Oli kesäkuun alku. Ilma oli lämmin ja painostava kuten yleensä ennen rankkasadetta. Toimistojen työntekijät lähtivät lounastaulla ulos nauttiakseen kesän ensimmäisistä helteistä. Koko kaupunki tuntui raukean uniselta. Ihmiset löntystelivät eteensä katsomatta ja oli ihme ettei kukaan törmännyt liikennemerkkiin tai jäänyt huolimattomuuttaan raitiovaunun alle. Kukaan ei ollut siitä tietoinen, että heitä tarkkailtiin ja jokaisen yksilön liikkeet ja tuntomerkit kirjattiin tarkkaan ylös. Kukaan ei voinut vielä aavistaa seuraavien viikkojen aikana tulevia tapahtumia....
jatkis
mir
3539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olivat jo jonkin aikaa seurannut tätä kaupungin menoa. Oliko virhe muuttaa tänne. Metsä oli ollut tavallaan turvallinen ja tuttu ympäristö, mutta pesä oli valloitettu. Oli ollut pakko jättää vanha taakseen ja etsiä jotain uutta. kaupunki tuntui vain niin isolta ja vaaralliselta. Onneksi katukivien välit olivat riittävän isot muurahaisen kulkea. "eteenpäin" hiukkasin lajitovereilleni. Kohteenamme oli ison rakennuksen kivijalassa oleva muurahaisen mentävä reikä. Siellä oli tuleva pesämme.....
Charlene Tilton veteli liivejä ryntäittensä päälle astellessaan ulos navetasta. Huh huijaa, tokaisi Charlene. Lypsykone oli leikannut kiinni ja eukkoa vitutti. Kaikenlisäksi ärrävika vain paheni. Miksi täällä on niin paljon mulkkuja, ihmetteli Tilttoni. Ikäänkuin huolia ei olisi talpeeksi.
- Voinks mä jotenki auttaa sun hinkkijen kannattelemisessa?
kantautui adrenaliinin täyttämä ääni ovensuusta ja Tilttoni hyppäsi kauhuissaan metrin verran viistoon pehmeään olkikasaan, josta navettakissa pinkaisi tassut oikosenaan ovesta ulos pihatolle melkein sotkeutuen pariin ovenpielessä tönöttäviin savisiin lapikkaisiin, mutta kurvasi ne viimetingassa törmäämättä niiden kippuraisiin kärkiin ja meni sellaista vierrettä pitkin pihaa, jotta siinäpä kanaset, jotka olivat nokkimassa aamueinettään pyrähtivät nyt sukkelasti mikä minnekin niin että höyhenet pöllysivät, ja siinäpä kukko kannuksiaan kalistellessaan aamutuimaan sitten pyrähti sontakasalle ja kiekaisi sieltä kuin viimehädässä luullen, että joka ikinen hänen haaremistaan oli nyt kaikkoamassa sinne missä ruoho on vihreämpää.