Miksi poika ei halua leikkiä normaaleja leikkejä? Miksi tavaroiden heitteleminen on paljon mukavampaa, kuin niillä leikkiminen? Miksi hän repii jalkalistat ja tapetit seinistä, kun silmä välttää? Miksi on pakko pomppia sängyssä, kun äiti käy vessassa? Miksei ulkoillessa voi leikkiä ulkoleluilla, vaan on katkottava kaikki kukat ja revittävä mullat istutuksista? Miksi satojen samoista asioista kieltojen jälkeen edelleenkin lapsi on joka kerta keskeytettävä ja haettava jäähylle touhuistaan? Miksi sana ei koskaan riitä? Miksi asioista, joista ei KOSKAAN ole saanut peräksi, on pakko saada raivokohtauksia? Miksi vanhempien sylissä pitää saada olla juuri ja vain silloin, kun on aika esim imuroida?
Voi ei... onkohan kaikilla uhmaikäisten vanhemmilla elämä tätä, kuinka kauan se kestää?
Voi ei... onkohan kaikilla uhmaikäisten vanhemmilla elämä tätä, kuinka kauan se kestää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pahempaa... :)
Ei paljoa auta "kultaiset säännöt ja kasvatusohjeet", kun joskus menee itellä kuppi niin nurin kun mennä voi. Silloin desibelit on taivaissa, vaikka joo tiedän, että vanhemman pitäisi säilyttää malttinsa tilanteessa kun tilanteessa. Mä en ainakaan pysty siihen joka kerta.
Eilen viimeksi kun piti lähteä pojan kevätjuhliin ja juhlavaatteet laittaa päälle, niin siitähän se laulu synty...Voi pieru sitä huutoa ja hammasten kiristystä mikä siitä synty.
Kuulu varmaan vastapäiseen kerrostaloon, kun meillä oli ikkunoita auki ja ulos kun vihdoin päästiin, niin eiköhän siellä joku mamma parvekkeella kytänny.
Varmaan ilmottavat lastensuojeluun, mutta tietääkseni vielä ei ainakaan huutaminen ole lastensuojelulaissa kiellettyä...eihän??? :)
Aivan kuin olisit kirjoittanut meidän pian kolmen vanhasta pojasta!!! Välillä kärsivällisyys ja omat hermot aivan lopussa... Kai se sitten vaan kuuluu asiaan ja on sitä uhmaikää! Yritetään vaan jaksaa, on kyllä silti itselle tärkeää, että tietää, että muutkin "taistelevat" samoista asioista. Jaksamisia! :)
Meidän poika täyttää myös kohta kolme ja on aivan toista maata. Viime talvena tosin oli pientä vastahankaa asioista, kun sai pikkusiskon, mutta kesää kohten on pojasta tullut pieni kullan nuppu. Pitää siskostaan hyvää huolta ja antaa siskon leikkiä hänen tavaroillaan, jaksaa päivittäin sanoa kuinka kiva sisko on, syö lautasen tyhjäksi temppuilematta, pihalla leikkii kiltisti poikien leikkejä muita kiusaamatta, halittelee ja pusuttelee, ja korjaa lelunsa pois leikin jälkeen..listaa voisi jatkaa. Itse olen mielestäni ollut tiukka äiti, mutta osaan myös antaa kiitosta ja huomiota hyvästä käytöksestä. Meillä on tarkat säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei. Fyysistä kuria ei ole meillä harrastettu. Meillä menee nyt hienosti ja toivottavasti jatkossakin kun sisko kasvaa.
Minullakin lapsia ja olen alalla vielä työssäkin.
Ei sanat riitä lasten kanssa ja huutoonkin he tottuvat pian ja sitten on äipältä voimat lopussa.
"Jäähy" on aika hyvä rangaistus/tilanteen katkaisu.
Eli, omaan huoneeseen, ovi kiinni. Pois pääsee kun lupaa olla kunnolla.
JOs rikkoo leluja niin kerro että uusia ei tule tilalle. Myös voi karsia kamoja niin ettei pääse tekemään isoja tuhoja.
tällaisia jäähypaikka voi olla muukin kuin oma huone..Esim. jos on iso kylppäri tai muu huone.
Pääasia on se että lapsi ymmärtää ettei tekemällä väärin saa huomiota vaan siitä saa rangaistuksen -häntä ei saa kuitenkaan hylätä, vaan kun tilanne rauhoittuu niin iso hali on paikallaan ja selitys että mistä rangaistus tuli.
Anteeksi pyytämisen opettaminenkin on ihan paikallaan. Uhmasiässä lapsi kokeilee rajojaan, ja ei välttämättä auta asiaa jos kaiken riehumisen laittaa uhman piikkiin puuttumatta asiaan sen enempää. Mitä pikimmin lapsi tajuaa ettei sellainen peli vetele, homma loppuu. Muuten lapsi keksii aina uusia ja uusia keinoja saada huomiota negatiivisten juttujen kautta.
On tärkeää että hyvästä palkitaan ja kun lapsi tekee väärin (ja lapsethan tekevät paljon asioita jotka eivät välttis ole hyväksyttyjä koska HE EIVÄT TIEDÄ vielä kaikkea -ajatella ;) asiaan pitää puuttua puhumalla ja jos tekee väärin tahallaan niin silloin siitä voi rangaista. Kyllä vanhempi tuntee lapsensa, milloin teko on tahaton ja milloin tahallinen.
Kuitenkin on tärkeää että, rangaistuksen jälkeen kun tilanne normalisoituu, jää positiivinen fiilis ja lapsi ymmärtää ettei rankaisu tullut vihasta vaan rakkaudesta.
Tsemppistä!
jäähypaikka kun siellä on yleensä lapsen lelut ja virikkeitä. Lisäksi omassa huoneessa pitäisi sitten osata rauhoittuaa nukkumaan.
Tosiaan, se jäähypaikka voi olla jokin muukin paikka tai tila -kunhan ei komeroon suljeta ;-)