Älkää kiirehtikö kihlausten kanssa

itsellä kihlasormus kimaltelee vasemmassa nimettömässä. itse et ilmeisesti vielä ole sielunkumppania löytänyt, mutta lupaan sinulle, että kun löydät sellainen, mielipiteesi ja ajatuksesi muuttuvat täysin.

kysymys sinulle: miten voit elää parisuhteessa jos ns. tiedät suhteen päättyvän eroon ? oletko yrittänyt ajatella positiivisesti suhteesta vai koko ajan pelkäät eroa ? mikäli alkaa kertyä useita lyhytaikaisia seurustelusuhteita vuodessa niin kannattaa miettiä, lähdetkö seurustelulinjalle liian aikaisin.

Kun kirjoitat: "eiks kihlautuminen ja naimisiinmeno ole vanhanaikaista tai tylsää vaan", pyydät muilta ihmisiltä siunausta omille mielipiteillesi, mutta jatkossa tyrmäät sen, miten monet, monet muut ympäri maailman ajattelevat.Luen kirjoituksestasi enemmän pettymystä suhteita kohtaan kuin mitään muuta.

Kihlaudu, älä kihlaudu, mene naimisiin, älä mene naimisiin, pidä muiden kantaa asiaan idioottimaisena tai kuinka vanhanaikaisena mielessäsi, mutta muista, että se, mikä SINULLE on tylsää/vanhanaikaista, whatever, on monelle muulle ainoa oikea tapa elää.

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa yli 40 vuotta eikä heidän katseitaan katsoessa tarvitse kysyä, että mitä he puolisoaan kohtaan tuntevat. Tunnen myös ihmisiä, jotka olisivat menneet yhtä lailla naimisiin rakkaansa kanssa, jos siihen ei olisi kuulunut minkäänlaista juhlaa tai sormuksia.

Ja jos menisit ja kysyisit keneltä vain heistä, että miten te voitte kuvitella elävänne onnellisena yhden ihmisen kanssa, olisit saanut vastaukseksi railakkaan naurun ja toteamuksen: ei siinä kuvitteluja tarvita, eletään vain.

Niin monet kompastuvat siihen, että luulevat kumppaninsa olevan sata prosenttisesti se, joka vastaa heidän onnestaan. Niin se ei ole; jokainen vastaa siitä itse, kumppani tuo siihen vain lisää rakastavia sävyjä. Monet myös luulevat, että kaiken pitää olla täydellistä ja antavat ensimmäisen pienen vastoinkäymisen kaataa kaiken. Todellisessa rakkaudessa kumpikin osaa antaa pienien virheiden olla, tukee, kannustaa, ymmärtää, kertoo avoimesti tunteistaan, ei pelkää rakastaa toista silloin kun hän vähiten sitä "ansaitsee".

Lopulta jokainen luo oman onnensa, myös omat parisuhteensa. Ne, jotka haluavat rakastavan parisuhteen ja avioliiton, sen he myöskin saavat.

Kyllä minä voin ja kuvittelenkin ja uskon eläväni tämän miehen kanssa lopun ikäni. Seitsemän vuotta takana, 67 toivottavasti edessä =) Kihloissa ollaan, eikä tosiaan tarvita siihen sormuksia. Vihkisormukset varmaan hankitaan ihan muodon vuoksi, mutta mennessä näkee.

Mistäänhän tässä elämässä ei voi olla varma, mutta suuresti ihmetyttää se, miten varmoja monet tuntuvat olevan siitä, ettei halki elämän kestävää rakkautta ole. Senhän voivat todistaa vain jo kuolleet, ja siihen saa aina perusteen "no se oli sitä aikaa". Tämä sukupolven kestävistä avioliitoista ei vielä ole todisteita, koska 25-vuotias ei ole voinut olla naimisissa 50 vuotta.

Väitetään, että puolet avioliitoista päättyy eroon. Sehän tarkoittaa, että puolet kestävät halki elämän. Ja sitten kun sarja-avioitujat tasapainottavat kestävät kulissiavioliitot, jopa puolet saattavat elää peräti onnellisina hautaan asti. Todennäköisyys on himpun parempi kuin lotossa =)

Kaikkea hyvää sinulle!

Eikä kannata muutenkaan laittaa hynttyitä yhteen eli mennä avoliittoon. Kauhee vaiva siinäkin ku pitää miettiä mikä mööbeli ja tavara oli kenenkin. Ja pitää etsiä uutta asuntoa jne. Ja eikä voi tuoda toista naista/miestä kotiin kun se avokki häärää siellä. Kannattaa vaan seurustella. Pääsee helpommalla. Avoliitot kuiteski kariutuu vielä useammin kuin avioliitot.