ole hyvä juttu. Puolen vuoden päästä se jo lähes vaati mua palaamaan kotiin, että olisi saanut asumistukea, kun otti eron miehestään ja talo jäi liian isoksi... No haloo, vähänkö itsekästä... Ei kyllä koskaan tullut mieleenkään takaisin mennä saati äitiä ikävä.
Ite muutin jo 15-vuotiaana pois kotoota. Nyt oon kohta 22 ja kivaa on ollu ja kokemusta on karttunut. Mutta aina kun käyn vanhempieni luona ja näen 19-vuotiaan siskoni, joka vielä tyytyväisenä ja huoletta saa asua kotona, niin kyllä hieman kaduttaa. Siis mitään valittamista elämässäni ei ole, mutta se vähä mitä oisin saanut elää perheeni kanssa, niin lopetin liian aikasin. Suhde tietenkin vanhempiin on nyt täysin erilainen. Neuvoni on, että älä muuta, ellei ole samaa kuin minulla, että ei vaan pystynyt asumaan saman katon alla alituisen riitelemisen takia. Muuten tuskin olisin muuttanut. Tsemppiä päätökseen!!
Taloudelliselta kannalta ei välttämättä hyvä idea elleivät vanhempasi ole valmiita maksamaan kulujasi, henkinen ikä on sitten toinen juttu. Olisi noloa muuttaa takaisin vanhempien luo kun tulisikin mammaa ikävä.
Asuin joskus solukämpässä 17-vuotiaan tytön kanssa jonka vanhemmat olivat investoineet isoja summia tyttärensä muuttoon mm. ostamalla kaikki mahdolliset huonekalut, astiat, pesukoneen, jne. Kuukauden kuluttua tytölle tuli niin kova koti-ikävä että piti muuttaa takaisin mamin luo, vanhemmat kävivät kiltisti roudaamassa pentunsa kamat pois kämpästä vaikka varmasti vitutti. xD
16-vuotiaana omilleni.. Kävin päivisin koulussa, iltaisin tein töitä ja myöhemmin sain opintotukea, hyvin pärjäsin, vanhemmilta ei rahaa ole ikinä herunut.. Tottakai välillä oli todella niukkaa,mutta kun töitä tekee, tulee sitä rahaakin. Ja pitää elää säästeliäästi, mitään biletyselämää ei tullut elettyä, mutta hauskaa voi pitää ilman rahaakin.. Mutta jos vanhempasi pystyvät sinut kotona pitää niin kannattaa olla ja vaikka säästää rahaa ihan oman asunnon ostoa varten, kaikilla kun sellaista mahdollisuutta ei ole..
jos olet tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta niin sitten.