Mitä mieltä olette? Kaikki lapseni olen vienyt vähän yli vuoden ikäisenä hoitoon. Nyt murehduttaa että onko aiheuttanut jotain psyykkisiä traumoja. Jotkut asiantuntijat kun väläyttelee sellaista. Lapseni ovat ollet aina lyhyttä päivää hoidossa (5-7 h/pv) ja välillä ollut arkivapaapäiviäkin.Kesät ovat olelet kotihoidossa. Mutta mietityttää silti mitä ero äidistä ja aikainen hoitoon vieminen aiheutta lapsen psyykelle. Kertokaapa mielipitetänne!
Puoltoistavuotias hoitoon?
murhemamma
393192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olen itse lastentarhanopettaja, ja jos minulta kysytään minkä ikäisenä lapsi on hyvä tuoda päiväkotiin, vastaisin kolmevuotiaana. Päiväkodin kasvatus on ryhmäkasvatusta, eikä siellä koskaan pystytä samalla tavalla yksilöllisesti huomioonottaen kasvattamaan kuin kotona.
KUITENKIN jos päiväkoti on hyvä, ja ryhmä toimiva niin aikuisten ja lasten suhteen, ei lapsellasi ole siellä hätää. Jokaisessa perheessä on oma tilanteensa, ja lapsen paras ei aina ole selkeästi määriteltävissä. Jos vanhemmista esim. tuntuu, että kotona olo jo ahdistaa, tai jotenkin muuten elämä sanelee olot, ei päiväkoti mitenkään ole huono vaihtoehto.
Kehottaisin kuuntelemaan lapsen ja perheen oloa. Mitään valtaisia psyykkisiä traumoja ei hyvä päiväkoti aiheuta, mutta muista kuitenkin lapsen viettävän välillä pitkiäkin päiviä hoidossa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin työpäivä, ja väsyttää varmasti. Kysele päivien kulusta myös henkilökunnalta, ja vaadi palautetta sekä tietoa toiminnasta.
Jos olo kotona on hyvä, ei lapsella varmasti ole hätää!
totuutta. Siellä sanotaan aina, että hyvin meni vaikkei mennytkään. Vähintäänkin vähätellään, mutta se p-koti, jossa olin, ihan kehoitettiin minuakin sanomaan, että aina sitten vaan sanot, että kaikki meni hyvin. Mielestäni se on väärin, sillä varmaan jos moni vanhempi tietäisi millaista toisilla siellä on (toiset eivät helposti sopeudu), saattaisi harkita jotain toista hoitomuotoa tai sitten ihan kotihoitoa.
olisi kiva tietää olitko kunnan päiväkodissa vai yksityisessä. Koska tuossa ei ole järjen hiventä. Ei ole kenenkään etu valehdella vanhemmille. Nyt sitten mietin vaan, että onko toi yleinen käytäntö. Ottaa tosi pahasti päähän. Sairasta suorastaan valehdella vanhemmille.
Kyllä tuo valehtelu ja kaunistelu on ihan normaalia ja kuuluu päiväkodin sääntöihin.
Sillä kuvitellaan että säästetään vanhemmat huolehtimiselta. Joskus se menee liian pitkälle ja sitä huolehtimista on sitten monin verroin.
Tiedän eräänkin päiväkodin missä vuosia suojeltiin mieshoitajaa, jolla oli taipumuksia lasten hyväksikäyttöön. Hän jäi siitä kiinni vuosia myöhemmin.
Älkää viekö lapsianne päivkotiin ennenkuin lapsi osaa puhua !
Olen itse töissä pk:ssa. En kerro kaikkia pieniä lapsen kohelluksia. Jo siksi että niitä tapahtuu niin monta ja monta on myös lapsia. Kerron vain isommat kohellukset. Siinä menis aikaa kertoessa 23 lapsen vanhemmalle erikseen kaikki tapahtumat. Ja samalla pitäis vahtia lapsia!
Ja yksi syy on joskus että jotkut lapset nyt tekee koko ajan pahojaan. Haluaako vanhemmat aina muka kuulla että tänään repi hiuksista, heitteli kivillä, ei istunut ruokapöyssä, taisteli pukemisen kanssa, nipisteli kavereita, näyttikieltä, kiroili.... Ja tätä voi jatkaa loputtomiin. Jotkut lapset ovat sellaisia koko ajan! Totta kai kerron jos käytös on huomattavast lapselle poikkeavaa tai jotain tärkeämpää. Kyllä vanhemmat yleensä tuntevat lapsensa.
Voi olla että joku ymmärsinyt väärin kirjoittamani.Mutta kyllä minä ainakin kerron oleisimmat asiat lapsesta. Ja joskus voi olla niin etten muista kaiken sählingin keskellä jotain kertoa. Mekin olemme vain ihmisiä.
Juuri tällaisen kuvan olen saanut että isommista jutuista joilla on väliä kyllä aina kerrotaan. Eihän hoitajat voi nyt raportoida joka ikisestä pikku jutusta. Jos on sattunut jokin haaveri ja jälki on tullut aina mainitaan mistä se on tullut ja kyllä myös jos lapsi on ollut jotenkin poikkeuksellisen väsynyt tai muuta. Se että on mennyt hyvin kertoo kyllä sen että kaikki on mennyt normaalisti eli ei huonostikaan.
Muistakaa, ei se elämä nyt siellä kotonakaan pelkkää hymyä ole.
Minusta alle 3-vuotiaan lapsen paikka on kotona, monet tutkimukset tätä puoltavat ja kertoohan sen järkikin, pienelle lapselle läheisen syli on tärkein.
Reilu vuoden ikäinen ei todellakaan tarvitse "kavereita" tai kodin ulkopuolisia virikkeitä, basic elo kotona luo virikkeitä ihan tarpeeksi.
Ja miten 7h on muka lyhyt hoitoaika??? Miltein työpäivän pituinen. Ja todettuahan on, että vaikka lapsi on päiväkodissa "leikkimässä", niin lapselle se käy ihan työnteosta.
Meillä ainakin on lapset olleet vähintään 3-vuotiaaksi kotihoidossa ja kyllä on kannattanut.
Olen saanut nähdä lapsien kasvavan ja kehittyvän ja saanut olla heidän kanssaan.
Jostain on pitänyt luopua kenties, mutta millään puurolinjalla ei ole täytynyt elää.
Lapsuus on lyhyt hetki, minä haluan nauttia lapsistani itse, enkä kuulla hoitajilta miten lapsen pv on mennyt.
Kukin tavallaan tietysti...
Jos sen alle 3 vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona, niin miksei vanheimpaan vapaa sitten kestä automaattisesti sinne saakka? Monella tuleepi taloudelliset seikat eteen (tässä maassa ei ole niin hyvät palkat että paljon saisi säästöön).
joka perhettänne tällöin elätti...Kyllä kuule ei paljoa sillä kotihoidontuella maksella asuntolainaa ja muuta, eikä varsinkaan yksinäinen ihminen.
ja pitäisi olla yhteiskunnan perusrakenne. Isä, äiti ja lapset.
sulla just 18v? Olet helvetin lapsellinen ainakin noilla sanoillas. Jos et ole nuori niin olet ainakin sitten pumpulissa elänyt.
Ja vaikka olisi mieskin, niin ei kaikkien miehet ole hyväpalkkaisissa töissä että sen palkalla vaan pelkästään elettäs...
itseäsi. Aiheesta on tutkimuksia laidasta laitaan. Et ole lapsillesi mitään traumoja aiheuttanut hoitoon viemällä. T. Lastentarhanope
on tullut tietynlainen tunnekylmyys, enkä luota ihmisiin. Mutta mut vietiin hoitoon jo 3 kk iässä, joten ei varmaan voi verrata 1,5 vuotiaaseen. Mä luulen, että riippuu lapsestakin ja sen luonteesta. Tietty 3 kk on liian nuori oli sitten millainen luonne vaan, mutta jos vie 1,5 v hoitoon riippuu varmaan luonteesta.
jostain muustakin kuin päiväkodista.
myös perhepäivähoidosta, mutta turha väittää, etteikö sillä, että äiti hylkää ole mitään vaikutuksia ihmiseen.
70-luvun alkupuoliskolla syntyneistä vietiin hoitoon jo kolmekuisina, koska silloin äitiysloma ei ollut sen pidempi. Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna myös naiset kävivät töissä huomattavasti enemmän. Emme me silti mikään poikkeuksellisen tunnekylmä sukupolvi ole, joten uskoisin sinun tunnekylmyyteesi vaikuttaneen muut seikat enemmän kuin hoitomuoto.
sinun kantasi, mutta hylkääminen ja hoitoon vieminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Sama on aika monella 70-l loppupuolella syntyneellä. Itse olen syntynyt -77 ja 3kk iässä menin 8t päivässä hoitoon.
Varmaan voidaan vakavasti keskustella siitä, miten paljon niin aikainen hoitoonmeno aiheuttaa kiintymyssyhdehäiriöitä tms., mutta varmaa vastausta siihen tuskin koskaan saadaan. Niin moni muukin asia vaikuttaa ja ihmistä muokkaa. Itse koen kuitenkin olevani erittäin hyvin toimeentuleva ihminen - tasapainoinen tunne-elämältäni. Siihen verrattuna tuntuu...hmm... kohtuuttomalta, että äitejä, joiden on mentävä töihin vanhempainvapaan päätyttyä syyllistetään.
Tutkimuksiahan on laidasta laitaan. Pari vuotta sitten kohistiin ruotsalaistutkimuksesta jossa kävi ilmi että päivähoidossa olleet lapset pärjäsivät myöhemmässä elämässä paremmin kuin pelkässä kotihoidossa olleet.
Kuitenkin mitä pienempi lapsi sitä avuttomampi ja sitä enemmän tarvitsee toista aikuista avuksi joten esim. alle 3-vuotiasta ei todellakaan kannata viedä hoitoon ellei ole pakko töiden takia. Esim. alle 2-vuotias tarvitsee vielä yksilöhoitoa kun ei paljon vielä itsenäiseti selviydy mistään ja päiväkodissa ei aina riitä aikaa niin paljon siihen yhteen lapseen.
Kuitenkin olen itsekin vienyt lapseni päivähoitoon noin vuoden ikäisenä enkä usko että siitä mitään tarumoja tulee. En ole nähnyt mitään tämän suuntaisia tutkimustuloksiakaan joten turhaa syyllisyyttä ei kannata tuntea jos taloudelliset seikat pakottavat työhönmenon äitiysloman jälkeen. Eivät ne lapset mitenkään heitteille siellä joudu. Aina ei vain ole sitä nenänpyyhkijää vierellä.
Jos päiväkoti ei ole yksivuotiaan paikka niin peräänkuuluttaisin päättäjiltä vanhempainloman pidentämistä. Vanhempainraha on sentään kohtuullinen monelle vanhemmalle palkkatuloihin verrattuna mutta kotihoidontuella vajoaa jo liian alas. Itse asiassa eniten on häirinnyt se että vanhempainlomahan loppuu virallisesti silloin kun lapsi on 10kk eli alle vuoden! Minusta lapsi pitäisi olla vähintään tuo 1 ja puoli. Kävelevälle lapselle päiväkoti on kuitenkin paljon helpompi kun konttaavalle. Ajatelkaa vaikka ulkoilua. Itse yritin pitkittää päivähoidon aloittamista pitämällä pitämättömät lomat ja kuukauden hoitovapaan että ei tarvinnut viedä alle vuoden ikäistä hoitoon.
erottaa pieni lapsi äidistä ja viedä omasta kodista tarhaan päiväksi . Alle 3- vuotiaat eivät pysty säilyttämään äidin kuvaa mielessään pitkiä aikoja.
Vaikka päälle päin ei näkyisi niin kyllä pienet ovat sydämmessään surullisia jokapäiväsestä hylkäämisestä.
Päiväkoti on aika hurja paikka pienelle .Lapset ovat sitkeitä ja tottuvat tietysti kaikkeen mutta hyväksi se ei varmasti ole .
Eikö jokainen omalleen halua parasta ! Surullista että perheille elintason parantaminen on tärkeämpää kun lapsen hyvinvointi .
Päättäjien tulisi vaikuttaa vanhempien tilanteeseen, mutta myös päiväkotien! Hoitohenkilökuntaa siirrellään päiväkodistakin toiseen, sekä päiväkotien sisällä ryhmistä toiseen, jotta saataisiin lasten lukumäärä täsmäämään hoitajien määrään = minimi hoitajia kaikkialla. Näin ei voida turvata lapsilli pysyviä, turvallisia ihmissuhteita. Teimme kannaoton, jonka lähetimme kansanedustajille. Hallitusohjelmassa luvataan uudistaa 30-vuotias päivähoitolaki. Toivottavasti näin tapahtuu.
Kannanoton voi lukea osoitteessa
www.helsinki.fi/jarj/ebe/
KUITENKIN luotan päiväkoteihin ja perheisiin, sekä näiden väliseen yhteistyöhön. En usko pientenkään lasten olevan suuressa traumariskissä päiväkodissa. Ymmärrän samalla vanhempien huolen asian suhteen, sekä toivon, että mahdollisimman monella lapsella olisi mahdollisuus rakentaa minäkuvaansa turvallisesti kotona, rakastavien vanhempien lähellä.
Täytyy muistaa, ettei päiväkotiin vieminen suinkaan kadota vanhempia maanpäältä!
Rahalla ei rakkautta voi ostaa, mutta ikävä kyllä se puhuttelee nykyään. Lapsethan aina "sopeutuvat" kun ei ole vaihtoehtojakaan.Lähes kaikki kuitenkin haluaisivat olla äidin tai isin kanssa mieluummin, mutta äiti ja isi ei halua mieluummin olla lapsen kanssa kun se talo tms. materiaalinen asia on sillä hetkellä tärkeämpää.
Moni itkee tarhassa ja voi huonosti, mutta siellähän ovat kun tarhaketut. Ei niitä nurjia puolia vanhemmille kerrota eivätkä vanhemmat halua olla tietävinäänkään jos jotain negatiivista on.
Kodinhoidon tuki on niin äärettömän pieni ja vaikka mieskin on töissä niin ei sillä rahalla talolainoja maksella... mielestäni on parempi että äiti käy vaikka osa-aika työssä ja lapsi on hoidossa kuin asua ns. teltassa...
kun noin sanot. selkeästi rikkaiden kana-aivojen ajattelua tuommoinen.Sun elintasosi taitaa olla jo kunnossa kun noin sanot. Hyvähän se on kun ei itse tarvi työtä tehdä rahan eteen.
Toki onhan sitä sitten vaihtoehto että myy velallisen talon, muuttaa vuokralle ja ottaa sossusta vuokrarahat...
Ja en tiedä missäpäin itse asustat, mutta täällä pk-seudulla ainakin halvemmaksi tulee lainanlyhennys asunnosta kuin vuokra samankokoisesta asunnosta.
Raha se on mikä tätä maailmaa pyörittää. Se on totuus ja muuksi se ei muutu. Kai sitä jokainen äiti tai minä ainakin olisin halunnut olla sen 3 vuotta kotona lasten kanssa mutta ei mahdollista, ei kertakaikkiaan mitenkään. Ei vaikka ei olisi omistusasuntokaan.
Olen vakituisesti töissä tällä hetkellä... yhteinen palkka juuri riittää lainojen maksuun ym muuhun elämiseen... säästöön ei jää rahaa koskaan!!! jos tämän hetkinen käteen jäävä palkka on 1200e niin hoitovapaalla käteen jää 270e!!!!!!! tuossa on aika helvetin iso ero!!! mietippä sitä ennen kuin suutas auot!!!
Haluaisin kommentoida vielä näihin että "ei sen rahan pitäisi olla niin tärkeätä juttuihin" että ärsyttää kun joskus puolustellaan että ei niihin talolainoihin ole varaa ja on pakko mennä töihin. Ei sitä sen helpommalla pääse vaikka ei sitä talolainaa olisi ottanutkaan. Mekin asuimme kaupungin vuokratalossa mutta maksoimme vuokraa melkein saman verran mitä samankokoisesta olisi lainaakin maksettu. Toki sitä asumistukea sai mutta jos olisin jäänyt kotihoidontuelle olisi tulot tippuneet niin alas meillä että sossusta olisimme joutuneet hakemaan toimeentulotukea eli olisisimme joutuneet elämään aivan minimituloilla. (mieheni oli tuolloin opiskelija ja teki satunnaisia töitä) En nyt koe olevani taloudellisessa mielessä jotenkin ahne kun tuossa tilanteessa halusin kuitenkin että elämiseen jää hieman enemmän kun tuo minimi toimeentulo jonka sosiaalitoimisto tarjoaa joten en jäänyt kotihoidontuella kotiin vaan menin töihin.
viestiä väärälle tyypille, sillä minä siis toi kelle laitoit, olen ihan yhtälailla tässä samaa mieltä kanssasi että rahat ei riitä kotihoidontuella elämiseen....
Se on toi yx perkele tossa ylempänä kun vinkuu että raha ei sais merkitä mitään ja päläpälä
Laitoin viestin väärään kohtaan... nää svut ku on muuttunu jonkin verran... pitää olla skarppina et laittaa oikeeseen kohtaan...sori!!!
Tutkimustuloksia on tosiaan laidasta laitaan. Olen nyt sitä mieltä että koti on paras paikka lapselle, mutta en usko että hoito aiheuttaa pysyviä traumoja jos kotiasiat on kunnossa. Perustan tämän ajatukseni epätieteelliselle pikatutkimukelleni.Tutkailin ja mietin ja seurailin parin päivän ajan ihmisiä jotka ovat olleet tai ovat nyt päivähoidossa (siis vuoden ikäisinä aloittaneet tai jopa alle). Enpä mitään eroa havainnut heidän käytöksessään, onnellisuudessaan, sosiaalisuudessaan, avioliitoissaan yms. Ja toisaalta lapselle yhtä traumaattista on myös jos hänet viedään hoitoon pitemmäksi aikaa esim mummulaan, vaikkapa vanhempien loman ajaksi (esim viikonloppu tai jopa viikko). Minullekin eräs ihminen päivitteli että kyllä on kauheeta kun alle kolmevuotiaita retuutetaan hoitoon, mutta kohta hän ehdotti että viekää 10kk ikäinen lapsenne mummlaan ulkomaanmatkanne ajaksi, mitä sitä sinne mukaan ottamaan...Ajattelin että jos hoitopäivä on traumaattinen niin mitä sitten on viikon ero äidistä ja koko omasta perheestä???
Ja koska lapseni ovat jo hoitorumban pienenä läpi käyneet, en voi muuta kuin heitä nyt kovasti rakastaa ja heistä huolehtia niin eiköhän ne mahdollisesti jääneet arvet ainakin haalistu...
on kiikutettu aikoinaan 3kk ikäisenä hoitoon ,joka saattaa hyvinkin olla vähemmän traumatisoiva ikä hoitoon viemiselle kuin 10kk .
Itse olen sen edessä että vien 1,8 vuotiaan hoitoon, siihe asti olen ollut kotona. Mutta se on siis tammikuussa edessä. Itse vien sen takia, että haluan välillä tienata ja kun opiskellut olen, saan tutkimustyötäni loppuun tehdä rauhassa ja paremmin. Mutta suurin syy ehkä kuitenkin on se, että poika halajaa lasten luo, näkee se koko ajan puistoissa jne. kerhoissa missä käydään. Tarkoitus ei ole, että on joka päivä tai pitkiä päiviä tarhassa. Mummon ja ukin hoidossa ollut jo 4 kk iästä muutaman päivän silloin tälllöin eikä poika vierastele. Vaikka ei ehkä kaverisuhteita alle 3 v. solmi, niin sosiaalisuuden takia tarhaan vien myös. VAikka mennään ja reissataan, ikävä kyllä lapsiperheitä ei meidän keskuudessa paljon ole tai asuvat kauempana, niin jotenkin tuntuu, että ainakin meidän poika olisi innostunut tarhasta jo alle 2v. AInakin kokeillaan. En usko, että traumoja tulee, jos perheessä vallitsee perusturvallisuus teillä siis ja yleensä ja lämpöä ja laheisyyttä ja sitä yhdessä olon laatuaikaa riittää. Ainut riesa taitaa olla ne sairastelut, tähän asti meidänkin vesseli ollut tyystin terve.
lapsemme, 1,5kk aloitti vähän aikaa sitten päiväkodissa.Viihtyy todella hyvin, tykkää olla muiden lasten seurassa. Kotona kun ei ole sisaruksia eikä muutenkaan lähipiirissä pieniä lapsia joita näkisi.
Lapseni ei ollenkaan koe päiväkotiin jäämistä pahana.
Varmasti riippuu lapsen luonteesta kuinka sopeutuu ja kokee eron vanhemmistaan, mutta omakohtainen kokemus on ainakin positiivinen! :)
tiedät ettei hän koe sitä pahana? Sinä et voi ollenkaan tietää mitä hän kokee. Tieteellisesti on todistettu, että alle 3 v paras hoitopaikka kotona, koska lapsi on vielä äidin kanssa symbioosissa ja pitkät erot aiheuttaa häiriön symbioosisuhteeseen. Mutta naiset on itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia. Helppo sanoa, että lapsi suorastaan rakastaa päiväkotia ja leikkii toisten kanssa riemumielin, kun 1,5 v ei edes vielä osaa leikkiä vastavuoroista leikkiä toisen lapsen kanssa.
Mietin vaan että jos kiistattomasti on todistettu että alle kolmivuotiaan vieminen hoitoon on häiriöitä aiheuttava, miksi yhteiskunta ei hoida asiaa. Rahallista mahdollisuutta ei kaikilla ole hoitaa lapsiaan kotona.Päiväkodin ovessa ei myöskään ollut varoitusta "hoitoon tuominen saattaa vaurioittaa lapsesi henkistä kehitystä!" Neuvolassakaan ei varoiteltu. Ja koska tuttavapiirissäni oli yleistä viedä lapsi hoitoon yksivuotiaana ja jopa alle, en nähnyt siinä aikoinaan mitään väärää.
Toisaalta myös positiivisia tuloksia päivähoidosta on saatu.(vrt. ruotsalaistutkimus parin vuoden takaa)
Jos vanhemmat ovat töissä käyviä niin on mielestäni päiväkotityöntekijänä ihan hyväksyttävää tuoda lapsi hoitoon. Sitä vartenhan päiväkoti on. Kyseenalaista on että tuodaan lapset hoitoon vaikka voisi kotonakin hoitaa....
Kyllä minä ainakin päiväkodissa teen kaikkeni että lapset viihtyisivät pk:ssa kun vanhemmat ovat töissä.
ihmeen negatiivinen sävy viestissäsi. ei mulla ole mitään kotihoitoa vastaan ,varmasti noin pienen paras paikka on kotona. Itse oli vain PAKKO mennä töihin. Kysymys nyt olikin siitä että alkup. kyselijä halusi tietää miten muut pienet parjää päivähoidossa. Siihen vastasin että näin meillä, en siihen onko se loppujen lopuksi paras paikka lapselle. Asiat asioina nyt, ja hieman positiivisuutta. Lapsia,perheitä on erilaisia ja jokaisella eri syyt ja jokainen lapsi kehittyy erilailla!
En tiedä sinun lapsistasi, mutta minun 1,5-vuotiaani kyllä puhuu ihan sujuvasti.
PÄiväkodissa viihtymisen puolesta kertoo mm. se että ikinä ei ole jäänyt itkemään sinne mentäessä. Kun mennään viikonlopun jälkeen päiväkotiin, hän heiluttaa käsiään innoissaan ja kun näkee esim. Veetin, hän huutaa riemuissaan että Veetiii!! Kotona selittää koko ajan päiväkotikavereistaan. Ja mitä tulee vastavuoroiseen leikkiin, niin minun tyttöni leikkii piiri pieni pyörii muiden lasten kanssa. ottaa heitä kädestä ja alkaa laulaa piiri pieni pyörii.
Että näin meillä. Ja mitä tulee alkuperäiselle, jos eopäilet, että aiheutat lapsellesi psyykkisen häiriön, niin älä vie häntä päiväkotiin. Minä en tällaista epäile ja ilolla seuraan lapseni touhuja niin päiväkodissa kuin kotona. Hyvä vanhemmuussuhde molempiin vanhempiin on kaiken perusta, ei se aloittaako lapsi päivähoidossa 1- vai 5-vuotiaana.
hoitopaikasta ja hoitajasta, aiheuttaako se lapselle traumoja ja muuta vahinkoa.
Itse en veisi niin pientä ainakaan päiväkotiin jossa on paljon lapsia ja vähän hoitajia ja lapsi ei kykene kommunikoimaan sanoin.
Hyviä kokemuksia on taas hoidosta mummolassa jos mummo ja ukki ovat siinä kunnossa että jaksavat olla lapsen kanssa ja huolehtia hänestä. Nykyisinhän on nuoriakin mummoja, jotka jaksavat ja tahtovat sen tehdä. Lapselle on tärkeintä tuossa iässä se turvallisuus ja tuttu ympäristö. Jos äiti tai isä on hoitanut siihen saakka kotona ja mummola on tuttu paikka myös niin kyllä omien vanhempien jälkeen paras hoitaja on ehdottomasti mummo.
Tämä on minun kokemuksein ja monien ystävieni ja tuttujeni kokemus.
Lapsen turvallisuus on tärkeintä.
Meidän lapsi aloitti ryhmäperhepäivähoidossa puolitoistavuotiaana ja hyvin on sujunut. Suosittelen lämpimästi ryhmäperhepäivähoitoa!! 2 hoitajaa, 8 lasta. Hoitajilla on aikaa yksilölliseenkin hoitoon. Ekana päivänä meidän lapsi nukutettiin hoitajan syliin kun uni ei muuten tahtonut tulla ja myöhemminkin on saanut huomata, että on aikaa ottaa lapsi huomioon yksilönä.
Ja saimme itse kertoa miten tarkkaan haluamme "raportin" päivän päätteeksi (mistä kaikesta haluamme tietää jne).