merkan mummo tarvittaisiin

just noin. Tiedät mistä puhut.

amalia kirjoitti:

just noin. Tiedät mistä puhut.

siis kaikille vanhemmille ja lastenhoitajille pakolliset koulukurssit miten lapsia kohdellaan kunnioittavast, ja myös aikuisia. Sosiaalityöntekijöille kurssit miten noudatetaan lakia,sijareille miten autetaan äitejä saamaan laspsensa takaisin ja miten näyttetään äidille lapsen rajojen asettamista iklman väkivaltaa, isille erityisesti tarvittaisin kursseja joilla neuvotaan miten vaimon saa hallintaan ilman raivokohtauksia ja lasten huostaanottovaatimuksia...

toi iski kirjoitti:

siis kaikille vanhemmille ja lastenhoitajille pakolliset koulukurssit miten lapsia kohdellaan kunnioittavast, ja myös aikuisia. Sosiaalityöntekijöille kurssit miten noudatetaan lakia,sijareille miten autetaan äitejä saamaan laspsensa takaisin ja miten näyttetään äidille lapsen rajojen asettamista iklman väkivaltaa, isille erityisesti tarvittaisin kursseja joilla neuvotaan miten vaimon saa hallintaan ilman raivokohtauksia ja lasten huostaanottovaatimuksia...

tosiaan sijaisvahempien tehtävä näyttää vanhemmille miten lasta hoidetaan, mm. miten asetetaan rajoja? Tai miten lapsi saadaan takaisin omaan kotiin?
Kysehän ei ole perhehoidosta.
Uskon, että sijaisvanhemmilla on aivan tarpeeksi tekemistä tasapainottaessaan lapsen elämää ja huolehtia lapsen erilaisista oikeuksista.
Jotenkin tuntuu että, kirjoittaja ei ajatellut asiaa ihan loppuun asti.

mielestä kirjoitti:

tosiaan sijaisvahempien tehtävä näyttää vanhemmille miten lasta hoidetaan, mm. miten asetetaan rajoja? Tai miten lapsi saadaan takaisin omaan kotiin?
Kysehän ei ole perhehoidosta.
Uskon, että sijaisvanhemmilla on aivan tarpeeksi tekemistä tasapainottaessaan lapsen elämää ja huolehtia lapsen erilaisista oikeuksista.
Jotenkin tuntuu että, kirjoittaja ei ajatellut asiaa ihan loppuun asti.

on juuri neuvoas ja auttaa bioja saamaan lapsensa takaisin ja silloin on neuvottava miten heitä ohjataan ilman lainvastaisia kuritustoimia. Tai jos syynä huostaan on alko, on kerrrottava että ilman alkoa lapsi tulee kotiin. Sossut ei osaa auttaa ja neuvoa vaikkalaki määräisi muttei voi kauhalla vaatia kun aon pikkulusikalla annettu. Sen sijaan sijareilta voisi odottaa enemmän?

Minullekin yksi aikuinen ihminen kirjoitti biopalstalla, että hän säälii äitiäni kun minä olen niin kamala ihminen. Itse ajattelen niin, että oli lapsi minkälainen hyvänsä, niin hän on aina äidilleen kallein aarre maailmassa. Jotkut aikuiset näköjään lasten asioista kirjoittaessaan kuitenkin ajattelevat, että lapset syntyvät tänne maailmaan vanhempia varten vaikka minusta vanhemmat ovat täällä maan päällä lapsiaan varten. Ne vanhemmat, jotka tän tajuaa ja sen mukaan toimii saavatkin siten jälkipolvien kunnioituksen, ne jotka ei tajua, ei niitä kenenkään velvollisuus ole kunnioittaakaan, vaikka olisivat kuinka vanhoja hyvänsä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minullekin yksi aikuinen ihminen kirjoitti biopalstalla, että hän säälii äitiäni kun minä olen niin kamala ihminen. Itse ajattelen niin, että oli lapsi minkälainen hyvänsä, niin hän on aina äidilleen kallein aarre maailmassa. Jotkut aikuiset näköjään lasten asioista kirjoittaessaan kuitenkin ajattelevat, että lapset syntyvät tänne maailmaan vanhempia varten vaikka minusta vanhemmat ovat täällä maan päällä lapsiaan varten. Ne vanhemmat, jotka tän tajuaa ja sen mukaan toimii saavatkin siten jälkipolvien kunnioituksen, ne jotka ei tajua, ei niitä kenenkään velvollisuus ole kunnioittaakaan, vaikka olisivat kuinka vanhoja hyvänsä.

johan nyt, Sinä tulit minulle tukea antamaa, ...

Tiesinhan minä, että Sinussa on sitä JOTAIN , mitä minäkin olen oppinut näkemään ja mitä Amalia jo kauan ennen minua näki.
Sinussa ei ole muuta vika kun että Sinä kykit "väärässä leirissä", heh-heh.

Minulle Sä olet ollut reiluu ja usko tai älä, see on minulle tärkeä ja see saa minut näkemään sinun kirjoitukset aivan eri kantilta. Siis en ajattelee, että Helinä siellä taas tahallani muita kiusaa, ei enää, sen virheen tein ensimmäisinä päivinä, nyt yrittään omilla aivoillani ajatella sitä, mitä kirjoitat ja miksi kirjoitat.

Sitäpaitsi minusta on hyvää, että Sä otat kantaa monesta asiasta , vaikka se ärsyttää monia,
niin minun kaltainen aloittelija saa sitä pohtinta-ainetta molemilta puolilta.
Ja niin kumma kun se onkin, nyt näen senkin, että bioissa on monta fiksu ihmistä, oli se lapsen ottamisen syy sitten mikä tahansa. Kunhan te nyt jotenkin vaan ymmärtäisite, ettei sijaritkaan voi kaikki olla pahoja.

Sosiaalit on sitä mieltä, ettei kyseinen palstaa ole ollenkaan hyvää paikka käydä ja ei ne tykkää siitä , mitä minä kyselen ja sanon, mutta pakkohan se on kysyä, että edes jotain tietäisi.
Mä olen aina halunnut urkkia mahdollisemman paljon asiaa kun johonkin ryhtyyn. Sitä vaan eivät kaikki tykkää, ymmärrän.

Jos ihan rehellisesti, niin monesta Sun kirjoituksesta minä en tietä mitään. Ja kun haluan siitä enemmän tietoa, kysyn siitä asiasta jolta muulta, niin mun suu pannaan kiinni ennen kun kerken puoleenväliin.
Minusta see on vääriin, koska kun ajon sijariksi, niin pakko on tietä asiat eri kantilta.

Yritin minä saada biot puhumaan vaikka nimettomana, että tietäisin mitä ne ajattelevat.
Pari äitiä kirjoitikin, olin siitä hyvin iloinen, mutta kun tänne uskallavat kirjoittaa suurimmaksi osaksi vaan ne, jotka on vaan ja yksistään sitä mieltä, että sijarit ovat rahaahneitä ja pahoja, niin se tekee bioäitien porukan hyvin epäluotettavaksi.
Ja kun siihen porukkaan hyppää sellainen bio, joka osaa vaan typeriä kirjoittaa ja haukkua ja vääristellä mun asiat niin, mitä en tarkoittanut tai tulee pilkkamaan vanha kuollutta ihmistä...no eikös se näyttä miten typeriä ihmisiä on täällä palstalla? Onneksi eivät kaikki ole sellaisia.

Tietän ärsyttäväni nyt monta sijaria, mutta
luen Sun viestejä ja yritän miettiä myös niitä asioita koska luotan siihen, että tietät mitä puhut. Sinulla on paljon sellaista tietoa, mitä joku "bin-laden-bioäiti" ei tietä mitään. Noh, en tietä minäkään.

Muuten, me saadiin nyt kaikki paperit kasattua ja huomenna lähtee ne sinne liittoon.
Onko mitään, mitä haluat minulle sanoa, mitä minun pitäisi tietä?
Sä usein puhut väärästä huostaanotosta, mutta kun meille joskus annettaan lapsi, no miten minä tietän, miten asiat ovat?

Ajattelin minä, että voihan sitä bioäitin kanssa jutella ja keskenä hyvin pärjätä ja tahdä kaiken sen eteen, että lapsella olisi hyvää olla, ettei se unohdaisi omia ja että kun kotiinmeno on edessä, niin kaikilla olisi hyvää mieli.

Mutta kun biot on sitä mieltä, ettei sijareiden kanssa voi kaveerata, jotkut on sitä mieltä, että sijarin elämää on tehdävä mahdollisemman hankalaksi. No kerro onko missään mitään järkeä?
Jos biot ei haluaa sijareiden kanssa olla välissä, no miten siis ylipäätä saadan lapsen olo paremmaksi?
Silloin on justisa sijarin tehtävä kaikki oman ajatuksen mukaan eikä ole mitään järkeä biolta mitään edes kysyä, eihän sieltä mitään kunnon vastausta saa .
Miksi on biolla niin vastenmielistä nähdä minua(sijaria) väliaikaisena hoitajana joka hänen lasta hoidan? Miksi ei voisi olla sovussa , että lapsi tietäisi olevansa molemmille tärkeä?
Miksi? miksi? miksi?

PS! Teetkös nyt Helinä vähä sitä vihaista naama ja käsket olla ne vihamieliset biot hiljaa, mä haluan nyt oikeesti jotain asiallista. En viitsi enää niitä räksyttäjiä kuunella, kellä ei kuitenkin mitään ole sanottava ja Sinultahan minä kysyn.

Aurinkoista päivää!

Merkka kirjoitti:

johan nyt, Sinä tulit minulle tukea antamaa, ...

Tiesinhan minä, että Sinussa on sitä JOTAIN , mitä minäkin olen oppinut näkemään ja mitä Amalia jo kauan ennen minua näki.
Sinussa ei ole muuta vika kun että Sinä kykit "väärässä leirissä", heh-heh.

Minulle Sä olet ollut reiluu ja usko tai älä, see on minulle tärkeä ja see saa minut näkemään sinun kirjoitukset aivan eri kantilta. Siis en ajattelee, että Helinä siellä taas tahallani muita kiusaa, ei enää, sen virheen tein ensimmäisinä päivinä, nyt yrittään omilla aivoillani ajatella sitä, mitä kirjoitat ja miksi kirjoitat.

Sitäpaitsi minusta on hyvää, että Sä otat kantaa monesta asiasta , vaikka se ärsyttää monia,
niin minun kaltainen aloittelija saa sitä pohtinta-ainetta molemilta puolilta.
Ja niin kumma kun se onkin, nyt näen senkin, että bioissa on monta fiksu ihmistä, oli se lapsen ottamisen syy sitten mikä tahansa. Kunhan te nyt jotenkin vaan ymmärtäisite, ettei sijaritkaan voi kaikki olla pahoja.

Sosiaalit on sitä mieltä, ettei kyseinen palstaa ole ollenkaan hyvää paikka käydä ja ei ne tykkää siitä , mitä minä kyselen ja sanon, mutta pakkohan se on kysyä, että edes jotain tietäisi.
Mä olen aina halunnut urkkia mahdollisemman paljon asiaa kun johonkin ryhtyyn. Sitä vaan eivät kaikki tykkää, ymmärrän.

Jos ihan rehellisesti, niin monesta Sun kirjoituksesta minä en tietä mitään. Ja kun haluan siitä enemmän tietoa, kysyn siitä asiasta jolta muulta, niin mun suu pannaan kiinni ennen kun kerken puoleenväliin.
Minusta see on vääriin, koska kun ajon sijariksi, niin pakko on tietä asiat eri kantilta.

Yritin minä saada biot puhumaan vaikka nimettomana, että tietäisin mitä ne ajattelevat.
Pari äitiä kirjoitikin, olin siitä hyvin iloinen, mutta kun tänne uskallavat kirjoittaa suurimmaksi osaksi vaan ne, jotka on vaan ja yksistään sitä mieltä, että sijarit ovat rahaahneitä ja pahoja, niin se tekee bioäitien porukan hyvin epäluotettavaksi.
Ja kun siihen porukkaan hyppää sellainen bio, joka osaa vaan typeriä kirjoittaa ja haukkua ja vääristellä mun asiat niin, mitä en tarkoittanut tai tulee pilkkamaan vanha kuollutta ihmistä...no eikös se näyttä miten typeriä ihmisiä on täällä palstalla? Onneksi eivät kaikki ole sellaisia.

Tietän ärsyttäväni nyt monta sijaria, mutta
luen Sun viestejä ja yritän miettiä myös niitä asioita koska luotan siihen, että tietät mitä puhut. Sinulla on paljon sellaista tietoa, mitä joku "bin-laden-bioäiti" ei tietä mitään. Noh, en tietä minäkään.

Muuten, me saadiin nyt kaikki paperit kasattua ja huomenna lähtee ne sinne liittoon.
Onko mitään, mitä haluat minulle sanoa, mitä minun pitäisi tietä?
Sä usein puhut väärästä huostaanotosta, mutta kun meille joskus annettaan lapsi, no miten minä tietän, miten asiat ovat?

Ajattelin minä, että voihan sitä bioäitin kanssa jutella ja keskenä hyvin pärjätä ja tahdä kaiken sen eteen, että lapsella olisi hyvää olla, ettei se unohdaisi omia ja että kun kotiinmeno on edessä, niin kaikilla olisi hyvää mieli.

Mutta kun biot on sitä mieltä, ettei sijareiden kanssa voi kaveerata, jotkut on sitä mieltä, että sijarin elämää on tehdävä mahdollisemman hankalaksi. No kerro onko missään mitään järkeä?
Jos biot ei haluaa sijareiden kanssa olla välissä, no miten siis ylipäätä saadan lapsen olo paremmaksi?
Silloin on justisa sijarin tehtävä kaikki oman ajatuksen mukaan eikä ole mitään järkeä biolta mitään edes kysyä, eihän sieltä mitään kunnon vastausta saa .
Miksi on biolla niin vastenmielistä nähdä minua(sijaria) väliaikaisena hoitajana joka hänen lasta hoidan? Miksi ei voisi olla sovussa , että lapsi tietäisi olevansa molemmille tärkeä?
Miksi? miksi? miksi?

PS! Teetkös nyt Helinä vähä sitä vihaista naama ja käsket olla ne vihamieliset biot hiljaa, mä haluan nyt oikeesti jotain asiallista. En viitsi enää niitä räksyttäjiä kuunella, kellä ei kuitenkin mitään ole sanottava ja Sinultahan minä kysyn.

Aurinkoista päivää!

Minusta ei voi edellyttää keneltäkään sellaista mihin ei itse pysty. En minä ainakaan pystyisi olemaan missään tekemisissä sossujen tai sijareiden kanssa, jotka ottavat minulta lapsen. Voisin ainoastaan vihata ja taistella. Mobilisoisin vaikka muugalaislegioonan hakemaan lapseni takaisin ja pakenisin hänen kanssaan maailman ääriin. Yhteistyö ei tulisi kyseeseen huostaantotto- ja sijoistustahon kanssa, siksi en voi täyttää toivettasi. Ajattele itse, jos sinun pieni tyttäresi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sinulle tuntemattomien ihmisten luo. Pystyisitkö hyväksymään ja olemaan yhteistyössä itse. En voi tuomita vihastuneita äitejä, todelliset juopot ja kylmät äidit eivät sitäpaitsi ole vihaisia kun heltä lapsi viedään vaan iloisia kuun pääsevät riippakivestä eroon.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta ei voi edellyttää keneltäkään sellaista mihin ei itse pysty. En minä ainakaan pystyisi olemaan missään tekemisissä sossujen tai sijareiden kanssa, jotka ottavat minulta lapsen. Voisin ainoastaan vihata ja taistella. Mobilisoisin vaikka muugalaislegioonan hakemaan lapseni takaisin ja pakenisin hänen kanssaan maailman ääriin. Yhteistyö ei tulisi kyseeseen huostaantotto- ja sijoistustahon kanssa, siksi en voi täyttää toivettasi. Ajattele itse, jos sinun pieni tyttäresi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sinulle tuntemattomien ihmisten luo. Pystyisitkö hyväksymään ja olemaan yhteistyössä itse. En voi tuomita vihastuneita äitejä, todelliset juopot ja kylmät äidit eivät sitäpaitsi ole vihaisia kun heltä lapsi viedään vaan iloisia kuun pääsevät riippakivestä eroon.

Kirjoitat, ettei voisi olla tekemisessä sossujen ja ihmisten kanssa jotka veivät lapsesi, että Sinä vaan taistelet, että saisit lapsesi takaisiin.
Millalailla Sinä taistelet? Onko ne keinot tuottanut tulosta? ( siis en nyt kysyy ilkeyden takia, vaan ihan oikeesti uteljaisuudesta)minusta jotenkin tuntuu, että Sinä satutat itseäsi aina enemmän eikä lapsesi kuitenkaan ole päässyt kotiin.

Eikös olisi parempi nimenomaan olla sovussa sen lapsesi sijarin kanssa. Näkisit ainakin (toivottavasti) tyttöäsi enemmän kun mitä sossut määrää. Saisit useammin mennä käymään tai soittamaan , vaikka kaupunkin reissulla tapamaan?

En tietä, ehkä olen väärässä, mutta minusta tuntuu, että jos tahalla olla sijareille ilkeä, ei ne silloin ehkä kehtaa kovin paljon vaivaa nähdä, että teillä lapsen kanssa olisi enemmän yhdeistä aikaa. Että voisite enemmän tavata kun mitä on määrätty.
Helinä, eihan sijari sinulta lastas vienyt vaan joku muu, miksi olet sijarille vihainen. Vai onko Sinun lapsesi sijari oikeesti tyhmä ja paha ihminen joka ei haluaa kuunella sinua? Onko se tahallas loukannut sinua ja pahoittanut mieltäsi?

Uskon kyllä, ettei kaikki sijarit ole täytellisiä, mutta on heissä niin monta oikeesti hyvä sijaria, jotka oikeesti hoitaa lapsia sen laina-ajan ja lähettävät lapset koteihin takaisiin, ilman että yritäisivät heitä piilotella ja äiteiltä pois ottaa.

Voi Helinä, jos minä saisin, antaisin Sinulle sun muksun heti takaisiin. Mutta se ei ole minusta kiinni eikä moni muukaan sijari ole syypä siihen juttuun. Älä vihaa sijareita.

Mitä enemmän minä koko juttua päässäni kelan, sitä enemmän ymmärrän, miten kärsit. Tai miten toisetkin biot kärsivät. Sitä osaa kuvitella jokainen , kuka on itse äiti, tai isä.
En oikeesti tietäisi, mitä tekisin, kun minulta joku lapsistani vietäisi. Kärsisin jopa siitä kun lapsi joutuisi lähtemään jopa mun tahostani, vaikka sotaa pakoon. Tietäisin, että muualla olisi turvallisempa, mutta erossa olo olisi varmaan kamala.

Minä vaan en ymmärrä, miksei ole mahdollista näyttää sossuille, että teissä on ainesta hoitaa itse omat lapset?
Siitä en ole oikein lukenutkaan, onko niin, että sosiaalit eivät enää haluaa kuunella bioäitejä kun kerran välit ovat mennyt poikki? Siinä tilanteessa varmaan tunteet tulee pintaan ja tule sanotuksi ja tehtuksi kaikenlaista.
Tai mikä on see syy, miksi bio ei saa lasta takaisiin kun kerran hän itse haluaa, ja hän oikeesti on valmiina lapsen tuloon ja saa tarjoaa lapselles saman hyvän kotin, kun mitä olisi sijareiden luona? Mikä sen estää ? Kuka määrää onko bio valmiina tai ei?
Haluaisitko Sä puhua siitä asiasta? Ei tarvitsee välttämättä omaa kokemusta, mutta tietät varmaan asiasta enemmän kun minä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta ei voi edellyttää keneltäkään sellaista mihin ei itse pysty. En minä ainakaan pystyisi olemaan missään tekemisissä sossujen tai sijareiden kanssa, jotka ottavat minulta lapsen. Voisin ainoastaan vihata ja taistella. Mobilisoisin vaikka muugalaislegioonan hakemaan lapseni takaisin ja pakenisin hänen kanssaan maailman ääriin. Yhteistyö ei tulisi kyseeseen huostaantotto- ja sijoistustahon kanssa, siksi en voi täyttää toivettasi. Ajattele itse, jos sinun pieni tyttäresi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sinulle tuntemattomien ihmisten luo. Pystyisitkö hyväksymään ja olemaan yhteistyössä itse. En voi tuomita vihastuneita äitejä, todelliset juopot ja kylmät äidit eivät sitäpaitsi ole vihaisia kun heltä lapsi viedään vaan iloisia kuun pääsevät riippakivestä eroon.

sanoi tuon noista alkoäideistä. Kiletämättä sellaiselta se usein tuntuu ja näyttää, vaikkakin samalla tavalla luulen heidän lapsiaan surevan, ainakin minkä juomiseltaan ehtivät.
en silti ajattele, että olisivat kylmiä ja tunteettomia, he ovat vain muita heikompia.
Ymmärrän täysin sen, ettei äiti voi kaveerata sellaisten ihmisten kanssa joiden kokee olevan ns vihollisiaan.
Sitä vaan Merkan tavoin ihmettelen, että kuinka et tajua, että sijari on syytön siihen, että hänelle on sinun lapsesi annettu hoidettavaksi.
Vaikka nämä meidän lasten vanhemmat ovat rehellisesti myöntäneet, etteivät itse olisi pystyneet hoitamaan lapsiaan ja ovat sanoneet olevansa kiitollisia, että minä olen jaksanut, mutta silti aina välillä se mustasukkaisuus heihinkin iskee ja heistä tuntuu, että ole jotenkin heidän lapsensa ominut. Humalapäissään sitten saattavat hyökätä mun kimppuun. Ymmärrän sen kyllä oikein hyvin, eikä minustakaan kyllä sillä tavoin heidän ystäväänsä koskaan tule, kuinka voi kukaan ystävystyä ihmisen kanssa joka tänään kehuu ja huomenna haukkuu ja kun selän käännät, niin haukkuu varmasti. Edessäpäin kuitenkin ollaan mielin kieli. Hyvähän se on, että heillä pokka kuitenkin tarvittaessa pitää ja se on myös hyvä, että jos ei niitä humalaissoittoja lasketa, niin aika asialinjalla ollaan pystytty toimimaan. Ei mitään bestiksiä olla, mutta ei myös pahimpia vihamiehiäkään.
Yleensä noi äidit ovat tajunneet, etten halua omia heidän lapsiaan viimeistään siinä vaiheessa, kun olen sanonut, että jos sinusta tuolta tuntuu, niin hae hyvä ihminen lapsesi pois. Minulle on aivan sama kenen lapsia hoidan, en himoitse juuri sinun lapsiasi. tiedän, että lastenkodit on pullollaan kotia odottavia lapsia. Mullehan on aivan sama kenen lapset sieltä pelastan. Jos äiti ei halua, että hänen lapsensa, niin joku toinen ehkä haluaa, tai ainakin lapset haluaa se on varmaa.Sen jälkeen yleensä äidit ovat ymmärtäneet tän juonen, etten tosiaan vaan heidän lapsiaan halua omia.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta ei voi edellyttää keneltäkään sellaista mihin ei itse pysty. En minä ainakaan pystyisi olemaan missään tekemisissä sossujen tai sijareiden kanssa, jotka ottavat minulta lapsen. Voisin ainoastaan vihata ja taistella. Mobilisoisin vaikka muugalaislegioonan hakemaan lapseni takaisin ja pakenisin hänen kanssaan maailman ääriin. Yhteistyö ei tulisi kyseeseen huostaantotto- ja sijoistustahon kanssa, siksi en voi täyttää toivettasi. Ajattele itse, jos sinun pieni tyttäresi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sinulle tuntemattomien ihmisten luo. Pystyisitkö hyväksymään ja olemaan yhteistyössä itse. En voi tuomita vihastuneita äitejä, todelliset juopot ja kylmät äidit eivät sitäpaitsi ole vihaisia kun heltä lapsi viedään vaan iloisia kuun pääsevät riippakivestä eroon.

jos nyt leikittäis sellasella ajatuksella, että sinulta on jostain syystä aiheetta otettu lapsi huostaan ja hänet sijoitettaisiin mun hoidettavaksi, niin minusta olisi kamalaa, jos vain "salaa" vihaisit minua, etkä koskaan kertoisi mulle totuutta asioista, et siitä miten väärin sinua ja lasta on kohdeltu, etkä sitä miltä sinusta tuntuu. Olisin vain sen tiedon varassa jonka sijoittava sossu on mulle kertonut ja ihmettelisin miksi äiti on niin vihamielinen minua kohtaan.
Erityisesti sellaisessa tapauksessa, että huost.otto on ollut aiheeton tai ainakin tehty hyvin kyseenalaisin perustein, toivoisin, että kertoisit mulle avoimesti asioiden oikean laidan ja voit uskoa, että saisit kaikki sympatiani ja sydämeni itkisi puolestasi ja tuntisin sen tuskan mitä sinä tunnet. Silloin yrittäisin tehdä sen minkä sijarina asiasi auttamiseksi ikinä pystyisin ja huolehtisin ainakin siitä, ettei sinun ja lapsesi välit pääsisi vieraantumaan. Yrittäisin myös kaikin tavoin auttaa ja tukea sinua lapsesi saamiseksi takaisin mahd. pian.
Jos en totuutta asioista tietäisi ja tuntisin vain vihamielisen suhtautumisesi minuun, niin miten osaisin sinua mitenkään auttaa /tukea?
Toisaalta meidän ei kuulu/tarvitse olla äitien hoitajia, mutta olemme aina lapsen puolella, jos lapsi on ilman syytä erotettu äidistään, niin se pistää toimimaan lapsen parhaaksi, vaikka ei äidistä edes pitäisi. Usein vaan lapset ovat niin peiniä vielä etteivät itse osaa selittää kokemaansa vääryyttä, joten silloin olisi todella tärkeää, että puheyhteys äidin kanssa pelaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta ei voi edellyttää keneltäkään sellaista mihin ei itse pysty. En minä ainakaan pystyisi olemaan missään tekemisissä sossujen tai sijareiden kanssa, jotka ottavat minulta lapsen. Voisin ainoastaan vihata ja taistella. Mobilisoisin vaikka muugalaislegioonan hakemaan lapseni takaisin ja pakenisin hänen kanssaan maailman ääriin. Yhteistyö ei tulisi kyseeseen huostaantotto- ja sijoistustahon kanssa, siksi en voi täyttää toivettasi. Ajattele itse, jos sinun pieni tyttäresi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sinulle tuntemattomien ihmisten luo. Pystyisitkö hyväksymään ja olemaan yhteistyössä itse. En voi tuomita vihastuneita äitejä, todelliset juopot ja kylmät äidit eivät sitäpaitsi ole vihaisia kun heltä lapsi viedään vaan iloisia kuun pääsevät riippakivestä eroon.

Menemättä nyt mitenkään henkilökohtaisuuksiin niin kuvitteletteko te todella Amalia ja Merkka että joku sossupelle ikimaailmassa voisi minulta lapsen viedä. Vanhemmuus, toisin kuin mitä te täällä kehittelette, on myös vahvuutta ja voimaa. Hyysätessänne ja ymmärtäessänne juoppoja vanhempia, te hyväksytte sellaista heikkoutta (lue: itsekkyyttä) vanhemmilta, jota minä en toivoisi yhdellekkään lapselle. Olette näköjään kovin pitkälle valmiita myöntymään lapsen edun vastaiseen vanhemmuuteen nähden saadaksenne tyydyttää sädekehäntarpeenne päänne päälle. En hyväksy mitään osa-aikavanhemmuutta, en itseltäni enkä keneltäkään muultakaan.
Mitä siihen pikkutyttöön tuli, niin tarkoitin Merkan pikkutyttöä, hänhän voi sen menettää, jos joku kateellinen naapuri tai omaisuudenjaosta huolestunut sukulainen haluu Merkkaa kiusata. Niin on käynyt monelle ei-toivotulle minijälle maaseuedulla, kun tila on haluttu pitää suvulla jakamatta.

merkka kirjoitti:

Kirjoitat, ettei voisi olla tekemisessä sossujen ja ihmisten kanssa jotka veivät lapsesi, että Sinä vaan taistelet, että saisit lapsesi takaisiin.
Millalailla Sinä taistelet? Onko ne keinot tuottanut tulosta? ( siis en nyt kysyy ilkeyden takia, vaan ihan oikeesti uteljaisuudesta)minusta jotenkin tuntuu, että Sinä satutat itseäsi aina enemmän eikä lapsesi kuitenkaan ole päässyt kotiin.

Eikös olisi parempi nimenomaan olla sovussa sen lapsesi sijarin kanssa. Näkisit ainakin (toivottavasti) tyttöäsi enemmän kun mitä sossut määrää. Saisit useammin mennä käymään tai soittamaan , vaikka kaupunkin reissulla tapamaan?

En tietä, ehkä olen väärässä, mutta minusta tuntuu, että jos tahalla olla sijareille ilkeä, ei ne silloin ehkä kehtaa kovin paljon vaivaa nähdä, että teillä lapsen kanssa olisi enemmän yhdeistä aikaa. Että voisite enemmän tavata kun mitä on määrätty.
Helinä, eihan sijari sinulta lastas vienyt vaan joku muu, miksi olet sijarille vihainen. Vai onko Sinun lapsesi sijari oikeesti tyhmä ja paha ihminen joka ei haluaa kuunella sinua? Onko se tahallas loukannut sinua ja pahoittanut mieltäsi?

Uskon kyllä, ettei kaikki sijarit ole täytellisiä, mutta on heissä niin monta oikeesti hyvä sijaria, jotka oikeesti hoitaa lapsia sen laina-ajan ja lähettävät lapset koteihin takaisiin, ilman että yritäisivät heitä piilotella ja äiteiltä pois ottaa.

Voi Helinä, jos minä saisin, antaisin Sinulle sun muksun heti takaisiin. Mutta se ei ole minusta kiinni eikä moni muukaan sijari ole syypä siihen juttuun. Älä vihaa sijareita.

Mitä enemmän minä koko juttua päässäni kelan, sitä enemmän ymmärrän, miten kärsit. Tai miten toisetkin biot kärsivät. Sitä osaa kuvitella jokainen , kuka on itse äiti, tai isä.
En oikeesti tietäisi, mitä tekisin, kun minulta joku lapsistani vietäisi. Kärsisin jopa siitä kun lapsi joutuisi lähtemään jopa mun tahostani, vaikka sotaa pakoon. Tietäisin, että muualla olisi turvallisempa, mutta erossa olo olisi varmaan kamala.

Minä vaan en ymmärrä, miksei ole mahdollista näyttää sossuille, että teissä on ainesta hoitaa itse omat lapset?
Siitä en ole oikein lukenutkaan, onko niin, että sosiaalit eivät enää haluaa kuunella bioäitejä kun kerran välit ovat mennyt poikki? Siinä tilanteessa varmaan tunteet tulee pintaan ja tule sanotuksi ja tehtuksi kaikenlaista.
Tai mikä on see syy, miksi bio ei saa lasta takaisiin kun kerran hän itse haluaa, ja hän oikeesti on valmiina lapsen tuloon ja saa tarjoaa lapselles saman hyvän kotin, kun mitä olisi sijareiden luona? Mikä sen estää ? Kuka määrää onko bio valmiina tai ei?
Haluaisitko Sä puhua siitä asiasta? Ei tarvitsee välttämättä omaa kokemusta, mutta tietät varmaan asiasta enemmän kun minä.

Vaikka olen pyrkinyt tällä palstalla kaikista Merkan utelusita huolimatta pitämään etäisyyttä omakohtaisiin juttuihin edes mielikuvituksissani, niin Merkka ei sitä kunnioittanut ja sai minut sinnikkyydellään kuvittelemaan tilannetta, jossa lapseni vietäisiin. Merkka ei ole pyynnöstäni huolimatta kunnioittanut haluani pysyä etäällä omakohtaisista tuntemuksista ja omakohtaisista kokemuksista, vaikka jo aimmin kerroin, että en edes pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta, että minulta vietäisiin lapsi. Pekkä ajatus saa minut voimaan pahoin. Haksahdin silti kirjoittamaan sellaisesta, kun taas kerran Merkka maanitteli minut henkilökohtaiselle tasolla täällä, julkisella palstalla.

Pyydän kaikilta biologisilta vanhemmilta anteeksi kirjoitustani, jossa sanoin että vanhemmuuteen vaaditaan voimaa. Ei kenenkään voimat voi riittää suomalaista huostaanottosysteemiä vastaan. Ei minun riittäisi ainakaan siten, kuin täällä ja biologisella palstalle monet lapsensa menettäneet vanhemmat ovat joutuneet venymään suunnattomassa kärsimyksessään. Anteeksi uhoomiseni, olin provosoitu. Enkä todellakaan edes voi tietää, ainoastaan hiuksenhienosti aavistella, miten kamalassa tilanteessa huostaanotettujen lasten äidit/isät joutuvat pitämään itseään kasassa. He eivät voi provosoitua uhoomaan, kuten minä äsken, koska heillä KAIKKI ON TOTTA.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Vaikka olen pyrkinyt tällä palstalla kaikista Merkan utelusita huolimatta pitämään etäisyyttä omakohtaisiin juttuihin edes mielikuvituksissani, niin Merkka ei sitä kunnioittanut ja sai minut sinnikkyydellään kuvittelemaan tilannetta, jossa lapseni vietäisiin. Merkka ei ole pyynnöstäni huolimatta kunnioittanut haluani pysyä etäällä omakohtaisista tuntemuksista ja omakohtaisista kokemuksista, vaikka jo aimmin kerroin, että en edes pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta, että minulta vietäisiin lapsi. Pekkä ajatus saa minut voimaan pahoin. Haksahdin silti kirjoittamaan sellaisesta, kun taas kerran Merkka maanitteli minut henkilökohtaiselle tasolla täällä, julkisella palstalla.

Pyydän kaikilta biologisilta vanhemmilta anteeksi kirjoitustani, jossa sanoin että vanhemmuuteen vaaditaan voimaa. Ei kenenkään voimat voi riittää suomalaista huostaanottosysteemiä vastaan. Ei minun riittäisi ainakaan siten, kuin täällä ja biologisella palstalle monet lapsensa menettäneet vanhemmat ovat joutuneet venymään suunnattomassa kärsimyksessään. Anteeksi uhoomiseni, olin provosoitu. Enkä todellakaan edes voi tietää, ainoastaan hiuksenhienosti aavistella, miten kamalassa tilanteessa huostaanotettujen lasten äidit/isät joutuvat pitämään itseään kasassa. He eivät voi provosoitua uhoomaan, kuten minä äsken, koska heillä KAIKKI ON TOTTA.

Mitähän sinä Helinä tällä palstalla kunnioitat, et ainakaan sijareita.Ei todellakaan ole meidän vika jos bioilta otetaan lapsi huostaan.Hitto nyt silmät auki ja syyttelyt sikseen.Pitäkää vaan biot itsenne kasassa, kun olette lapsenne menettäneet eikä ratketa esim. ryyppäämään.Et tiedä Helinä tuon taivaallista oikeita huostaanotoista, joten lopeta vauhkoaminen.Biotkin nyt pää pystyy ja jos on haluja ja tahtoa niin kyllä lapsen saa takaisin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Menemättä nyt mitenkään henkilökohtaisuuksiin niin kuvitteletteko te todella Amalia ja Merkka että joku sossupelle ikimaailmassa voisi minulta lapsen viedä. Vanhemmuus, toisin kuin mitä te täällä kehittelette, on myös vahvuutta ja voimaa. Hyysätessänne ja ymmärtäessänne juoppoja vanhempia, te hyväksytte sellaista heikkoutta (lue: itsekkyyttä) vanhemmilta, jota minä en toivoisi yhdellekkään lapselle. Olette näköjään kovin pitkälle valmiita myöntymään lapsen edun vastaiseen vanhemmuuteen nähden saadaksenne tyydyttää sädekehäntarpeenne päänne päälle. En hyväksy mitään osa-aikavanhemmuutta, en itseltäni enkä keneltäkään muultakaan.
Mitä siihen pikkutyttöön tuli, niin tarkoitin Merkan pikkutyttöä, hänhän voi sen menettää, jos joku kateellinen naapuri tai omaisuudenjaosta huolestunut sukulainen haluu Merkkaa kiusata. Niin on käynyt monelle ei-toivotulle minijälle maaseuedulla, kun tila on haluttu pitää suvulla jakamatta.

Moi!

En todellakaan haluaa itselleni mitään sädekehää päänsä ympärille enkä halunnut Sinun mieltäsi pahoitella.
Kyllä minä tietän, että et halua omasta kokemuksesta puhua. Taitan sen vaan unohdaa välillä...
,Mutta minä olenkin pyytänyt Sinua puhumaan myös asioista YLEISESTI . Varmaan tietät bio asioita enemmän kun minä, mutta miksi et haluaa minulleki puhua niistä asioista, että minäkin tietäisin?

Jos Sinä et kerro tai joku muu bio ei kerro, sitten ei jää minulle mitään muuta kun se sossun sana.
Miksi siis syytätte minua sitä, etten välittä bioista vaan sossun sana on minulle laki? Te biot puhutte joskus tai no melkein aina ristiin, teot ja sanat eivät täsmää mitenkään.

Minulle jää nyt väkisi käsitys, että teen minä niin tai näin, te biot ette ole koskaan tyytyväisiä. Syyttäte minua , että mä syytän teitä suoralta kädeltä, syytäte, että haluan sädekehä ja olen tyhmä ja uskon vaan sossun sanaa. mutta kun kysyn teiltä, TE ETTE VASTAA !!!

Minusta usein tuntuu, että tarkoitaan sama asiaa kun Amalia, en vaan näköjään osaa sitä asia yhtä hyvin ilmaista. Tai haluatteko nyt vaan ymmärtää minua vääriin?

Minä en haluaa myös varastaa toisen lasta ja olen ihan sama mieltä, olen aina ollut, että ...okey, sanon nyt "kohtalaiset" välit bion kanssa autta parhaiten tukemaan lapsen ja bion yhteen muuttamista. Miten tosiaan voi teidät auttaa kun te aina ja aina työnnäte sen auttavan käden pois?
Te ette tee mitään sen edeen, että sijarit teitä kunnioitaisi, teidät auttaisi, ette mitään. No mitä järkeä siis on ollenkaa teiltä mitään kysyä , että asiat hoituisu paremmin?
Te ette haluaa autta vaan syyttä!

Nyt mitä sanon, see saa varmaan Sinunkin hermot kattoon Helinä. en haluaa loukata, usko mua. mutta olen kelannut päässäni ajatusta, miksi biot haukkuu sijareita raha-ahneiksi, miksi mikä ei ole hyvin, mitä sijari tekee tai sanoo.

Tulin tulokseen, että biot eivät ole kadellisia sijareiden saamasta rahasta. Syy on ihan toinen.
Syy on pelko ja ehkä häpeä.
Bioäitiä ehkä pelottaa, että hänen rakas lapsi unohtaa oman äitin , tai että se jopa voisi viihtyää ja tykätä sijarinperheestä. Tai häpeä ja viha siksi, että sijari tekee jotain, mihin hän ei kykene tai mihin sossut luulevat, ettei hän kykene.
En minä jaksaa uskoa että syy on rahassa, siinä on pakko olla jotain muuta, koska sijari ei saa sitä rahaa niin paljon, että siitä kade olla. Ja lapsen hyväksi ne rahat on, ainakin osaa siitä.

Helinä, laskee kymmenen tai kahteen kymmenen ennen kun vastaat. En halua riitä Sun kanssa, minä haluan oikeesti bioäitejä ymmärtää, mutta te ette haluaa että ymmärtäisin. miksi?

Merkka kirjoitti:

Moi!

En todellakaan haluaa itselleni mitään sädekehää päänsä ympärille enkä halunnut Sinun mieltäsi pahoitella.
Kyllä minä tietän, että et halua omasta kokemuksesta puhua. Taitan sen vaan unohdaa välillä...
,Mutta minä olenkin pyytänyt Sinua puhumaan myös asioista YLEISESTI . Varmaan tietät bio asioita enemmän kun minä, mutta miksi et haluaa minulleki puhua niistä asioista, että minäkin tietäisin?

Jos Sinä et kerro tai joku muu bio ei kerro, sitten ei jää minulle mitään muuta kun se sossun sana.
Miksi siis syytätte minua sitä, etten välittä bioista vaan sossun sana on minulle laki? Te biot puhutte joskus tai no melkein aina ristiin, teot ja sanat eivät täsmää mitenkään.

Minulle jää nyt väkisi käsitys, että teen minä niin tai näin, te biot ette ole koskaan tyytyväisiä. Syyttäte minua , että mä syytän teitä suoralta kädeltä, syytäte, että haluan sädekehä ja olen tyhmä ja uskon vaan sossun sanaa. mutta kun kysyn teiltä, TE ETTE VASTAA !!!

Minusta usein tuntuu, että tarkoitaan sama asiaa kun Amalia, en vaan näköjään osaa sitä asia yhtä hyvin ilmaista. Tai haluatteko nyt vaan ymmärtää minua vääriin?

Minä en haluaa myös varastaa toisen lasta ja olen ihan sama mieltä, olen aina ollut, että ...okey, sanon nyt "kohtalaiset" välit bion kanssa autta parhaiten tukemaan lapsen ja bion yhteen muuttamista. Miten tosiaan voi teidät auttaa kun te aina ja aina työnnäte sen auttavan käden pois?
Te ette tee mitään sen edeen, että sijarit teitä kunnioitaisi, teidät auttaisi, ette mitään. No mitä järkeä siis on ollenkaa teiltä mitään kysyä , että asiat hoituisu paremmin?
Te ette haluaa autta vaan syyttä!

Nyt mitä sanon, see saa varmaan Sinunkin hermot kattoon Helinä. en haluaa loukata, usko mua. mutta olen kelannut päässäni ajatusta, miksi biot haukkuu sijareita raha-ahneiksi, miksi mikä ei ole hyvin, mitä sijari tekee tai sanoo.

Tulin tulokseen, että biot eivät ole kadellisia sijareiden saamasta rahasta. Syy on ihan toinen.
Syy on pelko ja ehkä häpeä.
Bioäitiä ehkä pelottaa, että hänen rakas lapsi unohtaa oman äitin , tai että se jopa voisi viihtyää ja tykätä sijarinperheestä. Tai häpeä ja viha siksi, että sijari tekee jotain, mihin hän ei kykene tai mihin sossut luulevat, ettei hän kykene.
En minä jaksaa uskoa että syy on rahassa, siinä on pakko olla jotain muuta, koska sijari ei saa sitä rahaa niin paljon, että siitä kade olla. Ja lapsen hyväksi ne rahat on, ainakin osaa siitä.

Helinä, laskee kymmenen tai kahteen kymmenen ennen kun vastaat. En halua riitä Sun kanssa, minä haluan oikeesti bioäitejä ymmärtää, mutta te ette haluaa että ymmärtäisin. miksi?

kun laitat hänen hoitoon, siksikö et laita lasta hoitoon ja mene itse töihin, vielä haluaisit viedä toiselta äidiltä mahdollisuuden hoitaa omaa lastaan kotona?

Merkka kirjoitti:

Moi!

En todellakaan haluaa itselleni mitään sädekehää päänsä ympärille enkä halunnut Sinun mieltäsi pahoitella.
Kyllä minä tietän, että et halua omasta kokemuksesta puhua. Taitan sen vaan unohdaa välillä...
,Mutta minä olenkin pyytänyt Sinua puhumaan myös asioista YLEISESTI . Varmaan tietät bio asioita enemmän kun minä, mutta miksi et haluaa minulleki puhua niistä asioista, että minäkin tietäisin?

Jos Sinä et kerro tai joku muu bio ei kerro, sitten ei jää minulle mitään muuta kun se sossun sana.
Miksi siis syytätte minua sitä, etten välittä bioista vaan sossun sana on minulle laki? Te biot puhutte joskus tai no melkein aina ristiin, teot ja sanat eivät täsmää mitenkään.

Minulle jää nyt väkisi käsitys, että teen minä niin tai näin, te biot ette ole koskaan tyytyväisiä. Syyttäte minua , että mä syytän teitä suoralta kädeltä, syytäte, että haluan sädekehä ja olen tyhmä ja uskon vaan sossun sanaa. mutta kun kysyn teiltä, TE ETTE VASTAA !!!

Minusta usein tuntuu, että tarkoitaan sama asiaa kun Amalia, en vaan näköjään osaa sitä asia yhtä hyvin ilmaista. Tai haluatteko nyt vaan ymmärtää minua vääriin?

Minä en haluaa myös varastaa toisen lasta ja olen ihan sama mieltä, olen aina ollut, että ...okey, sanon nyt "kohtalaiset" välit bion kanssa autta parhaiten tukemaan lapsen ja bion yhteen muuttamista. Miten tosiaan voi teidät auttaa kun te aina ja aina työnnäte sen auttavan käden pois?
Te ette tee mitään sen edeen, että sijarit teitä kunnioitaisi, teidät auttaisi, ette mitään. No mitä järkeä siis on ollenkaa teiltä mitään kysyä , että asiat hoituisu paremmin?
Te ette haluaa autta vaan syyttä!

Nyt mitä sanon, see saa varmaan Sinunkin hermot kattoon Helinä. en haluaa loukata, usko mua. mutta olen kelannut päässäni ajatusta, miksi biot haukkuu sijareita raha-ahneiksi, miksi mikä ei ole hyvin, mitä sijari tekee tai sanoo.

Tulin tulokseen, että biot eivät ole kadellisia sijareiden saamasta rahasta. Syy on ihan toinen.
Syy on pelko ja ehkä häpeä.
Bioäitiä ehkä pelottaa, että hänen rakas lapsi unohtaa oman äitin , tai että se jopa voisi viihtyää ja tykätä sijarinperheestä. Tai häpeä ja viha siksi, että sijari tekee jotain, mihin hän ei kykene tai mihin sossut luulevat, ettei hän kykene.
En minä jaksaa uskoa että syy on rahassa, siinä on pakko olla jotain muuta, koska sijari ei saa sitä rahaa niin paljon, että siitä kade olla. Ja lapsen hyväksi ne rahat on, ainakin osaa siitä.

Helinä, laskee kymmenen tai kahteen kymmenen ennen kun vastaat. En halua riitä Sun kanssa, minä haluan oikeesti bioäitejä ymmärtää, mutta te ette haluaa että ymmärtäisin. miksi?

Minusta on käsittämätöntä, että sinä et kykene ymmärtämään bioäitejä, vaikka kerrot itselläsi olevan lapsia. Luulisi, että osaisit asettua sellaisen äidin asemaan, joka menettää lapsensa. Etkö osaa itse kuvitella, miltä sinusta tuntuisi ja miten menettelisit, jos sinun lapsesi nyt käytäisiin hakemassa teiltä kotoa ja vietäisiin vaikka amalialle tai sijaisisälle, joka täällä on kirjoitellut.
Ihmettelen todella, että sinä et itsekin äitinä kykene asettumaan äitejen asemaan. Sinulta puuttuu empatia ilmeiseti kokonaan, kun jatkuvasti täällä uikutat, että haluaisit ymmärtää bioäitejä. Miten ihmeessä et siihen kykene.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta on käsittämätöntä, että sinä et kykene ymmärtämään bioäitejä, vaikka kerrot itselläsi olevan lapsia. Luulisi, että osaisit asettua sellaisen äidin asemaan, joka menettää lapsensa. Etkö osaa itse kuvitella, miltä sinusta tuntuisi ja miten menettelisit, jos sinun lapsesi nyt käytäisiin hakemassa teiltä kotoa ja vietäisiin vaikka amalialle tai sijaisisälle, joka täällä on kirjoitellut.
Ihmettelen todella, että sinä et itsekin äitinä kykene asettumaan äitejen asemaan. Sinulta puuttuu empatia ilmeiseti kokonaan, kun jatkuvasti täällä uikutat, että haluaisit ymmärtää bioäitejä. Miten ihmeessä et siihen kykene.

tulet sen jälkeen tänne itkemään että miksi kunnon äiteiltä viedään lapset saamme suulle irvistellä että mitäs otit pari kaljaa liikaa...

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta on käsittämätöntä, että sinä et kykene ymmärtämään bioäitejä, vaikka kerrot itselläsi olevan lapsia. Luulisi, että osaisit asettua sellaisen äidin asemaan, joka menettää lapsensa. Etkö osaa itse kuvitella, miltä sinusta tuntuisi ja miten menettelisit, jos sinun lapsesi nyt käytäisiin hakemassa teiltä kotoa ja vietäisiin vaikka amalialle tai sijaisisälle, joka täällä on kirjoitellut.
Ihmettelen todella, että sinä et itsekin äitinä kykene asettumaan äitejen asemaan. Sinulta puuttuu empatia ilmeiseti kokonaan, kun jatkuvasti täällä uikutat, että haluaisit ymmärtää bioäitejä. Miten ihmeessä et siihen kykene.

Ehkäpä kykenesin ymmärttämään bioäitejä, kun Sinä heille välillä sen suunvuoron antaist.

Sitäpaitsi se on sinun käsitys, etten minä kykene mihinkään. Mutta Sinähän oletkin aina oikeessa...

merkan lspsi huostaan jasitten kirjoitti:

tulet sen jälkeen tänne itkemään että miksi kunnon äiteiltä viedään lapset saamme suulle irvistellä että mitäs otit pari kaljaa liikaa...

Tietoksi Sinulle etten juo edes kaljaa.
Ihme ja kumma, mutta limppari on ainut vetta väkevämpi meideän talossa. Loksahdiko leukaperät ?

No miksi minun lapset pitäisi viedää huostaan, siksi, että he heillä menee hyvin? Että on ruoka ja vaatteet ja kaikkea tarpeellista ja jopa tarpetontakin? Tai siksi, että he ovat meille tärkeämpiä kun kaljapullo ?

Huom! Minä teen kirjoitusvirheitä koska en ole suomen kielta koskaan opiskellut. Kirjoitan kuulopuhen perusteella.
Mikä mahdais Sinun syy olla ?

Merkka kirjoitti:

Ehkäpä kykenesin ymmärttämään bioäitejä, kun Sinä heille välillä sen suunvuoron antaist.

Sitäpaitsi se on sinun käsitys, etten minä kykene mihinkään. Mutta Sinähän oletkin aina oikeessa...

arvostamme sua jasun mielipiteitäsi, mutta samanaikaisesti kritisoimme koko sijarijärjestelmää. valitan jos sulle tulee henk koht arvostelua, mitäs käytät nimimerkkiä!

Merkka kirjoitti:

Tietoksi Sinulle etten juo edes kaljaa.
Ihme ja kumma, mutta limppari on ainut vetta väkevämpi meideän talossa. Loksahdiko leukaperät ?

No miksi minun lapset pitäisi viedää huostaan, siksi, että he heillä menee hyvin? Että on ruoka ja vaatteet ja kaikkea tarpeellista ja jopa tarpetontakin? Tai siksi, että he ovat meille tärkeämpiä kun kaljapullo ?

Huom! Minä teen kirjoitusvirheitä koska en ole suomen kielta koskaan opiskellut. Kirjoitan kuulopuhen perusteella.
Mikä mahdais Sinun syy olla ?

elli meiltä taviksilta on lapset viety ! se on väärin, ei se että joiltain juopoilta ei ole viety.

ei kyse siittä, kirjoitti:

arvostamme sua jasun mielipiteitäsi, mutta samanaikaisesti kritisoimme koko sijarijärjestelmää. valitan jos sulle tulee henk koht arvostelua, mitäs käytät nimimerkkiä!

...olen ehkä rohkeampi kun monet muut. Nimettömänä se uskalla tässä jokainen kaikenlaista roskaa puhuaa jopa Sinä.

Toinen syy on se, että joskus edes tietäisi kenelle kirjoittaa vastauksen.Ei tässä kirjoittaminen ole mikä rikospuuha, en siis mitenkään tarvitsee piilotella itseäni. Et kyllä piilottelua tarvitse sinäkään.

Mutta älä huoli, Sinut tunnistan Sun kirjoitusvirheistä, et tarvitsee nimimerkkiä.
Jos nautit muiden satutamisesta niin siitä vaan.
Harrastukset kullekin.

oli pointtini! kirjoitti:

elli meiltä taviksilta on lapset viety ! se on väärin, ei se että joiltain juopoilta ei ole viety.

No jos Sinulta on turha lapset vietyy, niin miksi meille rähjäät? Miksi ylipäätä täällä olet.

Sinuna menisin ja näyttäisin sossuille, että hommat luistaa hyvin ja koetasin lapset sitäkautta takaisiin saada. Ei kuules täällä minulle suuttumalla lapsia takaisiin saa. Koeta keksia uudet keinot.

Me tässä puhuttaan nimenoman niistä bioperheistä, keneltä on oikein perustein vietyy lapset. Heiltä lapset tarvitsevat turvaa ja heidän lapsia ne sijarit haluaa hoitaa.
Ei kuka sijari haluaa väkisi kunnon ihmisen lapsen sijariksi ryhtyä.

Merkka kirjoitti:

Ehkäpä kykenesin ymmärttämään bioäitejä, kun Sinä heille välillä sen suunvuoron antaist.

Sitäpaitsi se on sinun käsitys, etten minä kykene mihinkään. Mutta Sinähän oletkin aina oikeessa...

Olet itse pyytänyt nimenomaan minulta vastauksia lukemattomiin kysymyksiisi. Nyt sitten syytät minua siitä, että en ole muka antanut muille kirjoittajille suunvuoroa. Miten kuvittelet minulle olevan mahdollisuus estää muita ihmisiä kirjoittamasta tänne yleiselle keskustelupalstalle??? Oletat kyllä ihan yli-inhimillisä voimia minulla olevan. Kiitos vaan luottamuksesta.
Ja hei, vielä kerran. Etkö nyt itse bilogisena äitinä kykene asettumaan muiden biologisten äitejen asemaan, kun loputtomasti jaksat kysellä samoja asioita. Tästä johtuen olet antanut itsestäsi vähän kykenemättömän ja aika avuttoman mielikuvan.

Merkka kirjoitti:

Tietoksi Sinulle etten juo edes kaljaa.
Ihme ja kumma, mutta limppari on ainut vetta väkevämpi meideän talossa. Loksahdiko leukaperät ?

No miksi minun lapset pitäisi viedää huostaan, siksi, että he heillä menee hyvin? Että on ruoka ja vaatteet ja kaikkea tarpeellista ja jopa tarpetontakin? Tai siksi, että he ovat meille tärkeämpiä kun kaljapullo ?

Huom! Minä teen kirjoitusvirheitä koska en ole suomen kielta koskaan opiskellut. Kirjoitan kuulopuhen perusteella.
Mikä mahdais Sinun syy olla ?

Nyt kun tämäkin yö alkaa olla pulkassa niin vielä vähän täällä häiriköin.

Merkka, sinusta tulee varmasti hyvä sijaisäiti. Joillakin "sijaissisaruksieni" biovanhemmilla oli hyvät välit sijaisvanhempiin ja biot kävivät paljon kylässä. Tai ainakin ulkopuolisen lapsen silmin se näytti siltä. Se on ihan mahdollista. Ei tietenkään kaikkien kanssa, mutta sellaisia ihmisiä on varmasti. En muista miksi nuo lapset oli huostaanotettu, mutta he olivat siellä kyllä täysi-ikäisiksi saakka.

Keneltäkään ei viedä lasta parin kaljan vuoksi, kyllä ne vanhemmat on pellit kiinni-porukkaa. On myös vanhempia jotka eivät yksinkertaisesti sovi vanhemmiksi.

Mr. Jekyll kirjoitti:

Nyt kun tämäkin yö alkaa olla pulkassa niin vielä vähän täällä häiriköin.

Merkka, sinusta tulee varmasti hyvä sijaisäiti. Joillakin "sijaissisaruksieni" biovanhemmilla oli hyvät välit sijaisvanhempiin ja biot kävivät paljon kylässä. Tai ainakin ulkopuolisen lapsen silmin se näytti siltä. Se on ihan mahdollista. Ei tietenkään kaikkien kanssa, mutta sellaisia ihmisiä on varmasti. En muista miksi nuo lapset oli huostaanotettu, mutta he olivat siellä kyllä täysi-ikäisiksi saakka.

Keneltäkään ei viedä lasta parin kaljan vuoksi, kyllä ne vanhemmat on pellit kiinni-porukkaa. On myös vanhempia jotka eivät yksinkertaisesti sovi vanhemmiksi.

Kiitos kannustuksesta ja mukavista sanoista.
Minusta tää palstaa menee nyt jo senverran likaiseksi, etten enää kehtaa täällä käydä lukemassa mitään.
Viisammaksi sitä itse oppimalla tulee kun mitä tässä kaikenlaisia mollauksia lukiessa.
odotetaan nyt tosiaan niitä vastauksia ja toivottavasti päästään kohta sinne kurssille.
Kaikkea hyvää Sinulle ja kaikille sijareille ja mukaville bioäiteille. Onneksi sellaisia on paljon.

ei kyse siittä, kirjoitti:

arvostamme sua jasun mielipiteitäsi, mutta samanaikaisesti kritisoimme koko sijarijärjestelmää. valitan jos sulle tulee henk koht arvostelua, mitäs käytät nimimerkkiä!

Sinulle jotka teit kirjoitus virheitä ja lähetin minulle viestin:

Pyytään anteeksi omia vastauksia, olin asiaton.
Siis olin suorastaan tyhmä.
Luulin, että matkit mua ja mun kirjoitustaitoa. En osannut ajatella muita syitä.

Toivottavasti annat minulle anteeksi.

Etkö ymmärrät miksi lapsia otetaan huostaan äideiltä joista ei ole äideiksi.
Leikkiä voi syytöntä se ei ole vaikeaa.

Totuus vaan paljastuu kun kuulee ja näkee lapset.

huu-haa-heikin olettamus kirjoitti:

Etkö ymmärrät miksi lapsia otetaan huostaan äideiltä joista ei ole äideiksi.
Leikkiä voi syytöntä se ei ole vaikeaa.

Totuus vaan paljastuu kun kuulee ja näkee lapset.

itseltäsi pitäisi lapset huostaanottaa ja lastenlapset myös!

viisastelija, kirjoitti:

itseltäsi pitäisi lapset huostaanottaa ja lastenlapset myös!

Mitä ihmettä te jänkkäätte aina että sijarit varastaa lapsia? Se virsi on jo tullut selväksi, se ei enää kiinosta tässä palstalla.
Keksisko joku syyttävä bioäiti mieluummin keinon, miten oikeesti asiat kuntoon laitta että lapset annettais takaisiin. Tässä suuta soittamalla ne takaisiin ei tule. jotain muuta pitäisi osaata kun sijareita syyttä

Merkka kirjoitti:

Mitä ihmettä te jänkkäätte aina että sijarit varastaa lapsia? Se virsi on jo tullut selväksi, se ei enää kiinosta tässä palstalla.
Keksisko joku syyttävä bioäiti mieluummin keinon, miten oikeesti asiat kuntoon laitta että lapset annettais takaisiin. Tässä suuta soittamalla ne takaisiin ei tule. jotain muuta pitäisi osaata kun sijareita syyttä

miten saisi lapseni hoitajat ja sosiaalityöntekijät ja sukulaiset vakuutetuksi että olen ihan OKJ äiti siitä hjuolimatta että laspeni on ollut huostaanotettuna. Et usko mieten häpäisevä ja leimaava tuo kästtely on, sen jälkeen kaikki pitävät äitiä narkkarina, juoppona tai vähintään hulluna.Yksikään äiti jotao len tavannut ei voi kertoa julkisesti että lapsi oli huostassa... ja tuska ei häivy milloinkaan noista menetetyistä vuosista.

ja kerro mullekin, kirjoitti:

miten saisi lapseni hoitajat ja sosiaalityöntekijät ja sukulaiset vakuutetuksi että olen ihan OKJ äiti siitä hjuolimatta että laspeni on ollut huostaanotettuna. Et usko mieten häpäisevä ja leimaava tuo kästtely on, sen jälkeen kaikki pitävät äitiä narkkarina, juoppona tai vähintään hulluna.Yksikään äiti jotao len tavannut ei voi kertoa julkisesti että lapsi oli huostassa... ja tuska ei häivy milloinkaan noista menetetyistä vuosista.

...että älliä tuohon touhuun!

ja kerro mullekin, kirjoitti:

miten saisi lapseni hoitajat ja sosiaalityöntekijät ja sukulaiset vakuutetuksi että olen ihan OKJ äiti siitä hjuolimatta että laspeni on ollut huostaanotettuna. Et usko mieten häpäisevä ja leimaava tuo kästtely on, sen jälkeen kaikki pitävät äitiä narkkarina, juoppona tai vähintään hulluna.Yksikään äiti jotao len tavannut ei voi kertoa julkisesti että lapsi oli huostassa... ja tuska ei häivy milloinkaan noista menetetyistä vuosista.

Mä en ole vielä tietoinen siitä sijarin arkielämästä, niistä ongelmistä ja murheistä , siksi minä ehkä tyhmänä vielä jaksaan uskoa, että keinoja ehkä olisi.

Minusta justisa on kaiken A ja O se, että lapsen vanhemmat ja sijaisvanhemmat tulee keskenä toimeen.
Ei tarvitsee matellaa sijarin edessä, mutta samoin ei tarvitsee turhaa vihoitella ja ilkeä olla niin kuin H . kirjoittaa.

Onko se tyhmä ajatus näin aloittelijalta, että jos aikuisilla menee hyvin,. niin sijari, bio ja sossu paremmin saisi asiat järjestymään. Jos bio on fiksu ja maltillinen, no minusta se on pakko huomata sijarin ja sossunkin. Eikös silloin olis paljon helpompi ajatella niitä kotiin menon asioita. Antaa enemmän ja enemmän lapselle mahdollisuus olla oman äitin kanssa ja sit siirtyä kokona sinne. Ilman kipua ja surua, että taas yksi rakas paikka on jätettävä. Siinä on kysee kokona lapsesta, miten hän kestää muutokset ja miltä hänestä tuntuu.
Vihoitteleminen ja turha soimaminen, kiusaaminen , valittaminen, ne ovat ne asiat, mitkä pelottelevat sossut ja sijarit kauemmas. Kuka ei viitsi sellaisessä bioäitissä enää nähdä ihmistä, sitä joka todella haluaa lapsensa takaisiin ja joka jaksaa ja osaa sitä kasvattaa.Koska näin ei aikuiset, tasapainoiset ihmiset käyttäytyy. Se vihoitteleminen näyttä sen, että asiat eivät ole laisinkaan kunnossa.
Miksi ei biot sitä ymmärrä?
Onko nyt joku bio tehnyt karhunpalveluksen kaikille biovanhemille kun tässä palstalla kuuluttavat, että kaikki biot vihaavat sijareita, kaikkia sossuja ja koko maailmaan? Kuka uskalla edes mennä pohtimaan sen jälkeen, että onko hänessä oikeesti lapsen kasvattajaa?

Mä itiootti vähä aikaa sitten vielä ajattelin, että minä kun sijoitettun lapsen saan, niin yritän tehdä kaikkeni, että bio luottaisi minuun ja tietäisi, että hän on tärkeä ihminen ja tulee aina olemaan tärkeä omalle lapselle ja meille.

Mä kuvittelin, että jos äiti ei ole juoppo, eikä päihdeongelmallinen, että sen kanssa tulee juttuun ja hän sattuu asumaan jossain lähistöllä, minne viitsis autolla lähtee ajelemaan, niin voitais kaupunkinreissut järjestä niin, että bio olisi mukana.Lähtee joskus porukalla Tivoliin tai puiston penkille istumaan ja jätskiä syömään.
Mentäisi vaikka kolmesta lapselle jotain asioita hankkimaan, että minä maksaisin (lapsen rahoista tietysti), mutta bioäiti sais esim. päättä mitä ja millaisen ostettaan. Että bio voisi käytä käsi kädessä lapsen kanssa ja me kolmesta oltaisi siina ja kaikilla olisi hyvää olla . Näin tuntisi bio itsensä kuuluvan lapsen elämään ja lapsi itse ei unohdaisi kuka on se oikea äiti ja että koti on siellä, minne siis kohta takaisiin mennään.

Noh, naurakaat nyt niin paljon kun haluate, biot ja sijarit kaikki.
Minä ainakin yritän sillalailla sen tehdä jos bio- äitistä siihen on. Jos ei ole, niin en minä mahda siihen mitään. Mutta mä ainakin haluan saada asiat luistamaan koska sitä typerää vihanpitoa mä en jaksaa. Te jotka haluatte riiella ihan turhaan, niin sen kun riitelette, mutta sillä ei voita kuka mitään.
Jos vanhemmat on tyhmiä, biot tai sijarit, niin kuka ei tässä kärsi niin pahasti kun se lapsi, ketä te kaikki väitätte rakastavansa.
Sillalailla...

Merkka kirjoitti:

Mä en ole vielä tietoinen siitä sijarin arkielämästä, niistä ongelmistä ja murheistä , siksi minä ehkä tyhmänä vielä jaksaan uskoa, että keinoja ehkä olisi.

Minusta justisa on kaiken A ja O se, että lapsen vanhemmat ja sijaisvanhemmat tulee keskenä toimeen.
Ei tarvitsee matellaa sijarin edessä, mutta samoin ei tarvitsee turhaa vihoitella ja ilkeä olla niin kuin H . kirjoittaa.

Onko se tyhmä ajatus näin aloittelijalta, että jos aikuisilla menee hyvin,. niin sijari, bio ja sossu paremmin saisi asiat järjestymään. Jos bio on fiksu ja maltillinen, no minusta se on pakko huomata sijarin ja sossunkin. Eikös silloin olis paljon helpompi ajatella niitä kotiin menon asioita. Antaa enemmän ja enemmän lapselle mahdollisuus olla oman äitin kanssa ja sit siirtyä kokona sinne. Ilman kipua ja surua, että taas yksi rakas paikka on jätettävä. Siinä on kysee kokona lapsesta, miten hän kestää muutokset ja miltä hänestä tuntuu.
Vihoitteleminen ja turha soimaminen, kiusaaminen , valittaminen, ne ovat ne asiat, mitkä pelottelevat sossut ja sijarit kauemmas. Kuka ei viitsi sellaisessä bioäitissä enää nähdä ihmistä, sitä joka todella haluaa lapsensa takaisiin ja joka jaksaa ja osaa sitä kasvattaa.Koska näin ei aikuiset, tasapainoiset ihmiset käyttäytyy. Se vihoitteleminen näyttä sen, että asiat eivät ole laisinkaan kunnossa.
Miksi ei biot sitä ymmärrä?
Onko nyt joku bio tehnyt karhunpalveluksen kaikille biovanhemille kun tässä palstalla kuuluttavat, että kaikki biot vihaavat sijareita, kaikkia sossuja ja koko maailmaan? Kuka uskalla edes mennä pohtimaan sen jälkeen, että onko hänessä oikeesti lapsen kasvattajaa?

Mä itiootti vähä aikaa sitten vielä ajattelin, että minä kun sijoitettun lapsen saan, niin yritän tehdä kaikkeni, että bio luottaisi minuun ja tietäisi, että hän on tärkeä ihminen ja tulee aina olemaan tärkeä omalle lapselle ja meille.

Mä kuvittelin, että jos äiti ei ole juoppo, eikä päihdeongelmallinen, että sen kanssa tulee juttuun ja hän sattuu asumaan jossain lähistöllä, minne viitsis autolla lähtee ajelemaan, niin voitais kaupunkinreissut järjestä niin, että bio olisi mukana.Lähtee joskus porukalla Tivoliin tai puiston penkille istumaan ja jätskiä syömään.
Mentäisi vaikka kolmesta lapselle jotain asioita hankkimaan, että minä maksaisin (lapsen rahoista tietysti), mutta bioäiti sais esim. päättä mitä ja millaisen ostettaan. Että bio voisi käytä käsi kädessä lapsen kanssa ja me kolmesta oltaisi siina ja kaikilla olisi hyvää olla . Näin tuntisi bio itsensä kuuluvan lapsen elämään ja lapsi itse ei unohdaisi kuka on se oikea äiti ja että koti on siellä, minne siis kohta takaisiin mennään.

Noh, naurakaat nyt niin paljon kun haluate, biot ja sijarit kaikki.
Minä ainakin yritän sillalailla sen tehdä jos bio- äitistä siihen on. Jos ei ole, niin en minä mahda siihen mitään. Mutta mä ainakin haluan saada asiat luistamaan koska sitä typerää vihanpitoa mä en jaksaa. Te jotka haluatte riiella ihan turhaan, niin sen kun riitelette, mutta sillä ei voita kuka mitään.
Jos vanhemmat on tyhmiä, biot tai sijarit, niin kuka ei tässä kärsi niin pahasti kun se lapsi, ketä te kaikki väitätte rakastavansa.
Sillalailla...

toiveet ja näin me itse kuikin toivoisimme että asiat menisivät sinne parempaan päin.

Mutta kun lapsi otetaan huostaan niin aina on myös joku ongelma siellä taustalla.

Eihän lasta tarvitse ottaa huostaan jos asiat korjaantuisivat meidän sijareiden toiveiden ja haaveiden mukaisesti.

Minäkin sanoin ja toivoin aivan alku tapaamisissa bioäidin kanssa että hoida asiasi kuntoon ja käy se koulu mitä nyt haaveilet ja siihen kaiken tuen saat.
No koulu alkoi mutta se yksi penkki oli tyhjillään ja bioäiti teillä tietämättömillä lähes puolivuotta. Että näitä yrityksiä mennä töihin ja opiskella on ollut useita näiden vuosien aikana. Mutta aina on elämä siellä (no jääkööt sanomatta) parempaa. Lapsi nykyään sanoo selvästi että en voi asua äidin luona koska äiti ei huolehdi edes itsestään.

Kuitenkin kannattaa olla uskoa tulevaisuuteen ja ajatella kuten sinäkin että toivottavasti vanhemmat hoitavat asiansa kuntoon. Mutta miksi biot ei sitä ymmärrä?
Kyllä biot voi luottaa meihin sijareihin mutta ei se riitä lapsen takaisin kotiin saantiin.

Merkka kirjoitti:

Mä en ole vielä tietoinen siitä sijarin arkielämästä, niistä ongelmistä ja murheistä , siksi minä ehkä tyhmänä vielä jaksaan uskoa, että keinoja ehkä olisi.

Minusta justisa on kaiken A ja O se, että lapsen vanhemmat ja sijaisvanhemmat tulee keskenä toimeen.
Ei tarvitsee matellaa sijarin edessä, mutta samoin ei tarvitsee turhaa vihoitella ja ilkeä olla niin kuin H . kirjoittaa.

Onko se tyhmä ajatus näin aloittelijalta, että jos aikuisilla menee hyvin,. niin sijari, bio ja sossu paremmin saisi asiat järjestymään. Jos bio on fiksu ja maltillinen, no minusta se on pakko huomata sijarin ja sossunkin. Eikös silloin olis paljon helpompi ajatella niitä kotiin menon asioita. Antaa enemmän ja enemmän lapselle mahdollisuus olla oman äitin kanssa ja sit siirtyä kokona sinne. Ilman kipua ja surua, että taas yksi rakas paikka on jätettävä. Siinä on kysee kokona lapsesta, miten hän kestää muutokset ja miltä hänestä tuntuu.
Vihoitteleminen ja turha soimaminen, kiusaaminen , valittaminen, ne ovat ne asiat, mitkä pelottelevat sossut ja sijarit kauemmas. Kuka ei viitsi sellaisessä bioäitissä enää nähdä ihmistä, sitä joka todella haluaa lapsensa takaisiin ja joka jaksaa ja osaa sitä kasvattaa.Koska näin ei aikuiset, tasapainoiset ihmiset käyttäytyy. Se vihoitteleminen näyttä sen, että asiat eivät ole laisinkaan kunnossa.
Miksi ei biot sitä ymmärrä?
Onko nyt joku bio tehnyt karhunpalveluksen kaikille biovanhemille kun tässä palstalla kuuluttavat, että kaikki biot vihaavat sijareita, kaikkia sossuja ja koko maailmaan? Kuka uskalla edes mennä pohtimaan sen jälkeen, että onko hänessä oikeesti lapsen kasvattajaa?

Mä itiootti vähä aikaa sitten vielä ajattelin, että minä kun sijoitettun lapsen saan, niin yritän tehdä kaikkeni, että bio luottaisi minuun ja tietäisi, että hän on tärkeä ihminen ja tulee aina olemaan tärkeä omalle lapselle ja meille.

Mä kuvittelin, että jos äiti ei ole juoppo, eikä päihdeongelmallinen, että sen kanssa tulee juttuun ja hän sattuu asumaan jossain lähistöllä, minne viitsis autolla lähtee ajelemaan, niin voitais kaupunkinreissut järjestä niin, että bio olisi mukana.Lähtee joskus porukalla Tivoliin tai puiston penkille istumaan ja jätskiä syömään.
Mentäisi vaikka kolmesta lapselle jotain asioita hankkimaan, että minä maksaisin (lapsen rahoista tietysti), mutta bioäiti sais esim. päättä mitä ja millaisen ostettaan. Että bio voisi käytä käsi kädessä lapsen kanssa ja me kolmesta oltaisi siina ja kaikilla olisi hyvää olla . Näin tuntisi bio itsensä kuuluvan lapsen elämään ja lapsi itse ei unohdaisi kuka on se oikea äiti ja että koti on siellä, minne siis kohta takaisiin mennään.

Noh, naurakaat nyt niin paljon kun haluate, biot ja sijarit kaikki.
Minä ainakin yritän sillalailla sen tehdä jos bio- äitistä siihen on. Jos ei ole, niin en minä mahda siihen mitään. Mutta mä ainakin haluan saada asiat luistamaan koska sitä typerää vihanpitoa mä en jaksaa. Te jotka haluatte riiella ihan turhaan, niin sen kun riitelette, mutta sillä ei voita kuka mitään.
Jos vanhemmat on tyhmiä, biot tai sijarit, niin kuka ei tässä kärsi niin pahasti kun se lapsi, ketä te kaikki väitätte rakastavansa.
Sillalailla...

Merkan tekstissä kiinnitin huomiota seuraavaan: "Mä kuvittelin, että jos äiti ei ole juoppo, eikä päihdeongelmallinen, että sen kanssa tulee juttuun.."

No jos äiti ei ole juoppo eikä päihdeongelmainen, niin miksi häneltä olisi lapsi viety ja annettaisiin sinulle Merkka. Jos äiti on sellainen, kuin kuvailet tekstissäsi, niin hänen lapseltaanhan olisi täysin ilman syytä riistetty oma äiti ja elämä oman äidin kanssa. Silloin sekä lapsella että äidillä on syytä olla todella suuttuneita. Siinä ei kuule paljon jätskit auta lepyttämään, siinä on nimittäin vahingonkorvauskanteen paikka oikeudessa ja sossulla virkavirherikossyyte niskassa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Merkan tekstissä kiinnitin huomiota seuraavaan: "Mä kuvittelin, että jos äiti ei ole juoppo, eikä päihdeongelmallinen, että sen kanssa tulee juttuun.."

No jos äiti ei ole juoppo eikä päihdeongelmainen, niin miksi häneltä olisi lapsi viety ja annettaisiin sinulle Merkka. Jos äiti on sellainen, kuin kuvailet tekstissäsi, niin hänen lapseltaanhan olisi täysin ilman syytä riistetty oma äiti ja elämä oman äidin kanssa. Silloin sekä lapsella että äidillä on syytä olla todella suuttuneita. Siinä ei kuule paljon jätskit auta lepyttämään, siinä on nimittäin vahingonkorvauskanteen paikka oikeudessa ja sossulla virkavirherikossyyte niskassa.

Sijaisisän ja Helinän kirjeestä paljastuu justisaa se karu toduus, ettei mikä ole niin kuin halutaan olevan.

Biot syyttävät sijareitä, että ne eivät haluaa välittää, ne eivät kuuntelee ja sijarit varastaa syyttä suotta heitän lapsia.

Sijarit toivovat ja haluavat että asiat onnistuisi ja välit olisi myös bion kanssa hyvät, mutta se on mahdoton, koska todella näkyy olevan niin, että bio ei itse vaan haluaa.

Noh, toin vaan esimerkin että jos äiti ei ole juoppo, mielenterveys ongelmallinen tai narkkari, joka on aina muissa maailmoissa, että ne toiset pitäisi ymmärtää kun kerran järkii on päässä ja pää selvänä.

Helinä, en minä todellakaan tietä mitkä kaikki huostaan oton syyt ovat, ne kolme etellista on vaan jäänyt silmiin enitteen.

Syy voi olla vaikka väkivalta tai kertakaikkiaan se että äiti ei välittää tai ei jaksaa välittää. Oikeesti en tietä. Tuskin kuka täällä kehtaa sitä minulle edes sanoaa. heti kun joku suunsa aukaise, niin löytyy joku, joka on eri mieltää ja sitten se alkaa taas.
Jos kuunella bioäitejä, niin suurin osaa on sitä mieltä, ettei heissä ole vikaa, mutta ei se voi pitää paikkaansa.

Minä en oikein jaksaa enää puolustaa itsensä eikä sitä, miten haluan onnistuvan bion ja lapsen kanssa. Kirjoitaan siitä kokemuksesta tänne sitten kun minulla on se ilmielävä bioäiti.
Mutta mä en ainakaan ole sitä heti mollamassa ja sitä satutamassa enkä todellakaan näyttämässä, että olen parempi kun hän. Minulla sattuu vaan nyt menemään vähä paremmin kun hänellä.

Mä tietän hitsin hyvin, mitä tarkoittaa kurjaa elämää kun mies on väkivaltainen juoppo ja rahaa ei ole. Mä annan biolle ainakin mahdollisuuden, jos se sitä ei haluaa , se on hänen päätös , mutta mä en syylistyy ainakaan mihinkään vääryydeen biota kohten.

Merkka kirjoitti:

Sijaisisän ja Helinän kirjeestä paljastuu justisaa se karu toduus, ettei mikä ole niin kuin halutaan olevan.

Biot syyttävät sijareitä, että ne eivät haluaa välittää, ne eivät kuuntelee ja sijarit varastaa syyttä suotta heitän lapsia.

Sijarit toivovat ja haluavat että asiat onnistuisi ja välit olisi myös bion kanssa hyvät, mutta se on mahdoton, koska todella näkyy olevan niin, että bio ei itse vaan haluaa.

Noh, toin vaan esimerkin että jos äiti ei ole juoppo, mielenterveys ongelmallinen tai narkkari, joka on aina muissa maailmoissa, että ne toiset pitäisi ymmärtää kun kerran järkii on päässä ja pää selvänä.

Helinä, en minä todellakaan tietä mitkä kaikki huostaan oton syyt ovat, ne kolme etellista on vaan jäänyt silmiin enitteen.

Syy voi olla vaikka väkivalta tai kertakaikkiaan se että äiti ei välittää tai ei jaksaa välittää. Oikeesti en tietä. Tuskin kuka täällä kehtaa sitä minulle edes sanoaa. heti kun joku suunsa aukaise, niin löytyy joku, joka on eri mieltää ja sitten se alkaa taas.
Jos kuunella bioäitejä, niin suurin osaa on sitä mieltä, ettei heissä ole vikaa, mutta ei se voi pitää paikkaansa.

Minä en oikein jaksaa enää puolustaa itsensä eikä sitä, miten haluan onnistuvan bion ja lapsen kanssa. Kirjoitaan siitä kokemuksesta tänne sitten kun minulla on se ilmielävä bioäiti.
Mutta mä en ainakaan ole sitä heti mollamassa ja sitä satutamassa enkä todellakaan näyttämässä, että olen parempi kun hän. Minulla sattuu vaan nyt menemään vähä paremmin kun hänellä.

Mä tietän hitsin hyvin, mitä tarkoittaa kurjaa elämää kun mies on väkivaltainen juoppo ja rahaa ei ole. Mä annan biolle ainakin mahdollisuuden, jos se sitä ei haluaa , se on hänen päätös , mutta mä en syylistyy ainakaan mihinkään vääryydeen biota kohten.

vaikka tietenkin toivoisin etä saisin sijarin lapsenihoitjaksi joka olisi positiivinen. OTapa kuitenkin huomioon että et saa itsesopia mitään bion kanssa vaan sossu määrää sinulle rajoitukset ettet vaikka saa tavata bioa lapsen kanssa päivättäin. jo tämä saa bion raivostumaan... sinulle, huom, vaikkä syypää on tietysti sossu. Joudut kuitenkin kohtaamaan vbion vihan siitäettä änellä on ikäddvä ja huoli lapsesta,... mitä teeet? uhmaatko sossua ja annat äidin tavata lastaan? jos näin teet saat ruveta lapseni sijarikai, kunhan etä vaan anna lasta isälleen vaikka sossu käskisi!

hyväntahtoisuuteesi, kirjoitti:

vaikka tietenkin toivoisin etä saisin sijarin lapsenihoitjaksi joka olisi positiivinen. OTapa kuitenkin huomioon että et saa itsesopia mitään bion kanssa vaan sossu määrää sinulle rajoitukset ettet vaikka saa tavata bioa lapsen kanssa päivättäin. jo tämä saa bion raivostumaan... sinulle, huom, vaikkä syypää on tietysti sossu. Joudut kuitenkin kohtaamaan vbion vihan siitäettä änellä on ikäddvä ja huoli lapsesta,... mitä teeet? uhmaatko sossua ja annat äidin tavata lastaan? jos näin teet saat ruveta lapseni sijarikai, kunhan etä vaan anna lasta isälleen vaikka sossu käskisi!

tai ainakin neuvottelisin enemmän tapaamisia, jos huomaisin, että aiheetta on rajoitukset voimassa ja että äiti ja lapsi molemmat kärsisivät rajoituksista.
Joskus nimittäin on lapsen edun nimissä pakko laittaa tapaamisrajoituksia, jos äiti on tasapainoton ja lapsi tapaamisista selvästi ahdistuu, tai ei niitä halua. silloin uhmaisin äitiä, jos äidin toive olisi lapsen edun vastainen.
Olisin lapsen puolella joka suuntaan. Niin olen myös meidän lasten kanssa ollut, eikä ole tarvinnut katua eikä suuntaa muuttaa. ei ole kyllä rajoituksiakaan tarvinnut tehdä eikä vanhempien kanssa riidellä. Ovat vanhemmatkin hyvin pitkälle ymmärtäneet lastensa parhaan. Silloin ei kovin suurille törmäyskursseille tarvi joutua.

hyväntahtoisuuteesi, kirjoitti:

vaikka tietenkin toivoisin etä saisin sijarin lapsenihoitjaksi joka olisi positiivinen. OTapa kuitenkin huomioon että et saa itsesopia mitään bion kanssa vaan sossu määrää sinulle rajoitukset ettet vaikka saa tavata bioa lapsen kanssa päivättäin. jo tämä saa bion raivostumaan... sinulle, huom, vaikkä syypää on tietysti sossu. Joudut kuitenkin kohtaamaan vbion vihan siitäettä änellä on ikäddvä ja huoli lapsesta,... mitä teeet? uhmaatko sossua ja annat äidin tavata lastaan? jos näin teet saat ruveta lapseni sijarikai, kunhan etä vaan anna lasta isälleen vaikka sossu käskisi!

En tiennyt, että sossut käskee ja kieltää, miten usein saa bio tavata lastaan. Mä oikeesti en vielä tietä niitä sijarin asioita, sitä minä vasta täältä palstalta olen tutkinut ja miettinyt.

Minä luulin, että sossut vaan passitta lapsen meille ja tekee joskus niitä pakollisia käyntejä ja suunitteluja, mutta se päävastuu olisi minulla ja minä voisin päättä, että esim. lapsella kun on kamalan ikävää äitiä, niin mennään mutsin luokseen tai bio meille.

Tietysti tietän, ettei voi ihan mitä tahansa sossun tahton vasta tehdä, he ne kuitenkin ne tärkeimmät asiat päättä, mutta luulin, että ne pikkuasiat päätän minä. Ja eihän se ole rikos, kun lapsi ja äiti näkee muulloinkin kun sossun määrämänä aikana. Vai onko?
Olenpa aika vihreä .

En ennen edes ymmärtänyt, miksi sijarit ja biot ei pärjää keskenä, nyt on sekin asia selvinnyt:)
Selvä on se, etten tulee kuuntelemään turhia loukkauksia ja syyttelyjä keneltäkään, mutta en kyllä alaa bioäitiä tuomitsemaan ihan vaan siksi, että joku muu sitä tekee.
Sitäpaitsi, eräs sijari sanoi, että he pärjää kohtalaisen hyvin biovanhempien kanssa, joten toivoa on. Ei kaikki biot kuitenkaan vihaa sijareita. Tässä palstalla vaan ne vihajat huutaa vähä kovemmin ja mä luulin jo, että se on yleinen käytäntö.

Olen minä aina ollut sellainen itsepäinen , että jos minusta tuntuu joku asia olevan oikein, niin uskallan kyllä sen sanoa kenelle vaan. Olisi se sit sosiaalin työntekijä tai anoppini.
Osaan myös huomata erehtykseni, tosin kyllä jälkijunassa, mutta aina sitä voi pyytää anteeksi.

Leikittään, että tulen bion kanssa hyvin toimeen.
Niin miksi siis sossu kieltää bioäitiä näkemmästä omaa lastaan jos se kerran minulle passa?
Mikä on Sinun näkemys asiasta?

Eikös sijoituksen tarkoitus ole nimenomaan se, että sijari on väliaikainen ja hoitaa kunnes äiti saa asiat kuntoon. Tai jos äiti jostain syystä ei saa asioita kuntoon eikä lasta takaisiin, mutta kykenee kuitenkin sovuss olemaan sijarin kanssa ja haluaa olla usein lapsen lähelle, niin miksi ei sitä biolle suotaa?.
Minusta kun äiti kerran haluaa lasta tavata, niin miksi joku voisi olla sitä vastaa?
Kertokaat ihmeessä ne jotka vähä enemmän tietä. Niin tulen minäkin sieltä pilvilinnasta maanpäälle takaisiin.

Merkka kirjoitti:

En tiennyt, että sossut käskee ja kieltää, miten usein saa bio tavata lastaan. Mä oikeesti en vielä tietä niitä sijarin asioita, sitä minä vasta täältä palstalta olen tutkinut ja miettinyt.

Minä luulin, että sossut vaan passitta lapsen meille ja tekee joskus niitä pakollisia käyntejä ja suunitteluja, mutta se päävastuu olisi minulla ja minä voisin päättä, että esim. lapsella kun on kamalan ikävää äitiä, niin mennään mutsin luokseen tai bio meille.

Tietysti tietän, ettei voi ihan mitä tahansa sossun tahton vasta tehdä, he ne kuitenkin ne tärkeimmät asiat päättä, mutta luulin, että ne pikkuasiat päätän minä. Ja eihän se ole rikos, kun lapsi ja äiti näkee muulloinkin kun sossun määrämänä aikana. Vai onko?
Olenpa aika vihreä .

En ennen edes ymmärtänyt, miksi sijarit ja biot ei pärjää keskenä, nyt on sekin asia selvinnyt:)
Selvä on se, etten tulee kuuntelemään turhia loukkauksia ja syyttelyjä keneltäkään, mutta en kyllä alaa bioäitiä tuomitsemaan ihan vaan siksi, että joku muu sitä tekee.
Sitäpaitsi, eräs sijari sanoi, että he pärjää kohtalaisen hyvin biovanhempien kanssa, joten toivoa on. Ei kaikki biot kuitenkaan vihaa sijareita. Tässä palstalla vaan ne vihajat huutaa vähä kovemmin ja mä luulin jo, että se on yleinen käytäntö.

Olen minä aina ollut sellainen itsepäinen , että jos minusta tuntuu joku asia olevan oikein, niin uskallan kyllä sen sanoa kenelle vaan. Olisi se sit sosiaalin työntekijä tai anoppini.
Osaan myös huomata erehtykseni, tosin kyllä jälkijunassa, mutta aina sitä voi pyytää anteeksi.

Leikittään, että tulen bion kanssa hyvin toimeen.
Niin miksi siis sossu kieltää bioäitiä näkemmästä omaa lastaan jos se kerran minulle passa?
Mikä on Sinun näkemys asiasta?

Eikös sijoituksen tarkoitus ole nimenomaan se, että sijari on väliaikainen ja hoitaa kunnes äiti saa asiat kuntoon. Tai jos äiti jostain syystä ei saa asioita kuntoon eikä lasta takaisiin, mutta kykenee kuitenkin sovuss olemaan sijarin kanssa ja haluaa olla usein lapsen lähelle, niin miksi ei sitä biolle suotaa?.
Minusta kun äiti kerran haluaa lasta tavata, niin miksi joku voisi olla sitä vastaa?
Kertokaat ihmeessä ne jotka vähä enemmän tietä. Niin tulen minäkin sieltä pilvilinnasta maanpäälle takaisiin.

Jotkut sijarit ovat sanoneet, että heidän perheellä on oikeus yksityisyyteen, eivätkä he halua että muuna aikana siellä rampataan, kuin mitä sossu on määrännyt. Monilla sijaisperheillä on useita, eri perheistä olevia sijaislapsia ja he eivät halua kotiinsa selaista trafiikkia jossa mennään ja tullaan kuin hollituvassa, vaan he haluavat esittää tavallista yksityisperhettä toimeksiannosta huolimatta. Silloin lapsi ja äiti kärsivät rajallisesta yhteydenpidosta ja säännöistä sekä joustamattomuudesta, samoin kuin lapsen muut läheiset ja kotipaikkakunnalle jääneet ystävät ja ikätoverit.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jotkut sijarit ovat sanoneet, että heidän perheellä on oikeus yksityisyyteen, eivätkä he halua että muuna aikana siellä rampataan, kuin mitä sossu on määrännyt. Monilla sijaisperheillä on useita, eri perheistä olevia sijaislapsia ja he eivät halua kotiinsa selaista trafiikkia jossa mennään ja tullaan kuin hollituvassa, vaan he haluavat esittää tavallista yksityisperhettä toimeksiannosta huolimatta. Silloin lapsi ja äiti kärsivät rajallisesta yhteydenpidosta ja säännöistä sekä joustamattomuudesta, samoin kuin lapsen muut läheiset ja kotipaikkakunnalle jääneet ystävät ja ikätoverit.

siis lastenkoti vaatii että tapaamiset on mahdollisimman harvoin, ja sossu on määrännyt milloin ja miten, tällä hetkellä mulla on tasan tunti kahden viikon välein virka-aikana, vartija seisoo vierellä, ja ohjaaja, ja kuuntelevat korvahöröllä mitä puhelemme, jos puhumme liian hiljaa tulee huomautus, että pitää kuulla mitä sanotaan, on aiheita joita ei saa mainita kuten isi tai mummi, koska lapsi ahdistuu niistä, myös kotiutuksesta on kiellettyä puhua. Haluaisin tietysti tavata joka päivä lastani ja lapsella on myös ikävä ja yksinäinen olla siellä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jotkut sijarit ovat sanoneet, että heidän perheellä on oikeus yksityisyyteen, eivätkä he halua että muuna aikana siellä rampataan, kuin mitä sossu on määrännyt. Monilla sijaisperheillä on useita, eri perheistä olevia sijaislapsia ja he eivät halua kotiinsa selaista trafiikkia jossa mennään ja tullaan kuin hollituvassa, vaan he haluavat esittää tavallista yksityisperhettä toimeksiannosta huolimatta. Silloin lapsi ja äiti kärsivät rajallisesta yhteydenpidosta ja säännöistä sekä joustamattomuudesta, samoin kuin lapsen muut läheiset ja kotipaikkakunnalle jääneet ystävät ja ikätoverit.

noinkaan kaikilta osin ole. Nimittäin minä näkisin asian niin, että kun sossun kanssa on tapaamiset sovittu, niin silloin sossulla on vastuu, jos jotain meneekin pieleen. Tässä nyt ensimmäisenä tulee mieleen tuo vanhempien kunto. Fyysinen ja psyykkinen. Jos esim. tapaamiset ovat olleet satunnaisia ja harvakseltaan lähinnä vanhempien huonosta kunnosta johtuen, niin meillä on ollut se käytäntö, että ennen kuin saavat lapsiaan tavat joko meillä tai sitten luonaan, niin pitää sossulassa käydä hyvissä ajoin näytillä , että nenänvalkaisuviikot on menossa ja sitten vielä hetkeä ennen kun lapsensa tapaavat. En halua, että vastuu tälläsissä asioissa olisi minulla, koska mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä näitä tarkistuksia, eikä kyllä oikeuksiakaan. Ammatti-ihmiset hoitakoon sen puolen ja minä teen kuten sanotaan. Tottakai sellasessa tapauksessa, että esim. on sovittu harvempaan tapaamiset ja selvästi lapsikin haluaisi useammin, enkä itsekään mitään estettä näe, niin voin ottaa itsekin yhteyttä sossuun ja pyytää tapaamisten lisäämistä, mutta silti lopullinen päätös ja vastuu on aina sossulla. Olen kyllä joskus jotain poikkeusta tehnyt ihan oman arvioni perusteella joustanut, mutta silloin on sitten vastuu myös ollut minulla. Epätasapainoisten ja epäluotettavien vanhempien kyseessä ollessa vastuu on aika iso ihan tavis-sijarin otettavaksi.

lastenkodista, kirjoitti:

siis lastenkoti vaatii että tapaamiset on mahdollisimman harvoin, ja sossu on määrännyt milloin ja miten, tällä hetkellä mulla on tasan tunti kahden viikon välein virka-aikana, vartija seisoo vierellä, ja ohjaaja, ja kuuntelevat korvahöröllä mitä puhelemme, jos puhumme liian hiljaa tulee huomautus, että pitää kuulla mitä sanotaan, on aiheita joita ei saa mainita kuten isi tai mummi, koska lapsi ahdistuu niistä, myös kotiutuksesta on kiellettyä puhua. Haluaisin tietysti tavata joka päivä lastani ja lapsella on myös ikävä ja yksinäinen olla siellä.

mahtanut siellä lastenkodilla tehdä, kun oikein vartija pitää vieressä seistä? Tiedän, että riehujavanhemmille on pakko ollut vartija palkata.
Myös ne jutut, mitä lapselle puhutaan saattavat olla niin ulkona tästä todellisuudesta, että silloin pitää niitäkin valvoa, mutta miksi lapsi ahdistuu kun puhutaan isistä tai mummista? Mitä ovat lapselle tehneet?
Miksi ylipäätään haluaisitkaan heistä puhua, jos tiedät heidän tehneen lapsellesi pahaa ja että hän heistä puhuttaessa ihan ahdistuu.

amalia kirjoitti:

noinkaan kaikilta osin ole. Nimittäin minä näkisin asian niin, että kun sossun kanssa on tapaamiset sovittu, niin silloin sossulla on vastuu, jos jotain meneekin pieleen. Tässä nyt ensimmäisenä tulee mieleen tuo vanhempien kunto. Fyysinen ja psyykkinen. Jos esim. tapaamiset ovat olleet satunnaisia ja harvakseltaan lähinnä vanhempien huonosta kunnosta johtuen, niin meillä on ollut se käytäntö, että ennen kuin saavat lapsiaan tavat joko meillä tai sitten luonaan, niin pitää sossulassa käydä hyvissä ajoin näytillä , että nenänvalkaisuviikot on menossa ja sitten vielä hetkeä ennen kun lapsensa tapaavat. En halua, että vastuu tälläsissä asioissa olisi minulla, koska mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä näitä tarkistuksia, eikä kyllä oikeuksiakaan. Ammatti-ihmiset hoitakoon sen puolen ja minä teen kuten sanotaan. Tottakai sellasessa tapauksessa, että esim. on sovittu harvempaan tapaamiset ja selvästi lapsikin haluaisi useammin, enkä itsekään mitään estettä näe, niin voin ottaa itsekin yhteyttä sossuun ja pyytää tapaamisten lisäämistä, mutta silti lopullinen päätös ja vastuu on aina sossulla. Olen kyllä joskus jotain poikkeusta tehnyt ihan oman arvioni perusteella joustanut, mutta silloin on sitten vastuu myös ollut minulla. Epätasapainoisten ja epäluotettavien vanhempien kyseessä ollessa vastuu on aika iso ihan tavis-sijarin otettavaksi.

kun äsken unohtui, että se ei tarvitse olla esteenä lapsen tapaamisissa, ettei perhe halua asua hollituvassa, koska tapaamiset voi aina järjestää muualle, kuin sij.kotiin. En näkisi, että sen vuoksi pitäisi tapaamisia mitenkään rajoittaa. Se on varmaan totta, että ei kukaan voi elää kuin laitoksessa, että vieraita tulee ja menee, mutta on monta mahdollisuutta järjestää niitä tapaamisia.
Meilläkin alkuaikoina, kun vanhemmat vielä vähän yrittivät edes leikkiä vanhempia, niin lapset olivat pyhinä ja vkonloppuina usein kotona vanhempiensa luona.
Sitten vaan pikkuhiljaa ei enää vanhemmille sopinutkaan ja siitä ne tapaamiset harveni, mutta syy ei ollut meidän perheessä, vaan heidän.

amalia kirjoitti:

kun äsken unohtui, että se ei tarvitse olla esteenä lapsen tapaamisissa, ettei perhe halua asua hollituvassa, koska tapaamiset voi aina järjestää muualle, kuin sij.kotiin. En näkisi, että sen vuoksi pitäisi tapaamisia mitenkään rajoittaa. Se on varmaan totta, että ei kukaan voi elää kuin laitoksessa, että vieraita tulee ja menee, mutta on monta mahdollisuutta järjestää niitä tapaamisia.
Meilläkin alkuaikoina, kun vanhemmat vielä vähän yrittivät edes leikkiä vanhempia, niin lapset olivat pyhinä ja vkonloppuina usein kotona vanhempiensa luona.
Sitten vaan pikkuhiljaa ei enää vanhemmille sopinutkaan ja siitä ne tapaamiset harveni, mutta syy ei ollut meidän perheessä, vaan heidän.

Se kai noissa pitkissä huostaanotoissa onkin, että ihmiset työlääntyy, ja lapset sitten vieraaantuvat vanhemmistaan pikkuhiljaa. Teilläkin vanhemmat yrittivät, mutta kun ei varmaan toivoa ollut, niin jossain vaiheessa kohtalokin jo suo itse kullekkin asianosaiselle sellaisen armon, että tavallaan kai sopeutuu ja suo itselleen uuden elämän ja lapselleen kanssa uuden elämän siellä jossakin sijaiskodissa. Tätä sossut ja lainsäätäjät eivät kai ole osanneet ottaa huomioon, että elettävä on eikä siihen sijoitukseen käytännössä pystytä jämähtämään vuosikymmeniski. Perheen yhdistämisen tavoitehan vasta nyt konkreettiseti tajuttiin, aiemmin se oli estotarkoitus, näin olen ymmärtänyt siitä, että vain aniharva huostaanotto on purettu ja nekin pitkin hampain.
Hyvin järkeilit ton, että sijareiden ei ole syytä lähteä sooloilemaan biovanhempien kanssa omin päin. Siinä nimittäin jos valta tapaamisten lisäämiseen annetaan sijareille, niin tulee mahdollisuus lahjontaan ja kiristykseen ihan itse kunkin moraalin mukaan. Lapsi on mitä parhain kiristyskeino. Kyllä varmaan moni biologinen äiti/isä on varmis lahjomaan sijaria vaikka rahalla saadakseen lapsensa edes nähdä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Se kai noissa pitkissä huostaanotoissa onkin, että ihmiset työlääntyy, ja lapset sitten vieraaantuvat vanhemmistaan pikkuhiljaa. Teilläkin vanhemmat yrittivät, mutta kun ei varmaan toivoa ollut, niin jossain vaiheessa kohtalokin jo suo itse kullekkin asianosaiselle sellaisen armon, että tavallaan kai sopeutuu ja suo itselleen uuden elämän ja lapselleen kanssa uuden elämän siellä jossakin sijaiskodissa. Tätä sossut ja lainsäätäjät eivät kai ole osanneet ottaa huomioon, että elettävä on eikä siihen sijoitukseen käytännössä pystytä jämähtämään vuosikymmeniski. Perheen yhdistämisen tavoitehan vasta nyt konkreettiseti tajuttiin, aiemmin se oli estotarkoitus, näin olen ymmärtänyt siitä, että vain aniharva huostaanotto on purettu ja nekin pitkin hampain.
Hyvin järkeilit ton, että sijareiden ei ole syytä lähteä sooloilemaan biovanhempien kanssa omin päin. Siinä nimittäin jos valta tapaamisten lisäämiseen annetaan sijareille, niin tulee mahdollisuus lahjontaan ja kiristykseen ihan itse kunkin moraalin mukaan. Lapsi on mitä parhain kiristyskeino. Kyllä varmaan moni biologinen äiti/isä on varmis lahjomaan sijaria vaikka rahalla saadakseen lapsensa edes nähdä.

hän teki lastenkodin toiminnasta valituksen, niin lastenkoti kosti sen kutsumalla vartijat joka tapaamiseen. Uskon tuosta joka sanan sen takia, että paikka on sama, jossa oma lapseni oli aikanaan hoidollisen huostaanoton takia. Ja lakia rikottiin mennen tullen aina kun kerittiin. Sossut eivät puuttuneet edes lapsen pahoinpitelyyn, koska olisi pitänyt olla kuulema vielä jälkiä näkyvissä kun sossut ehtivät paikalle.

Yksi kysymys Merkalle:
Miten vaikutat niin itsevarmalle, että puhettasi uskotaan 100-prosenttisen varmasti kun väität olevasi raitis? Miksi sinua pitäisi uskoa enemmän kuin jotain toistakaan?

Ei minuakaan ole edes sossut koskaan syyttäneet päihteiden käytöstä, mutta koska olen huostaanottoäiti -leimalla varustettu lopun ikäni, niin näillä palstoilla olen saanut kuulla olevani juoppo lukemattomia kertoja. Eivätkä sossut ole koskaan syyttäneet minua koskaan mistään muustakaan, mutta nämä hoidolliset huostat nyt ovat ihan omaa lajiaan.

kirjoittanut, miten kirjoitti:

hän teki lastenkodin toiminnasta valituksen, niin lastenkoti kosti sen kutsumalla vartijat joka tapaamiseen. Uskon tuosta joka sanan sen takia, että paikka on sama, jossa oma lapseni oli aikanaan hoidollisen huostaanoton takia. Ja lakia rikottiin mennen tullen aina kun kerittiin. Sossut eivät puuttuneet edes lapsen pahoinpitelyyn, koska olisi pitänyt olla kuulema vielä jälkiä näkyvissä kun sossut ehtivät paikalle.

Yksi kysymys Merkalle:
Miten vaikutat niin itsevarmalle, että puhettasi uskotaan 100-prosenttisen varmasti kun väität olevasi raitis? Miksi sinua pitäisi uskoa enemmän kuin jotain toistakaan?

Ei minuakaan ole edes sossut koskaan syyttäneet päihteiden käytöstä, mutta koska olen huostaanottoäiti -leimalla varustettu lopun ikäni, niin näillä palstoilla olen saanut kuulla olevani juoppo lukemattomia kertoja. Eivätkä sossut ole koskaan syyttäneet minua koskaan mistään muustakaan, mutta nämä hoidolliset huostat nyt ovat ihan omaa lajiaan.

tuon koston se on täysin mahdollista. Sen verran olen päässyt sitä touhua seuraaamaan. Ammatti-ihmiset ovat kaikkea muuta kuin ammatti-ihmisiä. Ei ehillä ole minkäänlaista todellista kykyä asettua lapsen asemaan sen enempää kuin vanhempienkaan, etenkään jos heidän kunniaansa on jotenkin loukattu. Kosto on varma.
Voisikohan olla niin, että juuri heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset hakeutuvat tuollaisiin ammatteihin ja töihin, missä takuu varmasti tapaavat ihmisiä, joilla menee vielä huonommin. Siinä sitten voivat tuntea itsensä paljon paremmaksi ja saavat itsetunnolleen kohotusta.

amalia kirjoitti:

tuon koston se on täysin mahdollista. Sen verran olen päässyt sitä touhua seuraaamaan. Ammatti-ihmiset ovat kaikkea muuta kuin ammatti-ihmisiä. Ei ehillä ole minkäänlaista todellista kykyä asettua lapsen asemaan sen enempää kuin vanhempienkaan, etenkään jos heidän kunniaansa on jotenkin loukattu. Kosto on varma.
Voisikohan olla niin, että juuri heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset hakeutuvat tuollaisiin ammatteihin ja töihin, missä takuu varmasti tapaavat ihmisiä, joilla menee vielä huonommin. Siinä sitten voivat tuntea itsensä paljon paremmaksi ja saavat itsetunnolleen kohotusta.

Meillä rikkoivat lakia jo heti alkuhetkistä, nimittäin loistivat poissaolollaan huoltosopimuksen laatimistilanteessa, että olisi voitu sopia tapaamisista, ym. yksityiskohdista. Jälkeenpäin kuulin selityksen, että ei kuulunut heidän käytäntöihinsä olla siellä.

Olin paikalla ainakin kahdessa eri tilanteessa, kun sossut painottivat lastenkodin henkilökunnalle, että kotioloissa ei ole puutteita, eikä aihetta huostaanottoon, joten tapaamisia ei pidä rajoittaa. Mutta ne puheet valuivat kuin vesi ankan selästä!

He siis kuulivat nuo vakuuttelut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja silti minuun suhtautuminen oli aivan uskomatonta, varsinkin alkuun! Minulle ei palavereissa annettu mahdollisuutta puhua, kun viimeisen 10:n min:n aikana pääsin tärkeisiin kysymyksiin, osastonjohtaja saattoi nousta vaikka kesken puheeni ylös ja ilmoittaa, että aika loppuu, jatketaan kolmen viikon kuluttua torstaina. Ja silti saattoi olla kyse niin tärkeästä asiasta kuin esim. seuraavan viikon tapaamisista tai jostain hyvin tärkeästä lapsen hoitoon liittyvästä asiasta.

Kun heti alussa kerroin haluavani tavata lasta vaikka joka päivä, koska asumme niin lähellä, niin he katselivat toisiaan merkitsevästi, eikä aina vastattu mitään. Myöhemmin alkoi tulla puheita siitä, miten vähän vanhemmat yleensä ovat kiinnostuneita tapaamisista todellisuudessta. Olivat ihan kuin pettyneitä siitä, että kävin joka viikko tapaamisissa ja sossun avustuksella sain puhutuksi lapsen joka viikonlopuksi kotiin.

Törkeintä tietysti oli lapsen huono kohtelu siellä, hoidotta jättäminen, lääkärin ohjeiden noudattamatta jättäminen, intensiivihoidon periaatteiden laiminlyönti, lapsen pelottelu, uhkailu ja pahoinpitely, minua mustamaalattiin lapselle, jokaisen käyntini jälkeen lapseni huoneeseen tehtiin täydellinen huonetarkastus, lapsen puhelin takavarikoitiin, itkevää lasta ei lohdutettu, he eivät 'nähneet' lapsen pahaa oloa, silmieni edessä omahoitaja satutti lasta ja karjui, että ulkopuolisille ei saa valittaa laitoksen oloista, ei edes äidille. Sanalla sanoen se oli järkyttävää!

Ja kaikki lähti psykiatrian klinikasta, joka kielsi lapselta neurologisen laajan arvion. Lapsipotilaiden tukiryhmässä tutustuin toiseen perheeseen,jonka lapsi on hoidossa samassa yksikössä. Kun isä oli rohjennut arvostella ylilääkärin arviota lapsen psykoottisuudesta, oli lääkäri tokaissut: "Väitättekö, että minä olen hullu? Kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Neurologiseen arvioon ei päästy, vaikka isän suvussa on AS-syndroomaa. Lapsi vaadittiin pitkään osastohoitoon, jonka aikana tapahtui koko perhettä järkyttäneitä asioita. Jakson jälkeen huostaanotolla uhaten poika vaadittiin AS-lapselle sopimattomaan analyyttiseen psykoterapiaan ja lapsen vointi alkoi taantua rajusti. Isä kirjoitti tilanteesta kysymyksen nettipalstalle, johon tulleita vastauksia lähetti minulle sähköpostissa.

Yksi vastaajista oli toisen sairaanyhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri, joka kirjoitti, että kyseisen klinikan toimintatavat ovat lääkäripiireissä tiedossa, niihin on yritetty vaikuttaa, mutta tuloksetta. Lääkäri kehotti perhettä ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen ja tekemään valituksen ja muuttamaan Ouluun, jossa lastenpsykiatrian ja neurologian yhteistyö on kuulema toimivaa.

Oli se minunkin lapselleni lastenkodissa sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut töissä edes yhtään psykiatrian ammattilaista. Viime lopussa lapsi oli niin huonossa kunnossa, että en enää eräältä kotilomalta palauttanut häntä takaisin, vaan vein sairaalan päivytykseen, josta meille kirjoitettiin kotilomaa ja sossut purkivat huostaanoton välittömästi. Silti minut vaadittiin vielä lastenkotiin kriisipalaveriin, jossa uhkailtiin, että "tilanteenne kotona tulee varmaan kriisiytymään ja sitten lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa". Ja varmasti tiesivät, että siitä ei ollut kyse, vaan kaikesta muusta ja hoidotta jättämisestä.

Lähettänyt sairaala käänsi meille sen jälkeen selkänsä, psykiatrian ylilääkäri kielsi antamasta meille mitään vastaanottoaikoja, vaikka lapsella oli heidän määräämänsä lääkitys, joka olisi vaatinut muutaman kuukauden välein tehtävät maksakoe- ja sydänfilmikontrollit. Kouluterveyshuolto pesi kätensä ja käski ottamaan yhteyttä sairaalaan, samoin perheneuvola. Tilanne oli järjetön!

Koska minulla oli kotona huostaanoton traumojaan vaikeasti oireileva lapsi, ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tilata aika yksityiseltä puolelta, josta muutaman kuukauden jälkeen saimmekin vihdoin oikean diagnoosin.

Tilanne on siis pelkästään hoidollisten huostaanottojen suhteen aivan järkyttävä, eikä minua lohduta yhtään se, että aikuiset eivät ole kiinnostuneita puhumaan lasten oikeuksien puolesta oikean hoidon saamiseksi.

Nyt kun lapsen kotiutumisesta on kulunut jo vuosi, alkaa lapsi olla ennallaan huostaanoton järkytyksistä. Ilmeisesti minä olen alkanut työstää asioita kunnolla vasta nyt, mutta toistaiseksi tuntuu, että voiko noista kokemuksista toipua ikinä. Poden selviä stressioireita raskaasta koulutalvesta ja muista järkytyksistä. Kun lapsi oli viimeksi isän luona, heräsin yöllä painajaiseen, että lapsi oli taas huostassa ja huusi äitiä. Välillä ihmettelen, että pitääkö lasten kohtelu olla Suomessa sellaista tasoa, että vanhemmat tarvitsevat terapiaa lasten saamasta 'hoidosta' toipuakseen.

että osuit oikeaan kirjoitti:

Meillä rikkoivat lakia jo heti alkuhetkistä, nimittäin loistivat poissaolollaan huoltosopimuksen laatimistilanteessa, että olisi voitu sopia tapaamisista, ym. yksityiskohdista. Jälkeenpäin kuulin selityksen, että ei kuulunut heidän käytäntöihinsä olla siellä.

Olin paikalla ainakin kahdessa eri tilanteessa, kun sossut painottivat lastenkodin henkilökunnalle, että kotioloissa ei ole puutteita, eikä aihetta huostaanottoon, joten tapaamisia ei pidä rajoittaa. Mutta ne puheet valuivat kuin vesi ankan selästä!

He siis kuulivat nuo vakuuttelut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja silti minuun suhtautuminen oli aivan uskomatonta, varsinkin alkuun! Minulle ei palavereissa annettu mahdollisuutta puhua, kun viimeisen 10:n min:n aikana pääsin tärkeisiin kysymyksiin, osastonjohtaja saattoi nousta vaikka kesken puheeni ylös ja ilmoittaa, että aika loppuu, jatketaan kolmen viikon kuluttua torstaina. Ja silti saattoi olla kyse niin tärkeästä asiasta kuin esim. seuraavan viikon tapaamisista tai jostain hyvin tärkeästä lapsen hoitoon liittyvästä asiasta.

Kun heti alussa kerroin haluavani tavata lasta vaikka joka päivä, koska asumme niin lähellä, niin he katselivat toisiaan merkitsevästi, eikä aina vastattu mitään. Myöhemmin alkoi tulla puheita siitä, miten vähän vanhemmat yleensä ovat kiinnostuneita tapaamisista todellisuudessta. Olivat ihan kuin pettyneitä siitä, että kävin joka viikko tapaamisissa ja sossun avustuksella sain puhutuksi lapsen joka viikonlopuksi kotiin.

Törkeintä tietysti oli lapsen huono kohtelu siellä, hoidotta jättäminen, lääkärin ohjeiden noudattamatta jättäminen, intensiivihoidon periaatteiden laiminlyönti, lapsen pelottelu, uhkailu ja pahoinpitely, minua mustamaalattiin lapselle, jokaisen käyntini jälkeen lapseni huoneeseen tehtiin täydellinen huonetarkastus, lapsen puhelin takavarikoitiin, itkevää lasta ei lohdutettu, he eivät 'nähneet' lapsen pahaa oloa, silmieni edessä omahoitaja satutti lasta ja karjui, että ulkopuolisille ei saa valittaa laitoksen oloista, ei edes äidille. Sanalla sanoen se oli järkyttävää!

Ja kaikki lähti psykiatrian klinikasta, joka kielsi lapselta neurologisen laajan arvion. Lapsipotilaiden tukiryhmässä tutustuin toiseen perheeseen,jonka lapsi on hoidossa samassa yksikössä. Kun isä oli rohjennut arvostella ylilääkärin arviota lapsen psykoottisuudesta, oli lääkäri tokaissut: "Väitättekö, että minä olen hullu? Kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Neurologiseen arvioon ei päästy, vaikka isän suvussa on AS-syndroomaa. Lapsi vaadittiin pitkään osastohoitoon, jonka aikana tapahtui koko perhettä järkyttäneitä asioita. Jakson jälkeen huostaanotolla uhaten poika vaadittiin AS-lapselle sopimattomaan analyyttiseen psykoterapiaan ja lapsen vointi alkoi taantua rajusti. Isä kirjoitti tilanteesta kysymyksen nettipalstalle, johon tulleita vastauksia lähetti minulle sähköpostissa.

Yksi vastaajista oli toisen sairaanyhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri, joka kirjoitti, että kyseisen klinikan toimintatavat ovat lääkäripiireissä tiedossa, niihin on yritetty vaikuttaa, mutta tuloksetta. Lääkäri kehotti perhettä ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen ja tekemään valituksen ja muuttamaan Ouluun, jossa lastenpsykiatrian ja neurologian yhteistyö on kuulema toimivaa.

Oli se minunkin lapselleni lastenkodissa sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut töissä edes yhtään psykiatrian ammattilaista. Viime lopussa lapsi oli niin huonossa kunnossa, että en enää eräältä kotilomalta palauttanut häntä takaisin, vaan vein sairaalan päivytykseen, josta meille kirjoitettiin kotilomaa ja sossut purkivat huostaanoton välittömästi. Silti minut vaadittiin vielä lastenkotiin kriisipalaveriin, jossa uhkailtiin, että "tilanteenne kotona tulee varmaan kriisiytymään ja sitten lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa". Ja varmasti tiesivät, että siitä ei ollut kyse, vaan kaikesta muusta ja hoidotta jättämisestä.

Lähettänyt sairaala käänsi meille sen jälkeen selkänsä, psykiatrian ylilääkäri kielsi antamasta meille mitään vastaanottoaikoja, vaikka lapsella oli heidän määräämänsä lääkitys, joka olisi vaatinut muutaman kuukauden välein tehtävät maksakoe- ja sydänfilmikontrollit. Kouluterveyshuolto pesi kätensä ja käski ottamaan yhteyttä sairaalaan, samoin perheneuvola. Tilanne oli järjetön!

Koska minulla oli kotona huostaanoton traumojaan vaikeasti oireileva lapsi, ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tilata aika yksityiseltä puolelta, josta muutaman kuukauden jälkeen saimmekin vihdoin oikean diagnoosin.

Tilanne on siis pelkästään hoidollisten huostaanottojen suhteen aivan järkyttävä, eikä minua lohduta yhtään se, että aikuiset eivät ole kiinnostuneita puhumaan lasten oikeuksien puolesta oikean hoidon saamiseksi.

Nyt kun lapsen kotiutumisesta on kulunut jo vuosi, alkaa lapsi olla ennallaan huostaanoton järkytyksistä. Ilmeisesti minä olen alkanut työstää asioita kunnolla vasta nyt, mutta toistaiseksi tuntuu, että voiko noista kokemuksista toipua ikinä. Poden selviä stressioireita raskaasta koulutalvesta ja muista järkytyksistä. Kun lapsi oli viimeksi isän luona, heräsin yöllä painajaiseen, että lapsi oli taas huostassa ja huusi äitiä. Välillä ihmettelen, että pitääkö lasten kohtelu olla Suomessa sellaista tasoa, että vanhemmat tarvitsevat terapiaa lasten saamasta 'hoidosta' toipuakseen.

valitettavasti on todettava, että ei pelkästään lasten kohtelu, vaan ihan kaikkien apua tarvitsevien. Etenkin jos olet eri mieltä hoitavan lääkärin kanssa, niin sen saat tuntea nahoissasi.
Minulla on noista lääkäreiden kostoista myös omakohtaisia kokemuksia sekä lapseni kohdalla, että ihan omalla kohdallani. Kaiken lisäksi, jos olisin jatkanut lääkärin määräämää hoitoa, en luultavasti enää olisi tässä sinulle kirjoittamassa, vaan olisin jo muutaman vuoden kasvanut Koiranputkea.
Minä en siis epäile hetkeäkään mitä kerrot.

että osuit oikeaan kirjoitti:

Meillä rikkoivat lakia jo heti alkuhetkistä, nimittäin loistivat poissaolollaan huoltosopimuksen laatimistilanteessa, että olisi voitu sopia tapaamisista, ym. yksityiskohdista. Jälkeenpäin kuulin selityksen, että ei kuulunut heidän käytäntöihinsä olla siellä.

Olin paikalla ainakin kahdessa eri tilanteessa, kun sossut painottivat lastenkodin henkilökunnalle, että kotioloissa ei ole puutteita, eikä aihetta huostaanottoon, joten tapaamisia ei pidä rajoittaa. Mutta ne puheet valuivat kuin vesi ankan selästä!

He siis kuulivat nuo vakuuttelut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja silti minuun suhtautuminen oli aivan uskomatonta, varsinkin alkuun! Minulle ei palavereissa annettu mahdollisuutta puhua, kun viimeisen 10:n min:n aikana pääsin tärkeisiin kysymyksiin, osastonjohtaja saattoi nousta vaikka kesken puheeni ylös ja ilmoittaa, että aika loppuu, jatketaan kolmen viikon kuluttua torstaina. Ja silti saattoi olla kyse niin tärkeästä asiasta kuin esim. seuraavan viikon tapaamisista tai jostain hyvin tärkeästä lapsen hoitoon liittyvästä asiasta.

Kun heti alussa kerroin haluavani tavata lasta vaikka joka päivä, koska asumme niin lähellä, niin he katselivat toisiaan merkitsevästi, eikä aina vastattu mitään. Myöhemmin alkoi tulla puheita siitä, miten vähän vanhemmat yleensä ovat kiinnostuneita tapaamisista todellisuudessta. Olivat ihan kuin pettyneitä siitä, että kävin joka viikko tapaamisissa ja sossun avustuksella sain puhutuksi lapsen joka viikonlopuksi kotiin.

Törkeintä tietysti oli lapsen huono kohtelu siellä, hoidotta jättäminen, lääkärin ohjeiden noudattamatta jättäminen, intensiivihoidon periaatteiden laiminlyönti, lapsen pelottelu, uhkailu ja pahoinpitely, minua mustamaalattiin lapselle, jokaisen käyntini jälkeen lapseni huoneeseen tehtiin täydellinen huonetarkastus, lapsen puhelin takavarikoitiin, itkevää lasta ei lohdutettu, he eivät 'nähneet' lapsen pahaa oloa, silmieni edessä omahoitaja satutti lasta ja karjui, että ulkopuolisille ei saa valittaa laitoksen oloista, ei edes äidille. Sanalla sanoen se oli järkyttävää!

Ja kaikki lähti psykiatrian klinikasta, joka kielsi lapselta neurologisen laajan arvion. Lapsipotilaiden tukiryhmässä tutustuin toiseen perheeseen,jonka lapsi on hoidossa samassa yksikössä. Kun isä oli rohjennut arvostella ylilääkärin arviota lapsen psykoottisuudesta, oli lääkäri tokaissut: "Väitättekö, että minä olen hullu? Kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Neurologiseen arvioon ei päästy, vaikka isän suvussa on AS-syndroomaa. Lapsi vaadittiin pitkään osastohoitoon, jonka aikana tapahtui koko perhettä järkyttäneitä asioita. Jakson jälkeen huostaanotolla uhaten poika vaadittiin AS-lapselle sopimattomaan analyyttiseen psykoterapiaan ja lapsen vointi alkoi taantua rajusti. Isä kirjoitti tilanteesta kysymyksen nettipalstalle, johon tulleita vastauksia lähetti minulle sähköpostissa.

Yksi vastaajista oli toisen sairaanyhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri, joka kirjoitti, että kyseisen klinikan toimintatavat ovat lääkäripiireissä tiedossa, niihin on yritetty vaikuttaa, mutta tuloksetta. Lääkäri kehotti perhettä ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen ja tekemään valituksen ja muuttamaan Ouluun, jossa lastenpsykiatrian ja neurologian yhteistyö on kuulema toimivaa.

Oli se minunkin lapselleni lastenkodissa sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut töissä edes yhtään psykiatrian ammattilaista. Viime lopussa lapsi oli niin huonossa kunnossa, että en enää eräältä kotilomalta palauttanut häntä takaisin, vaan vein sairaalan päivytykseen, josta meille kirjoitettiin kotilomaa ja sossut purkivat huostaanoton välittömästi. Silti minut vaadittiin vielä lastenkotiin kriisipalaveriin, jossa uhkailtiin, että "tilanteenne kotona tulee varmaan kriisiytymään ja sitten lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa". Ja varmasti tiesivät, että siitä ei ollut kyse, vaan kaikesta muusta ja hoidotta jättämisestä.

Lähettänyt sairaala käänsi meille sen jälkeen selkänsä, psykiatrian ylilääkäri kielsi antamasta meille mitään vastaanottoaikoja, vaikka lapsella oli heidän määräämänsä lääkitys, joka olisi vaatinut muutaman kuukauden välein tehtävät maksakoe- ja sydänfilmikontrollit. Kouluterveyshuolto pesi kätensä ja käski ottamaan yhteyttä sairaalaan, samoin perheneuvola. Tilanne oli järjetön!

Koska minulla oli kotona huostaanoton traumojaan vaikeasti oireileva lapsi, ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tilata aika yksityiseltä puolelta, josta muutaman kuukauden jälkeen saimmekin vihdoin oikean diagnoosin.

Tilanne on siis pelkästään hoidollisten huostaanottojen suhteen aivan järkyttävä, eikä minua lohduta yhtään se, että aikuiset eivät ole kiinnostuneita puhumaan lasten oikeuksien puolesta oikean hoidon saamiseksi.

Nyt kun lapsen kotiutumisesta on kulunut jo vuosi, alkaa lapsi olla ennallaan huostaanoton järkytyksistä. Ilmeisesti minä olen alkanut työstää asioita kunnolla vasta nyt, mutta toistaiseksi tuntuu, että voiko noista kokemuksista toipua ikinä. Poden selviä stressioireita raskaasta koulutalvesta ja muista järkytyksistä. Kun lapsi oli viimeksi isän luona, heräsin yöllä painajaiseen, että lapsi oli taas huostassa ja huusi äitiä. Välillä ihmettelen, että pitääkö lasten kohtelu olla Suomessa sellaista tasoa, että vanhemmat tarvitsevat terapiaa lasten saamasta 'hoidosta' toipuakseen.

tää mun vakkari, jota täällä kaikille olen tuputtanut, mutta tuli vain mieleeni sunkin kohdalla, että mene hyvä ihminen sinäkin Rosen-terapiaan purkamaan pois noita kauhukokemuksia, että mahtuu uusia ja ettet sairastu todella. Se henkinen loppuunpalaminen kun käy tosi yllättäin ja mihin lapsesi sitten joutuu, jos sinkään et jaksa häntä hoitaa.
Suosittelen todella, maksaa noin 50 e kerta, mutta on hintansa arvoista, takuulla.

hyvän, jolla siskoni on käynyt ja hän oli myös kerran telkkarissa esittelemässä Rosenia.
Nyt en kyllä muista just nimeä, mutta melko vaikea, Saksab kielinen nimi, keskikaupungilla. Olisiko peräti Kruununhaassa.
Olen myös itse käynyt vyöhyketarapiassa ja se on tosi miellyttävää, mutta poikkeaa täysin Rosenista.
Rosen muistuttaa ehkä vähän enemmän hierojalla, siis koko vartalo, käyntiä. Siinä käsitellään pehmeällä tavalla lihaksia, lähinnä painellen ja sitä kautta lihasmuistista tulee asiat tajuntaan ja sitä kautta käsittelyyn ja sit vapaudut siitä.
Siihen ei liity mitään ahdistavaa, se on todella miellyttävää. Minä kun olen kamalan utelias, niin minusta oli jännää, kun mieleeni tuli asioita ihan lapsuudesta asti, joita en ole aikasemmin edes ymmärtänyt, enkä myös käsitellyt. Onneksi mulla oli suhteellisen tasapainoinen lapsuus, ettei mitään traumaattista sieltä löytynyt, mutta monia asioita huomasin, mitkä oli jääneet matka varrella käsittelemättä. On se vaan jännä, kun sitä mennä tohotetaan vaan eteenpäin päivästä toiseen, eikä tajuta pysähtyä edes hetkeksi käsittelemään tunteitaan ja tuntemuksiaan. Siihen on Rosen paikallaan.
Tiedän tosi monia joita se on auttanut ja meillä on tosiaan lapset myös käyneet ja saaneet huomattavaa apua. Heille on annettu ns. mukautettua terapiaa, ei ihan samaa kuin aikuisille. Toisaalta lasten kanssa tulokset tulee tosi nopeesti, koska heille ei ole ennättänyt vielä kehittyä niin paljon ns"pintaa", eli asioihin päästään nopeasti käsiksi. Suosittelen lämpimästi kaikille, vaikkei sen kummempaa mielessä olisikaan. Se ei ole kenellekään ainakaan pahitteeksi.
Olisi hyvä löytää sellanen terapeutti jonka kanssa kemiat pelaa, silloin saa myös paremmin tulosta.
Jos et ole tyytyväinen yhteen, niin kokeile toista.