Pelkää seurustelua seksin takia

6 kuukautta yhdes ilman seksii. Ei tosin enää yhdes.

Eihän sinun ole tietenkään pakko kenenkään kanssa harrastaa seksiä. Jos jätkä ei voi sen vertaa kunnioittaa toiveitasi ettei painosta sinua kun et ole valmis, niin sitten jätät sen.

eipä tuossa oo mitää kummaa, olen samanlainen ja samaa mieltä kanssasi...

... ei mun mielestä kannata heti alkaa harrastaa seksiä vaikka haluaisikin. toisaalta mulla ei oo mitään kokemuksia asiasta, mut jos heti mennään sänkyyn, niin ei suhde voi ainakaan rakkauteen perustua.

Ei kumpikaan voi vaatia seksiä jos jompikumpi ei halua! Tosin oon vielä sinkku, mutta itse en ainakaan pakottais muijaa sänkyyn jos se ei haluis..

Voin sanoa ajattelevani täysin samoin kuin sinä. Itse en halua harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa, en ennen kuin olen varma omista ja kumppanini tunteista. Minun pitää voida luottaa toiseen ja pystyä puhumaan hänelle rehellisesti tunteistani ja mielipiteistäni asian suhteen. Kokematon olen vieläkin, ja se kuinka tuleva poikaystäväni sitten joskus ottaa tämän kokemattomuuteni mietityttää. Hyvänä vai huonona asiana? Jaksaisiko hän odottaa, että olisin valmis seksiin? Sillä vaikka ikää on, en vieläkään tunne olevani siihen valmis, mutta tämä johtunee siitä, että en ole löytänyt vielä sitä "sopivaa".

Jos jätkä oikeesti rakastaa sua...niin
se kyllä kunnioittaa sun päätöstä ja jaksaa
odottaa painostamatta. On hyvä, että
sä itte tiedät mihin oot valmis ja mihin et.

Eli olette sitä mieltä, että kumppaniltaan voisi vaatia muutaman kuukauden odottamista? Helpottavaa kuulla, että muitakin samoin ajattelevia on. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin todellakin vähintään parin kuukauden seurustelua, ehkä useammankin, että osaisin luottaa niin paljon, että voisin ajatella seksiä. Asiasta on vaan jotenkin muodostumassa kauheat paineet, kun jatkuvasti kaikki kaverit ja muut puhuvat sänkytouhuista kuin sillä ei olisi mitään merkitystä, millaisen ihmisen kanssa makaa. Mulle asia on paljon enemmän.

Et ole todellakaan ainoa. Ite seurustelin ensimmäisiä kertoja 16 kesäsenä, en edes ensimmäisiä poikakavereita pystynyt pussaamaan, jotenki vaan puistatti ja inhotti koko ajatus. Tosin siitäki pelosta pääsin kun yks poika ei jaksanu enää kuunnella selityksiä vaan hyökkäs melkeen päälle :P Seksin kanssa ite halusin myös odottaa että oisin varma. Oon kuullu ihan liikaa niitä tarinoita, kun ihmiset katuu todella ensimmäistä kertaansa. Halusin että siitä jäis hyvä muisto ja että voisin sitten vuosienki päästä huokasten muistella ;) Annoin sitten todellakin niiden poikien odotella, yleensä ite potkasin ne pihalle, yks jakso 4kk ja sitten luovutti. 18-v sitten otin ja repäsin ja nappasin baarin söpöimmän kaverin kotiin ja annoin sitten neitsyyteni tälle. Kun alko pitkästyttämään toi pihtaaminen :P Mut en kadu! ^^ Sama kaveri on yhä kainalossa 1,5 vuoden seurustelun jälkeen ja tulee parin minuutin kuluttua hakemaan leffaan ;) Että kaipa sen huomaa sitten kun se aika tulee.. :) Ja hyvää todellakin kannattaa antaa odottaa!

Ehdit kokea sen vielä ei kannata todellakaan liian nuorena ruveta jakaa kaikille.
Katsot nyt ensin onko hän se ns. oikea ennenkuin rupeat toimimaan. Keskustelkaa ensin yhdessä asiasta ja kerrot hänelle rehellisesti että pelkäät jos hän ei sitä ymmmärrä niin annat hänen mennä löydät varmasti jonkun muun joka ymmärtää pelkosi. Etkä ole todellakaan ainoa joka näin ajattelee niin minäkin ajattelin sinun iässäsi. Olen sinua nyt muutaman vuoden vanhempi ja ongelma me ratkaistiin vain puhumalla asiasta oman jätkä kaverini kanssa. Sillä vain puhuminen kannattaa... :)

Oman kultaseni kanssa odotettiin 2,5 kuukautta, ennen kuin harrastimme seksiä. Molemmat olimme tuolloin täysin kokemattomia ja toisillemme ensimmäisiä seurustelukumppaneita, jaoimme jopa ensisuudelmammekin. Aloin siis seurustella tämän nykyisen poikakaverini kanssa, kun ikää oli karttunut 15v. ja 10kk. Pidin itseäni hyvin vanhana aloittaessani vasta silloin ensimmäisen seurustelusuhteeni. Poikaystäväni oli juuri täyttänyt 17v. Joskus olen ajatellut, että olisi pitänyt odottaa, mutta toisaalta olen tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun. Seksi ei ole seurustelun pääasia, mutta väistämättä se joskus alkaa siihen kuulua. Rakkautta ja seksiä ei tule verrata toisiinsa, sillä ilman seksiä on rakkautta ja ilman rakkautta on seksiä, mutta loppujen lopuksi, toimivassa parisuhteessa nämä kuuluvat yhteen. Hyvää kannattaa odottaa ja kenelläkään ei ole oikeutta vaatia sinua suostumaan kanssaan seksiin, jos sinä et sitä halua. Mutta sitä varten ei kannata jättää nuoruuden seurustelua kokematta. Ja puhuminen on keksitty, eli kumppanille voi aina kertoa omista henkilökohtaisista tuntemuksistaan. Jos toinen on sitä mieltä, että ei seksiä - ei seurustelua, niin se on hänen oma mielipiteensä. Sitten teitä ei ole tarkoitettu toisillenne.

itseäsi!!!

Mä pähkäilin tota samaa juttua n. 3 vuotta sitten! Aivan samalta tuntui, ja mun onni oli, että sain ihanan poikaystävän (jonka kanssa ollaan 3 vuotta seurusteltu, ja molemmat ollaan neitsyitä edelleen ;) (ollaan sun kanssa samanikäisiä)

Älä koskaan suostu mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä! Siis opettele siihen ajatukseen, että sä saat sanoa ei, ja kunnon poika arvostaa sitä tosi paljon, että sä kerrot sille, mikä susta tuntuu hyvältä. Sellasen pojan kanssa, joka haluaa vaan seksiä, ei kannata rakentaa suhdetta. Pois semmoset vaan. Eli kannattaa puhua pojan kanssa asiasta, heti alussa ja tehdä selväksi, että ei oo valmis juttuun vielä varmaan ehkä kuukausiin seurustelun alettua. Se on ihan normaalia!

Älä häpeä sitä, miltä susta tuntuu!