Olen 15-vuotias tyttö joka seurusteli vielä viime viikolla 20 vuotiaan kanssa. Kaikki oli alussa mahtavaa, rakastin häntä todella paljon. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen kaikki oli mahtavaa ja jännittävää. Hän kehuskeli minua, ja sai pääni pyörälle. Olin rakastunut. Seurustelimme 1,6 vuotta.
Kaikki ystäväni olivat kateellisia kun minulla pysyi suhde niinkin kauan. Ainoa ongelma oli se, että poikaystäväni ei antanut minun olla kavereiden kanssa. Tai SAIN olla, mutta sillon tämä murjottaa koko seuraavan päivän tai ei puhu minulle viikkoon. Elikkäs kaikki tuntui siltä kun olisimme olleen naimisissa. V-loppuisin hän tuli meille jo YHDELTÄTOISTA aamulla ja lähti vasta 24 maissa illalla. Kun joku kaveri soitti, hän murjoitti. Hän oli todella mustasukkainen.
Kysyn vaan, kuka sellasta kestää?
Yritän päästä lukioon nyt ysin jälkeen, joten luin tai siis yritin lukea paljon kokeisiin, mutten voinut sanoa hänelle että halusin lukea rauhassa. Joten kun hän sitten tuli joka päivä meille ja nukahti sängylleni, luin läksyjä sillä välin kun rakas poikaystäväni vetää hirsiä sängylläni.
Noh...menetin neitsyyteni tälle pojalle. Se oli mahtavaa vielä silloin. Mutta nyt ymmärrän, että olin hänelle vaan pano.
Sain häneltä viestejä: "Tuu mun kans saunaan."
Ja hän pakotti minut lähettämään hänelle viestejä, härskejä viestejä, joita hän sitten voisi näyttää ystävilleen. Kaikki tuntui kamalalta. En tiennyt mitä minun piti tehdä.
Olin tulla raskaaksi kerran, mutta onneksi ehdin ajoissa hakemaan katumapillereitä. Sillä välin kun itken kotona ajatellen että "olenkohan raskaana", tämä poika odottaa kotona lisää panoa. ETTÄ KEHTASI!
Kaikki jatkui, hän murjoitti ja murjoitti lisää jos en ollut hänen kanssaan joka päivä, tai jos en halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Aina kun halasin häntä, hän oli kun ei minua olisi ollut olemassakaan. Ja kun olimme seurustelleet 1½ vuotta, tapasin erään ihanan pojan. Hänkin oli 15-vuotias. Kerroin hänelle poikaystävästäni ja kaikista ongelmista.
Olimme tämän pojan kanssa ystäviä kauan, kunnes ehkä vähän ihastuin häneen.
Kerroin poikaystävälleni että olen ihastunut yhteen toiseen. Hän itki ja itki. Ja sanoi rakastavansa minua. JOS poikaystäväni olisi oikeasti rakastanut minua, hän olisi jaksanut odottaa seksin kanssa kun me sovimme niin. Mutta ei. Jätin hänet.
Ex-poikaystäväni lähettelee yhä viestejä tyyliin "Rakastan sua anna anteeks". Mutta siinäpähän lähettelee.
Meillä oli exäni kanssa hyviäkin hetkiä, mutta kuka jaksaa tällasta? Ei kukaan.
Haluan vielä elää nuoruuttani, jonka hän sai elää jo aikoja sitten.
Ei kannata sitoutua liian nuorena!
Kaikki ystäväni olivat kateellisia kun minulla pysyi suhde niinkin kauan. Ainoa ongelma oli se, että poikaystäväni ei antanut minun olla kavereiden kanssa. Tai SAIN olla, mutta sillon tämä murjottaa koko seuraavan päivän tai ei puhu minulle viikkoon. Elikkäs kaikki tuntui siltä kun olisimme olleen naimisissa. V-loppuisin hän tuli meille jo YHDELTÄTOISTA aamulla ja lähti vasta 24 maissa illalla. Kun joku kaveri soitti, hän murjoitti. Hän oli todella mustasukkainen.
Kysyn vaan, kuka sellasta kestää?
Yritän päästä lukioon nyt ysin jälkeen, joten luin tai siis yritin lukea paljon kokeisiin, mutten voinut sanoa hänelle että halusin lukea rauhassa. Joten kun hän sitten tuli joka päivä meille ja nukahti sängylleni, luin läksyjä sillä välin kun rakas poikaystäväni vetää hirsiä sängylläni.
Noh...menetin neitsyyteni tälle pojalle. Se oli mahtavaa vielä silloin. Mutta nyt ymmärrän, että olin hänelle vaan pano.
Sain häneltä viestejä: "Tuu mun kans saunaan."
Ja hän pakotti minut lähettämään hänelle viestejä, härskejä viestejä, joita hän sitten voisi näyttää ystävilleen. Kaikki tuntui kamalalta. En tiennyt mitä minun piti tehdä.
Olin tulla raskaaksi kerran, mutta onneksi ehdin ajoissa hakemaan katumapillereitä. Sillä välin kun itken kotona ajatellen että "olenkohan raskaana", tämä poika odottaa kotona lisää panoa. ETTÄ KEHTASI!
Kaikki jatkui, hän murjoitti ja murjoitti lisää jos en ollut hänen kanssaan joka päivä, tai jos en halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Aina kun halasin häntä, hän oli kun ei minua olisi ollut olemassakaan. Ja kun olimme seurustelleet 1½ vuotta, tapasin erään ihanan pojan. Hänkin oli 15-vuotias. Kerroin hänelle poikaystävästäni ja kaikista ongelmista.
Olimme tämän pojan kanssa ystäviä kauan, kunnes ehkä vähän ihastuin häneen.
Kerroin poikaystävälleni että olen ihastunut yhteen toiseen. Hän itki ja itki. Ja sanoi rakastavansa minua. JOS poikaystäväni olisi oikeasti rakastanut minua, hän olisi jaksanut odottaa seksin kanssa kun me sovimme niin. Mutta ei. Jätin hänet.
Ex-poikaystäväni lähettelee yhä viestejä tyyliin "Rakastan sua anna anteeks". Mutta siinäpähän lähettelee.
Meillä oli exäni kanssa hyviäkin hetkiä, mutta kuka jaksaa tällasta? Ei kukaan.
Haluan vielä elää nuoruuttani, jonka hän sai elää jo aikoja sitten.
Ei kannata sitoutua liian nuorena!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiaa.
Eli opetus: ikäeroa ei tuossa iässä ainakaan yli 2v.
Hyvä!! On aivan oikein että jätit hänet! meiän äiti sais varmaan hermoromahduksen, jos joku kundi tulis meille 11 ja lähtis vasta 12 yöllä! en mäkään kyllä jaksais sellasta! Mullaki on kouluu, et mä haluisin herätä ainakin virkeenä.. eikä kukaan jaksais sellasta, et vaa seksii ja seksii ja sillä saa olla kyllä kavereita, mut sulla ei.. sitäpaitsi, ethän sä voi sille mitään, jos joku sun ystävä soittaa sulle!
Sä teit aivan oikein!
Olet nuori - kuten mainitsitkin - mutta mielestäni olet aikuisempi kuin exäsi!
Oli muuten mukavaa lukea asiallista tekstiä, ottakaa muut mallia!
Hyvää jatkoa!