Heippa...
kysyisin ihan uteliaisuuttani, että miksi te menette uusioperheeseen, jos ette pysty siinä elämään. kai te sen tajuatte, että jos esim. miehellänne on lapsia, jotka asuvat äidillään, niin voi tulla tilanne, että miehenne joutuvat ottamaan lapset itselleen (esim. äidin kuolema, sairaus jne..)
Meillä uusi/suurperhe ja kummallakin lapsia asuu samassa perheessä, yhteisiä ei ole. Ei meillä eritellä sinun ja minun lapset.
Nykyinen miheni vie minun lapsia harrastuksiin, kouluun tai lääkäriin, jos en itse pääse. ja päinvastoin... vien huomenna hänen tyttärensä parturiin ja poikansa illalla ostamaan kevätjuhla vaatteita.
Mieheni tekee usein töitä toisessa kaupungissa ja hoidan ihan samoin hänenkin lapsensa, kuten omani..ei ole koskaa ollut edes ongelma, ei ole tarvinnut asiasta edes erikseen keskustella.
ELI MIKSI OLETTE VALMIIT MENEMÄÄN UUSIPERHEESEEN TAI YHTEEN IHMISEN KANSSA, JOLLA LAPSIA, JOS ETTE OSAA OTTAA VASTUUTA TILANTEESTA...
KYLLÄ NIITÄ LAPSETTOMIAKIN KUMPPANEITA LÖYTYY...
kysyisin ihan uteliaisuuttani, että miksi te menette uusioperheeseen, jos ette pysty siinä elämään. kai te sen tajuatte, että jos esim. miehellänne on lapsia, jotka asuvat äidillään, niin voi tulla tilanne, että miehenne joutuvat ottamaan lapset itselleen (esim. äidin kuolema, sairaus jne..)
Meillä uusi/suurperhe ja kummallakin lapsia asuu samassa perheessä, yhteisiä ei ole. Ei meillä eritellä sinun ja minun lapset.
Nykyinen miheni vie minun lapsia harrastuksiin, kouluun tai lääkäriin, jos en itse pääse. ja päinvastoin... vien huomenna hänen tyttärensä parturiin ja poikansa illalla ostamaan kevätjuhla vaatteita.
Mieheni tekee usein töitä toisessa kaupungissa ja hoidan ihan samoin hänenkin lapsensa, kuten omani..ei ole koskaa ollut edes ongelma, ei ole tarvinnut asiasta edes erikseen keskustella.
ELI MIKSI OLETTE VALMIIT MENEMÄÄN UUSIPERHEESEEN TAI YHTEEN IHMISEN KANSSA, JOLLA LAPSIA, JOS ETTE OSAA OTTAA VASTUUTA TILANTEESTA...
KYLLÄ NIITÄ LAPSETTOMIAKIN KUMPPANEITA LÖYTYY...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet onnekas, kypsä ja vastuuntuntoinen nainen kun koet tuon kuviosi noin hyväksi ja helpoksi, hienoa kuulla että joskus noinkin.. ;)
Itse olen 27 vee ja "mulla" 10 vee tytärpuoli joka on meillä joka toinen vkonloppu. Harvoin käy, mutta tiukkaa tekee silti.. Kaikin puolin mukava tyttö ym. mutta silti vaivaa aika ajoin katkeruus ja mustasukkaisuus.
Lähdin tähän kuvioon 24 vuotiaana ja jos oisin tiennyt mitä elämä "lapsellisen" miehen kanssa on, olisin jättänyt tämän suhteen väliin. Miestä rakastan kuitenkin hurjasti ja meillä niin hieno ja ainutlaatuinen suhde, joten en sen vuoksi viitsisi kovin helpolla luovuttaa..
Suhteen alussa ei mulla tytärtä kohtaan ollutkaan mitään suhtautumisongelmia, enkä niistä osannut aavistaakaan mitään.. nuori, naiivi ja tyhmä.. ; Luulin että kaikki on ihanaa ja helppoa..
Olen kuitenkin ajatellut niin, että kun olen aina uskonut siihen että kaikellä on tarkoituksensa, niin miksei tälläkin. Tämä lapsen olemassa olo opettaa mulle vastuuta ja kypsyyttä, jota tarvitsen elämässäni. Olen kärsinyt koko elämäni ns. "prinsessa syndroomasta" ja tämä kuvio on siltä kantilkta katsottuna hyvä koulu mulle.. ;)
Ja kunhan tästä kasvan ja kypsyn, ja hankimme yhtesiä lapsia, niin onhan mun lapsille sitten isosisko.
Näin tällaisia mietteitä.
meilläkään niin kovin helppoa ole ollut alkuunsa. mieheni vanhin oli silloin murkkuiän kynnyksellä olava neiti ja otin muutaman kerran yhteen aikas rajusti hänen kanssaan.
en tiedä..kaipa sekin olisi ollut samanlaista, jos olisi ollut oma lapsi kyseessä..en silloinkaan niin eritellyt, että kenen muksulle melskaan..heh.
silläkin voipi olla jotain vaikutusta, että olen suurimman osan lapsuuttani asunut äitini, veljeni ja isäpuoleni kanssa uusioperheessä, eli tottunut sellseen, koska isäpuoleni oli ihan ok tyyppi ja kaikki sujui kivasti.
sinun pitää se muistaa, minkä monet äitipuolet tekevät..ÄLÄ KOSKAAN YRITÄ EROTTAA MIESTÄSI JA LASTAAN, VAIKKET ITSE JAKSA KOKO JUTTUA. lapsi on kuitenkin miehellesi hänen lapsensa ja sinä vain kumppani, jonka voi vaihtaa tms....älä loukkaannu, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.
lukenut vaan liikaa, että uudet puolisot tuhoaa vanhemman ja lapsen välit tahallaan..
ei aina ole niin mustavalkoinen!! on tilanteita jossa esim.se ex puoliso kieltää miehen puolisoa hoitamasta etälasta, ja on olemassa niitä hankalia exiä (myös nyksiä) jotka ovat yksi ongelma uusperheissä, ei ne lapset!
itse nyksänä ja exänä vastaan että minulla ei ole mitään muuta ongelmaa uusperheessäni, kun miehen ex puoliso, joka itse myöntää olevansa katkera (ei edes miehen lapsia päästänyt häihimme) ja on luvannut hautaan saakka tehdä omalta osaltaan elämästämme helvetin,mies saa maksaa siitä että eron myötä ei jäänyt tuleen makaamaan!
itse olen elänyt jo vuosia, kärsinyt paljon, samoin mieheni sekä lapset(etä sekä yhteiset), ei tullut mieleen mieheeni rakastuessa että kun on lapsia aiemmasta liitosta,että se olisi syy exänsä käytökseen!
ja lueskelin myös täältä tilanteessa jossa ydinperhe muuttuikin uusperheeksi kun mies sai kuulla olevansa isä,joten tuossakaan tilanteessa todellakaan ei aina voi puhua valinnoista, siinäkin tapauksessa nainen rakastui vapaaseen lapsettomaan mieheen, mutta näin se elämä vie, aina ei voi vaan perustella että "oma moka kun valitsin mitä valitsin".
ja tuota ilmaisua hieman jäin miettimään "miksi menette uusioperheeseen",eihän siihen mennä (kauppaan mennään), semmoinenhan perustetaan YHDESSÄ kun sitoudutaan elämään yhetsistä elämää, eli eiköhän siinä jokainen tee tietoisen valinnan, ja ei se tarkoita että puolison lapsia tarvitsisi rakastaa kuin omia,tai ottaa heistä vastuu vanhempien lailla, kyllä se päävastuu aina ja edelleen on niillä biologisilla vanhemmilla.
voisin esittää myös kysymyksen "miksi uusioperheitä joidenkin exien mielestä ei saisi rakentaa?tai ainakaan mies?"
kun peräänkuulutetaan etävanhemman ja etälapsen KAHDENkeskeistä laatuaikaa, ja siinä on sitten uudet puolisot ja yhteiset lapset vaan tiellä! ja hirvein useinhan täällä lukee ettei uusilla puolisoilla ole mitään oikeutta puuttua etälasten elämään,kasvatukseen, ei mihinkään, ja kuitenkin pitäisi sitä uusioperhettä elää näiden vaatimusten keskellä!
minä kyllä OLIN valmis ottamaan vastuun tilanteesta ja uusioperheestämme, mutta miehen exällä oli toinen ratkaisu, minä en saa puuttua lapsen elämään millään tavoin,kunnioitan hänen päätöstään, ja toimin näin, ikävä kyllä lapsen kannalta, kun vein yhteisemme sirkukseen ei etälapset saaneet lupaa lähteä mukaan, kun MINÄ vein, ja toisaalta taas mieheni olisi pitänyt erikseen viedä nämä etälapset ilman yhteisiä ettei tule paha mieli.No se tuli kaikesta huolimatta, KAIKILLE lapsille, kun osa ei päässyt mukaan, osa pääsi, ja ne jotka pääsi surivat myös sitä kun sisarrukset eivät päässeet!
eli moensti se syy ei ole vain pelkästään siinä isä tai äitipuolessa, vaan soppaa on hämmentämässä myös ne exät (ja nyksätkin).
alkuun meilläkin oli aikas paha tilanne exien kanssa, mutta nyt tilanne on ihan toinen. Minä tulen mieheni exän kanssa hyvin toimeen ja itseasiassa me kahden hoidetaan paljon heidän lapsiaan koskevia juttuja.
eielnkin hän soitti ja kyseli, että mihinkäs junaan lapset laitan ja koska, kun lapsipuoleni lähtee äitilleen, kun koulut loppuu. siinä sitten turistiin muutenkin lasten asioita varmaan puolisen tuntia...
saan luultavasti olla sitten onnellinen meidän tilanteesta, että meillä ei lapsia erotella ja tullaan molemmat exien kanssa toimeen (vaikka mun exä onkin sitten eritavalla idiootti)...
jonkun kanssa yhteen mennessään varmasti voi tietää, onko suhteella tulevaisuutta? Jos jokainen suhde kestäisi kuolemaan saakka, ei sinullekaan olisi eroa tullut. Ei elämä mene minkään etukäteen päätettävän kaavan mukaan, vaan voi tulla erilaisia mutkia matkaan. Vasta ajan myötä näkee, sujuuko. Ja mitä useampi kokki, sitä hankalampi soppa (exät, yht. lapset, uddet ja ent. sukulaiset, jne.). On eri asia HALUTA tai SAADA ottaa vastuuta.
ollutkaan mistään etukäteen tietämisestä uudessa suhteessa, vaan siitä, millaista arkea kenenkin uusioperheessä eletään....
samoin voidaan kysyä :
Miksi otat puolison joka on reissuhommissa?
Miksi otat puolison joka on eri kulttuurista?
Miksi otat puolison jolla ei ole kokemusta lapsista? JNE.
Minusta nämä tämmöiset kysymykset ovat täysin turhia.
Eikö tällä palstalla jaeta kokemuksia ja haeta vertaistukea näihin asioihin?
Nämä tämmöiset "Mitäs menit.." -kommentit voi jättää omaan arvoonsa.
vastausta löytyä! Nämä uusnaiset taitaa olla niin katkeria miehen menneisyydestä, lapsista ja ex vaimosta, perheestä, jota heillä ei ole ollut, että eivät osaa ymmärtää, että miehelle lapset ovat ykkösasia, ja sekös kiukuttaa ja suututtaa. Onhan se vaikee ymmärtää, ettei ole ykkönen miehen elämässä, siksi ensitöikseen hän alkaakin katkeruudessaan etäännyttämään ja lopulta poistamaan perhettä miehen elämästä. Vaikea on lapsettoman ymmärtää, että jollain on elämässään muutakin kuin uusi nainen.
Mutta sehän se varmaan onkin, että kiusa se on pienikin kiusa. Katkeruudesta se johtuu, muuta en osaa sanoa.
sinähän vasta katkeralta kuulostat, miksi?
...ainakin minulle ja miehelleni. ME olemme perhe, johon ex-vaimo ei todellakaan kuulu. Lapset edellisestä avioliitosta tietysti kuuluvat, mutta prioriteettina on, että meidän parisuhteemme toimii - silloin sujuu mukavasti kaikki muukin.
suurin virhe mitä nainen voi tehdä, niin se, että yrittää vieroittaa isää pois lapsestaan vain siksi, ettei itse halua lasta maisemiin....kyllä se lapsi on omalle vanhemmalle paljon tärkeämpi, kuin joku uusi puoliso...
kyse siitä, että exä kuuluu perheeseen, vaan lapset. ja kyllä voin sanoa, että kyllä meidän perheeseen aina muutaman osan exätkin kuuluu, koska meidän kummankin lapsilla on elää myös toisten vanhempien kanssa.
eilenkin soitin omalle exälle ja sovittiin seuraavasta kerrasta, koska pojat hälle menevät. n. tunnin kuluttua soitti mieheni exä, että mihin junaan heidän lapsensa laitan lauantaina, kun koulujen päättäjäiset loppuu...
kuulu eikä halua kuulua miehen ja naikkosten elämään millään lailla. Isän elämään kyllä varmaan haluisi, mutta ei niin että naikkoset olisivat mukana. Ja kun ei kuulu niin ne naikkonen on painostanut ex mieheni jättämään myös lapset, ettei saa yksinään tavata. Pelkää että ottaisin ukon takasin, no en mä nyt niin hullu ole.
Teit toisen kanssa lapsia, jos aioit erota??
Tyhmä kysellä muilta tuollaista... Eihän koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.. Aluksi voi tuntua ihan hyvältäkin, mutta pidemmän päälle se eläminen toisten tekemien lasten kanssa ei oikein wörki... huono homma, ei voi suositella.
Mutta pointtina se kysymyksesi, miksi olet mennyt yhteen ihmisen kanssa kenellä on lapsia.. Ja siihen vastaus, miksi olet itse tehnyt niitä ja eronnut.
Älytöntä kysellä moisia kuten joku jo ketjussa ylempänä kirjoitti.
miksi ottaa eronnut mies jolla lapsia, jos niitä ei hyväkst? tällä taeinalla ei ole hyvää loppua, koska lapset menee aina uuden suhteen edelle.
kun siinä uudessakin suhteessa on mahdollisuus thdä lapsia, niin kuinka voit edes sanoa tai joku ajatella että ne "entisen liiton" lapset on vanhemmalleen jotenkin tärkeempiä kun nykyisen suhteen? vai onkos sitten sillä exälläkin näin,hankitaan myös siellä uuden kanssa jälkipolvee,mutta kyllä ne ex miehen kanssa tehdyt on vaan arvokkaampia ja ykkösiä!
onneksi meillä miehelle sekä entisen liiton sekä meidän yhteiset on ihan yhtä tärkeitä kaikki, ja samalla viivalla,ja minäkin kuulun ykkösiin =)
eli kyllä se vaan niin menee että perheessä kaikki on tärkeitä ja ykkösiä, silloin homma toimii!!=)
ja minä en myöskään tuntenut suhteemme alussa että mikään olisi mennyt minkään edelle, siksi meillä varmasyti on hyvä liitto,sekä toimiva hyvä uusioperhe, jopa exiä myöden =)
olen olin lasteni isän kanssa naimisissa, niin en koskaan ajatellut suhteen aikana eroavani. tein lapsia ihan sillä mielellä exäni kanssa, että rakastin hänta ja olin kyll ihan ajatuksena olla hänen kanssaan lopun ikääni...
# Mutta pointtina se kysymyksesi, miksi olet mennyt yhteen ihmisen kanssa kenellä on lapsia. # En ymmärrä kysymystäsi...en ole valittanut, etten tykkää asua uusioperheessä tai vastaavaa...
Rakastuin eron jälkeen mieheen, jolla oli kolme lasta. Kyllä siinä vaiheessa tietysti kumpikin mietittiin aikas vakavasti, pitkään ja harkiten, mutta kun rakastaa, niin rakastaa...
OLIKO VIESTISI MUUTEN AIVAN VARMASTI TARKOITETTU MINULLE...oli vaan sellasia kysymyksi..en koskaan ole puhunut odottavan eroa tai kärsiväni mieheni lapsista...
Sen kun voisi aina päättää keneen menee rakastumaan/ihastumaan.
Vanhemman ja lapsen väliin ei voi mennä. Ja sitten kun jäät aina toiselle sijalle kaikessa ihmisen kanssa jonka kanssa haluaisit enemmän, niin se vasta ottaa tunnon päälle... Ei kait sitten auta muu kuin lähteä kävelemään tilanteesta ennen kuin uppoaa siihen syvemmälle...
Onhan niitä olemassa ihmisiä joilla ei ole lapsia, mutta tuskin ne niin ainutlaatuisia on kuin se johon on kerran mennyt ihastumaan/rakastumaan... Niin, että siitä vain uutta katsomaan...
Ja samalla tavalla sinkkukin voi korvata kumppaninsa kuin se perheellinenkin... Eli kyllä ne on molemmat vaihdettavissa... Se ei vaan aina tunnu niin kovin hyvältä... Tunteilleen kun ei vaan voi mitään...