Kevään kovien tuulien aikana olen alkanut kypsymään auton heilumiseen ja vaelteluun. Myös urat vievät autoa. Auttaako esim. matalampiprofiiliset renkaat.
Auto ostettu maaliskuussa, Touran 1,6 2004.
Auto ostettu maaliskuussa, Touran 1,6 2004.
Mistä apu Touranin ura- ja tuuliherkkyyteen?
Touran 1,6
91886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rengasmerkki vaikuttaa. Renkaanpaineita voisit rukkailla jos paranisi. Pyöränkulmien tarkistus. Korkea auto on aina vähän tuulipussi. Ei sille perusongelmalle tietenkään mitään voi.
Päinvastoin. Jos haluat vähentä uraherkkyyttä, niin vaihda alle niin kapeat renkaat kuin mahdollista.
Tuuliherkkyydelle on vaikea tehdä mitään. Ei koria voi enään madaltaakaan tai akseliväliä kasvattaa.
Apu löytyy autokaupasta.
Kyllä tuollaista "laatikkoa" ostaessa pitäisi jo ymmärtää, että kun painopiste on korkealla ja tuulipintaa paljon, käyttäytyy auto juuri kertomallasi tavalla.
Vaihda verso,ei ole niin laatikko.
Eli ei ole niin tuuliherkkä.
huhhuh! Verso se vasta vaeltelee, eikä tarvi tuulta eiä uria.
Tuo oli varmaankin vitsi!
Verso on luokkansa epävakain auto vähänkään poikkeavissa olosuhteissa (tuuli, lumi, sohjo, urat, heitteet, kallistukset, perävaunu)
Ehkä tosiaan vähemmän laatikko mutta korkea kuitenkin ja tuuli ottaa siihenkin melkoisesti. Mutta hiljaisempi se kyllä on.
Tuulilasi-lehti ja Tekniikan Maailma pitivät molempia yhtä pahoina/hyvinä. Pahimpina pidettiin muistaakseni Mazda viitosta ja Renault Xenikkä (vai mikä se nyt olikaan)
Hyvällä tiellä kaikkien matka sujuu kohtalaisen miellyttävästi. Vertailun ajolenkin aikana tuuli ajoittain navakasti. Kaikki kuusi heiluvat tuulessa, sillä iso ja suhteellisen korkea kori toimii purjeen tavoin. Eniten puhuri poikkeutti Mazdan ja Renaultin ajolinjoja.
Hondan ohjaus on keskialueella hiukan tunnoton. Suuntavakavuudessakin on pientä sanomista, sillä auto jää pienen ohjausliikkeen jälkeen itsekseen kaartamaan. Mazdan ohjauksessa tuntuu lievää tahmeutta. Suuntavakavuudessa on sama ongelma kuin Hondassa.
Opelin ohjaus tuntuu asialliselta eikä suuntavakavuudessa ole moittimista. Renaultin ohjaus ei herätä huomiota suoralla tiellä, mutta mutkissa olematon tunto ärsyttää. Lisäksi käännettäessä voi aistia eräänlaiset pienet pykälät. Suuntavakavuus on sentään kunnossa – edellyttäen, ettei sivulta tuule kovaa.
Toyotan ohjauksen keskialueella voi aistia epämääräisyyttä. Suuntavakavuus on hyvä. Mutkateillä ohjaus tuntuu aavistuksen ylikevyeltä. Volkswagenissa on lievää uraherkkyyttä, ja auto jää pienen ohjausliikkeen jälkeen kaartamaan. Käännöksen alussa ohjaus tuntuu raskaalta.
Soralla kaikki yliohjaavat. Onneksi luisuun lähtö tapahtuu rauhallisesti ja kaikissa vakiona oleva ajonvakautusjärjestelmä puuttuu peliin, ennen kuin kuljettaja saa sydämentykytyksiä.
Taajama-ajossa – ja myös mutkateillä – kritiikkiä sai rajoittunut näkyvyys etuviistoon. Varsinkin Opelin A-pilarit ovat niin muhkeat, että ne voivat peittää näkyvistä isonkin esineen. Zafiran ja Touranin ristiin huitovat lasinpyyhkimet jättävät melkoisen katvealueen reunoihin.
Grand Scénicin oikeanpuoleinen pyyhin on nivelöity siten, että se pyyhkii tavallista suuremman alueen. Ranskattaren peilit ovat niukin naukin riittävän kokoiset. Muissa kuvastimien pinta-alassa ei ole pihistelty. Hondan keskeltä taivutettu takaikkuna vääristää sisäpeilin näkymää melkoisesti. Lisäksi keskimmäisen etuistuimen pääntuki on takaviistoon oikealle vilkaistaessa tiellä.
Autojen toisen rivin pääntuet kannattaa pitää ala-asennossaan istuinten ollessa tyhjillään. Jokaisen takalasinpyyhin tuntuu alamittaiselta.
Honda kääntyy pienimmässä tilassa, kankein kääntyjä on Toyota. Ahtaissa paikoissa puskureiden ja kylkien suojalistat voivat pelastaa kalliilta maalivaurioilta. Opelissa ja Renaultissa on listat molemmissa paikoissa. Volkswagenista puuttuu takapuskurin lista, ja Hondassa sekä Mazdassa on vain kylkilistat. Toyotasta listat puuttuvat kokonaan.
Väistökokeet teemme aina suljetulla alueella kuivalla asfaltilla sekä kahden hengen että täydellä kuormalla. Nostamme rengaspaineet käsikirjan suositusten mukaisiksi. Honda suosittaa samoja paineita kuormasta riippumatta.
Kuten aiemmin mainittiin, kaikkien hintaan sisältyy ajonvakautus. Honda käyttää omastaan lyhennettä VSA. Mazdan lyhenteenä on DSC ja Toyotan VSC. Kolmen muun tunnuksena on ESP. Erilaisista lyhenteistä huolimatta järjestelmien toimintaperiaatteet ovat samanlaiset.
Hondan, Mazdan ja Volkswagenin ajonvakautuksen saa pois päältä missä vauhdissa tahansa. Kokeilimme väistöjä myös ilman järjestelmää, sillä tällöin auton käytös kertoo paljon alustan toimivuudesta. Opelissa ESP:tä ei saa lainkaan pois. Renaultissa saa, mutta vauhdin ylittäessä 50 km/h järjestelmä menee automaattisesti päälle. Toyotassa saa pois pelkästään sutimiseneston.
Honda tuntuu kuormattuna hiukan huteralta, ja menossa on hehtaaripyssyn makua. VSA takaa kuitenkin yllätyksettömän käytöksen. Ilman ajonvakautusta liikkeet luonnollisesti laajenevat, mutta kuljettaja pysyy koko ajan tilanteen herrana. Ilman kuormaa auto selvittää keilakujan siististi. VSA poistettuna perä lähtee laajan luisuun, joka tosin on helposti oikaistavissa. Ohjaus kipsaa aavistuksen verran nopeissa tempaisuissa.
Mazdan taipumus roimaan yliohjautuvuuteen ei tullut yllätyksenä, sillä siitä saatiin viitteitä jo ajolenkillä pelkän kuljettajan ollessa kyydissä. Kuormattuna DSC pitää perän kurissa, mutta ilman ajonvakautusta Viitonen lähtee pitelemättömään luisuun. Kuorma poistettuna käytös muuttuu huomattavasti paremmaksi. Keilat alkavat kuitenkin kaatua muita alemmassa vauhdissa. DSC poistettuna perä lähtee omille teilleen, mutta hallinta on helpompaa kuin kuorman kera. Hyvänä puolena voisi mainita ohjauksen kipsaamattomuuden.
Opel on lievä pettymys miellyttävän maantiekäytöksen jälkeen. Kuormattuna perä tuntuu kiikkerältä ja auto yliohjaa keilakujassa melkoisesti. Onneksi ajonvakautus estää väistämättömältä näyttävän pyörähdyksen. Kuormaamattomana käytös paranee, kun perä ei enää nuljahtele. Selkeä yliohjautuvuus on edelleen havaittavissa. Ohjaus ei jumiudu missään tilanteessa.
Toyota on kuormattuna helppo hallittava. Perän pyrkiessä omille teilleen VSC puuttuu nätisti peliin ärsyttävän piipityksen säestämänä. Ilman kuormaa auto on vielä helpompi. Ohjaus kipsaa nopeissa liikkeissä.
Renaultin tunnoton ohjaus on lähes uskomaton kokemus keilakujassa. Kuormattuna yliohjautuvuus on hurjaa. ESP korjaa toki tilanteen, mutta matkustajilla on epävarma olo. Ilman kuormaa käytös paranee huomattavasti. Ohjaus toimii juohevasti.
Volkswagenin ESP sallii varsin laajat liikkeet ennen puuttumistaan peliin. Kuormattuna auto tuntuu selkeästi yliohjautuvalta. Kun järjestelmä kytketään pois päältä, perä lähtee helposti hallittavaan luisuun. Ilman kuormaa Touran menee nätisti keilakujan lävitse. ESP poiskytkettynä voi havaita lievää yliohjautuvuutta. Ohjaus ei kipsaa, mutta käännöksen alussa se tuntuu oudon raskaalta.
Honda pysähtyi satasesta nollaan keskimäärin vähän yli 41 metrissä. Toyota tarvitsi hieman alle 43 metriä ja kolme autoa runsaat 43 m. Renault venytti matkan 44 metriin. Kaiken kaikkiaan jarrutusmatkat olivat oletettua pidemmät.
Yhdessäkään ei ilmennyt häipymistä toistuvissa jarrutuksissa. Tilanteissa, joissa toisen puolen pyörät ovat asfaltilla ja toisen puolen soralla, ei liioin esiintynyt pyörähdystaipumuksia. Tosin Grand Scénic pyrki hieman kampeamaan.
Kaikissa on lukkiutumattomat jarrut ja hätäjarrutustehostin. Jokaisessa on myös neljä turvatyynyä sekä turvaverhot. Etumatkustajan turvatyyny voidaan kytkeä pois käytettäessä lasten turvaistuinta muissa paitsi Hondassa ja Opelissa. Mazdan tyynyn poiskytkentämahdollisuus maksaa 175 euroa.