Hei!
Tahtoisin nyt kuulla rehellisesti oman mielipiteenne, miten vammaisena sovellun opettajaksi. Tarkka tilanteeni on seuraava: vammat käsissä, mm. proteesi, kuulon alenema ja pieniä puheen (artikulaation) ongelmia (lähinnä r- ja s-kirjaimet).
Minulla olisi muutama vaihtoehto. Olen hakenut erityispedagogiikkaan ja psykologiaan. Psykologian opettajan tehtävät kiinnostavat niin lukioissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja kansanopistoissa. Erityisopettajan tehtävät kiinnostavat monella asteella, mutta eivät niin paljon perusopetuksen puolella. Toisaalta voisin kuitenkin kuvitella opettavani esim. elämänkatsomustietoa yläasteella, jos olisin laaja-alainen erityisopettaja. Myös yhteiskuntaoppi voisi olla opetettavana aineena, niin kuin myös maantieto tai äidinkieli (tosin kirjallisuus voisi olla opintojen vaikein kohta). En vastusta toki esim. matematiikkaakaan.
Lukion opettajaksi aikoessani minulla olisi opetettavina oppiaineina niin psykologia kuin ilmaisutaito. Niistä pidän todella. Opinto-ohjaajan tehtävät kiinnostaisivat erityisen paljon, mutta valitettavasti seuraavat vuodet joutunen olemaan Turussa.
Olisin halukas lukemaan, millaisia kokemuksia teillä on vammaisista opettajista. Tiedän, että esim. peruskoulussa olisi mahdollisuus joutua kiusatuksi, mutta toisaalta uskon (ja tiedän), että positiivinen asenteeni voisi edesauttaa monien opiskelua. Samoin otan vastaan kaikki vinkit.
t. Jukka
Tahtoisin nyt kuulla rehellisesti oman mielipiteenne, miten vammaisena sovellun opettajaksi. Tarkka tilanteeni on seuraava: vammat käsissä, mm. proteesi, kuulon alenema ja pieniä puheen (artikulaation) ongelmia (lähinnä r- ja s-kirjaimet).
Minulla olisi muutama vaihtoehto. Olen hakenut erityispedagogiikkaan ja psykologiaan. Psykologian opettajan tehtävät kiinnostavat niin lukioissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja kansanopistoissa. Erityisopettajan tehtävät kiinnostavat monella asteella, mutta eivät niin paljon perusopetuksen puolella. Toisaalta voisin kuitenkin kuvitella opettavani esim. elämänkatsomustietoa yläasteella, jos olisin laaja-alainen erityisopettaja. Myös yhteiskuntaoppi voisi olla opetettavana aineena, niin kuin myös maantieto tai äidinkieli (tosin kirjallisuus voisi olla opintojen vaikein kohta). En vastusta toki esim. matematiikkaakaan.
Lukion opettajaksi aikoessani minulla olisi opetettavina oppiaineina niin psykologia kuin ilmaisutaito. Niistä pidän todella. Opinto-ohjaajan tehtävät kiinnostaisivat erityisen paljon, mutta valitettavasti seuraavat vuodet joutunen olemaan Turussa.
Olisin halukas lukemaan, millaisia kokemuksia teillä on vammaisista opettajista. Tiedän, että esim. peruskoulussa olisi mahdollisuus joutua kiusatuksi, mutta toisaalta uskon (ja tiedän), että positiivinen asenteeni voisi edesauttaa monien opiskelua. Samoin otan vastaan kaikki vinkit.
t. Jukka
Vastaukset 10
Vanhimmat
en näe yhtään syytä miksi sinusta ei voisi tulla opettajaa.. eli eikun vaan opiskelemaan..
onhan turussa bussikuskinakin pyörätuolilla liikkuva kuljettaja. eli eikun vaan opiskelemaan. kiusatuksi voi toki joutua, mutta mielestäni oma asenne ratkaisee ja jos opiskelijoille kertoo heti avoimesti mikä on homman nimi ja on sinut itsensä kanssa nii tuskin ongelmia löytyy..eli eikun tsemppiä.
itselläni on yliopistossa ollut cp-vammainen opettaja eikä hänelläkään tietääkseni ikinä ole mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ollut.
Uskonkin, että ongelmatonta tietä ei ole, mutta selvitettäviä teitä on mukavasti. Olen tehnyt pedagogisten perusopintojen täydennysmoduulin ja tein opintoihin liittyvän harjoittelun ala-asteella.
Mene vaan muiden joukossa, äläkä anna sun erikoisjuttusi häiritä. Itse olin pedagosisissa jokunen vuosi sitten ja siellä oli eräs henkilö, jolla oli jotain vähän samansuuntaista systeemiä mitä sulla on. Ei se ainakaan hänen menoaan haitannut.
Puhuit Turun yliopistosta niin laitan tässä vähän linkkivinkkiä vammaisopiskelijalle. Siellä on hyvää faktaa jos tarttee erikoisjärjestelyjä jossain. Ja se löytyypi http://www.utu.fi/opiskelu/opinnot/vammaisopiskelija/index.html
Turussa on myös Aura-instituutti, joka on valtion erityisammattikoulu. Sinne ainakin voisit mennä sijaiseks tms. Ja se onpi osoitteessa http://www.aurainstituutti.fi/
Ja ei muuta ku hakemaan sit sinne opiskelemaan.
Niin Turkuun kuin Jyväskyläänkin. Olen hakenut (lähinnä psykologiaan) yliopistoihin jo vuodesta 1996 lähtien, erityispedagogiikkaan Jyväskylään vuodesta 2000 ja nyt ensi kerran hain avoimen väylää pitkin (157 ov) Turkuun.
Kiitos linkeistä, tunnen toki molemmat sivustot, mutta hyvähän ne on kerrata. Olen ilmeisesti sen verran lievästi vammainen, etten ole erityistarpeinen.
Hei JukkaV!
Mielestäni on hyvä, että myös erilaisia ihmisiä suuntautuu näinkin sosiaaliselle alalle kuin opettajan ammattiin.
Opettajan ammatissa sinulla vammaisena yksilönä tulee olemaan erittäin hyvä ja tärkeä tilaisuus purkaa erilaisuutta kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Uskon, on kyse sitten peruskoululaisista tai korkeakoululaisista, sinun positiivisella ja eteenpäinvievällä asenteella voit herättää ensinnäkin monen tajuamaan, että vammaisuus ei estä täyspainoista ja tavallista työntekoa ja ehkä jopa kunnioitusta siitä, että olet päässyt pitkälle vammastasi huolimatta. Sillä hyvin monella on Suomessa varmaankin (?) edelleen todella paljon ennakkoluuloja kaikenlaisia vammaisia kohtaan, opiskeluvaiheessakin.
En osaa sinulle antaa mitään neuvoja siitä mihin olisi hyvä tai järkevä suuntautua, mutta hyvä että sinulla riittää itsetuntoa ja halua toimia opettajana. Jos sinua itseäsi ei häiritse piirteesi, jotka poikkeavat valtaosasta, pystyt varmasti toimimaan opettajana siten, ettei ne häiritse suurinta osaa oppilaistakaan. Toivottavasti pääset opiskelemaan!
Ennakkoluuloja on todella paljon monia kohtaan. Ei tarvitse miettiä kuin erilaisia vähemmistöjä. Yritän poistaa niitä sen, minkä voin (välillä jopa itseltäni).
Välillä ajattelu tunkeutuu siihen, etten kelpaa "terveiden" joukkoon, mutta sitten jokin juttu tulee ja auttaa muuttamaan väärinkäsitykseni. Eri juttu muuten on se, että saatan vaatia liikaa opiskelijoiltani.
Sait hyviä vastauksia jo mm. nimimerkiltä "tsemppiä". Toimit itse esimerkkinä oppilaille, miten erilainen ihminen pääsee eteenpäin ja kykenee vastaamaan elämän haasteisiin. Tärkeä ominaisuus erityispedan puolella.
Vammasi ei ole este (ei edes hidaste) opettajuudelle. Hyvä opettaja -määritelmä pitää sisällään monta asiaa.
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden osuus kasvaa koko ajan kaikilla koulutusasteilla (luki-ja kirjoitushäiriöt, syrjäytyminen syystä tai toisesta, matemaattiset vaikeudet, keskittymisvaikeudet ym.) ja sinulla voi olla keskimääräistä paremmat lähtökohdat suuntautua erityispedagogiikan puolelle. Kirjoitit mm. matematiikan kiinnostuksesta ja ainakin sillä osa-alueella riittää työsarkaa.
Laaja-alaiselle erityisopettajalle on aina töitä!
Kaikista tärkein ominaisuus erityisopetuksen puolella on HUUMORINTAJU ja kyky ymmärtää lapsia /nuoria. Kun hyväksyy itsensä, kuten sinä, niin toimii hyvänä esimerkkinä kaikin puolin.
Minulla on ollut opettaja, jolla oli pientä ongelmaa fysiikkansa kanssa ja erittäin paha ääntämisongelma. Konsonantit (k, d, p, r, s) puuroutuivat puheeseen niin pahasti, että en koskaan ollut täysin varma, mitä hän sanoi. Ensimmäiset kuukaudet menivät opetellessa ymmärtämään puhetta. Hän toimi bilsan opettajana lukiossa ja oli erittäin pidetty ja arvostettu oppilaiden keskuudessa.
Jos opetat peruskoulun puolella, lunastat paikkasi oppilaiden keskuudessa reiluudella ja huumorintajulla. Pienet kevennykset esim. tyyliin: "Hops, odotas, kuulolaitteeni on vaimo-asennossa, eli ei päällä..." auttavat sinua saamaan oppilaan kuin oppilaan mukaan opetukseen. Niin simppeliä :)
Ja hyviä uutisia: minut on valittu lukemaan erityispedagogiikkaa Turun yliopistoon avoimen väylän kautta! Se, otanko paikan vastaan, riippuu siitä, miten käy psykologian valintakokeessa.
Tiedän, että monta kertaa ongelmat ovat ns. normaaliopetuksen opettajissa. Tiedän, en voi hallita millään oppilaitaan karkuun juoksevaa opettajalaumaa, mutta kenties tukea niitä, jotka aidosti haluavat toimia integraation puolesta. Eniten tukea tarvitsevat toki oppilaat.
Toisaalta pelkään, että saatan leipiintyä yläkoulun laaja-alaisena opettajana. En tokikaan oppilaiden takia, vaan pikemminkin työtovereiden jne. ahtaiden asenteiden takia. Olen monien kuullut kertovan, että varsinkin yläkoulujen opettajien asenteissa olisi korjaamista - ja samaa itsekin tulen miettineeksi, kun omia muistojani ajattelen. Toivottavasti olen tässä väärässä.
Tosin sama juttu voi piillä myös ammatillisella puolella. Nyt jäänkin odottamaan psykologian tuloksia.
Yst. terv., Jukka
Siis, miksi sinun tulisi hallita oppilaitaan karkuun juoksevaa opettajalaumaa?? Meni yli hilseeni.
Olen tehnyt luokanopen töitä 5 vuotta epäpätevänä, välillä yläasteella biol./maant. lehtoreiden sijaisuuksia koulutustaustani takia. Toivon, että pääset opettajaksi, sinulla on tilausta! Varsinkin murkkuikäiset mielestäni tuntuvat etsivän kasvattajistaan sen heikon kohdan, mitä koetella. Minulla se oli nimeni, mutta en suuttunut - tässä tapauksessa käänsin tilanteen niin, että minua on puhuteltava nimenomaan rouva "sillähassullanimellä". Läpi meni ja sain sen suosion kautta luottamuksen.
Enivei, onnea tavoitteisiisi!
Mietin tosiaankin omia yläaste- ja lukioaikojani. Molemmissa oli paljon niitä opettajia, jotka pinkoivat välitunnille - kahvia juomaan ja oppilaita haukkumaan - ja pitivät mahdollisimman suuren etäisyyden oppilaisiinsa. Sitten oli taas toistakin ääripäätä. Melkein teki mieli muuten lähettää sähköpostia yhdelle hyvälle entiselle opettajalleni ja kertoa, että hän on yksi hyvä esikuva opettajuudelleni. Tosin arvostelussa en aio olla ihan niin tiukka kuin hän.
Käsitykseni näistä tällaisista leipäopettajista on jakanut monet. Muistan, kun näitä "epäsosiaalisia" opettajia oli paljonkin. He eivät ottaneet ulkovälituntivalvontoja, vaan sisävalvontoja. Minusta sisävalvojat olivat aika kiukkusia yleensäkin, joten heidän sosiaaliset taitonsa olivat hyvänä esimerkkinä siitä, mitä opettajan ei tule olla.
(Kas kummaa, miksihän yksi rehtori haastattelussa totesi "taidat olla liian idealisti opettajaksi"...)
Muutenkin yläasteajan välitunnit olivat minulle kidutusta. Olin vakikiusattu ja opettajat olivat oikeastaan varmin tapa ehkäistä kiusaamista. Koulun piha oli vaikea valvottava, mutta minusta 30 opettajan joukosta uskoisi irtoavan useamman kuin kolmen valvomaan välituntia. Valvojista 2 oli sisällä ja yksi ulkona (!). Mutta ei, nuo muut vain joivat kahvia... Tiedän sen niistä muutamista kerroista, jonka piipahdin opettajanhuoneessa. Lukiossa (eri paikka) vierailin useammin, ja kuulin kyllä juttuja sielläkin, vaikkeivät ne kaikista niin mairittelevia olleetkaan.
Minusta opettaja ei ole psykologisesti pätevä opettajaksi, jos häntä ei työ motivoi, eikä hänellä ole kiinnostusta oppilaisiinsa. Silloin vuorottelu- tai opintovapaa on paikallaan (tai ehkä ammatinvaihdos).
Oppilaan arvostus vaihtelee. Lukiossa tunsin saavani arvostusta enemmän kuin yläasteella. Parempi niin, sillä opin siitäkin jotakin. Jokainen oppilas tarvitsee aina kannustusta. :)
Sinullekin toivotan työmotivaatiota ja onnea työhösi. :)
t. Jukka