Punktio oli maanantaina ja tänään keskiviikkona oli yhden alkion istutus. Jo se punktio itsessään teki SAIRAAN kipeetä ja siitä lähtien mä olenki sit ollu niinku jalitsun nielly pallomaha eli muki kulkee kukavasti mahan päällä kävellessä. Pystyasentoa kärsii max 10 min, istumista max 15 min, ja sit vaakaan...Vähän hiihtelen välil sohva-vessa-keittiö-akselilla. Tänään ovariot oli 9cm halkaisijaltaan ja lekuri houkutteli mua osastolle mut halusin sinnitellä kotiin kun siel voi köllii omas sängys koirat kainalossa. Lupa on kyllä mennä vaikka yöllä ea:n kautta osastolle jos hätä tulee, elikkäs... Kertokaa milloin on se hätätila et tästä ois pakko lähtee vääntää tonne KYS:N suuntaan? Hyperin kokeneet, alkaako oksettaa, tuleeko ripuli, yltyyko kivyt jo tuskanhikiseksi huutamiseksi, mikä on ollu teillä se viimonen tikki et ei perskuta, pakko kait se ois lähtee sairaalaan...???? Auttakaa keltanokkaa!!! :):) Kiitos, kamut, samois purtilois keikutaan! Tää on mulle eka kokemus tätä hoitoa, lasta ollaan yritetty 8 vuotta.
Hyperstimulaation oireista ja vakavuudesta
Yanka
58698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuume, ylimääräinen neste vatsaontelossa, arkuutta usein moelmpien munasarjojen alueella..
plussahaleja!! koiran kainalos on kivempaa kun lasaretissa.. (nimim. sairaalassa ollut...)
lempeät tuulet.. plussatuulet!!
Kerron omista kokemuksistani: Sinnittelin hyperin kanssa kotona useita päiviä, koska luulin, että pallomaha ja epämukava olo makuulla kuuluvat "asiaan". Lääkäri varoitteli hyperistä kyllä jo ennen punktiota, koska näytti siltä, että rakkuloita oli paljon. No, eräänä aamuyönä sitten oli pakko lähteä ensiapuun, koska en yksinkertaisesti voinut enää olla! Makuulla ollessa pisti julmetusti hartioihin (säteilykipua vatsaontelon sisäisestä nesteestä) ja syvään hengittäminen oli vaikeaa. Oksensin myös muutaman kerran ja maha oli kuin paineistettu pallo. Ea:ssa tehtiin ultraääni, jossa nestelammikot nähtiin ja pääsin osastolle. Seuraavana yönä, kun olo oli vielä vaikeampi, laitettiin vatsaonteloon ohut letku, mitä kautta nestettä sitten pääsi ulos ja tuo vasta helpotti vointini. Hyperissähän on vaarana myös nesteen kertyminen keuhkopussiin, mikä onkin sitten astetta hankalampi hoitaa, mutta itselläni ei tilanne ihan siihen pisteeseen onneksi johtanut... Sairaalassa meni muutamia päiviä, kun tankattiin nestettä ja seurattiin, että virtsaa alkaa tulla normaalisti. Vointi parani radikaalisti ihan muutamassa päivässä! Itselleni tehtiin tuoresiirto, josta (ehkä onneksenikin) ei raskaus alkanut. Alkava raskaushan pahentaa hyperiä, koska hcg-hormoni stimuloi munasarjoja vielä entisestään.. Lopuksi (kaiken tämän vuodatuksen jälkeen... ;) ) voin sanoa, että ei tuo hormonihoito mitään kevyttä hommaa ole, mutta mitäpä sitä ei nainen tekisi oman vauvan eteen...
- Mielestäni kannattaa lähteä ajoissa sairaalaan näytille, jos epäilee hyperiä. Helpompi hoidettavakin, jos ajoissa todetaan!
mä sinnittelen edelleen kotona, vointi ei kovin kaseva ole. Kipulääkettä on lupa ottaa ja voi pojat, sitä sit meneekin. Se taittaa kivun hetkeksi mut suurimmaks osaks ei paljo apuu siitäkään... Liikkuminen toooosi hidasta, ylösnousussa ukkokulta kampee mua ylöspäin, suurta valasta jonka kessi on nyt suurin ruumiinosa. Sovittiin tuossa et jos vähänkin alkaa hengityspuolel olla ongelmaa, heti ampparilla KYS:aan. Johtuneeko tämä ehkä tarpeetonkin sinnittely siitä, että olen sairaanhoitaja ja kyllähän mun nyt pitäis tietää millon mennään - vaikka ei niillä suutarin lapsillakaan ollu sit niit kenkii :) NO, katellaan täs, hetki kerrallansa...
...kesti oireet oikeastaan tasan viikon, sen jälkeen alkoi helpottamaan. Nyt olen jo ihan kunnossa, ihanaa kun pääsee ihan normaalisti jo liikkeelle.
Mulla myös kivut oli todella kovat, turvotus ihan järkyttävä, sohvalta en omin avuin päässyt ylös. Ja kävelin kuin 80:nen mummo miehen käsipuolessa ne parit askeleet mitä oli pakko ottaa.
Mutta sairaalareissua ei onneks tullut vaikka sitä kovin pelkäsin.
Kyllä se elämä vielä voittaa vaikka toivottomalta tuntuukin. Jos sulla menee saman kaavan mukaan niin huomenna pitäis olla sit jo eka vähän parempi päivä =).
Tsemppiä !!
Pari päivää vierähti sairaalassa, pakko oli sinne viimelopussa mennä kun ei jaksanut enää sitä kipua kotona. Ja aihetta olikin, labroissa oli jotain heittoa ja nestettä vatsaontelossa. Nyt on vointi hiljalleen korjaantumassa ja kotona on taas tosi kiva kellottaa selällään, koirat kainalossa, kuinkas muuten :) On tullut mietittyä, että toista kertaa en tähän (hormoni)touhuun enää ryhdy. Pakkasessa on vielä neljä sisarusta, jos tämä nykyinen "tyyppi" ei halua maailmaan tulla. Jos niistäkään ei mikään onnistu, antaa olla koko juttu. Adoptio jääköön harkittavaksi. Että tällaisilla fiiliksillä tänään....