Miksi korviketta?

niin siinäpä se tulikin. Ja ennen kuin kukaan imetysintoinen ehtii väittään ettei voi loppua niin kyllä se voi Mielelläni oisin kyllä imettänyt vaikka vuoden ikään asti. Mukava kuulla että alkuperäinen olet nyt saanut imetyksen onnistumaan=)

Tähtään 4kk täysimetykseen sen jälkeen ruvetaan antamaan soseita ja korviketta iltaisin, jos se pitäisi nälkää paremmin kuin oma maitoni. Pakko saada joskus nukkuakkin kun ei ole esikoisesta kyse.

imeä rintaa. Olin itse niin väsynyt, etten ryhtynyt lypsämään ja antamaan sitä maitoa pullosta.

Meillä poika oli sairaalassa useamman viikon. Kotia tultua jaksoin harjoitella rinnallaoloa päivittäin parin kuukauden ajan, mutta ei poika saanut siitä koskaan mitään. Mielihyvää ehkä, kunnes alkoi taistelemaan niitäkin kokeiluja vastaan. Poika on nyt alta 5kk. Pumppaan maitoa yhä, en enää kaikkea, loput tulee korvikkeesta/vellistä.

Minulla on 4 kk vanha poika, joka on esikoinen. Jo raskausaikana päätin, että rintamaitoa annan - en muuta. Kaikki menikin hyvin siihen saakka kun poika tuli 3kk vanhaksi, se joutui 10 päiväksi sairaalaan (ei mitään vakavaa), jolloin en saanut 5. päivään imettää, näinä viitenä päivänä lypsin rintapumpulla. Kuitenkin vaikka lypsin, maidontuotanto väheni selvästi, kun ei ollut vauvan ärsykettä joka pitää maidontuotannon yllä. Sairaalasta lähtiessä meille vakuutettiin, että maitomääräni palautuu. Vaikka olen kovasti yrittänyt imettää ei ole maitomäärä noussut ennalleen. Vastiketta menee nyt n. 2 dl päivässä, mikä ei ole kuitenkaan paha. Toisaalta saattaa olla hyväkin, että vauva oppii jo tässä vaiheessa saamaan muualtakin ruokaa kun äidin rinnasta, niin ei ole sitten rintasyötön lopettaminen jossain vaiheessa liian tuskallista. Pidän enimmäkseen imettämisestä ja alkuun maitoa tuli paljonkin. Oli myös varsin kätevää, kun ensimmäiset 3 kk ei mennyt yhtään rahaa vauvan ruokiin eikä tarvinnut muistaa ostaa sille mitään. Helppoa ja halpaa. Myös mieheni mielestä imettäminen on tosi nasta juttu, hän kannustaa kovasti minua imettämään ja sanoo että pullo on tyhmä. Pulloa on pari kertaa päivässä annettava että vauvan saisi rauhottumaan levollekin välillä.

Olen ehdottomasti täysimetyksen puolella. Äitien neuvontaan heti synnytyksen jälkeen on panostettava. Alkuun meilläkin oli vaikeaa, vauva kieltäytyi imemästä,riehui rinnalla ja muuta. Olin synnytyksen jälkeen pitempään sairaalassa, niin kauan että imetys alkoi sujua. Sairaalan lastenhoitajat olivat todella ammattitaitoisia ja lähdimme sitten vasta kotiin, kun vauvalle syntyi luottamus asiaan. Vaikka olikin välillä vaikeaa, ei mielessäni edes käynytkään se että luovutan ja siirryn pulloon, ensinnäkin rintani oli tupaten täynnä ja olin aina puserot ja petivaatteet märkinä, myös liivinsuojukset heti märkinä. Toisekseen, pidin imetystä niin luonnollisena asiana etten nähnyt muuta vaihtoehtoa, vauva joko syö rintaa tai on ilman ja nälkähän opettaa.

ettei mulla maito alunperinkään noussut kunnolla ja kolmen kuukauden imetysyrityksen jälkeen maidon tulo loppui kokonaan ja aloin antamaan yksinomaan korviketta.

Syy tähän oli se, että ensinnäkin lapsonen on ollut laitokselta lähtien kova syömään ja useasti kaiken lisäksi.

Meillä on 3 muutakin lasta joista vanhin 6v., joten vilskettä riittää.
Oma pää oli kyllä jo hajoamassa, kun 3viikon ajan heräilin yöt imettämään puolen tunnin välein (ei mun unissa sitä ennenkään hurraamista ollut). Päivisinkin oli kitinää kaikin puolin ja kovin vaivalloista pojan päikkäritkin...eipä ollut hauskaa muillakaan lapsilla, kun äiskä ei käytännössä muuta tehnyt kun syötti vauvaa ja yritti pikkasen kotihommia saada aikaseksi.

Itse en siltikään olisi "luovuttanut" ja alkanut korviketta antamaan, mies se vaan sitten mitään kyselemättä toi nannia kotiin....hyvä että isäntä sentäs ymmärsi, vauvakin muuttui HETI ihan eri pojaksi.
Parin päivän päästä tulee 5kk täyteen ja täytyy sanoa ettei harmita yhtään enään vaikka meillä juodaankin korviketta ihan kivasti, syöpi kyllä rintamaitoakin ihan kiitettävästi, mutta kaikista parhainta on se, kun yöllä heräillään enään max. 2 kertaa, joskus jopa koko yön saan nukkua kertaakaan heräämättä.

Olin 18-vuotias kun esikoiseni syntyi. Jo sairaalassa kätilö iskosti päähäni "IMETÄ tai olet huono äiti". Siellä sitten yöllä istuin itkemässä kun ei vauva saanut mahaansa täyteen.

Kotona jatkoin imettämistä, nännit vereslihalla. Onneksi tajusin sitten, että on olemassa myöskin nännikumeja ja niiden kanssa imetys onnistui jotenkuten.
Kuitenkin rintani ovat muutenkin valtavat ja imettäessä ne paisuivat kolminkertaisiksi, joten pystyin imettämään ainoastaan kylkimakuulla, mikä hankaloitti esim. kylässä käyntiä.
Toisekseen, maito tihkui jo tunti imetyksen jälkeen vaatteista läpi, vaikka rintaliivit olivat täynnä suojia. Kiva oli siinä kutsua sitten vieraitakaan käymään.

Lopetin imetyksen 4 viikon karmean kokemuksen jälkeen. Siirryin tutteliin, jonka jälkeen vauva alkoi nukkua 6 tunnin yöunia. 4 kk:n ikäisenä aloin syöttää hieman perunaa ja porkkanaa ja hyvin on laps kasvanut.
"Vauva" on ollut terve normaaleja flunssia lukuunottamatta, korvatulehduksia tms. ei ole ollut ollenkaan.

Esikoinen on nyt 8 vuotias. Oppi 4 vuotiaana aakkoset, 6 vuotiaana lukemaan. Matemaattisesti hän on hyvin lahjakas ja muutenkin ihan fiksu mimmi tuosta on kasvanut.

Itse koin joutuneeni synnytyssairaalassa suoranaisen imetysterrorin kohteeksi ja jos nyt joku tulisi paasaamaan minulle sillä tavalla, ottaisin jonnekin yhteyttä, koska mielestäni se ylitti jo hyvänmaun ja laillisuudenkin rajat.

Mielestäni tein oikean ratkaisun kun lopetin imettämisen, koska ei pienen lapsen äiti tarvitse siihen enää ylimääräisiä stressinaiheuttajia. Tärkeämpää kuin itkulla imettäminen on mielestäni äidin ja lapsen henkinen hyvinvointi.

Nyt odotan toista lasta, eikä minulla ole tässäkään tapauksessa mitään intoa alkaa imettämään, jos se ei onnistu. Imettäkööt ne, jotka siitä nauttivat. Itselleni jäi sellaiset traumat, ettei kiinnosta siitä stressiä ottaa.
Uskon, että lapsen terveyteen ja älykkyyteen vaikuttaa moni muukin asia, kuin se, syöttääkö äiti vauvalle tissimaitoa vai ei.