Heippa!
Miten olette tutustuttaneet vauvan ja koiran/koirat toisiinsa? Onko ollut ongelmia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, vaikka ei olekaan vielä ajankohtaista. Mutta toivottavasti pian on...:)
Kiitos, jos joku jaksaa vastailla.
Miten olette tutustuttaneet vauvan ja koiran/koirat toisiinsa? Onko ollut ongelmia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, vaikka ei olekaan vielä ajankohtaista. Mutta toivottavasti pian on...:)
Kiitos, jos joku jaksaa vastailla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä on iso paimenkoira, parivuotias narttu.
Koira tiesi varmaan ennen meitä, että olen raskaana. Koko raskausajan suojeli kovasti. Piti päätä vatsan vierellä. Varmaan kuunteli vauvan ääniä.
Ollessani laitoksella mies toi koiralle vauvan "rättejä", joissa maidon hajua ja vauvan hajua. Koira sai tutustua niihin etukäteen.
Kotiin tultuamme koira tutustui vauvaan samantien, annoimme nuuhkia rauhassa.
Sittemmin koira lurpsaisee ohimennessään vaavia kädestä/jalasta, jos ehtii.
Hyvin on mennyt. Toki emme kuitenkaan jätä vauvaa ja koiraa vartioimatta samaan huoneeseen, mutta mitään osviittaa siitä, että koiralla olisi kaunoja vauvaa kohtaan, ei ole. Taisimme raskausaikana miettiä liikaakin, että miten aika vauvan ja koiran kanssa menee.. hyvin on mennyt. Pitää vaan muistaa antaa koiralle yhtä lailla huomiota kuin ennenkin, ettei tule mitään mustasukkkaisuus-kuvioita.
kun koira tietää paikkansa perheessä. Me meitittiin etukäteen muutoksia, esim odotusaikana tuli pieniä sääntömuutoksia, esim koiraa ei päästetty enää sänkyyn ja sohville. Hyvin sopeutui ja kun ei muutokset tulleet samaan aikaan vauvan kanssa, hyväksyi asian aika nopeasti.
Meidän koira on kahdeksan pennun äiti, tuntuu suhtautuvan yhtä kärsivällisesti ihmispentuun.
Meillä ei myöskään koira jää kahdestaan lapsen kanssa, se on kuitenkin eläin millä on eläimen vaistot.
neuvolantäti kehoitti tuomaan pissa ja kakka vaipan. Eritteillähän koira viestii ja meidät lajittelee.
Vuoden vanhan Borderin kanssa on mennyt hyvin kun alusta asti on annettu nuolaista vähän ja haistella vauvaa. Koiraa on myös huomioitu niin,ettei vain tunne syrjään jäävänsä.
Onnea matkaan!
Kun tultiin vauvan kanssa kotiin, sai kaikki lemmikit käydä nuuhkimassa vauvaa. Kylläpä kissoja nuuhkuttikin! Mutta siitä koirasta kun kysyit.. Meillä on hyvin iso koira, ja se mietitytti alussa että jääkö vauva jalkoihin. No, koiraherramme on onneksi vanha ja leppoisa eli liikkeiltään yleensä rauhallinen. Silloin, kun vauva alkoi ryömiä, koira vähän murahti kun tyttö tuli lähelle. En sitä pelästynyt, koska sama murahtelu oli aluksi kissoillekin kunnes koira niihin tottui.
Nykyään (tyttö 9kk) hauva osaa kulkea niin, että väistää konttaavaa lasta, ei enää murahtele - päinvastoin, olisi antamassa paljon "pusuja" tytölle jos vaan saisi (äippä ei anna lipoa neitin päätä kuolamäräksi :D )
Niin...
Minun mielipiteeni on vähän erilainen. Meillä oli koira ennen vauvaa. No se oli lähinnä mieheni koira, ei se pahemmin minusta piitannut enkä minä siitä.
Vauvan tultua olin ihan ehdoton siitä että koira muuttaa ulos omaan tarhaansa jonne laitettiin lämmin koppi. Pakkasöiksi sai tulla eteiseen.
Koiran en antanut nuolla vauvaa en yhden yhtä kertaa, kerran vein lähelle että sai haistella.
En hyväksy henkilökohtaisesti sitä että koira ja pieni vauva jakavat samoja paikkoja, vauva ryömii matolla jossa koira makaa tai lelut kulkevat koiran suusta vauvan suuhun.
Jos meillä isäntä olisi kuljettanut vauvan rättejä koiralle niin..
olisin vienyt hoitoon.
Vahinko ei tule kello kaulassa!
En koskaan päästä koiraa lähellekkään vauvaa.
Olet oikeutettu mielipiteeseesi. Mutta yhden asian olet unohtanut. Nimittäin koiran hyvinvoinnin.
Ei ole olemassa ulkokoiraa. Koira on laumaeläin ja sen paikka on ihmisen lähellä. Ruoka, juoma, riittävän lämmin majapaikka ja visiitti eteisessä silloin tällöin eivät tee koiran arvoista elämää. Koiran edun vuoksi ehdottaisin sijoittamista uuteen perheeseen.
Koiran hyvinvointi?
Perustarpeista pidin huolen, säännöllinen ruoka, vettä kupissa, lämmin yösija. Muusta puolesta huolehti mieheni, kuten jo sanoin koira ei ollut minun enkä pätkääkään ollut siihen kiintynyt-
Kun vastasyntynyt vauva tuli taloon, koira todellakin pysyi ulkona. Tiedän että se on laumaeläin mutta aivan eriarvoinen pienen lapsen kanssa.
Kauaa ei koira meillä sitten ollutkaan kun mieheni ymmärsi tilanteen ja myi sen pois.
:)
sentään omaa älyn lahjoja niitä,kun ei sulle näköjään ole suotu!Toivottavasti koira sai paremman kodin ja toivon myös että kasvatat lapsesi kunnioittamaan eläimiä enemmän kuin mitä itse teet!!!!!!!
tietysti ihmisten jälken. Mutta koira on arvokas osa laumaansa ainakin meillä. Et sinä tyydyttänyt edes perustarpeita,sillä niihin kuuluu sosiaaliset kontaktit ja seurustelu koiran kanssa.
Meillä koira saa nuolla vähän vauvan päätä ja vähän muualtakin. Kun vauva aikanaan ryömii koirankarvaisilla matoilla,voin olla tyytyväinen että vauvani saa vahvemman immuniteetin maailman pöpöjä vastaan.
Juuri luin jostain artikkelin,että maatalojen lapsilla,jotka paljon tekemisissä eläinten kanssa,on vähiten allergioita.
Onneksi miehesi tosiaan myi koiranne.
Meillä siis kaksi iiiisoaaa nöffiä. Laitokselta tultua kesti muutaman viikon, ennenkuin nämä kaksi uskalsivat katsoakaan vauvaan päin.
Eli pelkäsivät todella.
Meillä koirat ovat paljon ulkona, ja sisällä viihtyvät ainoastaan kodinhoito-ja pesuhuoneessa (viileä lattia), joten eivät paljon ole kontaktissa lapsen kanssa.
Nuorempi nartuista (3v) on ollut alusta asti naperon kaveri, mutta vanhempi narttu näyttää arvokkuutensa myös hänelle. Pienokainen ei sitä ymmärrä, joten en uskalla laskea heitä hetkeksikään silmistäni...Muutaman kerran on murahtanut, jos liian lähelle tulee ilman kaitsijaa.
Olen ajatellut, että katsotaan siihen saakka kunnes lapsi oppii kävelemään. Jos sen jälkeen murahtelu ja isottelu jatkuu...lähtee koira. Se on erittäin helppo valinta, jos eläimen ja lapsen välillä tarvitsee tehdä!!! Vaikka perheenjäseniä yhtälailla ovatkin.
Toivottavasti kuitenkin löytyy yhteinen ja leikkisä elämä.....