Aamulla kello lähestyy 9:ää.Kohta alkaa taas huuto.. 2 vuotias poika herää,parahtaa itkuun ja äiti karjuu "painu hevon helvettiin", "jumalauta turpa kiinni" jne jne. Sama jatkuu pitkin päivää, loppuu puolen yön aikaan alkaakseen taas aamulla. Toki on hiljaisiakin päiviä, kun he eivät ole kotona tai kun ollaan ite poissa kotoa. Äiti huutaa täyttä kurkkua lapsen hysteerisen itkun päälle,säästämättä kirosanoja..1,5 v jatkunut,silloin he tuohon muuttivat.. Olen ilmoittanut neuvolaan,lastenvalvojalle ym, tuloksetta. Tämä äiti omaa myös hyvät näyttelijäntaidot tarpeen tullen.. Ja mikä parasta tässä tarinassa, kohta on siinä perheessä uusi vauva.. Osani olen tehnyt, en voi kuin toivoa että sillä pienellä pojalla olisi valoisampi tulevaisuus edessä, samoin kuin tulevalla pikkusisaruksellaan.
naapurina...
huutava äiti...
191110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
TOIVON TOTISESTI,ETTÄ OLET 100% VARMA SIITÄ,ETTÄ SE HUUTAJA ON ÄITI,ENNENKUN SOITTELET MIHINKÄÄN.MEILLÄ AIKUINEN TYTÄR KÄYDESSÄÄN HUUTELEE MYÖS PIKKUSISARILLEEN PUOLILEIKILLÄÄN.OLEN KIELTÄNY JUST SEN TAKIA,ETTÄ NAAPURIT LUULEE ÄIDIN METELÖIVÄN.TÄLLÄSET SOITTAJAT KYLLÄ JOSKUS SEN EESTÄÄN LÖYTÄÄ.
kyllä mulla itsellä sen verran järki juoksee että tíedän kuka siellä ärjyy. eipä siinä taloudessa kukaan juuri vieraile. paitsi sossu aina silloin tällöin nyt kun on naapurien kanssa ilmoitettu.. ai tyttös leikillään huutelee kirosanoja sisaruksilleen? interesting...huvinsa kullakin.
ei tietenkään kiroile mutta komentelee niin isolla äänellä,että hävettää.ärsytti vaan kun täälä päin saatetaan ilm. lapsista ja eläimistä viranomaisille vain siksi ettei siedetä jotain ihmistä.siksi mun mielestä nimettömiä soittoja ei kannattas sossun ottaa huomioon.
toisillenne ilmeisesti lastensuojeluilmoitusten tekoon vuoroja. Ja sitten vahingoniloisena seuraatte kun sossu juoksee...
Huvinsa tosiaan itse kullakin, ei voi muuta sanoa!
Onko koskaan pälkähtänyt päässä, että yrittäisit tutustua tuohon naapurin äitiin ja antaa tukeasi vaikka vain juttelemalla ja kuuntelemalla. Äidillä on ilmeisesti melkoisia paineita syystä tai toisesta, eivätkä varmasti naapureiden tekemät ilmoitukset ole omiaan parantamaan tilannetta.
miten on yritetty tutustua ym, koska kirjoituksestasi paistaa pelkkä pahanilkisyys, ei mitään muuta.
Toivottavasti kyseinen perhe tajuaa muuttaa jonnekin muualle, jossa on fiksummat naapurit ja jossa sopu naapureiden kesken vallitsee. Sellaisessa ympäristössä on yleensä kaikkien parempi asua ja henkistä tukea saa jokainen naapureiden kanssa kahvitellessaan.
mistä lähtien naapurin on täytynyt antaa kriisiapua toiselle naapurille? enkä ole pahassa mielessä kenellekään ilmoittanut,vaikka välillä tekisi mieli itse hakea lapsi sieltä pois kun huuto on sitä luokkaa että vois laskea jo kotirauhan häirinnäks.eiköhän ole ammatti-ihmisten asia selvittää mikä siinä perheessä mättää,eikä siellä mikään sossu juokse vaan neuvolan perhetyöntekijä, joka tukee ja antaa neuvoja kasvatuksessa ym. että näin, samaa toivon minäkin että muuttavat pois, enkä vain toivo vaan tiedän :)
Lastensuojeluilmoitusten jälkeen nimenomaan sossut kyllä juoksevat ja kovasti vikkelään. Eikö neuvolan perhetyöntekijä voi liittyä syntymässä olevaan vauvaan?
Juu, luonteesi näkyy juuri tuossa, että suututaan inhimillisen ymmärryksen ja avun tarjoamisesta. No ei sunkaan sunlaiseltasi ihmiseltä mitään kukaan voi ikinä odottaakaan, mätäne vain omaan itsekkyyteesi ja tuomionhaluusi. Niin minäkin toivon, mutta en sinun (koska siihen ei aihetta ole), vaan heidän takiaan.
Äidillä on mitä ilmeisemmin isoja paineita ja ongelmia, niin paikalle lähetetään neuvolan henkilökuntaa opettamaan vauvan hoitoa...
Ja naapureiden mielestä ON SAANUT KAIKEN MAHDOLLISEN AVUN, niinhän täällä yleensä kirjoitetaan, jos tuossakin tapauksessa huostaanottoa suunniteltaisiin. Loput osaankin jo ulkoa: "Ei varmasti huostaanottoa kevyin perustein tehdä. Seurasin kauan perhettä, jossa huutoa ja meteliä piisasi ja lapsi sai olla monta vuotta ennen kuin huostaanotettiin."
Todellisuudessa tuo perhe ei olisi saanut heitä auttavaa apua YHTÄÄN MITÄÄN.
tarjottu apu todella vaikuttaa, jos se vain muutamaan neuvolantädin vierailuun rajoittuu.
Miten itse ajattelisit, minkälaista apua perheelle pitäisi olla tarjolla. Mistä voisivat parhaiten hyötyä. Useinhan on niinkin, että esim. tässä tapauksessa äiti ei itse edes tunnista apua tarvitsevansa ja torjuu tarjoukset. Miten voitais äiti saada ymmärtämään, ettei näin voi jatkua ja tavallaan pakottaa hänet vastaanottamaan apua?
Silloin kun ulkopuoliset joutuvat itse tarjoamaan apua, jota heiltä ei ole pyydetty, niin se on aina hankalampaa. Vaikea varmaan kenenkään todella tietää missä mättää, jos esim. äiti torjuu kaikki ehdotukset eikä halua itse kertoa mistä voisi olla apua. Minusta tuo on aihe, josta pitäisi käydä laajempaakin keskustelua.
Se on tällä hetkellä hyvin pitkälti vaan hyssyttelypohjalla. Taloissa naapurit keskenään juoruavat, mutta asioista pitäisi puhua yleisesti käyttäen näitä todellisia tapauksia esimerkkinä ja puhua rehellisesti ja avoimesti kaikista ongelmatilanteista ja yrittää löytää todellisia ratkaisumalleja. Muutoinkin avoimmuus näissä asioissa voisi vähentää äitien tuskaa ja helpottaa
avunhakukynnyksen madaltamisessa.
Ennen kun tehdään lapsia, pitäisi harkittaa, pärjääkö lasten kanssa tai ei.
Miksi täällä vinkutaan, että kuka ei autta perhettä kun sillä on ongelmiä ?
Itse ne ongelmat on aiheuttanut kun eivät osaa kotia leikkiä.
Luuleeko tosiaan että kaikki, kenen lapset asuu vielä kotona, että heitä on tultuu auttamaan ? ihan itse ne pärjää . Joillakin tietysti on onnea, että sukulaiset autta joskus, mutta kyllä pääasiallisesti jokanen saa itse huolehtia kun kerran lapset on tehnyt.
Eihän se ole mikä "kotileikki", vaan oikea elämä.
Miettikää ennen kun lapset teete. Jotkut eivät mietti ollenkaan, vaan annavat yhden lapsen vietää pois ja jopa se toinen on syntymässä, se pois ja kolmas sieltä putkahdaa...
koska hän huutaa lapselleen sopimattomasti. Enkä usko, että kovin moni äiti tarjotusta avusta kieltäytyisi, jos ei olisi nykyistä huostaanottobuumia olemassakaan!
Huostaanoton pelko varmaan monesti pakottaa vanhemman kieltämään, että mitään ongelmia olisikaan. Siinä taas yksi todiste siitä, miten paljon pahaa perheille tehdään liian kevyillä huostaanotoilla.
Todellinen apu olisi mielestäni sitä, että todella auttavassa hengessä lähdettäisiin kartoittamaan koko perheen tilannetta. Lähtökohta siihen on huono jo noiden naapurien tekemien ilmoitusten takia. Mutta jo pelkästään naapureiden tekemät ikävät ilmoitukset eivät paranna äidin ahdistusta millään tavalla, päinvastoin pahentavat sitä, koska tuomiota tulee jo lähiympäristöstäkin, joten mitähän mahtaa tulla viranomaisten taholta...
Jos koko tätä nykyistä kyttäys ja kyyläys mentaliteettia ei olisi olemassakaan, vaan esim. neuvola olisi paikka, jossa vanhemmat voivat turvallisella mielellä puhua vaikeuksistaan, olisi tilanne aivan toinen ja niin perheet tulisivat paljon todennäköisemmin autetuksi kuin nyt.
Ei kukaan äiti ilkeyttää lapselleen huuda, se on siis vain oire jostakin taustalla olevasta ongelmasta, joka jo sinällään aiheuttaa hänelle varmaan paineita ja lisää pahaa oloa. Niinhän sitä sanotaan, että koko perhe tarvitsee silloin apua, jos yksi perheenjäsen oirehtii. Siksi mieleeni tulevat perhe- tai parisuhdeterapia tai mikä tahansa muu tilanne, jossa vanhemmat pääsevät puhumalla purkamaan ja pohtimaan molemmat omia ahdistuksen tunteitaan.
Siihen pääsemiseksi tilanteen pitäisi olla niin turvallinen, että vanhemmat rohkenevat avautua ongelmineen ilman, että huostaanoton pelko on vaanimassa olkapään takana. Mistä sellaista enää nykyisenä tuomionjulistuksen päivänä enää saa, sitä en osaa sanoa. Tilannetta kuvaa erittäin hyvin naapureiden asenne, mutta mutta... hehän toimivat nykykäsityksen mukaan oikein, mainittiin jopa ilmoitus kotirauhan häirinnästä. Tässä koko vääristynyt lastensuojelu vääristyneine asenteineen pähkinänkuoressa.
vastaan..me ilmeisesti tunnetaan toisemme? kun noin hyvin tiedät mun luonteen ym..kyllä asia on niin että olen oman osani sen perheen auttamiseksi tehny,en ole ammattikasvattaja, psykologi, päihdetyöntekijä tms,ei ole mun asiani ollenkaan lähteä setvimään sen perheen ongelmia. ja kovasti vaivaa eräitä miltä siitä äidistä tuntuu,itse heistä ammatti-ihmisille kertoessani painotin nimenomaan pienen pojan ja tulevan lapsen tilannetta.ei mua kiinnosta kovinkaan paljon aikuisen ihmisen henk koht ongelmat mutta jos se heijastuu noinkin julmalla tavalla viattomiin lapsiin niin varmasti puutun asiaan jatkossakin. itselläni niin ihana pikku-ihminen elämää ilahduttamassa että pistää kyllä vihaksi katsoa ja kuunnella kun lapsia pahoinpidellään fyysisesti tai henkisesti. sinulle rakas lukijani toivotan oikein aurinkoista ja lämmintä kesää sekä jaksamista omien lastesi (?) ja itsesi kanssa :)
kuvastuu mielestäni se nykyinen asenne kaikkea kohtaa, että tunnetaan, niin naapurustossa, kuin neuvolassa ja sossulassakin vain se tuomitseva mentaliteetti , auttamisen sijaan.
Jos naapureidenkin puuttumisen lähtökohtana olisi aina vain se auttaminen pyrkimyksenä lasten ja perheen etu, niin ei kai sitä kenenkään tarvitsisi pelätä. Olen kuullut, että tällä meidänkin paikkakunnalla on yksi asuinalue, kaupungin vuokrataloja, jossa pari kauheaa akkaa pitää jöötä koko seutukunnalle ja määräilevät oman mielensä mukaan saunavuoroja, pesutupavuoroja ja muutenkin komentelevat nuoria äitejä. Jos äidit uskaltavat pistää heille hanttiin, niin kuulemma huutavat, että jos et tee kuten sanon, niin hommaan lapsesi huostaan, tiedän kyllä kuinka se tehdään. Siellä kuulemma pienten lasten perheet ei kauaa uskalla asua. Tämän kertoi mulle eräs jo mummoiässä oleva sivusta seurannut tuttavani, joten uskon joka sanan. Siis tähänkö on nykyään menty, että ihan ilkeyttään vaan, kostoksi vanhemmille joku naapuri voi saada sossut viemään lapsen pois.
Tätä kyseistä tapausta en syytä mistään aiheettomasta syyttelystä tai perusteettomista ilmiannoista tai ilkeilystä naapuria kohtaan. Minusta tuollainen äidin loppuunpalaminen kyllä oikeuttaa huolestumiseen naapurinkin, se miten asioihin oikeaoppisesti tulisi puuttua ja vaikuttaa, niin se on toinen juttu ja mielestäni aika vaikea myös mitään yleispätevää siihenkään sanoa.
Kyllä meillä pitäisi olla niin ammattinsa taitavat viranomaiset näistä asioista vastaamassa, että tavis kansalaiset voisivat ilman huonoa omaatuntoa heille huolestumisestaan kertoa ja voisi luottaa siihen, ettei mihinkään ylilyönteihin sossut ryhtyisi, vaan ainoastaan kartottaisivat perheen avun tarpeen ja ryhtyisivät sen pohjalta toimenpiteisiin. ei siinäkään ole mitään järkeä, ettei selkeissä avuntarvitsemistapauksissakaan ulkopuoliset uskalla puuttua, kun täytyy pelätä, että paikalle pyyhältää joku täysin ammattitaidoton sossu leikkivä pelle ja asiat saattaakin mennä vain huonompaan suuntaan.
Aletaan täällä koko porukalla huutaa yhteen ääneen enemmän vastuullisuutta ja ammattitaitoa lastensuojeluviranomaisilta.
tunnutte seuraavan naapurinne elämää,kun tiedätte,että sossun tädit siellä käy.on varmaan sulle tuttuja nää sosssun ihmiset.hanki oma elämä...
luitteko tekstini? puhuinko sanaakaan huostaanotosta, sossun tädeistä tms? tunnen neuvolan perhetyöntekijän, ja yhdessä neuvolan terveydenhoitajan kanssa he ovat kyllä kartoittaneet perheen tilanteen ja yrittävät tarjota apua äidille, joka tosiaan on sillä linjalla että hän ei tee mitään väärin. itse äitinä en voi käsittää miten voi olla niin moniongelmainen ihminen että lapselleen niin huutaa,tuskin kaksivuotias mitään niin pahaa tekee että tarvitsisi helvettiin painua..ilmeisesti eräät teistä kohtelee lapsia samalla karjumismentaliteetilla kuin yläkerran "äiti".pidempää pinnaa kaikille niin maailma on parempi paikka jokaiselle elää. ja nauttikaa auringosta älkääkä sisällä kykkikö kaiket päivät,siinä taas yksi keino lisätä omaa ahdistusta kun on vaan neljän seinän sisällä päivät pitkät,ulos happea haukkaamaan niin jo on rennompi olo eikä tarvitse lasten kärsiä hermoheikosta äidistä! :)
ollut kasvatustieteen tohtori, koti-isä kertoi avoimesti omasta huutamisestaan ja pinnan palamisesta lapsille.
On se kumma juttu, että kasvatustieteen tohtori isä saa kunniakkaasti kyllä karjua lapsilleen, ilmeisesti siitä hänen kunniansa vain kasvaa, mutta sama asia tekee äidistä hirviön.
kyseistä ohjelmaa, mutta luulisin, että huutamisella ja huutamisella on kuitenkin eroja. Kertoiko tämä haastateltu
huutaneensa ja kironneensa lapsensa helvettiin jne, kuten naapuri täällä kertoi äidin pienelle lapselleen huutaneen.
Ääntä voi korottaa ja pinna palaa, mutta joku tolkku siinäkin pitää olla, eikä pienelle lapselle saa kirota eikä puhua alentuvasti.
laittaa tuo kommentti, koska jos täällä tuollainen asenne otetaan, että kaikki äänen korottaminen on pahasta, niin hakoteille siinäkin mennään pahimmillaan. Näiden asioiden ja asenteiden kun on tapana paisua ja tässä äitien haukkumisessa on menty hakoteille jo nyt.
Olen kyseisen kasvatust.tri:n kanssa samaa mieltä siitä, että parempi lapsenkin on nähdä tunteensa näyttävä vanhempi kuin täysin hajuton, väritön, mauton, tunteeton viilipytty, joka ei hermostu ikinä. Ilman muuta tietysti raja pitää olla suuttumisessakin.
hänen kanssaan samaa mieltä. Meillä kyllä on näytetty kaikki tunteiden kirjot ja se on luvallista kaikille tietyissä puitteissa. Hyvät tavat ja toisen kunnioittaminen pitää suuttuessakin muistaa. Äitini aina opetti, että pitää miettiä mitä toiselle sanoo, koska niitä sanoja ei saa koskaan takasin, vaikka kuinka pyytäisit anteeksi ja saisitkin, niin silti loukkaus on jo toiseen satuttanut eikä se sieltä katoa.
Siitä syystä kai mulle käy niin, että kun todella kovin raivostun ja mieleeni tulee kamalia asioita mitä tekisi mieli sanoa, multa ei tule ääntä ollenkaan ja sanat takertuu kurkkuun. Onneksi. Niin kauheita asioita on ennättänyt päässäni käydä, että olis kaikki sekaisin, jos ne olisi ulos suusta päässeet. Suutuspäissään kun ei oikein ajatus jaksa kunnolla toimia.