Siis onko lesbot (tai naiset ylipäänsä) heikkoja vai tosi heikkoja? Ärsyttää, kun tälläkin palstalla saa paljon lukea siitä kun ollaan korvia myöten rakastuneita, mutta mitään ei olla valmiita tekemään yhteisen hyvän eteen.
Tietysti naisten väliset rakkaudet on usein riski osapuolten maineelle, mutta silti... pistää todella vihaksi prkl. Oma lehmä minulla tietysti on ojassa ja kunnolla, mutta vasta tätä palstaa lukiessani alan tajuta miten yleisestä ongelmasta onkaan kyse. Kysyisin vielä lopuksi, että onko täällä ketään jolla ei koskaan ole yksikään suhdeyritys kaatunut siihen kun jompikumpi osapuoli ei vaan ole uskaltanut?
Tietysti naisten väliset rakkaudet on usein riski osapuolten maineelle, mutta silti... pistää todella vihaksi prkl. Oma lehmä minulla tietysti on ojassa ja kunnolla, mutta vasta tätä palstaa lukiessani alan tajuta miten yleisestä ongelmasta onkaan kyse. Kysyisin vielä lopuksi, että onko täällä ketään jolla ei koskaan ole yksikään suhdeyritys kaatunut siihen kun jompikumpi osapuoli ei vaan ole uskaltanut?
Vastaukset 7
Vanhimmat
uskaltanut
Siihenkö kaatui suhde, kun et uskaltanut ystäväsi kanssa sänkyyn mennä? Vai mihin?
elämän siltä kantilta että kerran täällä vain ollaan. Minua ei kiehdo asetelma että kiikun vanhana sängynreunalla, yksin, koska en uskalla laittaa itseäni likoon. Eikä takkiinkaan ole tullu kuin joitain kertoja, ja niistäkin lähti mukaan paljon opittavaa. Mutta kyllä, siinä missä mies menee ja koittaa edes pokata, nainen katselee ja käy mielessään suhteen läpi ensitreffeistä katkeraan loppuun saakka. Tekemättä elettäkään siis.
"nainen katselee ja käy mielessään suhteen läpi ensitreffeistä katkeraan loppuun saakka."
ihan niinkuin miehellä jolla hajosi autosta rengas.mies lähti käveleen lähimpään taloon lainatakseen tunkkia.kilometrejä taivallettuaan metsätiellä ukko oli ehtiny käydä mielessään koko keskustelun ja päätyny siihe,ettei koko tunkkia hänelle varmaan ikinä koskaa lopulta lainatakkaan.ukko pääsi vihdoin ensimmäisen talon pihalle, mutta oli jo niin raivona ja varmana ettei apuu tule talosta.ukko huutamaan ja räyhäämään pihalla mielipuolen lailla.kivittipä talosta ikkunatki rikki ja huusi, että pitäkää perk***t tunkkinne!!!
tarinan opetus???
ei siis kannata kelailla asioita vaan toimia! =) itse sanoin eräälle ihanalle naiselle, että olen ihastunut suhun, otin naista kädestä kiinni ja vein tanssilattialle. nyt seurusteltu vuosi. itseni, rakkaani ja suhteemme toimimisen vuoksi kerroin myös kavereilleni ja vanhemmilleni. kaverit olivat innoissaan, vanhemmat eivät. mutta onpahan uskallettu.
Yksi suhde on kaatunut uskalluksen puutteeseen. Ajattelin aina, että olisin rohkeampi, kun seuraavan kerran näkisin hänet. Sitten tuli se kerta, joka jäi viimeiseksi. Luulin, että olisin oppinut jotain siitä, mutta olen myöhemminkin törmännyt samaan ongelmaan.
Pelkään eniten, että toinen ei sittenkään tunne samalla tavalla kuin itse tunnen, joten en uskalla tehdä mitään. Olisi parempi vain uskaltaa, vaikka se ei johtaisikaan mihinkään suureen mieluummin kuin jäädä ikuiseen epävarmuuteen siitä olisiko rohkeampi asenne voinut muuttaa asioita.
Jännitys iskee siinä vaiheessa kun se toinen on oikeasti siinä vieressä eikä vain niissä vaaleanpunaisissa haaveissani, joissa kaikki on yksinkertaista. Mietin, että pitääkö hän minun läheisyydestäni, saanko istua näin lähellä tai saanko koskettaa. Vaikka minulla olisikin ehkä jo lupa. Etäisyys on turvallista ja se mikä ei pääse liian lähelle ei voi satuttaa liikaa.
Sä tarkoitit ehkä jotain toista tilannetta kuin minä.. Jos tarkoitit sitä, että uskaltaa olla avoimesti ja julkisesti toisen kanssa yhdessä, niin se ei ole tuottanut mulle ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Lähinnä vain tuo luottamus toiseen ja tulkintaan...
jäin minäkin kiinni..ei yhtään nappaa yhden yön keikat ja sitä se olisi ollutkin...hän niin kaukaa..:(