Tossa alla oli juttu tunnistatko itsesi? Joo ja paljo samaa oli mussa. Mä olen nyt lukenu ton jutun ja vastaukset moneen kertaa ja itkeny.Itkeny kun en tiiä mitä teen?
Avon kanssa laitoin välit poikki kun halusin kattoo onko ruoho vihreenpää muualla.Nyt mulla on tavallaa suhdeki, mutta kaipuu ja paha mieli ja ikävä avoon painaa.
välillä tuntuu että mä jätin elämästäni jotai sellaista mitä en voi ikinä saada. Naisen jollasta en koskaa enää löydä.Miksi mun pitää olla tällänen heikko? Mulla oli nainen jonka elämä arvot ovat niin mahtavat etten tienny enään sellasii naisii olevan olemassakaan.
VOI LUOJA että mulla olisi vielä myöhemmin VOIMIA olla nöyrä ja käydä pyytämässä anteeksi ja mahollisesti paluuta.Sitä en tiiä että pääsenkö takasi, mutta ainaki olisin pyytäny enteeksi.
Avon kanssa laitoin välit poikki kun halusin kattoo onko ruoho vihreenpää muualla.Nyt mulla on tavallaa suhdeki, mutta kaipuu ja paha mieli ja ikävä avoon painaa.
välillä tuntuu että mä jätin elämästäni jotai sellaista mitä en voi ikinä saada. Naisen jollasta en koskaa enää löydä.Miksi mun pitää olla tällänen heikko? Mulla oli nainen jonka elämä arvot ovat niin mahtavat etten tienny enään sellasii naisii olevan olemassakaan.
VOI LUOJA että mulla olisi vielä myöhemmin VOIMIA olla nöyrä ja käydä pyytämässä anteeksi ja mahollisesti paluuta.Sitä en tiiä että pääsenkö takasi, mutta ainaki olisin pyytäny enteeksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Huhuhuhuu....
Mitä vittua ruikutat! Sinä et voi mitään, sinua suuremmat voimat on liikkellä. Käy vain ruikuttamassa takasin!!!
Ainahan vanha painaa kuin kivireki, mutta katsele nyt sitä uutta suhdettasi tai hanki uusi. Naisia riitää...kuten miehiäkin. Oiskohan se viisasta nyyhkiä takasi, ei se ole niinkuin ennen JAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA Freur frei!!!!REIN RAUS!!!!
PANG.. PANG Freuer Frei!!!
Tänä päivänä ei noteerata kovin korkealle kestäviä ihmissuhteita, avioliittoa saati ystävyyttäkään. Halutaan koko ajan enemmän, jotain uutta ja parempaa, huippukokemuksia. Ja sitten sekään ei riitä...halutaan taas jotain uutta ja parempaa ja oravanpyörä on valmis.
Ei malteta olla tyytyväisiä avioliitossa, kun luulllaan, että menetetään koko ajan jotain vielä parempaa...onnea lähdetään hakemaan kaukaa eikä nähdä, että se olisi ollut aivan siinä jalkojen juuressa. Ei huomata, että ei se vika ole toisessa, vaan ehkäpä sinussa itsessäsi. Sössitään. Tehdään hetken huumassa hätiköityjä ratkaisuja, joista aiheutuu henkilökohtaisia trakedioita. Ja jos vielä lapsia siunaantunut...hehän loppupelissä joutuvat maksumiehiksi.
Onnekas se joka osaa nauttia avioliitostaan, puolisostaan, onnekas se joka oivaltaa, että ikuinen ystävä on parasta, onnekas joka osaa noukkia arjen ilot...onnekas joka ymmärtää, ettei rakasta toista siksi, että hän olisi täydellinen vaan juuri hänen virheidensä ja heikkouksiensa takia.
Onko näitä onnekkaita...olisi kiva joskus nähdä...voisi uskoa, että jotain oikeaakin on tässä maailmassa.
Ugh, olen puhunut inhimillisyyden puolesta, paatoksella ja kovaa :)
sen osuvasti sanoit =)
Ongelmana onkin juuri se, että halutaan aina vain parempaa ja parempaa ja sitähän aina haluta voi... ikuisesti eikä loppua näy...
Mä olen kanssa sitä mieltä, että tänä päivänä ei enää malteta katsoa tulevaisuutta rakentavasti, vaan todellakin tehdään hetken huumassa päätöksiä, joilla ei todellakaan omaa elämää rakenneta.
Hieno kirjoitus =)
Kevät se keikkuen tulevi, eli kevät tekee ihmisestä arvaamattoman. Minä kävin kanssa uudestaan lukemassa tuon jutun:tunnistatko itsesi?
Kukaan ei voi sua neuvoa, muttta voit sitä muilta kysyä ja samalla kasvattaa omaa tietoisuuttasi.
Ruoho vihreämpää? Onhan se aina hetken ja sitten taas uusi suhde ja kiertokulku jatkuu...
Mitäpä jos sinä nyt hiljentyisit näin pääsiäisen aikana ja miettisit? Kävele luonnossa ja hiero älynystyröitäsi.
Jos sulla oli nainen, joka oli luonteeltaan kaikkea sitä mitä arvostat, niin meinaatkos muille jättää? Jos sä olet löytänyt aidon naisen, jolla ne perusarvot, luottamus ja rehellisyys ovat elämän arvoja, niin sulla oli kultakaivos!
Moni tekisi mitä vaan, jos sellasen löytäis.
Sä halusit kattoo onko ruoho virheämpää, niin nyt pikasee naisesi luo kastelukannun kanssa. Anna vettä, niin saat ruohon uuteen vihreyteen ja et voi koskaan tietäämitä sieltä kasvaa. Aidot ihmiset ovat yllätyksellisiä.
Ja jos myöhemmin tuntuu, ettei ruoho kunnolla kasva, niin kastelua uudestaan. Sieltä saattaa aina pulpahtaa uudenlainen kukkanen.
Sulle tiedoksi, ettei avo- tai avioliitto ole kaiken aikaa ihanuutta ja täynnä "pusi-pusi"-meininkiä, vaan välillä siinä jopa tuntee vihaa ja katkeruutta. Mutta siinäpä oppimista.
Näillä kevät-suhteilla on tapana kariutua ja kun sulla on (vielä?) nainen, joka on kaikkea sitä mitä arvostat!
Älä ole omahyväinen, sillä saatat katua sitä vielä.
Kastelukannu käteen ja anteeksi pyytämään. Se mitä saat vastaukseksi, niin sillä ei ole nyt väliä, olet sitten ainakin pyytänyt anteeksi ja yrittänyt.
Mietteliästä pääsiäistä !
Kirjotit asiaa. Minä tein virheen ja katoin aidan taakse että onko se ruoho vihreempää ja paluuta ei enää ollut.
Kadun sitä koko loppuelämäni, oisinpa saanut lukee tollasen kirjoituksen aikanaan
Sama paska se on edessä, ryömi maassa polvet ruvella tai ei! Kun kerran on loppu niin on loppu. Minä en ainakaan huolisi takaisin! Koskaan, ever never..
älä mieti menettä
Minulla ei ollu kanttii mennä ja pyytää anteeks, ja nyt olen sitä katunu melkein 10 vuotta ja kadun edelleen.
Älä sä tee samaa virhettä.
"Hukassa
täysin kadoksissa
elämän teillä
taapertaa vastatuuleen
ihmislapsi
mukanaan vain
usko toivo ja rakkaus
Kolhuja, lovia, viiltoja
sielu täynnänsä
vastavirtaan taistelee"
-Yönsiipi_sininen- ®
********
RAUNIOTANSSI
"Unelmat joita oli
murenevat tuhansiksi
pieniksi palasiksi
Tanssin niiden päällä
kaipauksen riutuvan tangon
jalat verihaavoille
Jalkani ei kipua tunne
veitsen lailla kipu viiltää
sydämestäni palan"
-Yönsiipi_sininen- ®
Voimia sinulle, ehkä olet menettänyt jo jotain mutta kun anteeksi olet pyytänyt niin sitten vasta sen tiedät.
...sen naikkosen luo takasin ja pyydä anteeks!
ÄLÄ OTA KESÄNAISTA!
Mä olen ettiny kohta 15 vuotta naista, joka vielä 1/2 - 1 vuodenkii yhdessäolonki jälkeen osottais näitä perusarvoja, enkä ole löytäny =(
KEVÄT- TAI KESÄNAISEEN ÄLÄ SORRU!
Mikä HELVETTI meissä miehissä on, mitä etitään niin ei löydetä. Mitä saadaan ei osata nähä tai arvostaa.
Kyllä mä kuitenkin edelleen toivon löytäväni ettimäni.
eikö ole kummaa..ollaan kaikki ettimässä,vain harvat kohtaavat.
Surullista,olisi niin kaunis kevät jaettavaks..vaikka kevät-tai kesämiehen kanssa. Siittähän voi tulla vaikka syys-talvimies :))
mites se vanha viisaus olikaan?
"ken kuuseen kurkottaa....."?
Eihän kukaan tollaista itkupilliä jaksaisi edes katella....herää saatana ja käyttäydy niinkuin MIES, ainahan noita akkoja saa, sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulee, ne raukat kun ei osaa yksin olla.
*halii* voi sinua reppanaa.
Me naiset ymmäretään sinnuu,vaikka et täysipainoiseen ja rakastavaan suhteeseen kykenekään.Itkisit siekin,helpottaisi.
Ehkä paranet joskus surustasi.Toivon
Tuli välirikko ja muutto erillee. Mie elelin niinku elelin, juu ja hauskaa oli ... aina hetken ku uutuuden huumaa oli ilmassa. Naisystävästä en tiiä miten eleli.
Siinä meni sellanen kaks kolma kuukautta ku mie tajusin, mitä olin missannu.'
Laitoin varovast tekstarii ja kysäsin, mitä kuuluu. Vastaus oli iha sellane neutraali. Sitte kyttäsin milloin tää ent.naisystävä menee kotiinsa ja menin sitte niin hermona oven taakse. Ku se avas oven ja oli hämmästyny pyysin päästä sisää. Mä kerroin sille kaiken. Iha kaiken ja lopuks kysyin, voidaaks me kuiteski kokeilla vielä?
Tää lupas harkita vielä ja pyys multa aikaa. Ja sitten ku kahen päivän päästä ei kuulunu mitään, niin soitin.
Voi pojat ku olen siitä kaikesta niin onnellinen. Jos en olis nöyrtyny ja menny pyytään viel mahdollisuutta, niin varmasti oisin katunu ja kovasti.
Ei meillä senkää jälkeen aina ole helppoa ollu, riitoja on ja varmasti tulee. Tietty ku lainat painaa päälle ja raha on tiukassa, mutta tämä nainen on ihmeellinen. Pakko tunnustaa, että sen ansiosta meillä on noin 8 vuoden kuluttua omakotitalo maksettu ja sitten voidaan tosiaan nauttia elämästä.
Surumies, jos sulla oli naisena sellanen elämän ihme, niin niele omahyväisyytesi ja ryömi vaikka polvet ruvella. Mie tein niin ja loppujenlopuksi onnellinen olen ja niin on avovaimonikin.
Neuvo minullakin:
Tottakai menet ja pyydät anteeksi, muuten et voi täysillä jatkaa omaa elämääsi.
Mutta varaudu kanssa siihen, ettei takaisin paluuta ole!
Vastauksia kun on kaksi: joko - tai
Minun mielestä et ole mikään itkupilli, vaan tosi mies, joka ei pelkää näyttää tunteitansa. Meille kaikille sattuu elämässä erehdyksiä ja se on harvinaisen totta:
anteeksi pyyntö ja anteeksianto on toisen kunnioittamista.
Voimia sinulle, vain anteeksi pyytämällä ja kysymällä voit tietää asioita :)
Joo, aika pahalta näyttää sun kannaltas.
Mutta kandee aina yrittää ja toivoa, jos sun entinen tyttöystäväsi edustaa just sellasii arvoi mitä oot ettiny, nii sinne vaan =)
Tsemppiä sulle ja niinkui toi kastelukannu sanoi, hiljenny pääsiäise ajaksi ja mieti näitä elämän viisauksia ja tulevaisuuden näkymiä =)
Moi MIES&SURU!
Minä olen täällä jo kaksikertaa anteeeksiantanut nainen ja kolmatta kertaa en enää anna.Ruoho ei tosiaankaan ole vihreempää aidan toisella puolella ja uudessa suhteessakin tulee aina se arki eteen uusin ongelmin.Perustat uuden suhteenkin jo alusta alkaen valheelle.Kaipuu ja ikävä kun kalvaa sinne entiseen.
Kehottasin sinua nyt jäämään ihan yksin ja miettimään . laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen . Mitä elämältäs haluat??
Kun menee sutta pakoon tulee karhu vastaan , näin se menee ,ikävä kyllä.
Mutta kaikkea hyvää sulle .kiva et on miehiä jotka edes tällä palstalla voivat omia tuntojaan purkaa. Ja muista jos takaisin vielä pääset polku on vaikea aluksi taivaltaa.Mutta jos omat arvosi kunnossa kyllä sä sen kestät , niinkuin se toinenkin.
Onnea yritykselle!!
Moi!
Sun jutussas vilahti yks mielenkiintoinen tosiseikka ja tässä on suora lainaus siitä
"Perustat uuden suhteenkin jo alusta alkaen valheelle"
Tuon kun monet etenkin täällä chattisuhteissa tajuaisivat, että se kaikki perustuu valheelle!
Ja jos tällä miehellä on nämä omat arvon kunnossa, niin kyllä vielä tulevaisuutta on edessä ja sitäkin vahvemmilla siteillä. Mutta jos omat arvot ei ole kunnossa, niin ei auta vaikka itkisi kuinka. Surullista.
Onnee kuitenkin, sitähän ei voi koskaan toivottaa liikaa!
Näin se menee...uusi suhde voi alkaa kun entinen
on käyty läpi , pala palalta.Korvikkeet ei onnistu
ja sitten ryömitään itsesäälissä , etsitään sitä nuppineulaa heinäkasasta.Itse olen sitä mieltä , että aina kannattaa yrittää jos vaikka se onnistuisi.Sittenhän se suhde on läpikäyty , ei jää mikään kaivelemaan vielä vuosien taakse.Tämä
kun me kaikki oivalletaan "kasvaa ihmisiä isolla I:llä"
Onnea kaikille niistä pienistäkin onnenmuruista=))
Moi!
Ei sun nyt muu auta, kuin kävellä sinne ja pyytää ainaki anteeksi. Ei ole mitään järkeä miettiä yksin tota tilannetta tyyliin "ei se kuitenkaan mua enää hyväksy"! Menet nyt sinne ja sanot juuri tuon, mitä tänne kirjoitit. Jos ei toimi, sit vasta on aika miettiä, mitä sitten jos se ei onnistu. Mut ensin yrität, onko selvä! Liikkeelle!
Henric
Ohoh!
Hienoo joo, kun olet edes miettiny näit asioit! Se on jo alku-askeleet taipaleelle, minkä sitten valitsetkin.
Sun kannattaa tosiaan nyt miettii tän pääsiäisen ainaka ja hiljentyy, ja ainakin anteeksi käydä pyytämässä!
Elämää pitää rakentaa
tämän päivän mahdollisuuksista.
Joo ja sulle mietteliästä pääsiäistä ja mä muistan sua iltarukouksessani ja pyydän voimia!
kestä soppasi minkä keitit ja elä eteenpäin toivottavasti vain opit jotain tuosta .
Kyllä sä taas lohtua löydät ja uuden mutta kannattaa vähän miettiä tekemisiä ja ettei tee samoja erehdyksiä enää uusiksi ja nimenomaan miettiä oman itsensä käytöstä ja kehittämistä siinä on sulle pointi ainakin parempaan suhteeseen jatkossa
niin mitä teen ..itselläni on sama meininki ,,mutta olen nainen ,,, vain nainen ,,
kadu en vielä mitän mutt atiedän että sekin aika tuelee vielä,,ja sitten tuska on kauhea..neuvokaa samalla minuakin kun tätä surumiestä...
Olen todella pahoillani puolestasi mies. Kunpa voisin jotenkin lohduttaa. Olen itse tehnyt saman erehdyksen ja mieheni ei antanut anteeksi.Olen käynyt läpi suunnattoman tuskaisen taipaleen. Tapauksesta on jo yli kaksi vuotta, mutta vieläkään en ole tasapainossa. Muistot ja itsesyytökset vyöryvät yhä aika ajoin ylitseni. Minun on ollut vain pakko oppia elämään tämän asian kanssa.Olen joutunut rakentamaan elämääni kasaan pala palalta ja se on vaatinut mielettömiä ponnistuksia.
Harmittaa lukea noita tuomitsevia kirjoituksia, joita olet saanut vastaukseksi. En ymmärrä kuinka jotkut viitsivätkin kirjoittaa tuollaisia juttuja. Koskaan ei tiedä milloin joku heistä löytää itsensä samasta tilanteesta.
Koita jaksaa asiasi kanssa. Ja jos sinulla on pienintäkään anteeksi saamisen mahdollisuutta, niin yritä vielä rakentaa siltaa takaisin. Ehkä kuitenkin löytyy anteeksiantamus ja uusi mahdollisuus yrittää.
ahdinkosi olet ansainnut, syytä itseäsi siitä, turhaan täältä haet sympatiaa, lutka mikä lutka
Jeesus kuoli eilen ristillä sinunkin syntiesi tähden, joten syntisi on anteeksi annettu. :))))
Mutta herra armahtakoon sitä sinut avopuolisoasi jos sinnut takaisin ottaa, siinä ei jeesustelut auta. Halleluja!!
Vai vielä synnintekijä pitäisi takasin ottaa!
Ei mitään velvollisuuksia ole ja turhaan täällä silitellään moisen huorimuksen päätä. Miettikää mitä tuskaa se toinen kantaa.