Koko kevään ollaan odotettu sitä ja nyt kun se lähestyy peruskoulun loppuminen niin alkaa tulla muistot mieleen ja ikävä :( Koulua oon vaihtanu useampaan otteeseen ja oon ollu hiukan "eristäytyny" porukasta ja kaikilla on ihania muistoja yläaste ja ala-aste ajoilta joita mulla ei välttämättä ole ku en riparillakaan ollu.
Sitte mun muutama kaveri lähtee toisiin lukioihin ja mäki ihan toiselle paikkakunnalle. Hain ensin samaan ku hyvä kaverini mutta mun taloudellinen tilanne ei sallis toiseen paikkaan muutttoa. Olen ainoa tästä koulusta joka menee nyt sitten tähän lukioon johon minä menen. Ja linja-autolla alkaa ramppaaminen eessun taassun joka päivä. Kuinka mä jaksan sellasta. Pelottaa ja jännittää. Yksin sinne ja miten mä saan ystäviä. Olen ruma ja minua vältellään usein vaikka olen hyvien ystävieni mielestä parasta mitä voi ihmisestä odottaa. En tiedä kuinka saan rikottua ennakkoluulot. Entä jos kaikki romahtaa päälle? Ainevalinnat ja muut.
Voiku koulu ei loppuis. Mulla on vaan sellanen haikee olo ku kaikki loppuu ja jokainen lähtee vähän eri teille.
Sitte mun muutama kaveri lähtee toisiin lukioihin ja mäki ihan toiselle paikkakunnalle. Hain ensin samaan ku hyvä kaverini mutta mun taloudellinen tilanne ei sallis toiseen paikkaan muutttoa. Olen ainoa tästä koulusta joka menee nyt sitten tähän lukioon johon minä menen. Ja linja-autolla alkaa ramppaaminen eessun taassun joka päivä. Kuinka mä jaksan sellasta. Pelottaa ja jännittää. Yksin sinne ja miten mä saan ystäviä. Olen ruma ja minua vältellään usein vaikka olen hyvien ystävieni mielestä parasta mitä voi ihmisestä odottaa. En tiedä kuinka saan rikottua ennakkoluulot. Entä jos kaikki romahtaa päälle? Ainevalinnat ja muut.
Voiku koulu ei loppuis. Mulla on vaan sellanen haikee olo ku kaikki loppuu ja jokainen lähtee vähän eri teille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä mekin ollaan laskettu, että enää neljä viikkoa peruskoulun loppumiseen. Nyt huomaakin, että enää neljä päivää peruskoulun loppumiseen.
Meidän pitäisi yrittää muistaa, että haikeus on merkki siitä, että on olleet hienot kolme vuotta. Minä pidän varmasti yhteyttä itselleni tärkeimpiin ihmisiin, mutta väistämättä näinä päivinä koulun käytävillä näkee monia ihania ihmisiä ehkä viimeistä kertaa.
Yritän kuitenkin ajatella positiivisia asioita tässä kaikessa ja olen tullut siihen lopputulokseen, että peruskoulun loppuminen on kuitenkin enemmän ihanaa kuin surullista.
Mullakin on tosi haikeeta, koska suuri osa ystävistäni menee eri oppilaitokseen (tai no on hakenu) kuin mä ja se tietty tarkottaa sitä et toisten näkeminen vähenee automaattisesti.. Senkin lisäks et mul on ollu aivan mahtava lv koko tän kolme vuot ni ei sil lukion ro:lla tuu olemaan helppoo mun kans (varsinkin kun nykyinen lv on opettanu mut kolmen vuoden aikana kiroilemaan opettajan naamaan :D) Mut oon vaan koittanu tsempata itteeni sillä et on aika siirtyy eteenpäin ja saatanhan mä ehkä nähdä lv:n jossain kaupassa tms sitten myöhemminkin. :)
Mutta huomenna viimeinen päivä koulussa. Lauantaina annetaan torkat. Säälittävää, yläaste on niin best.
Mullakin on ihan hirveen haikee olo ku ihana lv ja ihana luokka ollu yläasteen ajan. Ala-asteella ei ollut samanlaista tilannetta kiusaamisen takia. Tänään vika päivä yhdessä luokkani kaa
Olin nähnyt pienenä painajaisia muumeista ja muutenkin pelkäsin niitä sikana lapsena. Tossa viimeyönä muistot palasi takaisin mieleen unihalvauksen muodossa. Nimittäin ihan vitun iso valkoinen läjä istui mun päällä. Tämä läjä osottautuikin muumipeikoksi. Muumipeikko painoi niin paljon että en saanut henkeä enkä voinut pyytää häntä siirtymään. Tunne vaan koveni ja kunnes lopulta heräsin sänkyni oli hiestä märkä. Voin sanoa että vittu se muumipeikko oli vittumaine äijä. Ei enää kiitos koskaa.