Viime kesänä tapahtui jotain todella outoa.Olimme viettämässä lomaa lapsuuden kodissani poikaystäväni ja sisaruksien kera.Illan saapuessa päätimme osan porukan kanssa nukkua aitassa.Minä ja poikaystäväni nukuttiin samalla sängyllä,sisko toisella seinustalla ja siskon kaveri eri seinustalla.Juteltiin niitä näitä ja kellokin oli tosi paljon jo.Juttelu katkesi siihen että tuntui kuin olisi suurella kivellä heitetty aitan nurkkaan.Siinä vaiheessa alkoi jo pelottaa.Kukaan meistä ei mennyt ulos tarkistamaan,mikä se oli.Hetken päästä lensi toinen kivi(tai mikä lienee)seuraavaan nurkkaan.Kaikki 4 nurkkaa tuo kummitus kävi läpi!Äänet ei olleet mitään pikku kivellä heittoa,vaan kuulosti pikemminkin vähintään nyrkin kokoisilta kiviltä.Sen jälkeen,kun viimeiseenkin nurkkaan jysähti,meitä vietiin ja lujaa päärakennukseen.Ulkona ei mitään näkynyt.Jo edesmennyt mummoni kertoi aikanaan paikalla kummittelevan,mutta oli tottunut siihen lapsesta saakka.Itse ollessani jo aikuinen,tätini poikaystävä hirtti itsensä päärakennuksen takana olevaan pikku metsikköön.Voisiko tuo kummitus olla ehkä tätini mies,vai mikä niitä kiviä paiskoi???
Kivenheittäjä
sielu vallaton
61173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikaystävä pelotteli sua, että menisit vihdoin lähemmäs hänen kuumaa vartaloaan.
poikaystävä joka kummitteli. en tiedä miksi kummitteli. mutta kuolleet antavat aina silloin tällöin merkkejä. luulenpa hänen halunneensa huomiota.
luonteeltaan paranormaalinen, ei kivien lentely ole suinkaan harvinaista. Tällaista tapahtui H:gin lähellä Mäkkylässä vuonna 1946:
"Talon lähettyvillä alkoi tapahtua lokakuun alussa 1946. Taloa kivitettiin ilta toisensa jälkeen, minkä luultiin aluksi olevan ilkivaltaa. Poliisi kutsuttiin avuksi: eräänä iltana oli talo piiritetty yli kymmenen poliisin voimin, mutta silti kiviä lensi talon seinään. Kerran kivi jopa lensi ikkunasta sisään ja oli osua rouva Heinosen päähän. Toinen kivi osui Elisa-tyttären jalkaan. Kiviä lenteli myös mm. talon kanalaan. Poliisit yrittivät käyttää avukseen valonheitintä ja uhkaamista ampuma-aseella, mutta mikään ei auttanut. Kovia "kivisateita" esiintyi iltaisin lähes kahden viikon ajan."
(Ote kotiseutujulkaisusta "Pitäjänmäki muistelee")
En taida jussina uskaltaa yöpyä aitassa,kun menemme sinne.Hih,onneks siinä aitassa ei ole ikkunaa,ei tarvi pelätä että kivi lentäis otsaan.Oli kyllä silloin karmiva tunne kun tuo kivien paiskominen oli ajankohtaista!Eikä ollut mielikuvitusta,koska koko porukka nämä 4 "laukausta"kuuli.Äitini viettää kesät lapsuudenkodissani(kuului mummolle aikanaan)ja viime syksynä hän kertoi nähneensä laihan,harmaassa puvussa olevan miehen kulkevan ikkunan editse.Äitikään ei noita kummajaisia pelkää,vaan vetipä rullaverhon eteen,ettei alvariinsa ikkunasta kurki.Itse yöpyessäni siellä,olen varuillani ja korvat hörössä.
tuossa kahdessa viikossa on jotain hämärää..
tiedän monta tapausta jotka jatkuivat tasan kaksi viikkoa. yksi oli että mies oli hirttänyt itsensä metsään ja nähty tämän kävelevän siellä kahden viikon ajalla useaan kertaan. toinen on että mies oli myös hirttänyt itsensä ja ilmestynyt sukulaisille tasan kahden viikon ajan, nähty esim. istuvan sohvalla ja yhtäkkiä kadonnut. luulenpa että tuossa kahdessa viikossa on se salaisuus että sielu poimitaan henkimaailmaan 2vknpäästä kuolemasta.
tosin silloin tällöin kuollut ihminen käy kummittelemassa ja antamassa itsestään merkkejä muulloinkin kuin ensimmäisenä 2 viikon aikana kuolemasta.
Olimme vaimoni kanssa pari vuotta sitten Lapin reissulla asuntovaunun kanssa ja päätimme yöpyä erään järven rantaan.Valvoimme myöhään yöhön keskustellen aamun reitistä,kun pauke alkoi!Kuulosti juuri samanlaiselta,kuin kivellä olisi heitetty vaunun seinään.Ajateltiin että ehkä puusta katkesi oksa ja paiskautui seinään.(oli kova tuuli)Kävin ulkona tarkistamassa vaunun ja ympäristön mutta mitään ei näkynyt.Ihmeteltiin aikamme,kunnes uni alkoi painaa.Heräsimme molemmat taas jysähdykseen,jota seurasi pian toinen.Taas menin ulos katsomaan,vaan eipä mitään näkynyt.Vaimo pelkäsi jo todella lujaa ja täytyy sanoa että miehisetkin puntit jo tutisivat.Laitoin vaatteet päälle ja lähdettiin heti jatkamaan matkaa.Tänäkään päivänä en ole selitystä tuolle ilmiölle löytänyt.Tutkin ennen lähtöä vaunun(ei lommoakaan)ja ympäristön löytämättä mitään.Olen elämässäni kokenut paljonkin selittämätöntä mutta tuo tapahtuma vei voiton.