Hei!
En tiedä monellako on sama tai vastaava ongelma, tarvitsen paljon hyviä neuvoja...
Minulla on kaksi lasta, molemmat tyttöjä, vanhempi on 05/99 ja nuorempi 08/02. Tämä pian nelivuotias pikkuneiti on aina ollut hidas pukemaan, ja nyt siitä on tullut ongelma.
Neiti osaa pukea itse, mutta ensimmäinen ongelma on aamulla, kun pitää ottaa yöpuku pois ja laittaa päivävaatteet päälle. Tyttö sanoo vain joo ja jatkaa touhujaan. Joskus auttaa jos kysyn puetko itse vai pukeeko äiti, niin silloin hän valitsee jomman kumman vaihtoehdon ja vaatteet saadaan vaihdettua. Uloslähtiessä on taas sama ongelma edessä. Yleensä on joku leikki kesken tai neiti saattaa seisoa eteisessä ja vaikka laulella, eikä tee elettäkään pukeakseen. Kaikki kehotukset, pyynnöt, käskyt ja uhkaukset on turhia. Mitään ei tapahdu.
Itse olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, ettei pinna kestä ja jos lapsi sitten tunnin päästä pyytää minua pukemaan hänet vaikka on luvannut aluksi itse pukea, olen jääräpää enkä pue häntä.
Joskus pukemiseen tarvitaan kaksi aikuista, toinen pitää kiinni ja toinen pukee.
Toisinaan laitan sitten vain vauvan ulos vaunuihin nukkumaan ja olen itse isomman kanssa sisällä, jos pukeminen menee riitelyksi.
Olen kokeillut kaikenlaisia houkuttimia, yrittänyt kertoa miten kivaa meillä olisi ulkona, mitä kaikkea siellä tehtäisiin.
Luulen että tämä on sitä mustasukkaisuutta pikkusiskosta, koska muulla tavoin mustasukkaisuutta ei ilmene, pikemminkin päinvastoin, isompi on aina mukana hoitotouhuissa ja hoivaa ja huolehtii pikkusiskostaan. Vauvan tuloon hän suhtautui muuten loistavasti, haluaa pitää pikkusiskoa sylissä ja suukottelee ja leikkii sen kanssa.
Isoin ongelma on se että omat hermot ei riitä. En ole väkivaltainen lapsilleni. Lähinnä tämä en pue saa minussa aikaan reaktion, että puethan, en auta sinua. Siinä sitten ollaan napit vastakkain ja jääräpäisyydellä ei ole loppua kummankaan kohdalla.
Ideoita?
En tiedä monellako on sama tai vastaava ongelma, tarvitsen paljon hyviä neuvoja...
Minulla on kaksi lasta, molemmat tyttöjä, vanhempi on 05/99 ja nuorempi 08/02. Tämä pian nelivuotias pikkuneiti on aina ollut hidas pukemaan, ja nyt siitä on tullut ongelma.
Neiti osaa pukea itse, mutta ensimmäinen ongelma on aamulla, kun pitää ottaa yöpuku pois ja laittaa päivävaatteet päälle. Tyttö sanoo vain joo ja jatkaa touhujaan. Joskus auttaa jos kysyn puetko itse vai pukeeko äiti, niin silloin hän valitsee jomman kumman vaihtoehdon ja vaatteet saadaan vaihdettua. Uloslähtiessä on taas sama ongelma edessä. Yleensä on joku leikki kesken tai neiti saattaa seisoa eteisessä ja vaikka laulella, eikä tee elettäkään pukeakseen. Kaikki kehotukset, pyynnöt, käskyt ja uhkaukset on turhia. Mitään ei tapahdu.
Itse olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, ettei pinna kestä ja jos lapsi sitten tunnin päästä pyytää minua pukemaan hänet vaikka on luvannut aluksi itse pukea, olen jääräpää enkä pue häntä.
Joskus pukemiseen tarvitaan kaksi aikuista, toinen pitää kiinni ja toinen pukee.
Toisinaan laitan sitten vain vauvan ulos vaunuihin nukkumaan ja olen itse isomman kanssa sisällä, jos pukeminen menee riitelyksi.
Olen kokeillut kaikenlaisia houkuttimia, yrittänyt kertoa miten kivaa meillä olisi ulkona, mitä kaikkea siellä tehtäisiin.
Luulen että tämä on sitä mustasukkaisuutta pikkusiskosta, koska muulla tavoin mustasukkaisuutta ei ilmene, pikemminkin päinvastoin, isompi on aina mukana hoitotouhuissa ja hoivaa ja huolehtii pikkusiskostaan. Vauvan tuloon hän suhtautui muuten loistavasti, haluaa pitää pikkusiskoa sylissä ja suukottelee ja leikkii sen kanssa.
Isoin ongelma on se että omat hermot ei riitä. En ole väkivaltainen lapsilleni. Lähinnä tämä en pue saa minussa aikaan reaktion, että puethan, en auta sinua. Siinä sitten ollaan napit vastakkain ja jääräpäisyydellä ei ole loppua kummankaan kohdalla.
Ideoita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tehdä siitä pukeutumisesta leikin? ehkä hän ei osaa vielä ajatella niin pitkälle, että jos lopetan tämän mukavan leikin niin kohta voi olla vielä hauskempaa.. jos se mukavampi juttu pitäisi olla tiedossa heti, ilman tylsää välivaihetta josta tulee kuitenkin äiti kiukkuiseksi.
muista, että lapsi ei välttämättä enää tunnin päästä osaa yhdistää sinun kiukuttelua omaansa, eikä välttämättä edes ymmärrä, miksi et pue. tunnissa ehtii tapahtua paljon.
minusta tuo ei oikein kuulosta mustasukkaisuudelta.. oletko ulos mennessä yrittänyt vedota hänen hoivaviettiinsä: vauvalle tulee kamalan kuuma ja iso itku, jos joutuu sinua odottamaan tai vauvalle tulee paha mieli, jos emme menekään ulos leikkimään.
onneksi kohta tulee kesä, eikä ulosmennessä tarvitse pukeutua. jospa te molemmat viimeistän kesällä voitte unohtaa koko jutun ja aloittaa syksyllä puhtaalta pöydältä.
lykkyä tykö!
kyllä sitä leikin varjollakin on yritetty mutta ei auta.. Ja se, että neiti ei ymmärtäisi tunnin päästä enään ei tässä tapauksessa päde koska siinä tunnissa ei tule sellaista taukoa etteikö koko ajan olisi patistamista siihen pukemiseen. Olen myös kokeillut sitä hoivaviettiäkin eli pikkusiskolle tulee kuuma yms. Mutta mikään ei auta, ongelma on todellinen.
Kiitos kuitenkin, että vastasit oman näkökantasi, oikeasti jo sekin tuntuu hyvältä että joku ottaa ongelmani tosissaan..:)
Kesä voi olla ainut pelastus..:)
jaksaa kesään, en muutakaan keksi. onnitella täytyy sinua, itse vastaavassa tilanteessa huutaisin pääpunaisena...
Minulla oli joskus samoja ongelmia. Kahdella lapsella on ollut pukeutumisongelmia. En oikeastaan muista miten ongelma ratkesi, mutta olin siinä onnellisessa asemassa, että mieheni teki silloin kotona töitä ja jos lapsi ei saanut vaatteita päälleen, hän sai jäädä kotiin. Toisen kanssa ongelma oli hitaus, mutta onneksi oli aikaa odottaa. Mutta olihan ne pukeutumishetket äärimmäisen rasittavia.
Nyt he ovat jo aikuisia ja aika on kullannut nuokin muistot.
Joo, eilen oli hyvä päivä, vaatteet meni ihan hujauksessa päälle, tänään tuli taas heti aamulla kiukku siitä kun sanoin että ota yöpuku pois ja sitä kiukkua kesti sitten 1,5 tuntia.
Puhuttiin lapsen kanssa yhdessä pitkään ja hän omien sanojensa mukaan ymmärtää tilanteen, saa nähdä kuinka pitkään hän taas muistaa asian.
Tyttö on yhdistänyt asian niin, että pukemisesta tulee paha mieli, täytyy vain siis yrittää päivä kerrallaan ja pukemistilanne kerrallaan jaksaa eteenpäin.
Onneksi pikkusisko on vielä niin pieni, että pukeminen onnistuu vaikkei hän siitä erityisemmin pidäkkään. Saa nähdä mitä se hänen kanssaan on sitten parin vuoden päästä... *huokaus*
Onneksi tämä tilanne on varmaan silloin jo vanhemman tytön kanssa ohi, ettei ole kahta kiukkupussia yhtaikaa... :)
Kuulepa! Älä kysy pukeeko hän itse vai puetko sinä vaan sanot, että nyt mennään ulos, otat vaatteet esille ja puet lapsesi. Näin lapsi saa käsityksen, että sinä olet "pomo" ja äiti, eikä lapsen halujen mukaan pompoteltava "joku, jota ei tarvitse totella". Näin lapsesi oppii, että ei kannata venkuroida vastaan. Ajan mittaan, kun tilanne on helpottanut, lapsi pukee kyllä sitten taas itse.
Sinänsä jämäkkä neuvo mutta ei onnistu aina, ei toimi kaikkien lasten kohdalla. Omani temppuilivat vastaan joka aamu, syystä yksinkertaisesta että inhosivat hoitopaikkaa eli perhepäivähoitajaa jonne heidät jouduin jättämään kun en tajunnut työttömäksi heittäytyä - lapset saivat sitten myöhemmin kivan hoitopaikan ja aamupukemisongelmat väistyivät.
Onneksi siinä välissä sairastuin ja sitä kautta sain meille silloin tällöin kodinhoitajan työpäiväni ajaksi. Olin kaksivuorotyössä, aikaiset herätykset ja toisaalta myöhäiset nukkumaanmenot. Ja auto jäätyi hankeen ja bussilinjoja oikeaan aikaan, oikeaan suuntaan, ei siellä pikkukaupungissa ollut.
Kävelymatka kuitenkin n. 5 km hoitopaikkaan.
Varsin isot lapset kieltäytyivät pukemasta. Huusivat kun olisi päätä leikattu.Makasivat eteisen lattialla mytyssä. Kun toisen sain puettua ja aloitin toista, ensimmäinen alkoi nakella vaatteita päältään pois.
Koska tiesin mistä tämä johtuu, en voinut alkaa "pomottelemaan", se olisi vain pahentanut tilannetta. Tätä "minä olen aikuinen ja minä määrään miten meillä toimitaan"-mentaliteettia oli hoitotädin toimesta riittämiin jokaisessa tilanteessa.
Alasti ei lasten tarvinnut mennä talvipakkaseen. Hiki otsassa taistelin vaatteet päälle. En jaksanut edes karjua tai suuttua kun tiesin mistä johtuu ja oli melkoisen huono omatunto..
Loistava neuvo, mutta sitäkin on kokeiltu... huonolla menestyksellä. Sitä mukaa kun puen vaatteita, lapsi riisuu...
Mitä enemmän vastustan häntä eli mitä tarmokkaammin siis yritän pukea, sitä enemmin hän pistää hanttiin. Sitten tulee kaikille paha mieli ja tähänhän on jo päästy, että pukemisen ajatteleminen saa sekä äidillä että tyttärellä aikaan pelkkää pahaa mieltä ja negatiivisia ajatuksia.
Lapsi ei siis tykkää pukea eikä halua pukea, koska pukemistilanteeseen liittyy pakottamista, riitaa, kiukkuinen äiti jne...
Ongelma varmaan ratkeaisi, jos saisi jotenkin jollakin keinolla pukemisen jälleen miellyttäväksi. Vai mitä luulette?
on välillä (lue lähes aina) neljävuotiaan kanssa sama juttu. pienempi sisarus 2 vuotta pukee itsensä nopeasti ja ilman apua, mutta nelviuotisen kanssa menee tappeluksi, vaatteet on väärinpäin (itse kun ottaa pois, ne jää nurin) ei osaa ite niitä kääntää..alkaa kiukut ja huudot..todella rasittavaa.
täytyy aina tunti ennen lähtemistä alkaa kehoittamaan..ja yleensä ei riitä, aina menee huudoksi
miepä keksin sen, että jotta saan sen pukemaan, alan laskea... (yleensä tehoaa kaikkeen muuhunkin) 1...2... ei tarvihe enempää..en tiedä mistä se taika tuos on, mutta tähän poikaan se tehos..
mutta silti ootan kesää minäkin :o))
voimia sinne, toisaalta ei leikkiminenkään ole kivaa, jos sitä täytyy yhen pukemisen takia tehdä useita tunteja ja kertoja päivässä.
miu piti välil mennä ulos etten ois lyöny poikaa, niin kireellä oli pinna..siitäkös se yltyi vielä..poika tuli oven väliin huutamaan..
ihana olla äiti ;o))