Parhaat ystävät

Ne vähät ystävät mitä on ovat poikkeuksetta ruotsalaisia. Suomalaisia on asuinseudullani niin vähän ettei niitä juuri koskaan tapaa, ainakaan ensimmäisen polven siirtolaisia.

On vain vuosien mennessä mennyt niin, suurin piirtein samasta syystä kuin Steffollakin. Ei siis mikään "periaatteellinen kannanotto". On myös suomalaisia. Kohdallani ei ole millään lailla merkinnyt kansalaisuus vaan kiinnostusten kohteet.

Suomalaisia täällä ei ole, ruotsinkieltä en ole koskaan oppinut, en siis ole voinut ystävystyä ruotsalaistenkaan kanssa. Aina olen viihtynyt erinomaisesti omassa seurassani, siis toisinsanoen en kaipaa ystäviä.

..ystäväni ovat ruotsalaisia.
Meitä on sellainen 6 hengen porukka entisiä työkavereita, neljä ruotsalaista, norjalainen ja suomalainen (minä). Siitä on yli 10 vuotta, kun kaikin vaihdoimme työpaikkaa, mutta pidämme edelleen yhteyttä.
Tapaamme toistemme luona, pubissa, käymme tanssiravintolassa, ja hauskaa on.
Samoin ruotsalaiset naapurimme ovat erittäin mukavia.

Minun parhaat ystävät täällä ovat ruotsinsuomalaiset. Siinä kymmenkunta ruotsinsuomalaista ystävää. Ruotsalaisia tosi ystäviä on vaikea saada. Ehkä vähän vanhemmista ruotsalaisista, joilla on jo sitä elämänkokemusta. Heitä on ollut kolme. Sitten on muutama ystävä muista kansallisuuksista. Suomessa on tosiystäviä siinä kymmenkunta myös.

Kyllä tuntuu monta kertaa,että ei oo paljon kavereita.Mitenkä saisi?

Lähimmät ystäväni ovat ihan muista maista. Olisi kyllä kiva tutustua suomalaisiin ja ruotsalaisiinkin, mutta suomalaisiin en ole hirveästi törmännyt ja ruotsalaiset käyttää kaveripiirissä liian vaikeasti ymmärrettävää kieltä