Yksinäni kaivan etsiäkseni
sen kipeän sirun joka painaa.
Jokaisesta otteesta se liukuu
sulavasti syvemmälle sisuksiin.
Siellä se sykkii epäröintiä,
epätahtiin sydämen kanssa.
Ja kaapissa pullonhenki huokaa
nopeaa kivunlievitystä.
Ulkona kitkemätön kasvimaa itkee
unohdetuksi tulemisen surua.
Huoletta jätin kaiken hoitamatta
itseni sisään vajotessani.
Et sitten soittanutkaan!
sen kipeän sirun joka painaa.
Jokaisesta otteesta se liukuu
sulavasti syvemmälle sisuksiin.
Siellä se sykkii epäröintiä,
epätahtiin sydämen kanssa.
Ja kaapissa pullonhenki huokaa
nopeaa kivunlievitystä.
Ulkona kitkemätön kasvimaa itkee
unohdetuksi tulemisen surua.
Huoletta jätin kaiken hoitamatta
itseni sisään vajotessani.
Et sitten soittanutkaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
varattu voi voi
Sillä aikaa kun suret, minä voisin kitkeä sinun kasvimaasi. Hoppua hoppua, kerro missä se maa on:)
Voimakas runo puhuttelee.
Viljelen nokkosia, niiden kasvattaminen ja kitkeminen on kivuliasta puuhaa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta, voisit kyllä tulla seuraksi, jos vain houreissani muistaisin minne olin menossa.
Vaikka nokkosia, kasvimaa löytyy kun alkaa polttaa:)
Hei vain!
Tein sulle kotiviinin nokkosista vain. Tervetuloa noin virtuaalisesti maistelemaan.
Kasvimaa on muuten jo kitketty.
..empä ole ennen maistanutkaan, saati virtuaalisesti!
Kiitos, rakkaus rinnassain!