Niin se aika vaan meni,lapseni tulee täysi-ikäiseksi tänä vuonna.
On ollut monta kiperää paikkaa,monenlaisia haasteita,olla sekä äitinä,että isänä.
Välillä hiljaa taaperrellen,välillä riemusta kiljahdellen,odottanut sydän syrjällään,onko kaikki hyvin.
Aika näyttää,kantaako lapseni siivet,maailmalla.
Osasinko oikealla tavalla kasvattaa,niillä voimavaroilla,mitä itselläni oli.
Toisaalta olen ylpeä,lapsellani on ammatti,armeija kohta lopuillaan,elämä odottaa.
Toivon ain hyviä asioita,että elämä kantaisi,karikot olisivat pieniä,iloa ja onnea.
Jään ehkä yksin tyhjään kotiin,jonkun ajan kuluttua,se vain kuuluu,siihen elämän kiertokulkuun.
On ollut monta kiperää paikkaa,monenlaisia haasteita,olla sekä äitinä,että isänä.
Välillä hiljaa taaperrellen,välillä riemusta kiljahdellen,odottanut sydän syrjällään,onko kaikki hyvin.
Aika näyttää,kantaako lapseni siivet,maailmalla.
Osasinko oikealla tavalla kasvattaa,niillä voimavaroilla,mitä itselläni oli.
Toisaalta olen ylpeä,lapsellani on ammatti,armeija kohta lopuillaan,elämä odottaa.
Toivon ain hyviä asioita,että elämä kantaisi,karikot olisivat pieniä,iloa ja onnea.
Jään ehkä yksin tyhjään kotiin,jonkun ajan kuluttua,se vain kuuluu,siihen elämän kiertokulkuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aikuistuvalle lapselle ja hänen äidilleen.
Hienoa että kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja vilpitön toivotus että niin menisi vielä jatkossakin.
Minulla on osa laumasta myös jo aikuisia ja vahvasti oman elämänsä syrjässä kiinni.
En kuitenkaan vielä uskalla ajatella että selvisin tai olin selviämättä - vasta paljon myöhemmin näkyy kaikki se, mitä kotoa saivat, niin hyvä kuin pahakin.
Kuulostaa upealta! :)
Usein mietin, mitä sitten, kun tämä hälinä loppuu? Vaikka odotan lapsetonta aikaa, osaanko enää elää hiljaisuudessa, mitä kaiken tämän häslingin tilalle? Miltä tuntuu ajatella vain itseään, olla etusijalla tarpeineen?
Jonain päivänä, kun viimeinen pallero on aikuinen, minulla on 28 päätoimista yhäiti-vuotta takana. Pitkä ura, jos sen siirtää työelämään. Onko edessä "uudelleenkouluttautuminen" vai jääminen mummoputkeen? :D
Yh-vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista ja elämää hallitseva tekijä, että jonkinlainen valmennus yksinoloon olisi paikallaan, kuten eläkkeelle siirtyminenkin, se on todennäköisesti valtava elämänmuutos. Osa selviytyy siitä loistavasti, osalle se on musertava muutos.
Minä aloitan lasten aikuistumisen jälkeen rakkaat entisöinti- ja kudontaharrastukseni jälleen. Kiinanmuurille olisi mukava matkata ja nähdä maailman loput ihmeet omin lasteni lisäksi :D
alkaa itää minun mielessäni...jospa toisenlainen suhdeura voisi miettiä, ilman huollettavia.
Ensimmäinen satsi aikuistui ja totesin yhden urankan tultua tehdyksi. Toinen satsi on vielä jonkin verran taimella.
Aikuistuneiden myötä mummoura alkoi ennen kuin huoltajuusäitiys oli lähelläkään loppua, joten siltä osin putki näyttää jatkuvan. Mummothan hoitavat lapsia, auttavat nuoria perheitä, vievät lapsia hoitoon ja pitävät yökylässä... Suunnittelin vapautta tarhakeikoista, mutta tässä mennään vanhalla rutiinilla.
Jossain vaiheessa talo kuitenkin tyhjenee. Eikä siihen enä ole kovin pitkä aika. Mitä sitten? Vähän mietityttää ja hirvittääkin ison perheen jälkeen.... onneksi ei ole vuosikymmenien aikana kuihtunutta suhdetta lopetettavaksi vaan voi suunnata suoraan tulevaisuuteen;;))
ja huoltajuuskin loppuu yllättäen. onneksi äitiys jatkuu. Onnea sinulle ja lapsellesi onnea tulevaisuuteen. Yh:t ovat hyviä kasvattajia. Kyllä ne siivet kantavat vaikka alussa olisi haparointiakin.
kaikille,yhdessä ja erikseen.
Samoja asioita olen pohdiskellut..aikoinaan..mitä sitten,kun joskus lapset aikuisia,eivätkä enää tarvitse koko aikaa huomiota.Olen työelämässä, luontoihminen,lueskelen,opiskelen,olen vain ja nautin.Voimia teille toisillekin yh:lle ym.
Onnea teille kaikille!